keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Puutarhafilosofointia, luonto

Luonto on meidän jokaisen. Suuri ihana puutarha, jonka äiti Maa omistaa. Ei ihminen, vaikka luuleekin niin.


Suomen luonnon helmassa on hyvin vähän yksityisalueita. Onneksi. Useissa maissa ihminen kun pyrkii omistamaan yksin senkin, eikä päästä sinne muita. Suomessa on jokamiehen oikeus kulkea luonnossa ja käyttää sen hedelmiä hyväkseen.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta tulla luonnonkaan helmaan ihailemaan sen aikaansaannoksia. Monella on jopa pelko sitä kohtaan. Usea löytää sieltä vain sen haitan; hankala maasto, hyttyset, käärmeet, petoeläimet ja tuntematon alue.

Eipä silti. Eräs keski-eurooppalainen ystäväni, joka on asunut Suomessa noin 40 vuotta, sanoi minulle kerran. - Kun olen oppinut tuntemaan Suomea ja sen asukkaita, uskon, että jos suuri katastroofi tulisi maapallolle ja tämä kulttuuri tuhoituisi, suomalaiset selviäisivät. He ovat vielä niin lähellä luontoa, että tuntevat ja osaavat toimia siinä.

On myös sairaita ihmisiä, jotka eivät omin voimin voi mennä luontoon. On myös paljon köyhiä ihmisiä, joilla ei ole välineitä mennä luontoon. Ei ole oikeita kenkiä, ei edes saappaita, ei pyörää, ei reppua, ei karttoja, ei älypuhelinta eikä asusteita mennä ja kulkea luonnossa. Ei edes rahaa kulkuneuvoihin.

On paljon nuoria, joilla on kaappi täynnä retkeilyvälineitä, rinkka, teltta ja vaelluskengät. Ja näin he pääsevät elämysmatkoille luontoon. Ei kaikilla ole varaa sellaisia hankkia. Heillä voi olla TV ja sohva, jossa he istuvat ja haikaillen katsovat kauniita luonto-ohjelmia. Mutta onko varaa tai uskallusta kulkea edes lähimpään metsään samoilemaan? Kaupallinen maailma melkein suorastaan vaatii tai ainakin luo sen kuvan, että luontovaellukseen tulee kuulua joukko arvokasta tavaraa vaatetuksineen.

Ehkä suurin köyhyys on kuitenkin ihmisen omassa päässä, halussa ja mielessä. Luonto on unohtunut. Monella uupuu myös perinteinen rituaali kulkea luonnossa, tottumukset, perinteet ja käytäntö. Kun ei vanhemmatkaan kulkeneet luonnossa. Nyt onneksi sen tervehdyttävää voimaa pyritään tiedotusvälineitten kautta tiedostamaan.

Kaikkinensa, luonnosta puheenollen, emme omista edes omaa kehoamme. Luonto sen omistaa. Luonto antaa ja ottaa taas omansa. Miksemme olisi sitten iloisia sen hetkellisestä olemassa olosta. Aivan kuin kukkasetkin ovat.

Tämä on eräs Fredin kauneimmista lauluista:






2 kommenttia:

  1. Kirjoitat kauniita sanoja. Luonto on täällä lähellä ja päivittäin "käytössä" - ilman ei vois elää.

    VastaaPoista
  2. Suomessa on luonto vielä lähellä ihmistä. Moni osaakin nauttia sen tuomasta voimasta ja rauhoittavasta vaikutuksesta.

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!