perjantai 17. huhtikuuta 2015

Mitä on Kappadokia? Osa 4: Maanalaiset kaupungit

Ihmeellistä, mutta maa ei ole roudassa juuri ollenkaan, vain varjoisilla paikoilla. Se on aiheuttanut sen, että jopa ruusut ovat kasvaneet talvella. Vai näkevätkö silmäni oikein? Voiko sellaista tapahtua?

Mitä on Kappadokia? Aina vain yhä ihmeellisempää!

Maailmassa tapahtuu todella ihmeellisiä asioita. Olen joskus lukenut tieteiskirjoja planeetoista, joilla on monen vuoden yö. Ihmiset silloin asuvat maan alla luolissa. Sitten koittaa taas monen vuoden kesä ja ihmiset kömpivät kalpeina ylös maan pinnalle. 

Nyt Kappadokian 'planeetalla' (näin se yhä vain tuntui) ihmiset todellakin ovat asustaneet maan alla. 
Maan alle on rakennettu kymmeniä kaupunkeja ja jopa satoja asumuksia. Osa niistä on kaivettu esille. Niihinhän on aikaa myöten kertynyt tulvavesien liejua ja myrskyjen hiekkaa. Usea on avattu myös yleisölle. Uusia kyliä rakennettaessa ei olla aina oltu tietoisia noista maanalaisista salaisuuksista. Vanhoissa kylissä kylläkin on löydetty salaisia tunneleita, jotka jopa taloista johtavat maan alle. Mutta kuinka monta aluetta on vielä piilossa?

Koko Kappadokian alue on täynnä luola-asumuksia. Pehmeään, helposti työstävään vanhaan laavapohjaan, jota kutsutaan sintterikiveksi, on kaivettu myös maanalaisia käytäviä, asumuksia, rukoushuoneita ja hautoja. Kokonaisuudeltaan tuo kaikki muistuttaa muurahaisyhteiskunnan pesää. Näin luen matkamuistona ostamastani kirjasta Kappadokia, Jeoffrey Lamee. 

Kaikista ihmeellisimpiä ovat nämä maanalaiset kaupungit satoine huoneine, joiden välissä risteilivat kapeat käytävät. Alueelta tällä hetkellä tunnetaan noin 200 tällaista asumusta. 

Me saimme vierailla yhdessä tällaisessa. Valitettavasti en muista nimeä. Vierailupaikkoja oli kymmeniä ja vaikka opas nimesi ne kyllä, mutta paperille asti en nimiä laittanut.


Nämä paikat eivät käy jalkavammaisille, ei selkävammaisillekaan, ei kovin ylipainoisillekaan tai isokokoisille turisteille. Vaikka alueella oli sähkövalaistus, ei se näyttänyt kaltevia, kuoppaisia lattioita. Eikä paikallensa paljoa voinut jäädä tai yksin kulkea, sillä eksymisen vaara oli suuri kymmenissä mutkikkaissa käytävissä. Oli pysyttävä oppaan jäljessä, kuljettava kädet pitkin seiniä ja vain ihmetellä. Käytävät olivat joskus niin ahtaat ja matalat, että sivuttain ja köyryssä sai kulkea. Koska kamerani ei valaissut tarpeeksi näitä paikkoja, otan lainaa edellä mainitun kirjan kuvia, joita Erdal Yazici on kuvannut. Samoin skannasin erästä poikkileikkauksen kuvaa, jotta tästä ihmeestä saisi jonkinlaisen käsityksen.

 

Siis kuvasta näkee yhden tyypillisen rakennustavan. Saman moisessa vierailimmekin. Asumukset sijaitsivat monessa eri kerroksessa. Alhaalla on virtaava vesi, josta vesisäiliöllä nostettiin vettä. Alimmaisessa kerroksessa useimmiten asuivat eläimet, joiden lämpö nousi ylempiin asuntoihin. Yleensä noissa luolastoissa oli jopa 18-20 astetta lämmintä, kertoi oppaamme. Siellä oli ruokavarastot, viinitehdas, asuinhuoneita, käymälöitä ja ilmastointiaukkoja. Tässä asujaimistossa oli kirkko (kristittyjen piilopaikka). Portaikot erottunee hyvin. Valaistuksena asukkaat käyttivät pellavanöljylamppuja. 

Se miten louhintaa on työstetty, voi kertoa eri ajanlaskuista ja työvälineistä. Esimerkiksi heettiläisillä oli jo käytettävänään metallia, mutta aikaisemmalla ajalla oli käytettävänä myös lujaa obisidiaania. Koska asumuksista ei ole löytynyt työkaluja, se kertonee sitä, että asumuksia käytettiin vain väliaikaisesti.

Siis aivan uskomatonta. Mitään luhistumisia ei tietoni mukaan ole tapahtunut, vaikka kivi on helposti rapautuvaa (saimme kokeilla kolikolla). Kestävää sen täytyy olla jo turistimäärien suhteen. 

Miksi ihmiset asuivat maan alla? Jos edellä luitte kaikista valloittajista, niin asian ymmärtänee. Ihmiset pakenivat näihin luolastoihin turvaan hyökkääjiltä. Kylien lähettyvillä näkyikin usein linnoituksia ja vartiotorneja, joissa varmaan pahoina aikoina tähyiltiin ympäristöä tarkkaan. Luolien sisäänkäynnit olivat yleensä hyvin piilossa, mutta useissa kohden oli myllynkiven tapaisia sulkuovia, jotka suljettiin sisäpuolelta ja joita ulkoa päin oli  vaikea murtaa. Usein kivissä oli tähystysaukkoja ja reikiä jopa nuolella ampumiseen ja kuuman öljyn valuttamiseen vihollisen päälle. 

 

Ylhäällä omalla kameralla ottamiani kuvia. Vasemmalla käytävän sulkija 'myllynkivi' ja oikealla ihmeellisiä rakennelmia, joihin saatettiin esim. kiinnittää köysiä. Kamerani salama ei anna oikeutta sintterikiven värille, joka oli pehmeän kellertävä. 

Hurja sentään! Milloinkahan joku keksii käyttää noita asumuksia hotellina? Tai vuokrata turisteille? Voisi olla aikamoista yöpyä maan uumenissa jollakin lampaantaljalla? Mutta kuinka hyvän suojan se onkaan antanut murhaavilta valloittajilta. Eikä silloin siihen ole riittänyt yksi tai pari yötä. Voi kun olisi kirjallista tietoa jossakin, miten tuolla on eletty, toimittu ja selvitty.

Turkkilaista musiikkia edelleen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen iloinen kommenteista!