keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Runollinen joulukalenteri 13.12.17


Rohkeus on sitäkin, että uskaltaa tuoda esiin sieltä pöytälaatikostaan omia tekstejä ja antaa muiden niitä lukea tai lukee niitä muille. Vielä rohkeampaa on se, että sallii niiden tulla painetuksi johonkin kirjaan. Olen kiitollinen, että kaikki runoilijat ovat sallineet minun laittaa runonsa blogiini. Nythän se tulee nettiin asti. Rohkeaa! Bloggarina omalle tekstilleen jotenkin turtuu.

Isoserkkuni Annikki Luukkonen on myös kirjoittaja. Hänen tekstejään on julkaistu useissa Raahe-opiston AntologeissaYhdestä valitsin erään kauniin luontorunon, josta kovasti tykkäsin.

Pensas
lehtensä menettänyt,
kuihtunut.

Kuusi ei tarvitse
partakonetta.
Kasvakoon 
harventunut naavaparta.
Ei ole ketään,
joka sivelee
puhelee
kirkkaasta lähteestä
nauravista lastensilmistä.

Maasta kasvaa
ikävä
omille juurilleen.
Tyytyväisyys.
Kerran lauloivat
linnut,
vihreät kädet syleilivät.
Aurinko paistaa.

Vuosi 1992



2 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä tuosta rohkeudesta. Runot kuitenkin usein kuvaavat sitä syvintä ajattelua ja tunnetta, joka runoilijalla on <3

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!