Tässä eräs kaunis valkoinen ruusu, joka on saanut kauniin nimenkin, Pappilan neito.
Mistähän tuo nimi? Tässä tarinani:
Kartanoihin on
liitetty monet löytöruusut. Kuitenkin varsinaiset kartanoruusut
ovat ihan oma ryhmänsä ja kerrannaiskukintoineen tunnetuimpia ja
jotenkin jalosukuisempia. Sama koskee kirkonruusuja ryhmänä.
Toinen
pihapiiri, mistä voi löytää vieläkin vanhoja ruusulajeja, on
pappilat. Kirkkopuutarhat ja pappilan puutarhat ovat olleet myös
hyvin ruusuisia ja niitä on huolella hoidettuja.
Eräs tällainen
löytöruusu on kotoisin pappilan puutarhasta, Rosa 'Pappilan
neito'. Sekin kuuluu rugosa-ruusu lajikkeisiin ja alunperin sitä
kutsuttiinkin 'valkeaksi hansaruusuksi'. Sittemmin se tulkittiin
lajiltaan 'Souvenir de Philémon Cochet'-ruusuksi eli
filemoninruusuksi. Lopulta se todettiin kuitenkin omaksi lajikseen.
Se muistuttaa kuitenkin hyvin paljon ruusunpunaista hansa-ruusua,
kukan väri vain on valkoinen. Pappilan neito-nimi sille annettiin,
koska se kasvoi pappilan puutarhassa.
Tämäkin ruusu
on tehnyt monenlaista matkaa ennen kuin löysi pihamaalleni asti.
Alunperin ruusu on kasvanut Haapavedellä, jossa sen eräs vanhapoika
(ihana juttu) huomasi ja halusi tuoda sen kotiinsa Piippolaan
Leskelän kylään. Oulujoen taimistolle ruusu saatiin Pohjolan
Taimistolta Piippolasta.
Odotan Pappilan 2
metriä kurottavalta neidolta paljon, sillä hyvissä olosuhteissa se
voi jo kukkia kesäkuun lopussa jatkaen kukintaansa heinäkuun yli
myöhään syksyyn asti kuten hansaruusukin. Syksyn hämärinä
iltoina juuri valkeat ruusut hohtavat omaa valoaan.
Katselin toissa iltana dokumenttia ruotsalaisesta tenorista nimeltä Peter Mattei. Voi mikä lauluääni ja mikä persoona!
Ihana tarina ja aivan upea ruusu! Hyvää viikonalkua sinulle Leila!
VastaaPoista