Metsätontun Ruusutarha

Salaperäinen ovi

2012-03-03T19:50:00.001+02:00

Otin noin vain kuvan ihanan tumman violetista tulppaanista (Piti oikein pöytäliina vaihtaa, kun ne sain.). Kas kummaa mitä tuli esille! Valokuvassa tulppaanin sisin loistaa ihmeellistä valoa. Tutkailin kukkaa ja tutkailin kameraani, mutta en löydä tuolle valolle oikein selitystä. Olkoon se sitten tässä kevään valon ja salaperäisen voiman symbolina! Tervetuloa kevät! Tänään se jotenkin ilmoitti tulostaan. Tämän kukan myötä toivotan kaikille lukijoilleni myös hyvää kevättä!

Toinen salaperäinen juttu oli minulle tässä talossa yksi ylimääräinen ovi, joka tupsahti esiin, kun purimme vanhoja seinälevyjä ja papereita. Tuolta kulmahuoneesta (mistä sädesienikin löytyi) se ovi johtaa sisäeteiseen. Nyt se raivattiin pojan kanssa esiin eteisenkin puolelta. Minulle se edustaa jonkin uudenlaisen asian esiintuloa, oven avaamista uuteen maailmaan!

Varmaan jokainen on joskus nähnyt unia, että kun kotihuoneissa kulkee, niin yhtäkkiä löytyy joku aivan outo huone, jonka olemassaolosta ei ole ennen tiennyt. Joskus se löytyy vintiltä, joskus seinän läpi voi kulkea aivan uuteen huoneeseen. Joskus se löytyy kellarista, maan alta.

Muistan Jungin Symboliikkakirjan, jota aikoinaan ahneesti luin, ja sitä kuinka hän psykologisesti kuvaili huoneet ihmisen kehon ja sielun maisemiksi. Uusi huone oli aina jonkin uuden osa-alueen löytämistä itsestä. Kellarissa oli ne piilotajuntaan torjutut alueet ja vintillä toiveet ja unelmat. Ne voivat kuvata myös torjuttua asennetta tai luonteenpiirrettä, joka yrittää tulla esille.

Olen hukannut parhaan unikirjani (Betty Bethards) tässä remonttirulianssissa, jotta voisin tuoda sitä syvällisemmin esiin. Itse olen nähnyt usein näitä unikuvia, tuntemattomia salaperäisiä huoneita, joita unessa olen ihmetellyt, että 'miten en aikaisemmin ole tätä huomannut'. Jos aamulla muistan unen, osaan tarkkailla enemmän itseäni ja tunteitani tai odottaa jonkun uuden asian esille tuloa.

Ovella on siis mielestäni aivan uskomattoman hieno symboliikka. Ja siitä otan nyt vaarin, varsinkin kun Neptunus on tullut yhtymään Kalat-Kuuhuni. Se on hyvin voimakas astrologinen kuvio ja kestää parin kolmen vuoden ajan. Se edustaa luovuutta, kotia ja omaa sisintä. Jospa sieltäkin löytyisi 'uusi ovi' ennen tuntemattomaan maailmaan. Tai ainakin siitä voisi luoda illuusion, harhakuvan tai kauniin mielikuvan, joka väijyisi mukavasti jossakin elämän arjen ulottumattomuudessa. Sillä salaperäisyyttäkin tässä elämässä tarvitaan!

Ei kaiken tarvitse olla niin asiallisen totta ja järjellistä.

Behind the closed door, Originals

Kiellettyjä aikoinaan; böönat, porot ja sumpit!

2012-03-02T20:33:00.008+02:00

Koko maailman sivun on aina ollut kiellettyjä asioita. Kielletään näyttämästä sääriä tai paljaita käsivarsia tai hiuksia tai rintoja tai pippeleitä. Kielletään punainen väri, harmonikat, tanssi ja nuotit. Kielletään kortinpeluu. On kieltolaki viinalle, kahville, öisin liikkumiselle. Ei saa käydä suihkussa yöllä. Ei saa pissata, sylkeä, tallata nurmikkoa. Ei saa pitää yhtä lehmää. Yksityisalue!!! Mitä vielä? Joku päivä kielletään ehkä ruusutkin, joku keksii että ne ovat turhia.

Siis kamalaa kieltoviidakkoa! Miten ihmeessä osaamme tehdä jotakin oikein?

No ainakin nyt saa keittää kahvia. Sillehän perustuu minun tulevan kesän yritys! Luin taas Tuija Saarisen Pannu kuumana-kirjaa ja pakko kertoa vähän siitä taas.

Jo 1700-luvulla kahvi kiellettiin useana vuotena sen vuoksi, että se tuli valtiolle kalliiksi. Kauppavaihto oli alijäämää. Kahvia alettiin verottaa. Ajateltiin, että se hillitsisi kahvin juomista. Eikös mitä! Sitä se ei suinkaan tehnyt, vaan kahvin juominen lisääntyi entisestään. No sitten kiellettiin kahvi kokonaan. Ei sekään auttanut. Sakkorangaistuksen uhallakin hankittiin kahvia. Sen keittämisen tuoksu peitettiin keittämällä kaalia. Kahvinhengitys peitettiin jyrsimällä sipulia. Poliiseja hämättiin. Kunnes 1800-luvun alussa kuningas Kustaa IV Aadolf kyllästyi hommaan ja julisti kansalle:

Koska te, minun alamaiseni, olette sellaisia lurjuksia, ettette voi tulla toimeen ilman kahvia, niin tahdon sallia tämän juoman käyttämisen toistaiseksi.

Viimeisen sodan aikana ja jälkeenkin säännösteltiin kahvia. Muistan itsekin, kun äiti säästi keitetyt kahvinporot siten, että lisäsi vain vettä ja sitä hörppi. Sitä sanottiin sumpiksi. Kahvinporoja sanottiin bööniksi.

Sodan aikana niitä saatettiin keittää montakin kertaa, jos vatsa kesti. Vaikka sen uskottiin aiheuttavan syöpää.

Jo viime kesänä kävin kahvinsakat (kuten myös niitä kutsutaan) heittämässä ruusupensaiden tai marjapensaiden juurelle. Olen kuullut, että ei ainakaan jätepuhdistamot niitä kiittele ollenkaan. Ylimääräistä sakkaa se vain on. Mutta ruusuille ja useille muillekin kasveille mammonaa.

Siltikään en aloita päivää kahvilla, vaan teellä. Vasta iltapäivällä nautin tuon juoman. Varaan siihen kaikkea muutakin mukavaa. Esim. japanilaisen ristikon vierelleni ja mukavaa musiikkia korvilleni.

Päiväkahavelle sopisi vaikka tämä, Zen Cafe (en kyllä tiedä mistä tuo nimi on, mutta pojat tiedän) ja Minun kaupunkini

Vanha väistyy

2012-03-01T17:15:00.001+02:00

Siis en ikinä olisi arvannut millaiseen myllerrykseen tämä vanha talo-raukka joutuu! Ehkä asiat ovat olleet aivan toiset, mihin on keskitytty viime vuosina, ja varmasti niin on ollut tarpeenkin. Mutta nyt on TALON vuoro tulla huomatuksi. Ja sen se on tehnyt suurella äänellä!

Jäät saatiin katolta pois. Ihme ja kumma! Ja viime hetkellä! Jos ne jäät olisivat siellä vielä tänään, olisi vesi alkanut tihkumaan ulos aivan vääristä paikoista.

Kuitenkin ja kaiken varalta riisuin ulkoeteisen kokonaan huonekaluista ja esineistä. Kuvittelin todella jo eteisen romahtamista ja sitä kuinka kamalaa olisi kaivella sieltä sotkusta tavaroita esiin.

Päätin siis antaa eteiselle, meidän entiselle 'Ilta-auringon Pubille' lähdön. Nimi johtuu siitä, että kun aikoinaan paneloimme eteisen ja maalasin sen lämpimän tumman ruskeaksi, joku sanoi, että on kuin 'Pubiin tulisi, tunnelma on sama'. Siitä tuli siis Pubi, jossa ilta-auringon lämmössä on istuttu yksin, kaksin ja porukalla ruoan, kahvin ja monenmoisen juoman kanssa ja juteltu laskevan auringon hetket väliin hämäriin saakka. Se on ollut rattoisa paikka kärpästen suristessa. Syksyllä on istuttu kynttilänvalossa ja kuunneltu sateenropinaa katolla.

Keväällä se puretaan, tarkastetaan seinien kunto ja mietitään uusiksi koko ilta-auringon kohde! Hyvästi Pikku-Pubi!

Ei menneitä muistoja voi noin vain hävittää mielestä, vaikka fyysisesti vanhan on väistyttävä.

Päivi Paunu, Oi noita aikoja...

Ruusufantasia

2012-02-28T17:53:00.001+02:00

Vuosia sitten, kun purimme tätini huoneiston jäämistöä, nappasin talteen hänen vanhan keittokirjansa. Sen välistä löytyi yhdessä nämä kaksi korttia, käyttämättöminä, mutta tallennettuina. Ihmettelin vähän, sillä ne eivät oikein sopineet tätini luonnekuvaan. Mutta mitä tiedät sukulaisistasi? Ei paljoakaan. Joka tapauksessa henkäisin ihastuksesta, ja nämä kortit ovat olleet kehystettyinä seinälläni siitä asti. Maalaukset eivät ole saman tekemiä, eivät ehkä ihan samalta aikakaudeltakaan. Kortit sinänsä ovat arvottomia, sillä tsekkasin ja yksi euro maksoi yksi näistä Huuto-netissä. Minulle ne ovat arvokkaita tätini muistona, tätini salaperäisestä alueesta, jota en tuntenut.

Tässä taiteilijat, joiden nimet löytyivät korttien takaa.

Ja nyt itse tarina, joka syntyi sydämessäni. Luostareiden puutarhoissa kasvatettiin ruusuja ja tunnettiin niiden tenhovoima, joka joskus rikkoi jopa jumaluuden lupausten rajat.

" Oli kaunis sunnuntai-iltapäivä, pieni hetki levolle aterian jälkeen, pieni hetki itselle, sydämelle ja unelmalle. Luostarin avoimista ikkunoista kantautui heinäkuun alussa avautuvien voimakkaiden ruusujen tuoksu. Lähellä pensaikossa sirkuttivat linnut. Ja sitten... se sama kaihoinen viulun melodia, jota munkki oli kuunnellut jo vuoden päivät. Se kantautui viereisestä nunnaluostarista. Munkki tiesi melkein täsmälleen sen kellon ajan, milloin tuo nunna tarttuisi viuluunsa ja levittäisi nuo sulosoinnut pitkin puutarhoja ruusupensaiden ylle.

Munkki oli saanut kuulla tarinan nuoresta naisesta, joka sukulaisten pakottamana kätkettiin luostarin uumeniin. Lohduksi sinne hän oli saanut viulunsa, jota hän sai soittaa vain tuona sunnuntain hetkenä. Sävel ei ollut aina sama, mutta toinen toistaan surullisempia ne olivat. Munkki ei ollut koskaan nähnyt nuorta naista. Kuitenkin hänen raskas, jumaluudesta paatunut sydämensä liikahti joka sunnuntai. Muina päivinä hän kovalla työn teolla pakotti tunteen pois. Sunnuntaihetken hänenkin sydämensä sai laulaa. Syvään mutta hiljaa hän hengitti kuin sulkien jokaisen soinnun sisäänsä voimaksi ja antoi unelmille siivet. Se hetki kesti puoli tuntia, ja siksi hetkeksi hän etsi aina luostarin hiljaisemman kolkan ja sen, missä hän saisi häiriöttä kuunnella melodiaa. Viulun taottua hän huokaisi syvään ja poistui. Loppupäivän hän vietti paastoten ja kuritti itseään neljän tunnin rukouksilla hämärässä ja kylmässä kellariholvissa."

Tämä on tositarina.

Kuuntelethan tämän, niin kaunis....Surullinen viulu

Ase- eli asennevarastossa käynti

2012-02-27T14:41:00.000+02:00

Silloin kun tuntuu siltä, että jotakin kaatuu päälle tai maa jalkojen alla vapisee, täytyy tarrautua siihen, mikä on hyvää. Onhan minua nimetty jopa yltiöpositiiviseksi olennoksi. On nimetty myös sinisilmäiseksi taivaanrannan maalariksi, jota elämän realiteetit lyövät.

Nyt pyrin realismiin. Kuitenkin siinäkin voin valita aseet, miten sen kanssa kamppailen. Ja ne aseet valitaan asenteista. Oikeastaan ihana sana ASENNE. Siis siitäkö poikii tuo sana 'ase'. Voin valita vanhaa kulunutta, raskasta ja vääränlaista tilanteeseen. Voin valita helppoa ja hyödytöntä. Voin valita 'aseita' liian paljon, tietenkin suhteessa pelkooni. Ja voin valita tarvittavan oikeankin 'aseen'.

Kun tutkiskelen, valitsen jotakin uutta, joka tuntuu turvalliselta, mutta joka ei olkapäille jää taakaksi. Valitsen luottamuksen tulevaan. Valitsen pienen huumorin 'puukon' millä iskeä, jos tosi paha uhkaa. Tämä on minun pikkuelämääni, enkä ole siinä yksin. Joten valitsen myös yhteisöllisyyttä. Otan mukaan läheiseni tähän kamppailuun. Ja otan vastaan kaiken mahdollisen avun.

Jotta ei unohtuisi. On minulla jotakin mukavaakin. Työhuoneeni alkaa näyttämään aivan toisenlaiselta. Tämäkin paikka missä juuri istun, oli ennen täynnä raskaita hyllyjä kansioineen ja kirjoineen. Seinällä iso muistilappulevy. Nyt siinä on paljastettu kotoisan lämmin hirsiseinä, pieni hylly vain niille tärkeimmille kirjoille. Alla pieni ruusukankainen vanulla täytetty tyyny muistilapuille ja vieressä tilava kirjahylly. Ihan mukava tässä on istua ja purkaa ajatuksia.

Samoin makuunurkkaukseni. Koulumuistoiset taulut ja pikkulahjat ovat siirretty pois ja tilalla on 'aarrekarttani', jonka tein pari viikkoa sitten; uuden elämän suunnitelmat. Muutama uusi ruusutaulu ja ikimuistoinen kauristaulu biisoninnahalle maalattuna YK-talosta ostettuna. Sekä unisieppari! Hyvät unet siinä saa.

Nauratti kovasti eräs astrologinen tulkinta:

Juhlavia hetkiä tiedossa

Venus avautuva kolmio Jupiter

Alkaa:25.02.2012 Päättyy:28.02.2012

Hyvä päivä tehdä elämästäsi hiukan juhlavampaa kuin tavallisesti. Näistä hetkistä jää aina jotain pysyvää hehkua sisimpääsi. Ja hehku sisimmässäsi johdattaa aina rikkaampaan elämään.

Katinkontit! No, minulle on juhlaa, kun poika tuli kylään ja vähän auttamaan minua! Ja kai sitä 'hehkua' on jossakin.

Nyt tarvitaan Brucen 'Hehkutusta'...Fire!

Talo itkee isäntäänsä

2012-02-26T20:35:00.001+02:00

Muuta syytä, muuta tarkoitusta, muuta merkitystä en tuohon kamalaan jääpatoumaan katolta tiedä.

Poika vinoilee minulle, että isäntähän sen aina korjaili, tilasi apua. Minun ei tarvinnut siitä huolehtia. En muista hänen viimeisinä vuosina ainakaan katolle kiipeävän, jos koskaan lumen vuoksi. En muista kuin yhden kerran lumityöapua pyytävän. Muistan kyllä yölläkin havahtuvani kun jää ja lumitelit katolta lähtivät liikkeelle ja ryskyen maahan putoilivat.

Mutta en tuollaista valumaa jääpadon muotoilmaksi muista! Sydäntä kouristaa sitä katsellessa. Tiedän toki, että kaikkihan johtuu siitä, että katto falskaa lämmön ulos harakoille. Ja nyt ei talven säihin ole mahtunut väliin suvikautta, jotta tuo jää olisi välillä sulannut tai poistunut lumen kera. Nyt on ollut vain lunta ja pakkasta, ja kaikki se kerryttää jäätä. Hirvittää kun kiipesin tikapuita ja tiirailin tuota kaikkea. Jäätä valuu joka raosta, ikkunapielistä, välikatolta. Se on kuin jäätynyt virta, putous.

Ei tällaista ennen ole ollut. Siksi tulee mieleen, että ’talokin itkee isäntänsä’ perään. Aivan kuin koko talokin haluaisi isäntänsä mukaan, mennä pois meidän käsistä.

Sillä se on isäntänsä luoma alusta pitäen, noin 65 vuotta sitten. Rintamamiestalon kaavalla tehty. Puut kaadettu omasta metsästä, sahattu omalla kylällä, hirsiksi muotoiltu. Paksut parrut raahattu seiniksi, tilkitty taitaen. Sodan jälkeen kaikki tavara oli vaikeasti saatavilla. Nauloja ei tahtonut saada. Muistan kun mieheni kertoi, että hän jostakin anoi sitten nauloja ja sai postissa niistä tiedon. Hän kertoi että meni yksin kirjekuorta avaamaan. Itku meinasi tulla, kun hän sai lukea että anomus oli hyväksytty. Nauloja tulossa.

Ei rintamamiestaloja alkuunsa ole tehty helposti. Ne ovat pula-ajan luomuksia. Vaateliaita ja rakkaita, uskosta tulevaisuuteen ja rakkauden unelmista rakennettu. Tarinoiden myötä olen oppinut antamaan niille arvon, varsinkin tälle. Siksi sitä hoitaa haluaisin, parantaa sen vaivoja, myötäelää ja huoltaa. Onhan se ollut minunkin kotini yli 30 vuotta. Vaikka tiedänkin, että ei talo yksin, vaan lapsillenikin tärkeintä on se ympäristö metsineen ja polkuineen, mikä tekee talosta toisenlaisen kodin. Se kotiympäristö. Palanen maata mitä jalkasi tallaavat, ja missä unelmasi ovat syntyneet.

Oli pakko purkaa tunteita…

Sanoin jossain tuolla vähän virheellisesti. En ole yksin. Kiitos pojalle, joka on luonut esiin kaikki tarvitsevat polut pihalla, puhistanut kaikki irtoilevan lumen katoilta. Tilasin toki ammattimiehet irrottamaan tuota jäätä.

Sattumaa ei ole, sanotaan. Tarkoitus on. Ehkä sekin, että tänään itämaisen tanssin taitava koreografi, opettajamme, sai valmiiksi meille luomansa tanssin Kirkan laulamasta 'Surun pyyhit silmistäni pois'. Kuinka se sopiikaan tähän! En tohdi edes kertoa, kuinka paljon surua siihen kätkeytyy, paljon meillä tanssijoilla, mutta myös opettajalla, sillä hänen sukunsa asuu Syyriassa.

Ruusumelankoliaa

2012-02-24T21:03:00.002+02:00

Tässä vain katselen ruusukankaita, ruusukortteja, ruusukuvia, kirjoja, lehtiä. Silloin tällöin silmä lentää ikkunasta tulevaan puutarhaani. Siellä on lunta. Tuskin metrinmittaiset aidan seipäät enää näkyvät.


Vanha kangas, josta ystäväni työsti työhuoneeseeni lisäväriksi ruskean joukkoon.

Nuo ruusut tuossa kankaassa kuvaavat jotenkin tätä tunnelmaa; vielä kylmää epävarmuutta, kevään odotusta, johon sekottuu kaipuuta, kaihoa ja jopa pelkoa. Jännitystä. Katselen luminietosta, jota en pihaltani ole jaksanut luoda mihinkään, vain polun ovelle autolta. Tuulen tuivertamaan nietosta on joka puolella, katolla varsinkin hyvin uhkaavana.

Tuli mieleen, että jos maa ei ole kunnolla routinut, tuo kaikki lumen vesi pääsee syvälle maahan, lilluu ja velloo siellä. Miten käy ruusujeni juurien? Mihin tuo kaikki lumen vesi mahtuu keväällä, jos se tulee samanlaisena rytinänä kuin viime keväänä? Toivoa vain voi tuon maan kaltevuuden vievän veden tuonne lähellä virtaavaan puroon. Vettä, vettä on mielessä. Neptunus yhtymässä Kalat-Kuuhuni. Se on vetistä, tunteilevaa energiaa, kaunista kotiini lupailevaa. Yhtä kaunista rakentaakseen totta tai illuusiota.

Lueskelin Suomen ruususeuran Ruusunlehtiä. Siellä ylistetään viime kesää. Kuinka hyvää se teki ruusuille! Monet pensaat kurottuivat uhkeaan korkeuteen, korkeammaksi kuin koskaan. Kukinta on runsasta ja useilla ruusulajeilla kesti syksylläkin pitkään. Siellä kuulutettiin myös ilmoittautua. Pienienkin kotipuutarhojen tulisi ilmoittaa ruusuistansa. Jos vaikka sattuisi löytymään jokin vanha kantalaji. Niitähän olen kerännyt. Olen laittanut muistiin vanhan ruusun tarinan ja sen mistä paikasta se on kotoisin. Mutta en kehtaa vielä mihinkään ilmoittautua, ennen kuin tiedän, miten versoni ovat alkaneet kasvaa.

Vuoden 2012 ruusuksi on valittu Rosa pimpinellifolia 'Ruskela'. Oi kuinka rehvakkaan tuuheasti se lähti kesällä kasvamaan! Nyt mietin, jätinkö sille tarpeeksi tilaa rehvastella. Jos se ollenkaan nousee sieltä rehvastelemaan. Jos se nousisi edes varoen ja nöyrän pienesti.

Poika oli tehnyt lasikukkahelmiä työpajassa koulussansa. Niitä ihailtiin ja pyöriteltiin tuossa tuvan pöydän ääressä. Ne olivat kauniita. Se vähän rauhoitti, suorastaan paransi. Tunnen voimaantuvani viikon lentsusta. En tarvitse antibiootteja. Lentsu jäi toiseksi. Saunan lauteille taisin sen tällä haavaa jättää.

Voi Hugo,Hugo (Dedicado) kun soitat Soittajan kaipuuta tuntojani hivelevästi!!

Metsämuori Eestistä

2012-02-22T20:47:00.001+02:00

Minä sain eilen kummallista postia. Ruskeassa kirjekuoressa oli nimeni. Ja kuoren sisällä oli aikakausilehti nimeltä Viru.Nyt.

Kyllä ihmettelin, että olenko johonkin vastaillut, että 'saa lähettää' vai mitä tämä onkaan. No, selasin kiltisti lehteä läpi, ihan mukava kulttuurilehti, esitteli virolaista taidetta ja Viron ihmisiä.

Sitten viimeisellä sivulla oli otsikko: Salaperäinen nainen, Metsämuori. Silloin muistin, että ystäväni Kokkolasta soitteli ja kertoi eräästä toisesta muorista, josta hänellä oli Ruusumuori tullut mieleen ja lupasi lähettää minulle lehden, jossa hänestä kerrottiin.

Siis jossain Viron metsissä asuu Metsämuori, Metsamoor, joka on saanut aikamoista aikaan. Siellähän on kokonainen kylä mielenkiintoisine taloineen, joista löytyy sienivaaria ja yrttimuoria, vanhan käden taidon tekijää ja loitsujen lukijaa. Nappasin netistä Metsamoorin sivut tähän ja skannasin lehden sivunkin.

Olishan tuossa tulevaa vinkkiä. Mutta....yksin tässä. Kyllä aloittelen niin pienesti kuin mahdollista. Ruusumuorilla ei ole vielä sitä ruusutarhaakaan kuin alulla vasta. Mutta olenkohan niin yksin? Mistäs minä tiedän, mitä tässä ympärillä ajatellaan ja touhutaan.

Minulla on juuri nyt Neptunus yhtymä Kuu, jossa viime yönä oli myös Uuden Kuun yhtymä syntymä-Kuuhuni Kaloissa. Sitähän ei tiedä mitä kosmos suunnittelee, mitä tulevaisuus tuo tai tarjoaa. Vettä vettä, ainakin poski- ja nenäontelot täynnä tällä haavaa. Ei jaksa muuta kuin istua höyryävän carmeliksen kanssa sohvalla. Vettä se Neptunus ja Kalatkin edustavat. Ei sen kummempaa vielä.

Ja täältähän se Metsamoori löytyi ihka elävänä kertomassa kuusenkärkästä ja muusta! Hauska tutustua!

Pannulle potkua! Hygieniakurssi suoritettu!

2012-02-21T19:38:00.000+02:00

Kannatti istua vähän lentsusenakin (tosin istuin kaukana muista) pitkä päivä kursseilla, kun pystyin keskittymään testinkin suorittamiseen. Se on jo TOINEN ASKEL kohti Ruusumuorin kesäkahvilaa!

Onnea muorille!

Serkkuni edesmenneen isän kaapinnurkasta löytyi hylätty kahvipannu, jonka sain mukaani. Jotenkin se näyttää vahvalta, kuin kevätauringon paistetta ruskeine lepännorkkoineen. Hm... En kai vain ala keräämään noita kahvipannuja? En kai. Minun käsiini juuri nuo emaliset pannut jotenkin vain tarttuvat, huomaan.

Hygieniakurssi oli oikeastaan mielenkiintoinen. Muistan kun poikani kävi sen läpi ja oli niin tietoinen kaikesta, että tuskin uskalsi minun kaapistani mitään suuhunsa laittaa. Kyseli kovasti, että milloin ostettu, milloin otettu pakasteesta, milloin laitettu jne. Nyt ymmärrän häntä oikein hyvin, sillä itsestäkin tuntuu, että bakteereita on joka paikassa. Ei ennen ollut.

Juttelin kurssin vetäjän kanssa ja päädyin Hypyt-hankkeen mahdollisuuteen. Aivan kuin olisin yhtäkkiä 'hypännyt' johonkin mukavaan kyytiin. 'Hypyt' tarkoittaa 'hyvinvointipalveluyrittäjyys toimivaksi'. Ja mikäs tuota ihmisen henkistä hyvinvointia palvelisi paremmin kuin RUUSUT!

Ja postissa tuli kaunis lehti 'Ruusunlehti', jonka sivuihin paneuduin heti levon merkeissä. Kerron siitä vähän lisää myöhemmin...

Jotenkin tuntuu mukavalta, vaikka lentsu runteleekin. (Tähän se hymypoika tai sydän.)

Jotenkin halusin nyt kuunnelle Tapio Rautavaaraa ja hänen hummaansa...

Nokkoskeksiä ja kukkasia!

2012-02-15T16:13:00.002+02:00

Vähän uudelleen järjestetyssä keittiössäni on myös kevätkaihoiset kukkaisverhot, siniset, ja niistä ystäväni ompeli joutessaan ruukunpäällisen, arkunpäällisen ja pari pöytäliinaakin muovaeli. Kyllä ne piristävätkin kummasti.

Ja ystävänpäivän kimppu koristaa kaikkea nätisti. Kiitos kukkasista Marja!

Nyt on se aika, että kannattaa ottaa kaikesta rohdoksesta vaarin! Tietenkin ne vitamiinit, tyrnit ja marjat ja pakurikääpä! Mutta myös yrtit, mitä kesällä tuli kerättyä.

Ja tärkein niistä on nokkonen. Pyrin käyttämään kuivatut nokkoset pois ennen lumen sulamista, jolloin jo nousee uusia punertavia ja raudantuoksuisia maasta esiin.

Olen käyttänyt nokkosta sämpylöihin ja paistanut monet nokkosletut. Tänään tehdään nokkoskeksejä. Olen lähdössä pienelle hautaansaattomatkalle, jossa nuo keksit ovat oiva lisäravinto ja vaikka lahjaksi surevalle viedä.

Pyhäjoen Puttaansuun kartanon keittokirjasta olen tämän reseptin löytänyt. Eipä silti. Kerran ystäväni kanssa hoidattelimme siellä itseämmekin ZONE-ruokailun merkeissä ja hyvältä se tuntui, laihduttikin kummasti. Siinähän keskitytään saamaan tietyt vitamiinit ja kivennäisaineet ja ravintona proteiini, hiilihydraatti ja rasva siten, että niitä kaikkia tulee syödä suhteessa yhtä paljon.

Nämä keksit ovat olleet mukana monella matkallani. Varsinkin patikkamatkoilla ne ovat olleet yhtä voimaannuttavia kuin ne leivät, mitä hobitit saivat haltiattarelta vaikealle matkalleen Tuomiontornille (jos olette lukeneet).

Varmaankaan Virkkalat Pyhäjoella eivät huonoa tykkää, jos netissä jaan tämän mainion reseptin:

Maitoa (jugurttiakin voisi kokeilla) 3 dl

Kuivattua hienonnettua nokkosta vajaa 1 dl

Kaurahiutaleita 2 dl

Ruisjauhoja 2,5 dl

Grahamjauhoja (itse käytän spelttiä) 2 dl

Leivinjauhetta 1,5 tl

Suolaa 0,5 tl

Hunajaa 1 rkl

Kylmäpuristettua rypsiöljyä 0,5 dl

Pellavarouhetta 2 rkl

Soijaproteiinijauhoja 4 rkl

Turvota nokkoset ja kaurahiutaleet maidossa puoli tuntia, sekoita muut aineet joukkoon. Kaaviloi suorakaiteen muotoinen levy ja leikkaa siitä ruutuja 4x4 cm. Pistele haarukalla ja paista 200 astetta noin 10-15 min.

Tämä ohje on vähän muunneltu Marttaliiton kirjasesta "Kanankaalista karpaloon". Eipä silti. Soijaproteiinijauhon sijasta laitoin mukaan karpalojauhetta ja jopa teelusikallisen kuminoitakin. Tässä tulos!

Lisää nokkosaihetta Mars-blogissani.

Tämä oli minulle outo laulu, mutta kannattaa kuunnella: Jukka Kuoppamäki ja Kukkasen valta...

Taisi olla kannanotto nuriseviin vanhoihin ja hippinuoriin!

Yhdeksän ruusua ystävälle, viisi rakkaalle!

2012-02-13T23:24:00.003+02:00

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Kurkistin viime vuoden ystävänpäiväsivuani ja sieltä löytyy tuota numeroviestiä eri kukkapuketeille.
http://ruusutarha.blogspot.com/2011/02/on-aika-muistaa-ystavia.html

Minä kuitenkin laitan vain yhden ruusun, sekin vielä nupulla, mutta ihan aito, omaa käsialaa.

Tuolta Mallan blogista luin, että Valentin oli pappi, joka vastoin keisarinsa käskyä vihki rakastavia pareja.

Keisari kun keksi kieltää kaikki kihlaukset ja vihkimiset. Valentin tietenkin sai surmansa, martyyrikuoleman ja jäi elämään ystävänpäiviin. Hurja tarina! Tätä ja lisääkin historiaa voit lukea Mallan blogista.

Minusta ystävyys on maailman tärkeimpiä asioita, joskus se tärkein. Ihanaa että ystävyyttä on arvostettu almanakassakin!

Yhden kauniin Satu Pusan (jonka koulutuksessa opiskelin ihanan intialaisen päähieronnan) runon toivon teidän lukevan:

Ystävänpäivänä

Ystävyys on

mansikan maku keskellä talvea,

kermavaahtoa ja nonparelleja

kirkas väri harmaudessa,

kartta tuntemattomassa maastossa,

paras kakkuresepti,

kassillinen omenia,

ruusuntuoksu,

perhosen siivet,

kukan taimi,

halaus.

Kahvipannu kuumaksi, maailmanmestareita odotellen!

2012-02-12T18:36:00.000+02:00

Kyllä jo alkaa kovasti polttelemaan nuo Ruusukahvila-suunnitelmat.

Hygieniapassikoulutuksen paperit tuossa penkillä odottavat lukijaansa. Monet asiat pyörivät päässä jo.

Näin tosissani siis olen! Kaapin hyllylle on kertynyt alennuskoreista ylijäämäkuppeja jos minkälaista. Tykkään, että ei mitään tuulessa lenteleviä paperimukeja, vaan reilu kupponen, jonka voi ottaa käteen ja siirtyä sen kanssa istumaan minne silmä vetää. Ehkä kakkuvati voikin olla sitten paperista...

Eräältä kauppareissulta jäi käteen tällainenkin tarjoilukannu, niin pettämättömän ruusuinen että....!

Kirjaston esittelyhyllyltä löytyi mitä mainioin kirja suomalaisesta kahvinjuonnista, Pannu kuumana, suomalaisia kahvihetkiä, Tuija Saarinen. Kirja on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1330, Tieto.

SKS:n keskeistoiminnot liittyvät kansanperinteen, kielen ja kirjallisuuden tutkimukseen ja tunnetuksi tekemiseen.
SKS on perustettu 1831.
Sanan kirjallisuus keksi Elias Lönnrot seuran nimeä varten (tiedot SKS:n sivuilta).

Suomalaiset ovat nimittäin KAHVINJUONNIN MAAILMANMESTAREITA!

1900-luvun alussa suomalaiset kuluttivat kahvia neljä kiloa henkilöä kohden. Nyt se kipuaa jo 10 kiloon henkeä kohden. Oijoi! Ja kun tykkään, että suomalainen kahvilakulttuuri on niin köyhää. Sitä juodaankin työpaikalla ja kodeissa. Toivon, että myös usein vieraiden kanssa pöydän ääressä. En kuitenkaan usko, että pannu on kuumana lieden laidalla odottamassa ohikulkevia ja tuvassa pistäytyjiä kuten ennen maalaistaloissa. Vaikka Ranska onkin niin kuulu kahvilakulttuurista, sielläkään ei juoda kahvia kuin viisi kiloa henkeä kohden. Voi voi, lisää vain kahviloita Suomen upeaan luontoon!

Minuun on kai tarttunut se vanha maalaishenki, kun pannussa poreilee aina se ylimääräinenkin kuppi siltä varalta jos naapuri pistäytyy. Sanon poreilee, sillä edelleenkin olen pysynyt pannujauhatuksessa ja kiehautan ne sakat ihan oikeasti ympäri. 'Klaaraan' nokan parilla kupposella kaataen sen takaisin pannuun, ja usein kun pannu on täydempi, laitan tilkkasen kylmää vettä säikyksi kahvinporoille. Jätän sen laskeutumaan.

Mutta valitettavasti kun yksin tässä oleskelen, olen usein ottanut murukahvia. Senkin sekoitan ensin kylmään maitoon ja sitten vasta kuuma vesi päälle.

Ja onhan se juhlahetki aina, yksinkin! Usein teen jotakin askaretta ahkeraan, niin se kahvihetki tuntuu ansaitulta.

Pauligin Paula 62 vuotta

Yrttimummon aarteita

2012-02-09T20:11:00.002+02:00

Sain tuolta Chocochilin blogista idean kertoa vähän talven varalle säilötyistä yrteistäni. Hän oli tehnyt inventaaariota maustehyllystään. Minä otin tuon korkeimman ja näyttävimmän hyllykön tuolta kaapiston päältä. Itse viljelemiäni ja luonnon omia yrttejä.

Varmaan niin kauan kuin tuo kaapisto on talossa ollut, liki 30 vuotta, olen noita vanhoja purkkejani tyhjennellyt, pessyt välillä ja taas täyttänyt. Eikä se tapa ole tippunut pois silloinkaan, kun kesä tai syksy on ollut niin kiireistä, että tuskin henkeä on ehtinyt vetää. Äkkiäkö sitä ennen saunaa juosta hilipasee hakemassa muutaman hiirenkorvalla olevan koivunoksan tai leikkelee nokkospöheikössä ja muuta sellaista. Ritilän päällä saunan jälkilöylyissä ne ovat mukavasti kuivaneet.

Nuo purkit, joita olen yrittänyt välillä päällystää, välillä tehdä siistejä etikettejä, välillä vähemmän siistejä, kun on kiirus ollut, ovat yhtä vanhoja. Ne ovat ajoilta, jolloin saattoi vielä ostaa mielestäni parasta teetä mitä Suomesta saattoi löytää. Pauligin Hienoa Teetä. Se oli oikeaa ja hyvää ja siihen oli mukava sekoitella noita yrttejäni aina ajankohdan mukaan. Surin kovasti kun Paulig lopetti sen. Tiesin sen, että mitään yrttiä ei saa käyttää kovin pitkään, joten vaihtelin niitä aina sen mukaan miten oli tarvis. Ja välillä teen niistä yrttiteesekoituksen, sillä kaikki eivät juo kahvia eikä teetä. Ja itsellekin väliin maistuu pelkkä yrtti.

Nytpä tein inventaaria tuolla ylhäällä. Huomasin taas kuinka helposti tölkkien kannet siellä pölyttyvät, mutta eipä pääse pöly laatikkoon sisälle. Samoin ne ovat hyvät säilytykseen tinapaperoidun pahvin ja muovisen kannen vuoksi, joka on kuitenkin tiivis, mutta myös hengittävä. Peseminen onkin ollut hiukan vaikeaa, joten olen välillä desifioinut ne 100-asteisessa uunissa. Purkkeja on nytkin nätissä rivissa 24, tosin jotkut ovat tyhjiä. Mutta tässä saalis ja hieman käyttötarkoituksesta myös.

Nokkonen.............ehdoton ykkönen, käytän ohukaistaikinaan, sämpylöihin ja kastikkeisiin esim.

Kynteli..................jota kasvatan silloin tällöin, on hyvä liharuokiin ja esim. sieniruokiin pippurin asemasta

Basilika.................sitähän tarvitsee tomaattiruokiin

Intian minttu......... voi jukra, olin jo ihan unohtaa, pitänee tehdä ihan oma tee joku ilta

Siankärsämö........ kaikkeen tautiin, lentsusta yskään ja vatsaan

Rantaminttu......... hyvä sekoitus teehen, piristävä ja voimaannuttava

Piparminttu.......... ehdoton kreikkalaisiin lihapulliin

Kehäkukka.......... kipulääkitykseen esim.

Koivu................. nesteiden irroittaja, joka oli miehelleni muinoin erittäin tärkeä

Persilja............... rakkain ja käytetyin yrttini, jota mieluummin käytän pakastettuna

Meiram.............. kaali- ja herneruokiin

Rakuuna............ meillä ehdoton siankyljyksien mauste ja usein myös munakkaassa

Vadelma............ myös nesteenirroittaja, vauvantekoaikoina tissimaito virtasi

Maahumala........ liman irroittaja lentsun aikaan

Lipstikka........... lihakeittoihin ja jopa kaalilaatikossa oli erittäin hyvää

Vuohenputki...... joku sanoi, että sitä kasvia mitä pihalta paljon löytyy, on tarvis käyttää! Ja nyt en muista mihin se oli tarkoitettu. Pitänee kaivaa yrttikirjat esiin.

Jotkut yrtithän menettävät ajan saatossa makunsa ja elinvoimansa, joten tyhjentelen niitä välillä. Valitettavasti osa voi mennä kompostiinkin, mutta melko hyvin ne talven mittaan olen käyttänyt. Uskon, että ovat osana terveyttäni.

Pauligin Presidentti-kahvimainos on kaunis!

Mielen puutarhaa...

2012-02-07T17:41:00.001+02:00

Helmikuun heilahteluissa mieli vaeltaa monenlaisissa valtakunnissa, vanhoissa ja uusissa. Hyvä ystävä tuli kylään ja tukee minua näissä elämän realiteeteissa, kuten metsätuvan uudelleen järjestelyissä (neitsyt-merkkiä) ja pitää minua kiinni tässä ja nyt.

Mutta kyllähän mieleen vaikuttaa kaikki ympäristönkin tapahtumat, Suomen tapahtumat ja koko maailman tapahtumat. Lähiympäristössä on rauhallista ja vakaata, ystävyyttä ja toisen huomiointia. Asunhan ’Maailman kauneimmassa kylässä’, kuten olemme alustavasti kylähistoriankirjaa nimittäneet. Sitähän työstetään siellä sun täällä kylien ’savuissa’ ja aika mittava siitä tuleekin. Olen välillä kyynelehtinyt liikutuksesta, väliin naurusta sitä lukiessa. Siellä on ihmistarinat läsnä niin elävästi. Toivon, että tällaisia kirjoja syntynee ympäri Suomea, sillä ne tulevat tukemaan ja olemaan läsnä lastemme elämässä.

Mieli vaeltaa Suomen merkityksessä Euroopan tulevilla koitosten kentällä, sillä en usko, että siellä asiat noin vain selviytyvät. Toivon uudelle presidentille kykyä arvioida asioita oikeilta kantilta.

Vielä otin esille tuon vanhan Minä Olen -lehden vuodelta 1999 numero 3 ja filosofimme Maija-Riitta Ollilan ajatuksia. Kun opiskelin filosofiaa, mielenkiintoni kohdistui silloin ennen kaikkea naisfilosofeihin, sillä edelleenkään heitä ei ole maailmassa montaa. Eihän siitä ole sataakaan vuotta, kun oli pinnalla ajatus, että naisten aivoilla ei ajatella. Tässä lehdessä hän puhuu henkisyyden (spiritualisuuden) haasteesta. Vielä nytkinhän on vallalla ajatus, että järkevä ja koulutettu ihminen ei lähde tavoittelemaan asioita mitä ei oikeasti ole olemassa. Kuten henkisyyttä. Tai ajattelee sen olevan amerikkalaista markkinarihkamaa.

Maija-Riitta on eri mieltä. Hän on ollut kiinnostunut henkisestä alueesta vuosikymmeniä. Hän kritisoi tiedettä sillä, että ihminen on siinä pilkottu tutkittaviin kappaleisiin, jossa ei ole henkisyyttä, eikä ole olemassa tiedettä, joka liimaisi nämä kappaleet ihmisessä yhteen. Vuosituhannen alussa hän näki uhkakuvana myös mielikuvituksen ja kuudennen aistin voimakasta tavoittelua, jossa osa ihmisyydestä taas uhkaa unohtua. Globaalisuudessa hän näkee oppien ja aatteiden, jopa henkisyyden kulkeutuvan kulttuurista toiseen jota on ohjaamassa markkinamekanismi. Ihmiset ottavat vastaan aatteita ja tuotteita, mitä eivät ymmärrä. Idän ja lännen yhteistyö olisi parhaimmillaan sitä, että oppisivat toisiltaan, sillä kummallakin on annettavaa. Jos länsimainen ihminen heittää omansa roskikseen tullakseen oikeaksi itämaisella ajattelulla, ollaan riskialttiilla retkellä.

Maija-Riitta Ollila on löytänyt henkisyyden sisällöksi sovinnollisuuden, palvelun halun ja auttamisen hengen. Hänen mielestään henkinen ihminen ei välttämättä ole se, joka lukee ja tietää paljon, vaan se voi olla juuri se tavallinen tallaaja, joka huomaa toiset, eikä keskity itseensä.

Voi kunpa suomalaiset muutkin kuin Ahtisaari, Rehn tai Haavisto ulkomailla, niin myös täällä lähipiirissä muistaisimme nuo kolme suurta henkistä sisältöä.

Lisäksi Maija-Riitta luottaa myös intuitioon eikä kiellä enkeleittenkään olemassa oloa sanoen: ”On olemassa jokin sinänsä minulle nimetön ja selittämätön ulottuvuus, josta todella on mahdollista saada voimavaroja”.

Kiitos Maija-Riitalle!

Kaunis mieli, Johanna Kurkela

Valamonruusun ja Minetten henkinen vaikutus

2012-02-05T11:18:00.000+02:00

Kun kova pakkanen koettelee meidän energiavarojamme sekä ulkona että sisällä, on ihana jutella ruusujen kanssa ja alkaa haaveilemaan keväästä. Näen sitä kaipuuta kaikkialla blogeissa.

Yhden jutun olen päättänyt, olkoon sitten tämän talven lupaus. En laita itämään yhtäkään siementä. Minulla on 'itämässä' tämä talo kaikkinensa (en suinkaan halua sädesienien itiöpölyn kuitenkaan itävän enää, vaan kohottaa talon kuntoa). Tähän menee oma aikansa, voimavaransa ja rahaakin. Siis tyydyn hoitelemaan kaiken sen, minkä puutarhassani laitoin alulle viime syksynä ja hoitelemaan sen vanhentuneita penkkejä. Ja ennen kaikkea rakentamaan kahvilaani.

Mutta viivähdän nyt tuolla ruusujen eliksiirisissä ruusutipoissa, kesällä niistä tuskin ehtiikään kirjoittelemaan.

Jatkan Kaija Puron juttua ruusuista. Hän väittää, että on tullut aika ottaa ruusu tietoiseen käyttöön, sillä jokainen ruusu hoitaa omalla ainutlaatuisella tavallaan meidän sydäntämme ja sydämemme energioita.

Mietin mitä tuo kaikki tarkoittanee. Mitä on tietoisuus? Se ei ole sitä että tiedämme miten puuro keitetään, vaan enemmänkin, mitä energiaa ja terveyttä tuo puuro antaa meille. Miten se hoitaa kehoamme. Tein eräälle ihmiselle astrologisen tulkinnan. Hänen lyhyt kommenttinsa siihen oli, että 'kaikki piti paikkansa'. Petyin. Eihän se noin yksinkertaista voi olla! Ystäväni lohdutti minua sanomalla, että 'tuo ihminen oli jo ennenstään tietoinen omista heikkouksistaan ja vahvuuksistaan'. Ymmärtäisin, että se ei riitä, että tiedän ruusun nimen ja miten sitä hoidetaan, vaan että olen tietoinen myös sen sisäisestä kyvystä elää ja herättää merkityksiä. Me sairastumme ja luotamme lääkärin tippoihin. Mutta olemmeko tietoisia sisällämme tapahtuneesta, josta tuo sairaus on lähtöisin? Ymmärsinköhän itsekään mitä on tietoisuus...?

En muista tilasinko itselleni Valamonruusun tippoja. Mutta kun luen tekstiä siitä, ymmärrän myös miksi juuri tämä ruusu veti miestäni aikoinaan puoleensa. Oi kuinka hän olisi tarvinnut sen tippoja! Sillä Valamonruusu hoitaa sydämen lisäksi keuhkoja (mieheni kuoli 11. keuhkokuumeeseen) ja auttaa pelkoihin. Minulla on vuodeksi eteenpäin Neptunuksen helpot kuviot ja silloin on myös vaarassa sortua illuusioihin. Tuo ruusu estää noita illuusioita ja auttaa löytämään todellisuutta itsessämme ja ympäristössämme.

Toista ruusua Minette eli Mustialan ruusua kutsutaan armon ruusuksi. Se on tukena rakkaudessa ja anteeksiannossa, voimakkaasti sydäntä hoitava, irrottaa kaunaa ja kateutta. Minette auttaa meitä avaamaan sydäntämme ja vahvistaa sen positiivisia tunteita.

Minulla on ystävä, joka on erikoistunut näihin tippoihin, mutta hänellä ei ole vielä ruusutarhaa. Jospa hän opettaisi minua noihin saloihin ja jospa voisin jakaa sitten kokemuksia muidenkin kesken.

Nyt voimme kuitenkin nauttia talven kauneudesta. Sehän on niiiiin kaunista!

Hetken voi vaikka meditoida kuunnellen talven ääniä ja katsella kauniita kuvia! Joku on kulkenut pakkasessa aivan sinun silmille katseltavaksi...

Peace - Ruusu rauhantuojana

2012-01-30T14:18:00.001+02:00

Yksi aikakauslehti, vanhoilta ajoiltakin, voi olla hyvin ainutlaatuinen sisällöltään. Minä olen -lehti numero 3 vuodelta 1999 on sitä minulle ollut Marjatta Ollilaa ja ley-linjoja myöten. Samassa lehdestä näin jälkikäteen löysin myös varteenotettavaa ja kaunista tekstiä ruusuista.

Kun viimeksi kirjoitin niin surullista ja järkyttävää valkoisen ruusun taustaa, niin nyt rauhanomaisempaa ja aiheena tietenkin jalostettu ruusu nimeltä Peace, josta olen aikaisemminkin kirjoittanut tässä.

Lehteen kirjoitti ruusuista ja nimenomaan ruusujen lääkinnällisistä tipoista Kaija Puro, joka on mukana Ruusupuu-nimisessä verkkokaupassa, joka välittää mm. Primavera-tuotteita. Itsekin olen sieltä tilannut ruusuöljyä nimeltä Teatree, jota kuljetan laukussani ja jota sipaisen silloin tällöin jonnekin. Sen ilmoitetaan 100-prosenttiseksi luonnontuotteeksi. Nyt olen kyllä kuullut, että luonnontuotteeksi voi kutsua myös sellaista tuotetta, jossa on vain 15 prosenttia itse luontoa. Tais sen verran pitää olla, että voi luonnontuotteeksi kutsua. Ihana jos joku minua valistaisi näissä asioissa....?

Joka tapauksessa ihastuin Kaija Puron sivuihin lehdessä, jossa hän valoittaa mm. Peace-ruusun historiaa ja kertoo siitä tehtyjen tippojen vaikutuksesta. Hän sanoo, että juuri Rauhanruusulla on aivan erityista annettavaa meidän ajallemme ja varsinkin henkiselle kehityksellemme. Aluksi tätä ruusua kutsuttiin nimeltä 'Madam Meiland', jonka jalostamista oli tehty vuosikymmenet ja joka virallisesti ristittiin 29.4.1945 Peace-ruusuksi amerikkalaisen ruususeuran päätöksellä Kaliforniassa. Tämä tapahtui juuri samoihin aikoihin, kun Hitler oli kukistettiin. Suomalaisille tämä ajankohta oli myös tärkeä, sillä päivää aiemmin 28.4.1945 kenraali Siilasvuo lähetti Mannerheimille sähkeen, jossa hän ilmoitti tehtävänsä saksalaisten karkottamiseksi Pohjois-Suomesta tulleen täytetyksi. Lapin sota oli päättynyt.

Näin kirjoittaa Kaija Puro ja liittää Peace-ruusun energian koko maailman rauhaan. Tuhon keskeltä nousi esiin ja kuuluisuuteen tuo kaunis, ihmeellinen ruusu, joka avautuessaan on ensin valkoinen, sitten keltainen väri valtaa ruusun ja viimein vaaleanpunainen koristaa kukkalehtien reunat.

Kaijan mielestä tämä ruusu kuvaa olotilaa, jossa siäsinen mies (valo) ja sisäinen nainen (rakkaus) ovat harmonisesti keskenään. On rauha, jossa Prinssi ja Prinsessa ovat löytäneet toisensa.

Sen vuoksi Kaijan mukaan juuri Peace-ruususta valmistetut tipat hoitavat sydämen lisäksi hermojärjestelmäämme. Niillä on rauhoittava ja rentouttava vaikutus. Tästä on tullutkin lempeästi toimiva 'unilääke'.

Jos joku on tietoinen Bachin kukkatipoista ja niiden vaikutuksesta, varmasti innostuu myös eri ruusulajien tipoista. Kerron niistä seuraavassa blogissa vähän lisää.

Kiitos Kaija Purolle! Ja kiitos sattumasta (se oikeammin on tarkoitus, jonka merkitystä en ehkä vielä tiedä), että löysin tämän lehden aikoinaan pikkusiskoni pöydältä ja sitten hankin sen itse, ja joka tarttui nyt vinttiä siivotessa taas käteeni.

Siionin virsiä Ihana rauhan ranta

Valkoinen ruusu giljotiinin alla

2012-01-29T21:46:00.002+02:00

Valkoisella on puhtauden symboli. Ruusun okaalla on syvälle pistävän haavan symboli.

Jos selaa ja etsii valkoisen ruusun symboliikkaa netistä, ei voi olla kohtaamatta sisaruksia Hans ja Sophie Scholl, jotka näkivät sen mitä Saksassa sodan aikana tapahtui, eivät sitä hyväksyneet eivätkä voineet sitä hiljaa sivusta katsoa, vaan toimivat. Ja tällaisena paukkupakkasten päivänä tämä tarina on ihan pakko tulla mukaan ruusuisille sivuilleni muistuttamaan taas siitä mitä historiaa ruusun taakse voi kätkeytyä.

Schollin sisarukset päätyivät giljotiinin alle hyvin surullisella tavalla ja jättivät jälkeensä muiston, josta puhutaan vielä tänäkin päivänä. Se on haava Saksan historiassa järkyttävällä, mutta myös kauniilla tavalla. Minulla nousee iho kananlihalle, kun sitä luen. Sillä kaikki alkoi nuoruuden innolla ja vilpittömyydellä, kunnes kapinamieli kasvoi ja muuttui vilkkaaksi vastarintaliikkeeksi.

Jo Hansin ja Sophien isä näki Hitlerin nousun uhkana ja oli pettynyt kun omat lapset liittyivät natsismin nuorisojärjestöön. Hans oli ensin innoissaan, mutta Sophie mietti jo pian kuinka järjetöntä oli raskaissa vaatteissa marssiminen ja lipun kunnioittaminen. Lisäksi hän ihmetteli miksi hänen juutalaiset ystävänsä eivät siihen päässeet. Hans huomasi pian myös, että järjestöstä puuttui järkevä ja avoin keskustelu ja pettyi. Hans siirtyikin aivan toisenlaiseen järjestöön ja joutui Gestapon tarkkailun alaiseksi.

Sisarukset löysivät pian samoin ajattelevia opiskelijoita, joiden kanssa he perustivat Valkoinen Ruusu- nimisen liikkeen. He alkoivat pian jakaa lehtisiä toiminnastaan ja lisää nuoria tuli mukaan. Nuorten silmät aukenivat yhä enemmän näkemään natsismin ideologian epäoikeudenmukaisuutta ja raakuutta, jota ei voineet hyväksyä. Mutta kuten tiedämme, avoin vastarinta ei kestänyt natsismin otteessa. Vastarintaliikkeessä vastustettiin myös saksalaisten sotilaiden mieletöntä syöksemistä sodan ’miinäkentille’. Tässä suora lainaus tältä Panu Moilasen nettisivustolta.

”18.2.1943, ilmestyi Valkoisen Ruusun viimeiseksi jäänyt, erityisesti opiskelijoille suunnattu lentolehtinen, jossa arvosteltiin jyrkästi Hitlerin Stalingradin tragediaan johtaneita päätöksiä. "Miestemme Stalingradissa kärsimä tappio on musertanut kansamme. Ensimmäisen maailmansodan korpraalin nerokas strategia on mielettömällä ja vastuuttomalla tavalla syössyt kolmesataakolmekymmenätuhatta saksalaista miestä kuolemaan ja kadotukseen. Johtajamme, kiitämme Sinua!" (Valkoisen Ruusun viimeisestä lentolehtisestä.)”

Sophie, Hans ja Christopher Probst vangittiin. Oikeudenkäynnissä heidät tuomittiin teloitettavaksi maan petturuudesta. Vielä samana iltana tuomio pantiin käytäntöön. Pian tämän jälkeen vangittiin 80 muuta Valkoisen ruusun piirissä toimivaa ihmistä. Kolme heistä sai kuolemantuomion, muut vankilatuomion, jotkut jopa elinkautisen.

Sodan aikana nämä nuoret olivat halveksittuja maanpettureita. Tänä päivänä he ovat kansallissankareita. Mm. Munchenin yliopiston edessä oleva aukio kantaa Schollin sisarusten nimeä.

Ruusussa on ihana kauneus ja puhtaus. Mutta aina jonnekin osuu terävä piikki, jonka vuoksi vuodatetaan verta. Valkoisen Ruusun piikki osui silloin saksalaiseen yhteiskuntaan.

Tässä pianomusiikin säestyksellä kuvavideo Valkoisen ruusun jäsenistä

Valkoisen ruusun ikävää

2012-01-28T12:17:00.002+02:00

Pumpulilumi pienoisen ruusutarhani peittona kimmeltää jo tuhansissa auringontähdissä päivittäin.

Katselen sitä hyvillä mielin pää kallellaan.

Vaikka kylmän pohjoisen viiman iskiessä mieleeni iskee myös epäluulo koko ruusutarhaani kohtaan. Entä jos ne eivät keväällä herääkään. Jos olen tehnyt jotakin väärin? Jos en ole kaivanut kuoppaa liian syvälle? Jos en ole salaojittanut tarpeeksi.

Hyi, hyi! Pois hyiset hyhmät ajatuksistakin!

Lueskelin tuossa taas Ruotsissa löytämääni kirjaa Valkoisista puutarhoista. Voi ihana! Ymmärrän hyvin, kuinka kauniisti juuri valkoinen väri loistaa kesäöiden hämärissä! Eihän silloin malttaisi nukkua ollenkaan! Siellähän sitä vain vaeltelis, ja sieraimet värähtelis varsinkin juhannusruusun hennossa tuoksussa. Ehkä hyttysillä sittenkin oma tehtävänsä. Kyllä ne viimeistään häätää yökukkujan nukkumaan sisätiloihin.

Mutta kovasti olen miettinyt noita puutarhan ’huoneita’. Nyt kun olen aloittanut vähän villisti ilman suunnitelmia, niin en halua paljoa mitään muuttelemaan. Mutta peltoa on! Ja suuri rivi vehmasta juhannusruusuakin. Tosin istutin keltaisen päivänliljan kellumaan sen siimekseen suunnittelemani grillipaikan taakse. Mutta keltainen kultaa valkoista, eivätkä ne kuki yhtä aikaa. Jos saisi sinne väliin kuminat kukkimaan, jota siinä edessä ihan villinäkin kasvaakin, tuhti ja pysty kasvi sekin. Ja mukana voisi olla ojakärsämöä, jota sitäkin villinä pihallani kasvaa. Siirtelisin sitä joukkoon. Ne kasvaisivat syssymmällä, kun pimpinella jo punertaa.

Ja minulla on yksi valkoinen syreeni, jonka olen ajatellut siirtää…pitäiskö ostaa kaveriksi toinenkin?

Voi tätä kevään odotusta!!

Todella kaunista musiikkia viulun ja pianon kera, My white rose!

Talven nukkujia

2012-01-27T12:54:00.005+02:00

Lisään tänne vielä kuvia, joka kertoo siitä, kuinka eläväinen on luonto.

Yksi talvi kuljin kuvaamassa talvisia valoja ja varjoja. Kuljin siellä monta kertaa, kun huomasin, että tietyn varjon ja valon saaminen linssiin oli ihan minuuttien kysymys. Seuraavassa minuutissa kaikki on taas toisenlaista.

Otin noita kuvia saadakseni malleja pastelliliitutöihini, joissa ihan vain tutkiskelin rytmejä ja sitä mitä valo ja varjo saa aikaan sekä niiden maalaamista yleensä. Pidin jopa pienen näyttelyn näistä töistäni.

Vasta maalatessani huomasin, mitä kaikkea kuvasta tulee esiin aivan itsekseen ja yllättäen. Kummallisia olioita alkoi hyppimään kuvasta silmilleni, kun syvennyin maalaustyöhöni. Siis näkemistä ja näkemistä. Sitä on hyvin monenlaista. Tosin tämä valokuva maalauksesta ei ole hyvä. Siinä valo lyö heijasteen. Eikä kuvakulmakaan ole paras mahdollinen. Tuota maalausta ei ole enää itselläni. Nimesin sen 'Talven nukkujiksi'. Montako talven nukkujaa löydätte?

Tällaisenkin maalasin yhdestä valokuvastani. Ja sitä ei kumma kyllä kukaan ole halunnut seinälleen. Heh! En minäkään. Mutta hassusti aurinko paistoi risukasaan antanen sille sielukkaat silmät.

Nuo olivat niin tummia ja jotenkin pelottavia kuvia, joten lisäsin vielä yhden. Tämä on ihan mielikuvastani maalattu 'Lumienkeli'

Lumienkeleitä, Julia

Lumi-Olioita

2012-01-26T19:49:00.001+02:00

Tuon kameran kanssa on niin mukava kulkea luonnossa. Kameran kanssa katselee luontoakin aivan eri silmin, ei märehdi niinkään niitä arkiongelmia, vaan katselee ympärilleen.

Kävin ensimmäisellä hiihtoretkellä. Ja tällä kertaa etsin lumisessa metsässä 'lumiolentoja'. Mielikuvitussilmillä kun tihtaa, niin löytää kaikenlaista. Joskus alkoi ihan naurattamaan. Jos olisi kuvankäsittelyohjelma, kuvia olisi mukava vähän editoida, mutta nämä kuvat ovat ainakin aitoja sellaisenaan. Nyt se, mikä ilman lunta näyttää kamalalta ja pelkästään rumalta risukasalta, muuttuu lumen ansiosta taianomaisesti vaikka miksi.

Tässä hiihtoretken huomioita: Tässä herttainen, vähän ujo Lumikana.

Tässä ilmiselvä Lumi-Laiskiainen!

Tässä Lumi-Peto hampaineen:

Lumihirviökin löytyi:

Tästä tuli mieleen Paskarämetien Ankka!

Lauletaan heille! Rölli ja tämä iki-ihanasti rytmitetty Omituisten otusten kerho!

Rinta rottingilla ruusuisesti

2012-01-25T11:42:00.004+02:00

Eihän! Edelleen löytyy noita ruusuja, joka paikassa, käsitöissä varsinkin! Nyt kun olen joutunut homevaurion myötä katsastamaan varastojani, heittämään pois ja valkkaamaan, niin löytyy monenmoista.

Itse joskus olen nuorena ja linnunlaihana ollessa aloittanut sinisestä puuvillalangasta itselle puseron, johon olen mallista virkannut selkäosaan kaunista ruusua. Tuo pusero lojui syttyrässä pussin pohjalla aitan naulassa keskeneräisenä. Pelastin sen homeisuudesta, etikalla liotin ja laitoin puuvillaisten joukkoon pesuun. Kyllä varmasti se löytää vaikka pingoitettuna tauluna puutarhastani vielä paikkansa.

Olin vasta pestautunut opettajaksi, ja tietenkin ajattelin helliä oppilaitani hellänpunaisilla asuilla. Tässä olen neulonut itselleni villatakin ja kas kummaa; rinnassa roikkuu herttainen ruusu. Eiköhän pikkutytöt olekin sitä nätisti tunneillani katselleet? Ainakin minä nyt katselin.

Minulla oli joskus maailman aikoihin edustustehtäviä. Näissä tilanteissa tarvittiin jotain aitoa ja fiksua. Ensimmäisen kerran elämässäni kudotutin itselleni vanhan ajan vaaleanpunaisen villamekon, jota pidinkin paljon kauniin valkoisen vyön kera. Ja siinäkin on pieni ruusuke rinnassa tai oikeammin kauluksessa. Myös samaan tyyliin tehty villainen kaulanauha tuossa vieressä. Design-asu! Enköhän vedä sen päälleni vielä joskus sopivaan tilaisuuteen.

Mutta mistä ihmeestä nuo ruusut kaikki olivatkaan ilmestyneet? Niitä minä ihmettelen.

Taas näköjään vaaleanpunaista. Tietyissä vaiheissa elämää se on ollut minulle sellainen hoitava, lempeä väri, jolla olen pyrkinyt hoitamaan ympäristöänikin. Tulipa mieleen, että niinhän nuoruudessakin oli minulla tuo vaaleanpunainen villamekko, kuten vanha blogini kertoo:

http://ruusutarha.blogspot.com/2011/01/vaaleanpunainen-ah.html

Kun kudelmista on kyse, niin laitan mukaan vielä nämä lapaset, jotka löysin ruotsalaisista joulumyyjäisistä, mutta jotka laitoin sitten pukinkonttiin. Täytyy myöntää, että ennen paketointia kirjasin ylös nuo kuviot. Ensi jouluna varmaan moni muukin saa nuo pukinkontissa sitten.

Nyt laitan tämän kauniin laulun kuvineen soimaan, kesän ikävää jo!

Eleni Karaindrou, Flowers Sellers

Rakkaat Ruusuhuivini!

2012-01-24T13:12:00.003+02:00

Naurattaa taas, kun tutkailen vanhoja laatikoitani. Ruusunkukkiahan sieltä silmiini hyppii iloisesti esiin, että oikein halata niitä pitää.

Huomaan, että minulla on ollut paljon vaatteita, verhoja ja kankaita ruusunkuvin somistettuna, enkä ole niitä nähnyt. Olen nähnyt vain värejä ja kukkia. Kuinkahan sokeita me olemme joillekin asioille? Mutta hauskaa kun näkö kirkastuu! Voisi melkein sanoa, että olen 'ruusu-valaistunut'.

Tässä kaksi kaunista huivia, arvokkaitakin. Toisen olen ostanut Pietarista, johon sain yhtenä muistorikkaana pääsiäisenä tutustua Tatjaanan kanssa. Halusin silloin tuoda sieltä muistoksi aidon maatuska-villahuivin. Tosin en silloin ruusuja tunnistanut. Olen tätä joskus pitänytkin, lämmin se on, mutta pikkuisen hankala kietoa ympäri ja sitoa.

Toinen huivi on Espanjassa valmistettu ja sieltä tilattu flamencohuivi, jonka kanssa tanssittiin sitten myös Marko Riekin oma kaunis huivikoreografia. Valitettavasti en osaisi sitä enää tanssia ja muistelen, etten sen kaikkia kommervenkkejä edes oppinut. Huivi on kaunis ja painava. Tanssissa sitä oli helppoa liikutella ja lennähdellä sen kanssa. Mutta voi kuinka työlästä oli harjata auki ja suoraksi huivin kaikki rimpsut. Ja nythän vasta olen nähnyt ne kauniit ruusukuviot siinä.

Mietinkin miten saisin nämä kauniit isot huivit esiin ruusutarhassani tai ruusutarhakahvilassani. Ehkä sen keksinkin. Tai joku muu?

Tämä on kaunis huivilaulu...

Biisi on lähtöisin Venäjältä. Venäläiset tuntevat melodian nimellä "Podari Mne Platok," joka on yksi heidän kansanlauluistaan.

Ruusuinen seikkailu 4

2012-01-23T12:07:00.006+02:00


Kuva Ruusulaakson matkaesitteestä, linkki alhaalla.

Jospa se kolmas kerta toden sanoisi. Vuosi sitten eteeni ilmestyi mahdollisuus tutustua Bulgarian Ruusulaaksoon. Se pani vereni kohahtamaan. RUUSULAAKSO! Tuli tunne, että pääsisin itse ruusumaailman sydämeen. Ja Bulgaria muutenkin alkoi pomppimaan eteeni. Ilmoittauduin matkaan ja hehkuttelin sitä näissä blogeissani.

http://ruusutarha.blogspot.com/2011/01/ruusu-ohjaamassa-seikkailuun.html

http://ruusutarha.blogspot.com/2011/02/astro-travel-ja-ruusuinen-seikkailu-2.html

Helmikuussa peruin matkani, koska mieheni terveydentila heikkeni. En tohtinut lähteä enää pitemmille matkoille.

http://ruusutarha.blogspot.com/2011/02/kuu-enkelit-ystavat-opastamassa.html

Tarina jatkuu. Ilmoittauduin uudestaan lokakuussa tapahtuvaan Bulgarian matkalle. Sekin meni pieleen. Bulgariassa oli hankaluuksia, eikä matkalle ollut tarpeeksi lähtijöitäkään. Täällä talosta löytyi homesieni, jolloin minunkin oli keskityttävä aivan toisenlaiseen asiaan.

Nyt ilmoittauduin kolmannen kerran toukokuun lopulla tapahtuvalle Ruusulaaksomatkalle. Jeee!

Ja toissa päivänä tilasin jopa lentolipun. Aika jännästi nuo lippujen hinnat nousevat kevättä kohden. Yksi sai menopaluulipun Sofiaan 175 eurolla, minä maksoin 200 euroa ja eilen sen hinta oli jo 240 euroa.

Toivottavasti tämä matka onnistuu. Ainakin se on aloitettu seisahtuneella Marsilla, jolloin se pukkaa uusiin asioihin, uusiin alkuihin ja toimintoihin. Olen innoissani!

Uusin tässä linkin matkaesittyleemme.

The Magic of Bulgarian Voices

Arkkityyppi...arkityyppikö?

2012-01-22T15:50:00.001+02:00

Arkkityyppi tulee kreikankielestä, jolla on tarkoitettu hahmoa, alkumuotoa tai mallia. Wikipediassa sanotaan, että arkkityypit ovat kaikille ihmisille yhteisiä, alitajuisia sielunsisältöjä, jotka ilmenevät myyteissä, taruissa ja uskonnoissa. Arkki-sana tulee myös kreikankielestä yli-tai pää-. Jos suomalaisesta myytistä vedetään vaikkapa Ukko-ylijumala, niin se arkielämässä voisi ilmentää suomalaista nykymacho- isännän otteita ja auktoriteettia. Siksi hauskaa käännellä tuota sanaa; arkista arkeen. Mistä lie itse arki-sana?

Varmaankin psykologi Carl Jung toi tämän ajatuksen arkkityypistä tietoisuuteemme. Hän näki arkkityypit yleismaailmallisina ajatuksina, joissa menneiden sukupolvien kokemusperintö esiintyy tiivistyneessä muodossa. Esim. hän näki 'enkelin' pelastaja-ja auttaja-arkkityyppinä, joka joillakin muuntui sitten esim. ufoksi. Arkkityyppi ei ole mitään varsinaisesti näkyvää, vaikka itse olenkin ominut eläinarkkityypikseni Kauriin nuoruudestani jo pitkine jalkoineen ja metsissä liikkujana. Se että omin sen itselleni, on sitten jotain tiedostamatonta ja sellaista psyykkista energiaa, jonka löysin vasta kun aloin sitä tutkimaan. Tietenkin otin selvää metsäkauriin yleisestä symbolismista ja moni asia loksahti kummasti omaan olemiseeni.

Se, että joku voi saada nimityksen 'noita' tietyillä ominaisuuksilla, on jotakin, jonka ympäristö vaistomaisesti (jopa yhteisöllisesti, kollektiivisesti) nimeää koettuaan tiettyjä asioita toisen ympärillä aivan arkisissa asioissa.

Varmastikin nämä asiat ovat vähän mystisiä. Mutta minusta suurin mystisin asia on ihminen itse. Siksi juuri silloin, kun pysähtyy tutkimaan ja miettimään mitä 'minä on', törmää myös tällaisiin ilmiöihin.

Minä olen pitkään kaivannut erästä romanialaista filosofiaa nimeltään Mircea Eliade, jonka pari kirjaa ainakin on käännetty suomeksi. Yksi niistä on Ikuisen Paluun Myytti. Nyt lainasin sen uudestaan luettavaksi ja ihmeteltäväksi.

Hän jakaa ihmisen olemisen kahteen ryhmään:

- Ne ihmiset, jotka kokevat asiat osana jostakin kokonaisuudesta ja tulkitsevat niitä jonkin merkityksen kautta. Eli jokin asia on seurausta jostakin eilisestä tai menneisyydestä ja sillä on tarkoitus. Tähän Eliade liittää arkkityypit ja toistamisen.

- Ja ne ihmiset, jotka näkevät ja ymmärtävät kokemukset irrallisina tapahtumina tai sarjoina historiallisista, taloudellisista tai yhteiskunnallisista seikoista johtuvina sattumina, joilla ei ole mitään merkitystä tai tarkoitusta. He eivät myöskään arvosta aiempien sukupolvien tapoja tai uskomuksia. Vain nykyhetki on tärkeä sellaisena.

Eliaden mukaan jälkimmäinen ihmisen oleminen on väärää ja ihmisarvoa alentavaa. Edellinen ihminen olemisellaan kunnioittaa ja haluaa ymmärtää myyttejä ja riittejä (esikuvallisia arkkityyppejä eli malleja) ja sen kautta miettii miksi jokin (esim. kuolema) on olemassa.

Yksi suuri myytti on Neitsyt-Marian ja Jeesus-lapsi, josta minulla on myös kaunis gobelliini. Löysin sen kirpparilta opiskelukautenani, jolloin olin viikot kotoa poissa. Lapset olivat silloin aika pieniä, ja miehelläni suuri työ huoltaa ne viikottain kouluun ja turvalliseen yöuneen. Tuo gobelliini pyhästä äiti-lapsi-yhteydestä oli muistuttamassa opiskeluasuntoni seinällä minua siitä, mikä kuitenkin oli tärkeintä.

Toinen pieni gobelliini oli vain heräteostos, kirppikseltä sekin, eikä se nähtävästi kuvaa edes suomalaista maisemaa.

Chisu ja Kohtalon oma

Raikasta...on Kauriin aika

2012-01-21T17:06:00.001+02:00

Ihmeen raikkaalta talossa nyt tuntui sekä vilpoisuuden että puhtaan tuoksunsa ansiosta, kun tulin pieneltä otsoonipakoreissulta jälleen kotiin. Itiöpölyt tai hajut tipo tiessään! Väsynyt olin, uni jäänyt pieneksi. Päässä kun pyöri kaikki mahdollinen. Mutta enää ei pyöri nenän alla sellainen kutiava pyörre.

Vihdoin tänään olen saanut aikaiseksi jotakin 'jälleenrakennustyössä', että tuuletin vinttikamarin. Se tarkoittaa sitä, että raahasin taas kaikki vuodevaatteet, matot ja muut päälliset ulos. Aion nukkua siellä ainakin siihen saakka, kun sen omistaja tulee jäleen lomillensa, eli toinen pojista. Pidän sen viileänä, 15 asteen vilpoinen ilmakin on hyvää unelle. Sitten lapioin lumipolun yhteen aittaan, jota jo syksyllä tyhjentelin ja siistin. Taas oli suusuoja naaman edessä, sillä siellä on runsaasti hiiren papanoita. Nyt kuitenkin vien sinne laatikoittain tavaroita.

Tuli mieleen aitan tavaroita katsellessani, että minä omistan luovan puutarharakentajan todellisia aarreaittoja, ihan monikossa. Voi jukra, mitä kaikkea sillä romulla vielä teenkään! Sillä kun olen lueskellut noita puutarhakirjoja, niin niissä on kuvia yhtä paljon kaikesta 'vanhasta romusta' kuin itse kukistakin. Joissakin ne romut ovat jopa ensi sijalla! Uusi ilmiö puutarhan saralla.

Huomasin, että Rosengard-asteroidini, joka on Kauriin tähtimerkissä, antaa velvotteita. Se on syntymäkartalla kolmiossa Marsiini ja tällä hetkellä Mars tekee sille iloista sekstiiliä. Samalla olen puhdistellut muutenkin noita 'kauriitani', myös tuulettamalla. Ruusutarha-unelmani siellä aivokopassa alkaa pikkuhiljaa herätä jälleen. Sitäpaitsi Kauriin tähtikuvioissa juuri nyt pyörivät Kuu ja Merkurius sekä se kamalan hidas Pluto tuolla kaukana.

Minullahan noita Kauris-symboleita on kasvanut kummasti lisää huoneisiini. Viime blogissani niitä jo oli siellä 'rauhantyyssijassani'. Seinillä on ollut kauris-tauluja ja piirroksia, joita olen joskus esitellytkin. Nyt kaksi lisää.

En ole vielä tälle löytänyt paikkaa, joten kuva on otettu sohvalta Mitat n.80x50.

Ruotsin eräältä kirpputorilta kainalooni tarttui pieni gobelliini Kauris-perheestä. Jotenkin olen ihastunut gobelliineihin. Ehkä niitä ei enää valmistetakaan. Ja kirpputorit niitä pursuavat ja vielä jopa kohtuullisilla hinnoilla. Pikku-sisko (jonka arkkieläin on delfiini) tuli ison pehmeän paketin kanssa myös minua tervehtimään jo ennen joulua ja sieltä löytyi tällainen. Aika hauska huomio astrologisesti se, että Pikku-siskoni on Kauris ja hänellä on hyvin vähän vesi-elementtiä kartalla. Minä taas Rapu, jolla on tuskin maa-elementtiä kartalla. Täydennämme toisiamme jopa joskus lahjojen kera. Tässä kaunis villaviltti.

Sain eräältä kylän rouva-ystävältäni joululahjan iloisen naurun kera. Ihmettelin miksi hänellä oli niin hauskaa. Ahaa, vilttejäkö lisää, naureskelin. Mutta voi mitä paperien sisältä paljastuikaan! Melkein itketti.

Tämä on väliaikaisesti sen 'homehuoneen' hirsiseinällä, minne se sopisi oikein hyvin. Paitsi että toinen pojista päättää sen sisustuksesta. Nyt se peittää vanhaa ikkunan paikkaa siellä.Mitat 180 x 125

Hän oli löytänyt tämän eräältä kirppikseltä ja saanut sen muiden ostoksien lomassa hyvin edullisesti hänen sanojensa mukaan. Lieköhän totta? Mutta totta on ainakin se, että ei näitä enää kodin seinillä näy. Ja varmaan totta sekin, että ne pölyjä keräävinä eivät sovi allergisille tai astmaatikoille. Ja ne seinät ovat monen kotona aivan liian pienet, sillä ainakin tämän gobelliinin koko on melkein yhden seinän täyttävä. Ja painavana nykyään varmaan se, että sisustuksessa suositaan valkoista, harmaata ja mustaa. Mutta arvaatkaapa, mikä tenhovoima sillä on esim. minun tulevassa kahviaitassani, jossa on maalaamattomat raakalaudat!

Mitenkähän Metsäkauriini voi? Taidan kirjoittaa tästä enemmän seuraavassa blogissani, sillä arkkityyppiä, kuten Metsäkauris minulle, on vähän vaikea ymmärtää. Löysin siitä varteenotettavaa tekstiä.

Nyt reippain ottein töihin!

ps. Miksi ihmeessä sana 'TYÖ' on menettänyt merkityksensä teollistumisen jälkeen?! Työ usein ymmärretään vain silloin, kun siitä maksetaan rahaa eli palkkaa. Arvossa kaikki muu on pienempää. Olisi aika kääntää se toisin päin. Varsinkin pyyteetön palkaton työ voi olla yhteisöllisesti paljon arvokkaampaa ja jopa tuottoisampaa kuin itse 'TYÖ'.

Pöllö on toinen arkkieläimeni. Pallas Athene onkin luovuuden 5.huoneessa. Tässä kaunis Mike Oldfield ja Moonlight Shadow

Kaaoksen kodissa yksi rauhan paikka!

2012-01-19T13:19:00.000+02:00

Plasmakone vaihtaa paikkaa, ja minä kannan kukkia turvaan paikasta toiseen, liekö edes selviävät. Alta kulmain sitä kaikkea katselen. Miten ihmeessä selviän taas tästä kaaoksesta, missä olen levitellyt talon laatikoiden sisältöä ja vaatteita puhdistusta varten? Hieron nenääni ja mietin pientä pakomatkaakin.

Olen nukkunutkin (ihme kyllä ihan hyvin) vähän siellä täällä etsien puhtainta paikkaa hengittää ja olla. Aina jostakin vetää, koska joudun pitämään ikkunoita ja ovia siellä sun täällä auki tilanteen mukaan. Mutta tässä tilanteessa ei voi minnekään mennäkään, pitää vain toimia.

On yksi paikka, mihin tämä älytön sekamelska ei ole yltänyt. Ja se on paikka, missä moni muukin on löytänyt pienen hetken aivan itsellensä. Mihin on voinut paeta hirmuista maailmaa. Minne on voinut kätkeä kyyneleitään. Tai puristella nyrkkiä ja taltuttaa kiehuntaa. Tai istua alas ihan vain vaikeroimaan ja miettimään mitä tehdä. Tai antaa haaveiden hetken hoitaa arkista päätään. Tai vaikka lukea hetken kirjaa ja esillä olevia lehtiä. Tai vaikkapa vain tuijottaa peilistä sitä outoa oliota siellä ja miettiä miten sen kanssa toimia.

Se paikka on ihmeellinen tyyssija, missä voi tyhjentää itseään, päätään, ajatuksiaan, tunteitaan. Monen ainoa pyhättö, missä on hetken itsensä kanssa. Ja aina sinne jättää jotakin itsestään.

Siinä huokailin ja katselin vanhaa tuttua ympäristöä, mitä ei ole tarvinnut muuttaa. Selkeää taidetta, vahvaa väriä ja sen lämpöä. Osmo Rauhalan kaurisjäljitelmää ja päivittäisiä käyttöesineitä. 'Tiedän paikan armahan, rauhallisen ihanan....'

Homeinen polkuni 5, plasmakone

2012-01-18T14:03:00.002+02:00

Naurattaa tuo hedelmällinen Ley-linja, joka tältä seudulta kulkee. Kyllä täytyy todeta, että tosiaan hedelmällinen. Ja homesienen (sädesienen) itiöpölytkin ovat tässä samassa hedelmällisyydessä mukana. Nythän ne olivat muhineet tuolla yhdessä työhuoneeni kaapissa t-paidoissani, jotka yksi ilta otin syyniin tarkastellakseni mitä heittää pois, mitä vielä säilyttää. Olin kyllä tuntenut siellä sen vanhan ilkeän hajun, mutta en arvannut mitä pölyjä siitä lenteli huoneeseen, kun niitä paitoja levittelin ja koittelin.

Seurauksena sain ensimmäiset homeoireet. Silmiäni alkoi kutittaa ja nenässä oli outo olo. Ja sitä on jatkunut, vaikka olen käyttänyt silmävettä ja nenäsuihketta (sesamölyjyä) ja nukkunut tuolla eräässä vinttihuoneessa.

Se tästä vielä puuttuisi, että terveyteni menettäisin. Olen ehkä liikaa luottanut vahvuuteeni, peruskuntooni, ja sille, että en ole millekään allerginen. Entä nyt? Hain netistä jälleen apua. Ja löysin Plasmakoneen eli otsonointilaitteen, jonka pitäisi puhdistaa myös homeen aiheuttamat ilmavauriot. Tämä kone löytyi paikallisesta siivousfirmasta. Laite nimeltä Molbility siis tuottaa puhdistavaa plasmaa, jossa otsoni on yhtenä elementtinä, koneen lampuissa ultraviolettielementtejä.

Joten kasvit ja ihmiset pois sen lähettyviltä, kun se on päällä.

Olenkin nyt kieltänyt ystäviäni tulemasta tänne. Hoidan tämän homman ihan yksikseni. Ja voinhan juosta pois tai tarttua puhelimeen jos hätä tulee.

Mitä pitää tehdä?

Kyllä pitää kamalasti tehdä taas. Viime yön otin puhdistuskohteeksi tuon homehuoneen ja työhuoneen, missä tuo homepöly tuntui. Kannoin kukat pois (jotka näyttävät jo muutenkin kärsineeltä). Aukaisin kaikki mahdolliset ovet, myös laatikoiden. Pakkasin kaikki mapit seljälleen laatikoihin, että ne saisivat osan puhdistuksesta. Levittelin vaatteita ja tavaroita yltympäriinsä, että ne saisivat puhdistusosansa. Siis kaikki näyttää taas olevan maailmanlopun edellä. Sitten tilkitsin oven vielä maalarinteipillä, ettei otsoni pääsisi keittiöön.

Aamulla menin huoneeseen nenä-ja suusuojaimen kanssa sammuttamaan laitteen. Avasin kaikki ikkunat ja uunien pellit ja toin laitteen pois. Ovi lujasti kiinni. Nythän sieltä tulisi sekä otsoni että kylmä, siis taas tilkitsin oven. Nyt olen saman tehnyt tuolla vinttihuoneissa. Paitsi, että minun täytyy välillä käydä siirtämässä laitetta niin että otsoni pääsee leviämään joka puolelle. Siellähän on noita möntisiä ja huoneita enemmänkin.

Ja edelleenkin olen liottanut esim. pöytäliinoja etikkavedessä ja pessyt 95 asteessa ja vielä käyttänyt pyykin pakkasessakin, jota onneksi on taas yli 10 astetta. Näin niistä on haju lähtenyt.

Siis näyttää hullun hommalta. Mutta edelleenkin. Onneksi olen eläkkeellä, töihin en ehtisikään. Näinhän tulee tehtyä talossa aikamoinen suursiivous. Ja aion asua tässä ainakin kymmenen vuotta vielä eteenpäin!!! Saas nähdä kuinka akan käy?!!

Ihme että olen niin rauhallinen. Olenhan yleensä rauhallinen. Naurattaa kun luin astro-foorumilta erään tärkeän oman transiittini juuri nyt.

Chiron yhtymä Kuu

Tämän ohituksen voimakkuus on tähteä.
Tarkka ajankohta 10.1.2012
Vaikutus alkaa 10.12.2011 ja päättyy: 24.1.2012
Tämä ohitus toistuu noin 50 vuoden välein.

Tämän kuvion aikana Chiron tulee aina antamaan mahdollisuuden merkittäviin korjauksiin kotiin, asumiseen ja perhe-elämään liittyvissä asioissa. Tunne-elämän tasapaino on välttämätön edellytys oman turvallisuudentunteen säilymiselle ja sitä kautta kotielämään liittyvälle harmonialle. Jos läheinen / läheiset ihmissuhteet herättävät tietoista tai alitajuista ahdistusta tai pelkoa niin silloin tämä aika tulee korostamaan niiden vaikutusta elämääsi...

...Hehheh, näinhän se on. Tunne-elämän tasapaino välttämätön! Poimin tähän koko homeisen ketjuni, sillä uskon, että tällaisia sivuja selaa he, joilla on samat huolet. Näitä huolia ja kokemuksia pitää voida jakaa. Olen samoilla linjoilla mieheni kanssa siinä. Kun hänellä ilmeni eturauhassyöpä ja huomasi kuinka salakavala se on ja todettavissa, hän otti heti yhteyttä paikalliseen lehteen tarjoten haastattelua, varoittaakseen ja auttaakseen muita. Ja kyllä lääkärit olivatkin saaneet pian asiakkaita. Moni jopa kiitti jälkeenpäin miestäni, että tuli tähänkin asiaan tartuttua. Joten poimin tähän koko homeisen tieni historian. Jotakin nämä kokemukset voisivat auttaakin. Ja minua, kun saan purkaa näitä tässä. Kiitos!

http://ruusutarha.blogspot.com/2011/10/niin-kuin-viimeista-paivaa.html

http://ruusutarha.blogspot.com/2011/10/homeinen-polkuni.html

http://ruusutarha.blogspot.com/2011/10/homeinen-tie-2.html

http://ruusutarha.blogspot.com/2011/10/homeinen-polkuni-3.html

http://ruusutarha.blogspot.com/2011/10/homeinen-polkuni-4.html

Vaarallista

2012-01-16T17:58:00.005+02:00

Huomasin tänä aamuna liikkeelle lähtiessäni, että vaara uhkaa hyvin monelta taholta.

Lukijani ovat varmaan huomanneet ehkä vähän ikävystyttävänkin fundeeraamiseni ja filosofointini, mutta en voi välttää, se on tapani toimia ja kirjoittaakin. Mikään sana ei ole yksioikoinen, varsinkaan laatusana. 'Vaarallisen' taustalla on aina haasteet, miten käytät järkeä, miten toimit ja mihin vedät rajat ja mihin sallit sen viedä mukanaan. Itse sen toimenpiteen valitsee. Ja kantaa seuraamukset.

Esimerkiksi katselen vähän pelokkaana noita raskaita jääpuikkoja katonharjalla ja varsinkin vanhan eteisen päällä. Ne johtunevat siitä, että sahanmuhat pohjoisen seiniltä ovat valuneet alas ja yläkatto falskaa. Ensi keväänä on pakko ryhtyä toimeen. Kyllä mittailin siinä nytkin kykyjäni, voimiani ja mietin mitä ja miten tehdä (Mars-Neitsyt). Kiipesin toki tikkaille pitkän kepin kanssa ja iskin lähimpiä jääpuikkoja rikki, mutta en kiivennyt eteisen katolle sentään.

Toinen juttu on lumipyry, joka rakentelee kinoksia teille ja varsinkin näille kapeille pienille kyläteille. Auraauto ei aina kulje omien menojen mukaan. Muistan kerran Linnalantien pään ajamiseni alkuaikoina. Siinä oli niin suuret nietokset tien yli, että jätin auton siihen, kävelin takaisin kotiin ja pyysin miestäni ajamaan auto isommalle tielle. Siinä kun pitää uskaltaa mennä tietyllä vauhdilla kinoksien yli päästäkseen läpi eikä auto ala heittelehtimään. Sittemmin olen oppinut ja rohkaistunut minäkin. Ei muuta kuin kaasua enemmän pohjaan ja ratti lujasti käteen. Monesti on tullut syvä helpotuksen huokaus. Kerran pahassa paikassa auto alkoi vipattamaan, olin varma että nyt mennään ojaan. Hetken mielijohteesta painoin kaasua, hellitin otteen ratista ja huusin. Kyytiläiset säikähtivät, että mitä temppuilin. Ja kas kummaa, auto pyyhkäisi kuin villi hevonen läpi kinosten ja jopa meni ihan suoraan. Hehheh! Temppuja niin (Jupiter-Jousimies).

Kuvassa nietoskoira pihaani vahtimassa, aivan selvästi! Puudeli?

Kun ajan kaupunkiin (nykyään ehkä kerran viikossa, matka edestakaisin kuitenkin n. 30 km) niin siellä on kaksi vaarallista paikkaa minulle. Toinen on kirjasto. Oli pakko mennä, kun lupasin työstää erästä Linnanraunion tutkielmaa. Mutta taas lähti poistokirjoja mukaani, nyt vanhoja lintuvideoita ja yksi satukirja.

Toinen paikka on Kirjakauppa!!! Vielä vaarallisempi. Minun piti mennä hakemaan sieltä vain tuo Ihmisiä laivojen kaupungista, Eero Sovelius-Sovion kirja, koska olen siis aina ollut hulluna historiaan, varsinkin kotikaupunki. Tietäähän sen jo, että olen hulluna myös puutarhan hoitoon. Joten tarttui taas kirja käteeni alennusmyynnistä; Taitava Puutarhuri, Rea Peltola ja Vesa Koivu. Varmaan puutarhan ystäville tuttu. Ja vähän muutakin.....oikeastaan löysin vihdoinkin hyvää piirustuspaperia...ja vähän muutakin. En kehtaa enää. Mutta kun lausahdin myyjien tiskillä, että 'näinhän siinä kävi', purskahtivat myyjät iloiseen nauruun. Näkivät kantamukseni.

Ups, ups, vaarat ovat haasteita. Sieltä oppii tuntemaan itseään miten toimii, eli Mars-planeettahan se siellä.

Itsehillintää löytyy, mutta ei tarpeeksi.

Jälleen uusi ääni; Selma, Yöllä satoi lunta

Aitan aarteita

2012-01-15T16:54:00.002+02:00

Olen kuvannut täällä joitakin kenkiä. Tuon vielä esille parit kengät, joilla on oma tarinansa, ja joita en millään hennonnut heittää pois. Kengät ovat jotenkin aina astujansa näköisiä, astujalle elämäntärkeitä, astujan tietä ohjaavia ja osana tämän astujan 'eliöympäristöä' eli kehon jatketta siitä tärkeimmästä päästä.

Kuinkahan monella on tallessa ne pikkuisen ensimmäiset kengät!? Niitä minulla ei ole. Vai onko? Enhän tiedä kun en ole vielä joka kolkkaa päässyt järjestelemään.

Nämä kengät löysin aitasta.

Toiset kuuluvat miehelleni ja nähtävästi ovat ihan tehdastekosia, mutta kuvittelen ne puutarhani johonkin kolkkaan kuuluvaksi, johonkin sinne, missä saappaiden omistajakin asteli joka aamu tutulla tarkistuskierroksellaan tervehtimässä kukkia.

Toiset pikkukoppanat ovat siis niin liikuttavat, että kyllä nekin löytävät oman merkittävän käyttönsä vielä.

Niitä ovat monet pienet varpaat käyttäneet. Siskoni lapset Ruotsissa, siellä ne ovat ostettu joskus 40 vuotta sitten. En tarkalleen tiedä monellako lapsella ne siellä kulki jaloissa, toivottavasti hän kertonee, jos lukee tätä. Siellä kerran vieraillessa ne löytyivät vanhimman poikani jalkaan, ja mielellään hän niillä kopsutteli pihanurmia ja kallioita siellä ja myöhemmin kotonakin.

Ruotsissa siihen aikaan käytettiin tällaisia puukenkiä. Hollannikkaistahan ne ovat periytyneitä. En muista nimeä mitä niistä Ruotsissa käytettiin (jospa sisko kertoisi), mutta ne ovat kestäviksi tehty puupohjalla ja päällinen aitoa vankkaa nahkaa. En muista, että tällaiset Suomessa olisivat olleet niin suosittuja. Sittenhän on tulleet nämä muoviset Skrotsit (?), jotka eivät kopise, ja joita tykkään itsekin käyttää. Mutta eivät varmasti säilyne kylmissä aitoissa.

Eihän tiedä, jos joku pikkuinen nämä vanhat kopsukat vielä jalkaansa löytäisi, jos laitan ne verannalle esille.

Tämä oli nuoruusaikani yksi lemmikkikappaleita, en vain löytänyt Carolan versiota siitä.

Nancy Sinatra ja Saappaat ovat tehty kävelemistä varten

Kuivia rieskoja ja lässähtänyttä leipää!

2012-01-14T10:30:00.002+02:00

Tuvassani on vanha leivinuuni, jota yhden kerran olen lämmittänyt tänä syksynä. Nyt lämmitin toisen kerran. Jo mieheni muinoin varoi vähän tuota vanhaa uunia, haisteli ja katseli sitä vintinkin muurauksista. Opin, ettei heti pidä lämmittää liian kuumaksi vanhoja käsintehtyjä tiiliä.

Poika oli tulossa käymään. Teki mieli leipasta rieskaa. Vähän ehkä hätäisesti (Jupiter Jouskarimaisesti) touhusin. Olin edellisiltana käynyt hakemassa muutaman männyn oksan ja kepinkin löysin liiterin nurkasta. Siitä tein luudan, jolla puhdistin tuhkat uunista. Kunhan pengoin aitankin nurkasta, sain esiin leipälapiot. Mietin siinä samalla sitä vanhaa nimeä jota täällä niistä käytetään ja huomasin, että olen unohtanut. Muistelin 'pelekkä'... Kamalaa, miten vanha kieli unohtuu! En muistanut sitäkään, mitä sanaa ukkoni käytti joskus tuosta pitkästä rautaesineestä, jolla vedän hiilet pois uunista.

Joka tapauksessa. Uuni ei kuitenkaan tullut tarpeeksi kuumaksi niille muutamalle rieskalle (viisi kappaletta) jotka paistoin. Myös vuokaleivät laitoin uuniin ennen kuin ne olivat kunnolla ehtineet nousta, koska pelkäsin että ne eivät ehtisi paistua tarpeeksi. Ja vähän kiireessä pilkoin perunat ja sipulitkin kerman kera uuniin.

Rieskoista tuli kuivia ja sitkeitä.

Leivästä vähän likisattuista, muuten hyvää.

Valkosipuliperunat onnistuivat hyvin.

Näinkin voi käydä. Harmitti. Olen rehellinen. Tässä Neitsyt-Marsini ei toiminut, tuli hössöttävä Jupiterini väliin.

Onneksi poikani ilmoitti, että hän tuleekin vasta seuraavana päivänä. Se siitä. Nutustelin valkosipuliperunani yksin nälkäiseen suuhuni lämpimän leivän kera.

Näinkin....Leivotaan, leivotaan!

Pehmeä lumi peittää puutarhani

2012-01-12T13:17:00.000+02:00

Olen pariinkin otteeseen yrittänyt vaihtaa etusivulleni tuota syksyn kylmää kuvaa talviseen maisemaan, mutta ohjelma herjaa aina että 'Valitettavasti olet ylittänyt valokuvien laataamiskiintiön.' Enkä ole jaksanut syventyä bloggerin ohjesivuille. Tai sen verran, että minun pitäisi ostaa tilaa. En ymmärrä, kun kuitenkin sinne tekstiosuuteen mahtuu vaikka kuinka paljon kuvia. Joskus tämä kapulakieli väsyttää, pitäisi olla aivan oma sanakirjansa sille. Ja sekinhän muuttuu tekniikan myötä koko ajan. Onko muut lukijat kokeneet samaa? Vai onko teille kaikki vesiselvää?

Tarkoitukseni oli kuitenkin kertoa siitä kiitollisuudesta, minkä luonto antaa kotini ympäristöön ja itse puutarhaan.

Usein täälläkin rannikolla lumi on vähäistä, ja kylmä tuuli vonkuu nurkissa. Nyt ovat pienet ruusupuskani alut kauniisti unessa pehmeän ja sopivan paksuisen kerroksen alla. Olen voinut luoda sitä taloni kivijalan ympärille ja pitää vesijohtoja turvassa ja taloa lämpimänä. Myöskin leudot ilmat varmastikin vähentävät lämmitys- ja sähkökulujakin. Välillä kulkiessa ja öisin joudun laittamaan lämmityksen sähkölle.

Kuitenkin ollaan vasta tammikuussa ja kylmin kausi on edessäpäin. Olen iloinen myös pienistä pakkasista, joita olen odottanut, että voin alkaa tuulettamaan työhuoneen kaappeja ja esineitä itiöpölystä pois kantamalla tavaroita ulos terasille pakkaseen. Sillä kyllä se sädesienet pölyt pesiytyi siihen viereiseenkin huoneeseen. Olen enimmäkseen nukkunut vinttihuoneessa, mutta välillä tuossakin huoneessa. Kyllä tunnen nenässäni, että ei sen ilma ihan puhdasta ole. Ja auta armias, kun tyhjensin erään kaapin hyllyn siellä puseroistani ja aloin katsoa, mitä heitän pois ja mitä säästän. Koko huone tuli jotakin täyteen niin, että silmissäkin tuntui. Pöly puseroista levisi koko huoneeseen.

Joten vaikka välillä tuntui, että ollaan voiton puolella vesivahingon jäljiltä, vielä on puhdistamista. Ja taas etikassa liottamista ja pesemistä. Toinenkin huone pitää puhdistaa kattoja myöten jollakin aineella. En vielä tiedä onko etikka siihen hyvää vai tuo kemiallinen pesu nimeltä 'Maalarin pesu'. Pitää selata nettiä ja löytää vinkkiä.

Sitten meillä on poikien kanssa vähän eriäviä mielipiteitä siitä, mitä ovea nyt käytämme. Löytyihän 'homehuoneesta' toinenkin ovi. Mutta toivottavasti huoneen kunnostamisessa päästään jatkamaan tässä pikkuhiljaa.

Paljosta siis kiitollinen, enkä unelmista luovu, mutta aina jotakin kaipaa...Danny ja Vain lunta kaikkialla

Kantele Ruusutarhaan?

2012-01-11T16:25:00.000+02:00


Nuo valkoiset merkit ovat a-sävelen merkkejä, jotta sormi löytäisi.

Minä pikkutyttösenä haaveilin kanteleensoitosta. Isäkin oli soitellut sellaista pikkupoikana. Silloin muut soittimet olivat syntiä, mutta ei kannel. Ei sillä toki saanut soittaa muuta kuin virsiä. Mutta tyttösnä huomasin, että kun isä näki kanteleen, niin kyllä sieltä polkat ja valssit löytyivät.

Kun olin vähän vanhempi, niin isäni ilmoitti, että hän tietää erään miehen, joka tekee kanteleita Kalajoella. Silloin ei juuri tehdastekoisia kanteleita ollut myynnissä. Minähän innostuin. Sain kanteleeni, käsintehdyn. En koskaan ole nähnyt niin isoja käsiä, kuin tällä tekijällä, Kalle Mehtälällä, oli. Ja niin siroa työnjälkeä teki.

Isä piti siihen aikaan työväenopistossa kanteleensoittokurssin. Siellä opin kuin opinkin sitä jotenkin soittamaan. Sitä olen pimputellut silloin tällöin, mutta pitkiä aikoja se on lojunut tuolla vintilläkin ja milloin missäkin.

Tällä kylällä on myös eräs joka tekee itse kanteleitaan, itse opiskellut sen soittamista ja vaikka mitä. Tämä Aila on joskus kuullut, että minullakin on kannel ja että olen sitä soitellut. Nyt hän halusi sen nähdä.

Vein sen hänelle. Hän jopa tarjoitui virittämään sen, ja se ei olekaan mikään helppo homma. 32 kieltä!!

Hän antoi minulle nuottejakin kanteleen soittoon Hän antoi minulle myös hurjan haasteen.

- Sitten kesällä soittelet sitä kannelta ruusutarhassasi kahvilavieraille.

Olin hurjan onnellinen hyvästä viritystyöstä ja nuoteistakin, mutta en tiedä miten haasteeseen suhtautua.

Mutta nyt kun kantele on pölystä pyyhitty, viritetty ja makaa tuvan pöydällä, niin onhan siihen mukava tarttua. Varon vain etteivät sormet tule rakkuloille. Korkeat kielet ovat aika teräviä.

Ei tiedä, vaikka kantele helisisikin ruusutarhassanikin joku kesä. Jos ei minulla, niin ainakin Aila on lupautunut joskus sinne laulujensa ja kanteleensa kanssa saapumaan.

Varmasti ruusut siitä tykkäisivät! Ja kahvilavieraatkin.

Tässä Aila laulaa ja säestää itseään kanteleella, youtubessa sekin.

Ruusublogin Auringonpaluukartta

2012-01-10T21:29:00.002+02:00

Laitan tänne vielä kerran Ruusublogini syntymäkartan. Onhan se samalla kuitenkin ruusutarhaideani syntymäkartta. Sen alla on kartta tästä hetkestä, jossa on sama Aurinko, mutta muuta planeetat ja akselit ovatkin muuttaneet paikkaa kartalla kuten tuolla ympärillä taivaallakin. Se on Auringonpaluukartta.

Huomioin vähän toisenlaisia piirteitä näissä kartoissa. Syntymäkarttaani olen puinut, mutta en siinä tuota painotusta planeettojen sijoituksille. Näillekin löytyy omat nimensä. Syntymäkartalla melkein kaikki planeetat ovat sijoittuneet aamuun ja vielä salaisuudeksi yökartalle. Aamu sarastaa siinä oppimisen ja tutkimisen myötä (Merkurius), ja Aurinko on nousemassa 'ruusutarhassani'. Ja totta. Enhän paljoa vielä tiedä koko ruusutarhasta.

Tuota kuviota sanotaan ’Kimpuksi’. Hyvä nimi! Ruusukimppuja vaaseissa kovasti opin ihailemaan.

Kimppu kuitenkin kuvaa planeettojen keskittymistä, ja se tulkitaan päämäärähakuiseksi, tarkoitusperäiseksi ja tahdoksi. Aika osuvaa! Sekin, että siinä odotetaan toisten huomiota.

Nyt vuoden jälkeen Aurinkopaluu (Aurinko on samassa kohdassa kuin kartan syntymähetkessä eli Aurinko yhtymä Aurinko) muuttaa kartan kuviot aivan toisenlaisiksi. Siinä on tasoissa päiväalue ja yöalue (kartan ylä- ja alaosa). Myöskin planeetat ovat hajoittuneet nyt ympäri karttaa. Tämän kuvion nimi on ’Roiske’. Ruusutarhan ideakin on kuin roiskaistu maailman kartalle. Roiskeen tulkinnasta kerrotaan, että oma sisäinen maailma kulkee vähän kuin virtojen mukana. Ei rajoja itsen (ruusutarhan) ja maailman välillä. Mukana on suurpiirteisyyttä, luottoa, riskin ottoja ja paljon myös oppositioita. Kyllä! Syntymäkartalla oppositio-kuvioita tuksin oli.

Oppositioista näkyvin Auringon ja Kuun oppositio. Miten käy ruusujen hoidon? Jupiterin ja Saturnuksen oppositio. Missä rajat ja aita, suunnitelmat? Marsin ja Uranuksen oppositio. Miten toimia muuttuvassa maailmassa? Eli haasteita riittää!

Nyt tarvittaisiin Emelian auringonkartta lukutaitoa. Hän on tehnyt minulle useitakin Auringonpaluukarttoja, mutta jätän tämän tähän auki, jotta voin sitä myöhemmin tarkastella lisää. Tiedn, että akseleiden merkitys on tärkeä. Niinpä minun tulee huomioida Nousumerkin uusi merkki, Rapu yhtyneenä Kuuhun ja tästä tulee mieleen nyt todellinen hoivapuoli tuolla puutarhassa kevään myötä. Enää ei unelmoida eikä haihatella! MC eli työnakseli oli vuosi sitten tulisessa Jousimiehessä, jolloin panin tuulemaan ideaa ja unelmaa. Nyt työnakseli on tulisessa Oinaassa. Toivottavasti sen toimeksi paneva voima auttaa minua luomaan sen mitä olen suunnitellutkin, eli sen kahvilan. Siinä ovat yhtymässä Vesta valonkantajana, ihan hyvä, ja parantaja Chiron.

Itse Rosa-asteroidi on resurssien huoneessa 2, ja nyt on Horus ottanut huostaansa itse Rosengard-asteroidin siihen Marsin kupeeseen kodin huoneessa 4. Aika hyvin!

Jotta Halitulijallaa…

Ruusublogi 1 vuotta!

2012-01-09T13:39:00.003+02:00

Ruusu itselleni. Tässä ruusussa näen kultaisena Fenix-linnun.

Suurkiitokset kaikille lukijoilleni ja kurkistelijoilleni! On mukavaa saada vastakaikua yksinäiselle tekstimaailmalleni.

Vuosi on kulunut siitä, kun päähäni tuli idea ruusuista ja ruusublogin kirjoittamisesta. En vieläkään ymmärrä mistä sellainen tuli mieleen keskellä kaamosta ja kylmää. Ehkä mieheni kaipuu ruusuihin viimeisenä vuotenaan herätti tajuntani. Ruusut tulvivat suorastaan näkökenttääni ja alkoivat hoitaa mieltäni. Puutarha alkoi muuttua seuraavana kesänä. Ruusupensaita on istutettu vasta 20 lajiketta ja joitakin ryhmä- ja ruukkuruusuja, mutta tulevaisuudenkuvia on.

Tämä blogimaailma on myös tullut tutuksi vierailuilla molemmin puolin. Digikameroiden käyttö on luonut uskomattoman hienoja kokonaisuuksia, ja monet puutarhat, sisustusideat ja mielenkiinnot suorastaan pursuavat laajempaan tietoisuuteen. Minä harrastan blogissani ehkä enemmän itse kirjoittamista, tutkimista ja ajatuksiani. Blogillani ei ole mitään laajaa lukijakuntaa. Ystäväni ja jotkut blogisivuille yllättäen sattuneet (googlettamalla) sitä lukevat. Monet ehkä eksyvät sivustolleni myös musiikin vuoksi, jota olen mielelläni etsinyt mukaan tekstiin liittyvänä.

Lukijoita on ollut vuoden aikana n. 12.400. Lukijakuntani on kuitenkin kasvanut tasaisesti n. 500 - 1500 lukijaan kuukaudessa. Uusia lukijaystäviäkin olen saanut.

Tässä paljastan nyt vähän tilastoja, mitkä eivät lukijoille näy.

Suosituin sivuni on ollut 'Ruusumekkoja kautta vuosien' 344 kävijää. Varmaan linkki Titanic-elokuvan pukuvalikoimaan on tuonut sinne katsojia. Sitten 'arvoitus'-sivut tuovat lukijoita, ehkä niitä kerätään. Liikuttavaa oli se, että 'Hyvästi rakas ruusumieheni' ja sivu suruadresseista toi paljon myös lukijoita. Sitten vasta tulee itse ruusuista; Antrogyyninen ruusu, tuohiruusu ja lasiruusu, punalehtiruusu jne. Yllättäen Ley-linja sivuille tuli paljon lukijoita. Sitä varmaan googletetaan paljon.

Aivan hassuilla sanoilla myös sivustolleni löydetään. Kuten sanalla 'Helenan rinnat'!! En voi muistaa, että olisin koskaan sellaisista kirjoittanut. Se nauratti todella. Ja 'rilluttelu'- sanaa myös usein googletettiin. Mutta mm. pakurikääpää ja kiinanruusua on etsitty paljon.

Mieltä lämmittävää kuitenkin on se, että itse Metsätontun Ruusutarhaa on etsitty eniten, noin puolet.

Myös se miten blogit ovat maailmankartalla, näkyy seuraavasta listauksestani:

Suomi

11 352

Yhdysvallat

278

Ruotsi

221

Venäjä

198

Saksa

Britannia

Singapore

Alankomaat

Viro

Tanska

Ystäväni flamencokengät

2012-01-06T13:47:00.001+02:00

Ei sovi aliarvioida aina esineitäkään, vaikka olisi kuinka henkinen tai epämaterialistinen. Kuinka tulisimme toimeen ilman silmälaseja, sydäntahdistinta, implantteja, tukirautoja yms.! Nehän ovat osa kehoa. Tunteiden kautta sidomme myös esineitä itseemme.

Joskus rakkaan esineen voi unohtaa aivan kuin ystävänkin joksikin aikaa. Yksi päivä huomaa kaipaavansa sitä, tarvitsevansa sitä. Silloin kaivaa vaikka talon nurkat myllerismalleris löytääkseen sen.

Tällaisia tunteita koin vanhoihin flamencokenkiini. Olen toki harjoitellut askeleita sukkasillani, mutta huomaan, ettei sillä ole nilkkoihin samaa tehoa kuin kengät jalassa. Onneksi löysin kengät ilman suurempia tonkimisia. Ne ovat aina roikkuneet kenkäpussissaan vintin varastohuoneen naulakossa. Kirjoitin tästä harrastuksesta vähän jo aikaisemminkin 'mustalaisruusussa'.

Sain ne aikoinaan tilaamalla Helsingistä. Ehdin silloin jo tuskastua, kun minun kenkäkokoa ei löytynyt eikä tilaamalla Espanjasta saapunut, ja jouduin harjoittelemaan flamenconaputuksia vanhoilla tanssikengilläni, jotka eivät sopineet hommaan alkuunkaan. Eikä niistä kuulunut ääntä! Vihdoin myyjäkin tuskastui liikkeessään, lähetti minulle harjoituskenkien tilalle kengät, jotka olivat paremmat, ammattilaisten, olleet mallikenkinä. Sain ne harjoituskenkien hintaan. Kyllä olin iloinen! Pikkuisen ne olivat varpaista isot, mutta tukin sinne pumpulia ja hyvä tuli. Niillä hakkasin lattiaa noin neljä vuotta. Se loppui opettajan muuttaessa toiselle paikkakunnalle. Harmi! Vaikka ei minusta ressusta enää mitään flamencotanssijaa tullut. Sekosin aina askeleissa, unohdin kädet ja ryhti oli mitä oli, niskassa jo vanhuuden kyhmy. Olin kuitenkin onnellinen kokemastani.

Nyt taon askeleita ja nostelen käsiä aivan sen vuoksi, että vetoinen tupani kylmettää niveliä ja jo viidentoista minuutin liikkeet vanhan video-opetuksen (jonka sain aikoinani lahjaksi Kaarinalta, kiitos) ohjaamana tekee tosi hyvää. Joten nuo rakkaat kenkäni auttavat pysymään minua kunnossa ja lämpimänä. TV:n eteen olen laittanut vanhan muovimaton. Toivon vain, ettei puulattia sittenkin tule kuopalle. Myös luustolle tekee hyvää tuollainen nopea koputus. Vahvistaa.

Ja kuntoa tarvitsen ensi kesän ruusutarhaani varten. Näinhän se on. Jos on pienikin päämäärä, intohimo, johon kerätä energiaa ja ajatusta, niin se synnyttää sivussa monta muuta hyvää asiaa ja vointi on parempi. Lähteekö siis kaikki päämäärätietoisuudesta? Elämän kulku?

Ostin silloisen intohimoni puuskassa myös tämän kauniin kirjan. Sieltä poimin nyt erään flamencolaulun, joka on tarkoitettu nuorelle morsiamelle, mutta voin sen helposti tulkita myös tämän hetkiseenkin elämääni.

En un prado verde Vihreälle niitylle

Tendi mi panuelo Levitin liinani

salieron des rosas siihen ilmestyi kolme ruusua

como tres luceros. kuin kolme tähteä.

Guarda lo que es bueno Varjele sitä hyvää, mikä sinulla on

y te a companará ja se kulkee kanssasi

porque si no lo guardas sillä jos et sitä varjele

sola te verás. yksin jäät.

Voi kun tuo espanjankieli on kaunista! Yhtä tärkeää merkkiä en osannut koneellani käyttää.

Tämä runo kuuluu alboreá-(=aamunkoitto)lauluihin ja rytmiin, jossa ylistetään esim. morsiamen koskemattomuutta. Minun ruusutarhani on vielä tällainen…

Marssin Marsin kyydille

2012-01-05T18:21:00.001+02:00

Mars-planeetta, kuva Wikipediasta

Varmaan se, että puutarhaa on turha aivan kauheasti tähän aikaan vielä suunnitella, tekee sen, että astrologinen tutkimus vetää minua puoleensa. Niin paljon, että perustin siihen oman blogin. http://marsinkyydis.blogspot.com/

Olen lukenut paljon Marsista, ja aina sen uusi tieto yllättää minua. Mars astrologisesti on kuitenkin minulle aika tuntematon vielä. Nyt kun Mars on kiertänyt yhden kerran ympäri siihen samaan pisteeseen, jossa minä synnyin Maan pinnalla klo 19.oo, kun Mars oli Neitsyen tähtikuviossa. Nyt se kävi samassa kohdassa. Sitä kutsutaan Marsin paluuksi, jolloin alkaa uusi astrologinen kierros minun syntymäkarttaani nähden kaksi vuotta eteenpäin. Mars kierto kestää Auringon ympäri noin kaksi vuotta.

Siksi perustin Mars-blogini. Haluan tutkia sekä astrologista ja astronomista Marsia, sen liikkeitä, kulmia ja vaikutusta omaan elämääni. Nyt kun se käväisi tuossa samassa pisteessa Neitsyessä, lähti liikkeelle uusi aika ja uudet toimet, toivottavasti. Tosin Mars perääntyy helmikuussa ja tulee uudelleen tuohon samaan pisteeseen. Jo sekin on jännittävää tutkia.

En minä täälläkään jätä astrologiaa täysin syrjään. Onhan minulle tulossa ruusublogini auringonpaluu, jota on hauska katsoa. Ja koko blogihistoriani tilanne. Mutta tämä tila on edelleenkin (huolimatta sängyistä ja homeista ja muista) puutarhalle ja ruusuille ja monta asiaa mielessä, saattepa nähdä.

Kuitenkin, olisin iloinen, jos astrologiasta ja tähtitaivaasta kiinnostuneet kurkkaisivat Mars-sivustollekin ja antaisivat terveisiä ja kommentteja. Näinhän oppisin enemmän. Tutoreita tarvitaan!

Oliskohan tämä Marsimaista liikettä ja rytmiä? Paras robottitanssi koskaan!

Vielä sänkykulttuurista, luksusta!

2012-01-04T12:55:00.002+02:00

Nuha meni menojaan. Mikä tuli?

Tuli kuulkaas haahkanuntavapeitto. Minä sorruin luksukseen.

Seköhän se minut paransi. En tiedä. Mutta seuraavana aamuna lentsu oli poissa, eukalyptysvesi haihtunut aromakupista, ja jaksoin taas asioissa eteenpäin.

Silti hävetti eilinen vähäsen. Sorruin Jyskyn alennusmyyntiin. Mutta olin kai siinä mielentilassa, että tarvitsin hoitajaa. Se Jyskyn paras untuvapeitto sai nyt toimittaa hoitajan virkaa. Ja olin saanut parannusta eläketuloihini.

Minulla on hyvä sänky. Ja aivan ihana höyhentyyny. Koska tyyny oli niin mukava, päätin ostaa myös höyhenpeiton. Ostin ensin sen halvimman, eläkkeeni mukaisen. Ja miten siinä kävikään! Usein unessa havahduin, kun höyhenen kanta tuli esiin peitosta ja pisteli. Vedin ne sitä myöten ulos ja heittelin sänkyni viereen. Lattia alkoi näyttää kanalan alamaailmalta.

Siksi päädyin nyt luksukseen. Mieleni mukaiseen. Aika pöyheän näköinen?

Olen nukkunut monenlaisissa sängyissä ja vällyissä. Olen nukkunut viltin alla ja paksun painavan lumpputäkin ja hiostavien tekokuitusten peittojen alla. Olen nukkunut olkipatjalla, vanhalla kuhmuisella ja uudella tuoksuvalla, notkuvilla hetekoilla ja olen nukkunut maassa ja hietikolla ja kaiken maailman rötisköissä. Monella lailla olen nukkunut. Istallaan junissa, laivoissa, busseissa, henkilöautoissa...yksin, kaksittain, kolmittain kuin sillit purkissaan.

Mutta kerran nuorena Saksan maalla kansantanssifestivaaleilla saimme tanssitoverini kanssa haltuun talon isännän ja emännän sängyn. Siellä meidät majoitettiin koteihin. Ja voi mikä sänky se oli!!! Kaikki täyttä hanhenuntuvaa! Pyörimme, sukelsimme ja hypimme siinä höyhenpehmeydessä, kiljahtelimme ja tirskuimme nauttien moisesta ylellisyydestä.

Se jäi mieleen. Se ihana untuvainen olotila. Ja siksi halusin sen vielä kerran elämässäni kokea. Kun en ole edes allerginen eläimille. ’Olen sen arvoinen’…Hyi olkoon, kun olen kyllästynyt tuon kaltaisiin mainoksiin. Se ärsytyskö siinä myy ? Ehkä. En ole ostanut niitä tuotteita. Höyhenpeittoja ei mainosteta.

Kun taiteesta aloitin, niin esittelen tässä lisää yhden taiteilijan, valokuvataiteilijan. Tämä iso valokuva on siinä sänkyni vierellä minua muistuttamassa minusta itsestäni, että ei tätä elämää ole tarkoitettu murehdittavaksi.

Tämä on paras valokuva, mitä ikinä on minusta otettu. Tanssin siinä kotini vieraille suomalaista kansantanhua nimeltä Nuuskapolkka. Halusin näyttää heille iloista suomalaista tanhua. Ja kuvassa näytän 'pitkää nokkaa'. Kuvan on ottanut välimerenkansalainen (ihan oma rotu, joka on lyhyttä, vaaleaihoista ja sinisen mustat hiukset) Francoise Ranskasta, joka tuli ystäväni luo Suomeen erääksi jouluksi näkemään talvea ja vieraili meilläkin. Hän ihastui talveen, lämpimiin kodikkaisiin koteihimme ja tuli vielä toisenkin kerran. Silloin hänellä oli mukana tämä kaunis kuva, jota suuresti arvostan. Kunpa hän tietäisi sen. En ole sittemmin kuulut hänestä mitään.

Toivottavasti tämä suomalainen tanssi 'Nuuskapolkka' löytyy youtubesta... Eipäs löytynyt, vain Virossa tanssittuna, siitäkin vain alkupätkä, eivätkä he mene edes oikeaa polkkaa eivätkä halaa kunnolla. Mutta huomaan, että nuuskapolkkaa on tanssittu aika laajasti suomensukuisten kansojen keskuudessa.

Uutta sänkykulttuuria metsämökissä

2012-01-03T14:39:00.001+02:00

Minua odottaa kova urakka järjestää ja uusia mökkini uuteen kuntoon. Kesäkahvilasuunnitelmakin siellä takana jo vaatii noita muutoksia. Poikieni elämä muuttuu, ja se muuttaa metsämökkiäkin.

Tässä olohuoneen takaseinä vielä jouluna. Siinä on isoisäni ensimmäiselle tyttärelle tekemä sänky. Sain sen nuorena tädiltäni aittansa vintiltä. Vähän korjailin ja nukuinkin siinä, pää toisessa nurkassa ja jalat toisessa, muuten en olisi mahtunutkaan. Sittemmin siinä nukkuivat molemmat rasavillipoikani pienenä. Nyt toinen niistä kunnosti sen omalle tyttärelleen. Neljännen sukupolven sänky. Ihana sellainen. Se vietiin nyt uuteen kotiin.

Tuossa sängyn yläpuolella oli kukkataulu, jonka löysin aikoinani liiteristä asuessani pienessä punaisessa mökissä. Kunnostin senkin. Minusta se on kaunis, vaikka tekijä ei ehkä olekaan nimekäs (en löytänyt martikkelista). Sängyn päällä oli turkkilaiset tyynyt, oma lohtunalleni ja iso nalle, jonka mieheni sai sairaalaan kaveriksi ystävältään.

Nyt ne nallet istuvat uudella sohvalla, jonka poika toi sängyn tilalle ja joka ei uuteen kotiin mahtunut. Kirpputorilöytö sekin. Vihreän värin myötä vaihdoin räsymaton ja taulun, joka värinsä puolesta paremmin sopisi sohvan yläpuolelle. Sen on maalannut tätini entinen mies, Antero Keränen, täkäläinen omaperäinen taiteilija. Hän maalasi ihmisiä, merenrantakyliä ja merta. Taulussa vanha kalastaja verkkonsa kanssa tuumailee. Taulu on maalattu taiteilijalle ominaisilla väreillä, ihmeellisillä vihreillä sävyillä. Paljon elämää nähneet kasvot, meri vielä velloo myrskyn jäljiltä. Saimme sen häälahjaksi tädiltäni. Pidän kovasti maalauksesta. Se olikin aivan liian kauan piilossa pianon takana.

Vanhan meijerin lahjoittama uusantiikkinen kaappikello saa olla paikallaan ja toisen paikallisen taiteilijan merimaalaus, Antero Forssin ’Valoa horisontissa’. Sen ostin v.2002 hääpäivänämme miehelleni, joka sairasti silloin pahasti. Jatkoimme yhteiselämäämme siitä eteenpäin vielä 10 vuotta.

Rukinlavatkin saivat jäädä seinälle. Sain toisen lahjaksi, kun pidin eläkeläisille kerran tanhukurssin.

Ei kaiken tarvitse muuttua. Mutta takaseinään olen nyt ihan tyytyväinen. Sohvaankin, jonka saa vuoteeksi. Yksi huono puoli on. Vanhan sängyn mukana meni myös petivaatetila, mitä sohvassa ei ole. Homevaurion myötä meni kaikki säilytystilat, nyt se viimeinenkin. Onneksi on vinttikerros ja minulla vielä kepeät jalat.

Ja taidettakin, kuten taiteilijoitakin tuli esiteltyä. Olkaapa hyvä!

Löytyipäs sängyllekin oma musiikki; Terveet kädet, Liian lyhyt sänky. Lyhyt oli laulukin!

Puhdistusta

2012-01-02T17:48:00.003+02:00

Vielä yksi juttu Matti Kuuselan kirjasta (sitten ei enää), tärkeä sellainen, joka on ihan fysiikkaa sellaista. Siellä seisoo näin: " Vuosi 2012 merkitsee Auringon noin 5120 vuotta kestäneen kulun päättymistä läpi kosmisen pölyn alueen, joka on himmentänyt aurinkokuntamme yhteyttä keskusaurinkoon, ja että poistuminen tuolta pölyalueelta merkitsee Jumalallisen rakkauden Keskusauringosta virtaavan suuren aallon uutta avautumista, ja se on maailmanhelluntai."

En minä tiedä noista helluntaista enkä suurista aalloista, mutta jos on tutkittua tietoa, että Aurinkokunnan vaeltaessa nuo vuodet Linnunradan sellaisella alueella, jossa on jäänteenä pölyä muinaisesta suuren tähden räjähdyksestä, niin onhan toki puhdistautumista tapahtuvissa. Tuo 'Keskusaurinko' tarkoittaa Linnunradan keskustaa. Ja tähtiä räjähtelee siellä sun täällä avaruudessa, siis hyvinkin tuollainen mahdollista.

Mutta ihan arkisesti oivallinen tilanne, kun tullaan uuteen vuoteen ja tuohon merkittävään 2012, niin olkoon se myös puhdistautumista Maan ja ihmisen tasolla.

Sillä nimittäin aamulla heräsin kauheaan nuhakohtaukseen. Olen tuhissut ja pärskinyt ja yks talouspaperirulla on melkein kulunut. Kuitenkin sain aamulla käytyä kaupungissa, verotoimistossa, metsänhoitoyhdistyksessä (metsiäkin pitää puhdistaa liialta kasvulta) ja kaupassa ostoksilla siinä pärskeen lomassa. Vettä nenä tippuen haalasin myös liiteristä puita, että lämmintä riittää. Yritän yhä säästää tuota kallista sähköä, jonka kyllä pistän päälle, jos petiin joudun.

On minulla toki rohtojakin, joiden avulla usein tuollainen pärskiminen menee ohi ja lentsu on siinä. Toivottavasti nytkin.

Jalat on syytä pitää lämpiminä.

Angoralangasta nilkkurit mukaan!

Vitamiineja; muutama tyrnimarja ja puuron päälle mansikkasosetta, sokeritonta, nam!


Kuumaa teetä, ruususuolaa lämpimässä vedessä ja sieraimet sarvikuonon huuhteluun!


Eukalyptys aromakupissa on pelastanut monet lentsut, nytkin laitoin sitä sauhuumaan, Carmolistipat kuuman veden kanssa tekee terää ja jos kurkkua kutkuttaa, niin on hyvä kurlata Melkosanilla tai Illodiinikin auttaa. Valkosipulia en nyt ottanut. Kaunis rekvisiittana kuitenkin!

Ja kun ulos lähdin, pengoin vintiltä vanhat 'kuutossut' taas käyttöön ulkokengiksi. Ne saa helposti jalkaan ja niillä on mukava tepsutella. Auton kaasupolkimille ne eivät oikein passaa.

Lentsu on usein pienen ihmisolennon puhdistusta. Antaa palaa ja pärskiä liiat ulos! Ihmettelen, että en homesienestä saanut mitään oireita. Jos sain, niin nyt sekin puhdistuu. Samoin puhdistuu ilma huoneissa, kun pidän tulia hellassa ja kakluuneissa. Vesikattila kiehuu aina hellalla ja antaa tarvittavaa kosteutta. Mikäs tässä...

Tähän tarvitaan huumoria ja tähän en usko! Kaikkea kuulee, kun vanhaksi elää...

Eteenpäin!

2012-01-01T14:50:00.002+02:00

Katselen vielä vanhan vuoden raskasta, hämärää valoa. Joulun kynttilätkin loistavat loppuaan. Lintulauta odottaa tyhjänä täyttäjää. Niin kuin sydän uutta. Pieni paketti kynttiläjalan alla ei ole joulupaketti. Sain sen jo kesällä, ja se on täynnä tulevaa, tällekin vuodelle. Se sisältää mm. ruusunkukan lehtiä, kieloa, kelopuuta, sammalta...eräs ystäväni sen minulle vaikeana hetkenä antoi.

Kuljen pihapiiriä ja katselen. Paljon meni, paljon tuli. Elämän rytmi. Olen iloinen lumesta. Se peittää, hoitaa, suojelee. Hyvä olla. Uni on pehmeä ja syvä. Muistan afrikkalaisen Linnethin. Kun hän tuli Suomeen, hän näki kaikki kylmänä kuolemana, vihasi sitä, lunta ja jäätä. Sitten kerroin hänelle kuuman savusaunan lauteilla sen lumen keskellä, miten tärkeä lumi on Suomen luonnolle ja eläimille, jopa ihmisille, ja että keväällä antaa vetensä ravinnoksi uudelle elämälle. Linnethin silmät pyöristyivät, ja hän aivan hengähti. - Voi ihme, tuollainen ei tullut mieleenkään!

Sen jälkeen hän rakasti lunta. Tieto ja ymmärrys muuttaa tunteitamme.

Lumi myös opettaa nöyrtymistä, hiljentymistä, uudelleen arviointia, odottamista, kärsivällisyyttä. Älä luovu. Uusi aika on tulossa. Ja lumi auringon kanssa sen synnyttää.

Oinassarvet niin voimakkaana, lumi ei paina. Ajattelin kyllä, että nuo ovat liian voimakkaat aitani kuvioiksi, mutta ehkä ne pitää antaa portin pielessä olla. Kuu on tällä hetkellä Oinaassa, samoin uuden asioiden esiinraivaaja Uranus on nolla asteessa Oinaassa, uutta raivaavana, toimeenpanevana voimana muutaman vuoden ajan eteenpäin. Tulienergiaa. Kuuman kahvikupin kanssa sisällä tuijotan joulutähden punaiseen maailmaan ja suoristan selkääni.

Luotan tulevaan, luotan itseeni, ystäviini ja luotan luonnon kulkuun. Annan elämän kantaa.

Mukava tutustua uusiin laulajaääniin, Hanna-Maria Helenius ja Hiljainen luottamus

Lisään tähän Nikin löytämän kauniin espanjalaisen laulun kuvineen. Pitäisi palata tuohon espanjan kieleen, se on niin kaunista. Adelante = Eteenpäin

Hyvää Uutta Vuotta Plejadien tukemana!

2011-12-31T12:47:00.001+02:00

Uskon asiat ovat hyvin henkilökohtaisia ja herkkiä. Joku uskoo, että papin tai paavin sana (tai tulkinta) on totta ja se oikea. Joku uskoo, että oman puolueen johtajat puhuvat totta ja oikeaa asiaa. Jotkut uskovat mediaa, että se on totta ja oikeaa kaikin puolin. Joku uskoo, että juuri meillä on se oikea uusi vuosi. Voiko ilman uskoa ollakaan?! Johonkin on uskottava, että voi olla olemassa tietyssä yhteiskunnassa. Mutta sillekään ei voi mitään, että epäilee, arvostelee, kritisoi, torjuu tai jopa nyrkin puristaa.

Mietin omaa uskoani. Ehkä uskon syvimmin luontoon, en voi syyttää sitä valheellisuudesta. Kaikkeen Luojan luotuun uskon sellaisena kuin se on. Taitaa minullakin kuohahtaa, kun näen luontoa kaltoin kohdeltavan. Ja uskon myös tähtitaivaaseen.

On kaunista uskoa enkeleihin, ufoihin, joulupukkiin, tonttuihin tai muihin kummajaisiin. Minusta on kaunis usko myös se, että kun katsoo jotain tähteä taivaalla, ihailee sitä kiitollisena sen voimasta ja kauneudesta, niin sen energiat tulevat ja auttavat. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat saaneet avun esim. Siriukselta.

Luontoahan se kaikki on. Kun masentuneena menen metsäkävelylle ja alan nähdä metsän kauneutta ja hengittää sitä, niin jopas alkaa olo kevetä. Tähtitaivaan alla voi kokea saman.

Siksi en ihmettele ollenkaan, jos tietyt tahot ’puhuvat’ tulevana vuonna Plejadien eli Seulasten tuesta. Siis vielä tässä juttelen näistä ihmetähdistä. Ja liitän tähän uuden tulevan vuoden saatoksi Seulasten lämmintä, iloista tuiketta vielä lukemani kirjan pohjalta.

Kirjassaan Plejadien tähtisisaret Matti Kuusela on kääntänyt suomeksi Robert A. Powellin tekstiä, nimennyt hänet jopa toiseksi kirjan kirjoittajaksi. Powell on englantilainen matematiikan ja tilastotieteen dosentti ja tehnyt väitöskirjan Eläinradan historiasta. Aikamoinen matemaatikko! Tutkimustyössään hän on törmännyt mm. Rudolf Steineriin, joka on kirjoittanut paljon Plejadeista ja niiden vaikutuksesta Maahamme. Itsekin törmäsin Steineriin ystäväni kertoessa vierailustaan Coetheanumissa ja paljon muutenkin. Powell toimi sitten Saksassa liikuntaterapeuttina, jossa on suorittanut myös eurytmiakoulutuksen (hm… tuosta haluan tietää lisää…) ja toimii nykyään Kaliforniassa Sofia-keskuksessa, Kosmisen ja pyhän tanssin koulussa ja opiskelee tähtiviisautta eli astrosofiaa.

Otin tämän eräänä esimerkkinä, kuinka odottamatonta voi ihmisen elämä olla. Siis eikö ole ihmeellistä ihmisten polut! Matemaatikosta astrosofiaan. Kuka tietää oman polkunsa mutkia tai määränpäätä? Kuka tietää tulevaa vuotta?

Mutta mitä on Powelin mielessä liikkunut liittyen vuoteen 2012 ja Plejadien tähtiin? Rudolf Steinerin teksteistä löytyy mielenkiintoinen väite. Aurinkokuntamme synty universumiin on Plejadien ansiota. Nyt Aurinkokunta olisi matkalla kohti Plejadeja. Ja seuraava Aurinkokunta syntyisi siellä! No, nämä seikat eivät vielä koske ainakaan tulevaa uutta vuotta.

Ehkä totuudellista on se, että Plejadien kirkkain tähti Alkyone on yli 800 kertaa valovoimaisempi kuin Aurinkomme. Powelin mukaan ensi vuoden auringonpimennys tapahtuu Auringon ollessa konjuktiossa Plejadeihin. Tällöin Plejadit tulevat myös näkyviin itäisellä taivaalla. Silloin nähdään, onko tällä vaikutusta. Plejadit edustavat ykseyttä, ryhmittymistä, yhdessä olemista. Voisiko niillä olla energistä vaikutusta Maapallon ykseyteen, jolloin voisimme ymmärtää, että kaikki se mitä tapahtuu jossakin kohtaa Maassa, vaikuttaa kaikkeen Maassa ja kaikkialla ihmiseen myös. Plejadit liitetään myös runsauteen. Erään intiaaniheimon mukaan Plejadien nimi on Varastotalo. Olisiko meillä mahdollista saada sieltä nyt hyvää uutta energiaa? Ymmärsin, että se energia on yhtälailla vapautta kuin myös rakkautta. Miten elää rakkaudessa, jossa olisi myös vapaus? Miten elää vapaudessa, jossa eläisi rakkaus myös?

Tässäpä olisi purtavaa tulevaksi vuodeksi. Hyvää Uutta Vuotta kaikille, jotka tänne sattuvat ja viitsivät lukea sivua ihan tänne asti!!

Onnentoivotus kuvallisena Plejadeista

ja musiikin kera Song of the Pleiad

Ley-linja läpi ruusutarhani?

2011-12-30T15:39:00.001+02:00

Kaamosaika ja uusi vuosi tulossa. On hyvää aikaa paneutua vähän tutkimusjuttuihin. Aika penkoa kaikkea sellaista, mistä voisi löytyä ahaa-juttuja ja jotain hauskaakin. Ja uskoa, ettei ole sattumia. Kaikki on tarkoitettu! Just mulle! Tämä kuulkaa on aika vaarallista ilman huumoria. Siis totta on ruusut, mutta kaikki sen ympärillä voi olla puhdasta mystiikkaa ja huuhaata. Mutta miksi ei viljellä sitä nyt, kun ruusuille ei voi tehdä muuta kuin toivoa, että ne nukkuvat kauniisti 30 centtisen lumen alla. Onneksi sen alla!

En ole kohtaloonuskoja, ehkä kolmasosaksi, enhän muuten harrastaisi astrologiaa. Puoleksi uskon, että loppujen lopuksi teemme itse viime hetken valinnat. Jos ei muuta niin ainakin valitsemme asenteen. Helppoa vapautta! Toinen juttu on sitten se, kuinka osaamme kantaa siitä vastuun syyttämättä muita.

Pengoin vintillä vanhoja lehtejä ja nostin esiin sen kaikista vanhimman ’Minä olen’ –lehden, jolloin ihmettelin, että onko tällaisiakin. Lehti on numero 3, vuodelta 1999, hinta 35 markkaa. Ostin sen silloin Maija-Riitta Ollilan artikkelin vuoksi. Opiskelin filosofiaa ja olin innoissani naisfilosofeista, viime vuosisata on mahdollistanut heidätkin.

Nyt löysin samasta lehdestä jotakin muutakin!!! Löysin Reijo Knaapilan artikkelin luonnon voimapaikoista ja ley-linjoista Suomessa. Ja voi mitä löysin!!! Löysin kartan, jossa Hedelmällisyyden ley-linja menee suoraan läpi ruusutarhani. Johan on kumma, jos ruusuni eivät tässä viihtyisi. Noh, ehkä se ei ihan tarkalleen mene siitä, mutta jos sellaisia on, niin mistä tietää, kuinka laajasti ne vaikuttavat.

Olen skannannut tämän suoraan 'Minä Olen'-lehden sivulta

Kun luin tekstiä, ymmärsin, että jos ihmisessä on meridiaanilinjat, niin myös elävällä maapallolla on omat energialinjansa. Knaapila sanoo, että herkät ihmiset tuntevat kehossaan erityisten paikkojen tunnelman. Hän osoittaa myös tutkimuksia, että tietyille linjoille sattuu vanhimmat kirkot tai kuuluisat kulttipaikat. Nämä linjat kiertävät maapallolla pitkin ja poikin, muodostavat jonkinlaisen energiaverkoston ja näistä on tehty tutkimuksia Englannissa, Ranskassa ja Ruotsissa. Siellä niistä löytyy kirjoituksia.

Sitten muistin, että tapasin lyhyellä Santiago-vaelluspolullani erään saksalaisen pojan, joka kertoi aika mielenkiintoisen syyn lähteä sitä polkua kulkemaan. Hän oli lukenut, että Santiago-polku kulkee erästä hyvin energistä linjaa pitkin. Hän oli tullut kokemaan sitä. Johan oli syy lähteä vaeltamaan 800 km!

Uskoa tai ei, niin tämä samainen linja, joka kulkee tässä vierelläni ja myös Linnanraunioilla, voisi olla syy koko Suomen Stonehenge-rakennelmalle. Tai koko alueelle, josta löytyy nk. jätinkirkkoja ja lapinraunioita.

Siis valitsin ’ahaa-elämyksen’ näistä ley-linjoista. Ja saan innoitusta ruusutarhasuunnitelmiini ja sen hoitoon. Otan tästä täyden vastuun. Siitäkin, että jos ruusut ovat talven aikana kuolleet ja masennun koko puutarhaan, niin myönnän utopististen unelmieni haaksirikon, enkä syyttele siitä muuta, en äiti luontoa enkä mitään ley-linjojen lupauksia, vaan vain omaa intomieltäni ja taitamattomuuttani.

Mikäs se kohtalo onkaan? Eija Kantola ja Kohtalon tango

Käännyn 'Kukkanupputähdistön' puoleen...

2011-12-29T00:41:00.002+02:00

Olen ollut pari vuotta mukana Ursassa, Suomen tähtitieteellisessä yhdistyksessä. Se vain siksi, että saisin niiden lehden. Sekin siksi, että ukkoni halusi siihen myös tutustua. Ja sekin vain siksi, että Kastellin Linnarauniot olivat kerran tämän lehden keskeisin juttu. Rauniot saivat uuden nimen 'Suomen Stonehenge'. Kerron niistä enemmän sitten myöhemmin.

Mutta olen aina ollut kiinnostunut tähtitieteestä ja avaruudesta. Myös fysiikasta. Ja kuten olette huomanneet, sittemmin (mielisanani) astrologiasta. Ja aina löytyy uutta, ruusut!

Nyt sain lahjaksi kirjan, joka kertoo eräästä tähtimaailman tutuimmista ja rakastetuimmista tähtiryhmästä nimeltä Seulaset eli Plejadit, Pikku Otavaksi myös joskus kutsuttu. Ne ovat helppoa löytää tähtitaivaalta. Kirja kertoo niistä monenmoista tarinaa. Sitä löytyy netistäkin. Mutta se mihin ensimmäiseksi ihastuin, oli ne lukemattomat nimitykset, mitä ympäri maailmaa Seulasille oli annettu. Ja minä joka alan jo uneksimaan ruusuistani, ihastuin tuohon yhteen nimeen; Kukkanupputähdet. Tarina kertoo myös, että sieltä lähetetään feminiinistä voimaa. Ja sitä tarvitaan, vuodenajan kylmimpänä aikana; tulen sytyttäjänä ja kodin vaalijana, ystävyyden lämmittäjänä ja kärsivällisen passiivisena. Poimin Wikipediasta kuvan, jonka on maalannut Elihu Vedder vuonna 1885 ja kuvaa Seitsemää tanssivaa sisarusta.

Lisäksi haluan tallettaa tähän tuon tähden nimistöä.

Vanhat suomalaiset antoivat tähdistölle jo monta nimeä; Seiliäinen, Seulajaiset, Seula, Selaset, Seulanpohja, Viron Seula. Joskus sitä kutsuttiin Lapin Otavaksi ja saamelaiset kutsuivat sitä Tyttöjoukoksi (Nieidagearret).

Virallisempi nimitys Plejadit nähtävästi tulee kreikan kielestä, jossa 'peleiades' tarkoittaa Kyyhkysparvea.

Ja tässä lisää maailman turuilta näitä nimityksiä tälle tähtien lempilapselle:

- Seitsemän papitarta

- Jalokivirasia

- Seitsemän noitaa

- Ujot neidot

- Seitsemän kätilöä

- Yrttejä keräävät neidot

- Kevätneitsyet

- Seitsemän taivaallista tanssijatarta

- Soraja (Persiassa tarkoittaa prinsessaa)

- Agnin liekit (hindulaisilla Agni, tulen jumala)

- Sateenkaariväriverhot (Havaiji)

- Ryhmä, Kokoontuneet, Ryhmätähdet, Rysmänen (Japanissa Saburu tarkoittaen ryhmää)

- Pikkusilmät, Mata-riki (Uusi Seelanti, Polynesia)

- 7 eksynyttä poikaa (Amerikan intiaanit)

Seitsenhaaraisen kynttilän kerrotaan symbolisoivan Plejadeja myös.

Antiikin tarustossa Plejadit olivat Artemis-jumalattaren ystäviä, nymfeja.

Näiden seitsemän 'tähtisisaren' nimet ovat Alkyone, Maia, Elektra, Taygete, Kelaino, Astrope, Sterope ja Merope. Tämän tähtirykelmän vieressä vasemmalla on kaksi tähteä, joiden kuviteltiin olevan sisarien äiti ja isä; Pleione (mistä ehkä myös nimi Plejadit) ja titaani Atlas.

Tähtitieteellisesti nämä tähdet nimetään M45 avoimeksi tähtijoukoksi. Ne ovat syntyneet samoihin aikoihin kun dinosaurukset elivät Maan päällä, eli ovat aika nuoria. Ne elävät enää noin 150 vuotta. Ihmettelen vain, mistä ihmeestä tuollaisia asioita voi tietää?!

Mutta huisin mielenkiintoista on tietää tähdistä!! Tähän blogiini olen tehnyt poimintoja Matti Kuuselan kirjasta Plejadien tähtisisaret.

Löytyisikö Plejadeille osoitettua musiikkia? En ihan sellaista löytänyt, mutta muuta mielikuvituksellista, Mike Oldfield ja 'Salli valon olla'

Ja taisin löytää jotakin; Deya Dova, Dance of the Seven Sisters, aika vaikuttavaa!

Uppomaailma!

2011-12-28T00:05:00.000+02:00

Blogini lukijat ovat ehkä eniten sellaisia, jotka ovat hikihatussa ahertaneet joulua ja luoneet joulutunnelmaa muille.

Miten ihmeessä te sitten rentoudutte siitä ahertamisesta pois? Miten kokoatte voimanne jälleen arkeen ja muuhun työhön? Onko teillä mitään, mihin paneudutte luterilaisen moraalin kannalta vähän huonolla omalla tunnolla?

Jos minulta kysytään, niin siihen tulee selvä ja yksioikoinen vastaus. PALAPELI!

Joskus nuorena siihen totuttauduin. Jouluna oli hyvää aikaa koota palapeli, sellainen noin 1000 palan.

Nappasin joskus kesällä kirppikseltä tällaisen palapelin. Tottakai, kun näin siinä ruusuja ja kukkia. Kun kesällä oli sadepäivä, ajattelin sen jo ottaa esille. - Mitä minä sitten teen? sanoi ystäväni, joka silloin vieraili luonani. Muutapa ei tarvinnutkaan. Hän tietää kuinka uppoudun siihen, en kuule enkä näe muuta. Eikä hän välittänyt palapelistä.

Joten maltoin. Ajattelinkin, että kun ukkoni ei ole minulle nyt ostamassa ja valitsemassa (pirruuttaan aina kamalan vaikean maiseman) sitä minulle, niin jään jouluna ilman, jos en nyt tuota säästä. Ja niinhän siinä olisi käynyt, että ilman olisin jäänyt. Kamalaa kuvitella, ilman sitä ihanuutta. Upota ihmeellisten palojen, värien, sävyjen ja tiedostamattoman maailmaan. Jos minulta kysytään, mitä yleensä siinä ajattelen, niin voin vastata, että 'hameen ryppyä' tms.

Sittemmin olen tutustunut moneen yhtä hulluun töllöttäjään. Ja saanut jopa lainaan aivan ihmeellisiä palapelejä. Jopa sellaisenkin, jossa kannessa on mallina vain kuva, jota näytetään miltä ihmiset näyttävät, kun he katsovat sitä mikä oli tehty palapeliksi. Aika jännä juttu! Tai kuva nalleista, joita oli ainakin sata, asetettuna portaikolle.

Taidan mennä laittamaan taas muutaman palan...

Samalla useimmiten kuuntelen musiikkia...esim. Leonard Cohen 'In my secret life - salaisessa maailmassani'

Joulun melankoliaa

2011-12-26T22:45:00.001+02:00

Joulu on pikkuisen vaarallista aikaa. Moni sitä pelkää. Monelle se on hetken täyttymys, kun tupa on täysi. Moni tuntee tyhjyyden, kun se tupa hiljenee...Mutta se kantaa. Eteenpäin.

Katselin kamerani joulusisältöä. Ei siinä ole mitään kummempia poseerauksia. Jotenkin kädet nousivat esiin kuvista. Kaikki se, miten kädet toimii, mitä puhuvat, mitä piilottavat ja mitä saavat aikaan.

Kädet! Niin paljon kertovia ja lohduttavia!

Molla-Maija pääsi hoitoon

2011-12-25T12:31:00.000+02:00

On jouluaatto ja odotusta...

2011-12-24T11:47:00.000+02:00

Joulurauhaa ja uusia virikkeitä kaikille lukijoille!

2011-12-23T15:51:00.002+02:00

Alkaa olla joulumuorilla pientä vipinää täälläkin. Onneksi nuorempi poika hoitaa ja juoksee monta asiaa. Kuusikin ilmestyi tuohon porraspieleen. Harmi kun nuo kaikki sähköiset koristevalot eivät toimi, mutta kai niin on tarkoituskin. Jospa nuori perhe huomenna hoksaisi tehdä lumilyhteen...kuiskaan näin joulutontuille.

Nyt nostin viimeisen Joulukalenterikortin. Huomenna en moiseen hommaan enää ehdi, ja sitten alkaakin toisenlainen aika. Näin nimittäin kertoo kortti, joka on Kohtalonpyörä. Nyt otin siitä kuvan. Tästä näkee myös millaiset kortit minulla on. Kortissa on edustettuna kaikki ilmansuunnat ja kaikki elementit (ilma, tuli, vesi ja maa).

Voiko osuvampaa korttia nostaa. Kuvassa on pyörä, joka ilmoittaa myös ajan sykleistä. Joulu on jonkinlainen etappi, pysähdys ja uuteen kiertoon lähteminen jo talvipäivänseisauksen ajoista. Siihen on liitetty hyvin monta merkitystä ympäri maailman, jokaisella omansa. Tapaamme läheisiämme ja mietimme tulevaa talvea ja tulevaa vuotta. Ja valo kohti kevättä.

Astrologisesti tuo kortti ilmaisee Jupiterin energiaa. Jupiteria ei suotta sanota planeettamaailman 'joulupukiksi' sillä sen energioista sykkii aina jonkinlainen uudenlainen voima ja vaikutus hyvin moneen suuntaan...katastroofista utopiaan. Tässä kalenterissa se tulkitsijan myötävaikutuksesta (olen syntynyt Jupiter Jousimiehessä) merkitsee enemmänkin ajatusten, ideoiden ja ymmärryksen esilletuloa. Toki paljon muutakin, mutta haluan kohdistaa sen joulurauhaan, jossa on hetki pysähtyä juuri näille asioille. Tällä hetkellä (kun kurkistin Kuunkierron sivuille) moni planeetta on juuri siirtynyt uuden tähtikuvion vaikutukseen ja yhdessä ne potkivat monta asiaa eteenpäin ja muutokseenkin. Venus on siirtynyt Vesimieheen ja laajentaa sydämen ymmärrystä. Kuu ja Merkurius ovat Jousimiehessä antamassa vauhtia uusille ideoille. Jupiter on juuri 0 astetta Härässä ja huomauttaa turvallisuudesta, sekä aineellisesta että henkisestä rikkauksista ja niiden tasapainottamisesta. Uranus, muutosten ja raja-aitojen rikkoja, on juuri saapunut Oinaaseen ja antaa tulta ja toimintavauhtia niille ideoille ja uusille ajatuksille. Chriron on 1 astetta Kaloissa ja on ehkä lämpimänä myötätuntijana siinä mukana. Sekä Aurinko 1 astetta Kauriissa muistuttaa vastuusta ja velvollisuuksista. Nyt siis kohtalonpyörän syklillä on hyvät lähtökohdat.

Nyt tuli sitä astrologiaa tässä aika paljon, ja sekin minun oppini ja tulkintani pohjalta. Mutta en lähde illusioimaan itse Kohtalonpyörää enempää.

Tähän sopinee Rumpalipojan lähtörytmit joulurauhalle. Annetaan Lauralle vuoro...

Jouluinen suklaaherkku

2011-12-22T14:25:00.000+02:00

Minun jouluuni kuuluu iso palapeli ja Wienernougat (ja ehkä muutakin suklaata, Ruususuklaa, onkohan sitä edes olemassa enää). Tiedotusvälineet ovat olleet täynnä suklaan ylistystä sen terveellisyydestä. Joo. Kumma juttu aina joulun jälkeen se, että ’liitinki’ kiristää, vyötärö venynyt jopa 5 senttiä ja ähky olo. Terveellistäkö?

Hetkinen...eilen tuo kori oli täynnä?

Eihän siinä suklaassa ole juurikaan sitä itteään, rasvaa, sokeria, maitoa ja lisäaineita sitäkin enemmän.

Muistan lapsena, kun tulin tyhjään kylmään kotiin (vanhemmat töissä), tein kauramössöä (maitoa, sokeria, kauraryynejä ja raakaa tummaa kaakaojauhetta). Olisipa joku minulle sanonut, että oikein teet, sillä vähän huonolla omalla tunnolla sitä söin. Sanottiin että se voi olla epäterveellistä. Nyt tiedän, että se ehkä pelasti terveyteni.

Hm...tuo kuppi ei ole eilisestä vähentynyt.

Nyt olen saanut lahjaksi kaakaopapuja. Ne kuoritaan ja sitten pureskellaan kuten pähkinät ikään. Ei hassumpaa. Tässä pieni tietopaketti:

- myynnissä on perulaista hienoa lajiketta; Creole, 100 g 3 euroa

- antioksidantteja enemmän kuin esim. mustikassa. Raakakaakao sisältää 367% enemmän antioksidantteja kuin kypsennetty kaakao ja 723% enemmän kuin normaali tumma suklaa.

- aivojen välittäjäaineiden toimintaan myönteisesti vaikuttavia ominaisuuksia, kuten serotoniinia sekä flavonoideja, jotka ehkäisevät sydän- ja verisuonitauteja

- kaakaojuomaa esitteli jo Kristofer Kolumbus 1500-luvulla

(tieto lainattu voimaruoka.com-sivustolta)

Mutta…voiko vanhasta luopua?

22.12 Tarot-joulukalenteri

Torni, Mars-planeetta

Nyt tuli kyllä kortti, joka sopisi aivan omaan tilanteeseeni. Torni nimittäin kuvaa vanhan sortumista, kulissien kaatumista. Jotakin vanhaa siirtyy pois ja uutta on opittava ottamaan vastaan. Itsetutkiskelun hetki. Joulusuunnitelmatkin joskus muuttuvat, radikaalisestikin, ja silloin on vain otettava haaste vastaan. Ehkä juuri kun tuudittautui hiljaiseen yksinoloon, tuleekin koko suku kylään. Tai joulu vietetäänkin jossain muualla, kuten minulla kerran, sairaalassa. Mars-planeetta on tällä hetkellä Neitsyt-tähtikuviossa, joten onkin varteenotettava tällainenkin mahdollisuus; muutos joulusuunnitelmiin. Neitsyt-merkissä aherretaan, suunnitellaan kaikki viimeistä piirtoa myöten. Entäs sitten, kun kaikki on juuri valmista ja tuleekin yllätys? Sellaista joskus voi sattua.

Röllikin koki jouluyllätyksen!

Joulukortteja

2011-12-21T12:35:00.003+02:00

Muistan 4-vuotiaasta erään kamalan tapauksen, kun olin mummolassa äidin synnyttäessä siskoani.

Siellä löysin tätini hellan äärestä polttamassa vanhoja korttejaan. Muistan sen kauhun, kun näin kauniit kuvat liekeissä. Tätini varmaan poltti siinä pois muistojaan. Mutta minä sain kauhean itkukohtauksen, huusin suorastaan. Minua oli vaikea rauhoittaa.

Kortti on minulle taidetta. Lapsena katselin niitä tuntikausia ja ihailin. Leikimme niillä huiskutusta ja kopsausta.

Olen tallettanut kaikki kortit ja eritellyt niitä eri laatikoihin. Viime vuosina olen iloinnut siitä, että olen voinut jakaa niitä keräilijöille. Nytkin istun pitkään ja katselen saamiani joulukortteja. Itse en tänä jouluna niitä lähettänyt. Päätimme kerran mieheni kanssa, että lähetämme joka toinen joulu.

Joulukortteja tehtaillaan, mutta joulukortteja myös taiteillaan. Sain eilen kortin, jossa oli viisi ihmistä ja lähettäjä kertoi, kuinka onnellinen hän on ystävistään. Kortin on luonut taiteilija Anna-Liisa Hakkarainen, jonka haluan mieluusti esitellä blogissani. Hän käyttää töissään aivan lumoavia värejä. Usein kortit kuvastavat ystävyyttä. Niissä silmä lepää ja sielu huokaa. Kannattaa kurkistaa Anna-Liisan kotisivuilla ja tutustua hänen taiteeseensa. Siellä on paljon kuvia hänen taiteestaan.

Nämä korttikuvat ovat suoraan hänen kotisivuiltaan kopioituja. Oma kamerani ei anna tarkkaa kuvaa. Hm. Näissäkin kärsi kopiointi. Bixelit eivät riitä suurennokseen.

21.12. Tarot- joulukalenteri

Kohtuus, Jousimies

Jousimies-tähtikuvion alla syntyy astrologian mukaan vauhdikkaita, matkailuintoisia, iloisen oloisia ihmisiä. Näin joulun alla voisi kuvitella kanelin tuoksuisia äitejä, jotka häärivät siellä ja täällä ja luovat mukavaa joulutunnelmaa. Mitä joulu olisikaan ilman heitä! Jouluisä taas kulkee etsimässä joulukuusta, laittaa jouluvaloja ja mielellään kertoilee vanhoja joulumuistojaan. Lapsetkin muuttuvat jousimiesmäisiksi, kun loma alkaa, eivät tuskin osaa keskittyä vanhoihin leikkeihinsä, ravaavat naapureissa, siellä ja täällä ja kurkistelevat, josko joulupaketteja olisi jossain piilossa. Jännitys ja pieni vipinä kuuluu jousimies-energiaan. Aurinko ja Merkurius ovatkin juuri Jousimiestähdistön vaikutuksen alla ja pian sinne siirtyy Kuukin. Mutta itse Kohtuus!

Kunpa kaikki sujuisi kohtuuden rajoissa!

Lauletaanpa yhdessä Sonja Lumpeen kanssa lumilaulua, sitä lunta olisi hyvä kohtuudella saada...

Rakas pikkutonttuni

2011-12-20T11:28:00.006+02:00

Pikku Malena ei tiedä vielä jouluhössäkästä mitään. Hän tietää kyllä, että on tonttu ja tietää jo joulu-sanan. Hän osoittaa ulkona joulukuusia ja tähtiä. Sana tähti tulee ihanasti tuhahtaen huulilta. Hänen sormensa jää sitä aina ihailemaan. Hän näkee kaikki tähdet satukirjoissa. Ja tontut. Ne harmajahattuisetkin. Kolmiomaisen hatun omistaja on aina tonttu. Enkeli-sanakin tuli jo melkein oikein.

Eikä sitä muuta tartte tietääkään.

Vietin pikku pojantyttäreni kanssa pari rauhallista päivää sen kaaoksen keskellä, jossa äiti ja isä kulkivat remontoimassa uutta asuntoa. Kotona on pakattuja laatikoita siellä täällä. Malenan kanssa ahersimme esimerkiksi laittamaan palikoita vuorotellen torniksi. Se vaati keskittymistä ja suunnittelua ja ennen kaikkea varovaisuutta. Pari palikkaa putosi välillä lattialle, mutta itse torni kesti. Ihailtava suoritus!


Näin upea torni siitä tuli!


Kokeiltiin kaatuuko se puhaltamalla

Se kesti senkin!!

20.12. Tarot-joulukalenteri

Lantti Kahdeksan, Aurinko Neitsyessä

Katsos, tuli juuri sellainen kortti, josta kerroin edelläkin: varovaisuudesta, kärsivällisyydestä, tarkasta työstä. Lantti on maallista ja henkistä omaisuutta, kahdeksan asennoitumista uudenlaiseen tilanteeseen, Aurinko lämpöenergiaa ja Neitsyt ahkeruutta, palvelemista ja tarkkuutta.

Moni on valmistamassa jouluruokaa. Senkin kanssa kannattaa olla tarkka, katsoa että kinkku sulaa kunnolla jos se on jäässä, uuni on lämmitetty tarpeeksi ja että kinkku laitetaan sopivaan lämpöön eikä se ole siellä liian kauan. Tarkkaa hommaa. Jouluateria on tärkeä, emännän taidonnäyte siinä, että jokainen tulee ravituksi, ja on tyytyväinen. Täydellä vatsalla on hyvä asettua joulunviettoon. Mutta vielä tärkeämpää on se, että voi suunnitella kaiken jouluhomman niin, ettei tarvitse hermoilla eikä panikoida. Se jätetään mitä ei ehditä eikä jakseta. Sillä kaikista tärkeintä pitäisi olla joulumieli, johon liittyy sydämellisyys, ymmärrys, hyväksyntä ja rauha.

Kuuntelen radiota touhutessani ja siellä oli aivan kauhean upea ääni, joka kuului Saara Aallolle. Tätä levyä toivoisin joulupukilta...

Positiivisen Putte-Possun joulutervehdys

2011-12-19T14:39:00.000+02:00

Olenkohan minä yltiöpositiivisten olentojen sukua?

Ei varmaan ihan paha juttu. Eräs sukulaistyttö otti minuun yhteyttä ja piipahti joulun alla tervehtimässä. Muistan hänet aina tapauksesta, kun nuorena ihmettelin vanhaa tattipaikkaani yhtenä kesäaamuna. Vain leikattuja kantoja jäljellä! Pian metsäpolulta kuului laulua. Jäin pensaan taakse katselemaan kuka on kähveltänyt tattini. Pieni Marita-tyttö sieltä tuli ja lauloi iloisesti kainalossa kori, joka oli tatteja täysi. No minähän hänet olin opettanut tattien hyvään makuun, ja tyttö tarttunut oitis tuumaan. Se oli kaunis näky kesäpäivän auringossa! Enhän voinut kuin ilahtua.

Sittemmin tuo Marita on ehtinyt paljon muutakin kuin tatteja poimimaan; opettanut sadat pienet kädet Suzuki-menetelmällä viulun jouseen ja perustanut Putte Possu-yrityksen, jossa tapahtuu vaikka mitä. Ja kun häntä tuvassani kuuntelin ja katselin, niin löysin saman hullaantuneen innostuksen hänestä kuin itsestänikin.Alla oleva kuva on Putte Possun kotisivuilta:

Vaikka Putte Possu onkin alunperin amerikkalaista perua (Porky Pig, suomeksi ensin Putte Änkkänen), se tuli kuuluisaksi Suomessa raahelaisen laulun tekijän Jussi Jalaksen säveltämällä ja Kipparikvartetin esittämällä Putte Possun nimipäivillä-laululla. Siihen possuun Marita tarttui ja on innostanut muitakin mukaan omalla versiollaan tästä. Kävisköhän Putte joskus minun ruusutarhassanikin?

Sain tällaisen iloisen Putte Possun joulukortin, jonka piirrosaiheen on työstänyt joku taiteilija aivan toiselta puolelta maailmaa. Harmi kun en muistanut nimeä enkä sitä löytänyt vielä Putten kotisivuiltakaan. Mutta tällaista tapahtuu nettiverkoston avulla! Mutta tällä kortilla toivotan kaikille lukijoilleni myös Iloista Joulua!

Putte Possun teema on tämä: POSITIIVISUUS ON POP!

19.12 Tarot-joulukalenteri

Sauva Ässä

Kerrotaan, että tämä kortti on pakan toiseksi suurin energiakortti. No sitä tarvitaan! Putte Possuko se positiivisuudellaan tähän nosti? Joka tapauksessa kortti kertoo intohimon voimasta. Intohimohan voi syttyä vaikka mihin; tietenkin toiseen sukupuoleenkin, mutta parhaiten se ilmentyy innostuksen, päämääräisen otteen ja innovaation (idea, uutuus, keksintö) syttymisestä asiaan kuin asiaan. Se asia voi olla postimerkkien ja antiikin keräämisestä aina poliittiseen ja uskonnolliseen suuntaan. Ilman tätä intohimoa ihminen on tyhjä. Se on energiaa, tulta ja alkuun saattamista. Se on itse elämää. Synkimmästä pilvestäkin syntyy energia kuin salama, jos ihminen löytää mielenkiinnon johonkin asiaan, johonkin johon hän syttyy, johonkin, josta hän saa elämää kantavan otteen. Sen ei tarvitse olla iso asia. Se voi olla vaikka vanhan ystävän kutsu jonnekin tai vierailu. Kannattaa muistaa eräs hokema: Jokaisella vastaantulevalla ihmisellä voi olla juuri SE tärkeä viesti sinulle!

Jouluarvoitus

2011-12-18T18:48:00.004+02:00

Nyt on luonto ollut aika uppiniskainen talviaikaa kohtaan. Monenlaista yllätystä se on aiheuttanut, kuten pajunkissat kasvamaan pajunvarsiin jne. Siinä ei ole auttanut pakkasen puhurit eikä vähävaloisuus. On eräs kasvi, joka on siitä hyvä esimerkki. Siitä tuli niin hyvä kuva, että laitan sen tähän arvoitukseksi. Mitä tämä esittää? Se näyttää vulkaaniperäiseltä erämaalta, eikö vain? Tai ihmeelliseltä vuorijonolta?

18.12. Tarot- joulukalenteri

Lantti 7, Saturnus Härässä

Hassua! Jälleen vedän tekstin kirjoittamisen jälkeen kortin, joka ilmaisee vastakkaista ajattelua kuin mitä minä tuon esille. Lantti 7 kuvastaa maallista epäonnistumista. Kuvassa on katoa kärsinyt puutarha, jota vaipunut mies on katselemassa nojaten työkalunsa varteen. Epäonnistuminen. Toisaalta, kun korttia kuvaa myös rajoittava Saturnus, niin se kertoo myös taloudellisesta rajoittamisesta. Sitähän nyt tapahtuu ympäri maailman heikon taloudellisen nousun vuoksi. Härkä-tähtimerkki kertoo turvallisuushakuisesta energiasta, joka haluaa pitää jalat maassa. Ihan hyvä meidän muistaa nämä energiat. Mutta numero 7 kuvaa myös henkistä kehitystä, minkä jotkut näkevät tärkemmaksi kuin maallisen kehityksen. Maallisuuden epäonnessa kehittyy positiivisen vahvaksi toisaalla henkinen kehitys. Kumpikohan lukijoille on arvokkaampi?

Jos joku sattuu pysähtymään mietimään näitä syntyjä syviä, niin olisi hyvä löytää 'hiljaisuus'-musiikkia...Kirsi Ranto osaa löytää kauniita sanoja!

Ps. Yrttimummous heräsi minussa! On pakko lisätä tähän kasvin parantavaa vaikutusta suoraan wikipediasta (minä en tuota tiennytkään) :

Vuorenkilpi (Bergenia crassifolia) on kivikkojen kasvi ja pärjää loistavasti varjossakin. Puutarhassa näkee eniten hybridiversiota, joka sekin soveltuu käytettäväksi. Mielenkiintoiseksi vuorenkilven tekee sen fermentoitujen lehtien adaptogeeninen vaikutus kehoon. Se lisää hapenottokykyä ja tehostaa rasvojen polttamista eli rasvojen käyttöä energialähteenä. Mongolialaiset ja venäläiset metsästäjät ovat käyttäneet perinteisesti fermentoiduista lehdistä tehtyä teetä fyysisen suorituskykynsä parantamiseen. Muutenkin vuorenkilpi on Venäjällä yleisessä käytössä. Vihreät ja kuivatut lehdet sisältävät puolestaan merkittävän määrän arbutiinia, joka on hyväksi iholle ja ehkäisee maksaläiskien muodostumista.

Lisää tietoa...

Tonttukivi

2011-12-17T00:52:00.005+02:00

Luin mukavia juttuja tontuista tuolta wikipedian puolelta.

Sain tietää, että tonttu-nimi tulee ehkä sanasta tontti (vain jonkun arveluja), koska tonttu käsitettiin tontin vartijaksi. Tai sitten ruotsinkielen sanasta tomte (eiköhän sekin tarkoita lähinnä tonttia?!) Muistan että englannin kielestä löytyy sana gnome, jolla kuitenkin on vähän toisenlainen merkitys, ehkä haltija lähinnä.

Onhan tonttukin haltija, tontin haltija, saunan haltija, riihen, navetan jne. Tontin haltija onkin tärkeä, ja varsinkin puutarhureiden tulisi pitää häntä hyvänä. Jos ei toimi hänen toivomusten mukaan, niin hän voi suuttua ja hajoittaa jotakin, repiä esimerkiksi ruusupensaat. Kauheaa se olisikin!!! Mitähän keksisi jouluksi pihalle? Jospa tonttukin tykkää noista auringonkukan siemenistä. Ainakin hän tykkää kuivuneista leivänkannikoista mitä käyn joskus terassin portaille pilkkomassa. Ne häviävät kummasti sieltä aina. Mutta jotakin muutakin voisi keksiä…vaikkapa tuo älypipari.

Kaikista mukavin tieto oli tonttukivestä (napakivi), josta en ole ennen kuullutkaan. Varmaan se oli tonttu, joka sitten kuiskasi minulle viime kesänä mitä teen eräälle löytämälleni kummalliselle kivelle, jota kutsuin mephiriksi. Syksyllä ruusupolkua viimeistellessäni sen sitten keksin asettaa siihen kuin kulmakiveksi, koko pihaa koristamaan ja siihen ylväästi seisomaan. Sehän on ilmetty tonttukivi!!! Eikö olekin hyvä paikka!? Ja se on juuri ylhäältä vähän paksumpi, kuten tonttukivestä mainitaan. Täällä lisää tarinaa tonttukivestä.

Täälläkin...

Muokkaan vähän tätä juttua ja lisään tuosta tonttukivestä eli napakivestä juttua, jonka Nikki oli löytänyt.
Tämmöisellä kivellä on pikkuisen laajempi historia kuin miten sitä kuvataan Suomen mytologiassa. Tässä hindulaisten 'tonttukivi' eli Lingam, jonka kuva lisään tähän tuosta kommentista olevasta wikimedian tiedostosta. Tätä kiveä on juhlittu kukkasin hyvää satoa saadakseen. Uhriasiaa minun pitää ajatella sitten keväällä vähän enemmän...kukkaseppele vähintää!

Tästä tonttutarinasta tulikin mahtava juttu!!

Jos tämä nyt ei oikein tunnu häveliäältä, niin muistutan kuinka paljon naisen rintoja on esillä taiteessa ja patsaissa, joten ei se paha näinkään päin. Ja tämä kaikki on mytologiaa ja minun blogissani sitä tarinointia, josta nautin.

Sitten löysin joulukamojen joukosta maailman parhaan kuvan joulutontusta! Se on nuorimman poikani piirtämä, vähän vaille kuusi vuotta, ja niiiin siististi kuin poika voi –värittämä! Siinä on jotakin kamalan tomeraa ja vitsikästä! Sillä kyllähän nyt nuo joulutontut ovat tärkeitä. Mikä tehtävä niillä onkaan; kuikkia ihmisten hommia ja auttaa joulupukkia!

...sipisipsuttain...

17.12 Tarot- joulukalenteri

Kuolema ja Skorpioni

Voi ei, ja kun minä niin toivoin että tulisi Narrin tonttumainen kortti! Mutta että juuri tuo, vastakkainen melkeinpä. Niin se on, että toive voi toteutuessaan olla aivan jotakin muuta ja senkään merkitystä ei tiedä kuin vasta jonkun ajan päästä…ja huomata, että niinhän siinä piti käydä. Tämä kortti ei tarkoita sinänsä kuolemaa, kuten se yleensä ymmärretään. Jos nakkaat vanhat joulukortit pesään, on ne kuolleet. Jos luet kirjeen ja heität roskikseen, on se kuollut. Jos päätät olla tekemättä jonkin asian, on se sille kuolema. Näin joulun alla uhraudutaan. Tehdään velkaa, jotta lapset saisi toivomansa. Talous kuolee. Siivotaan itsensä henkihieveriin, jotta vieraiden olisi mukava olla. Voimavarat kuoletetaan. Viedään sillekin naapurille joulutervehdyskukka, vaikka se on ollut niin inhottava. Viha kuoletetaan. Piparit palavat mustiksi. Sähkökatkos…sähkön pieni kuolema jne. Ja huomataan, että syvät tunteethan siinä on aina mukana. Skorpionin tunnekuohut, tunteiden kautta kömmitään maalle ja päätetään, että joko - tai.

Piparkakku vuosituhannen takaa...

2011-12-16T11:58:00.001+02:00

Minua on väliin kyllästyttänyt aina ne samat piparit, jota on joka paikassa ennen joulua. Usein ne on tehty kaupan valmispakkauksesta. Olen pyrkinyt löytämään erilaisia pikkuleipäreseptejä, kuten vanhan ajan ässät tai tiikerintassut.

Nyt innostuin Hildegard von Bingenin älypipareista. Olen niitä tehnyt ennenkin ja hyviä ovat olleet. Niitä ei vain sovi syödä ihan roppakaupalla makian nälkään, sillä niissä on muscottipähkinää aika lailla. Luinpa jopa, että jotkut nuoret ovat huomanneet sen huumaavan vaikutuksen, käyttäneet ja oksennelleet seuraavana päivänä. Jopa vaarallista käyttää liikaa. Uskon, että Hildegard suurena yrttiasiantuntijana tiesikin aikoinaan muskottipähkinän vaikutuksen, sillä hän tarkoitti piparit virkistämään aivoja, ei huumaamaan, joten pipari tai kaksi päivässä on terveydellisesti hyvä.

Ostin kerran vaikeana aikana itselleni joululahjaksi ihan summa mutikassa Hildegardin sävellysten pohjalta tehdyn levyn. Voi kun se auttoi ja rentoutti mielen! Niinpä tutkin minkälaisesta säveltäjästä oikein oli kyse. Ihastuin hänen sitkeyteensä päästä opin tielle. Tämä aatelistyttö valitsi luostarin ja sillä keinoin pääsi kirjoitusten ja tieteen pariin 1100-luvulla. Liikuttuneena luin myös siitä, kuinka vaikea oli silloin hyväksyä naista säveltäjäksi tai runoilijaksi saatikka sitten näkyjen näkijäksi. Munkkien avusta ja pyynnöstä paavi sitten viimein antoi hänelle luvan tähän kaikkeen, ja hänen kuoltuaan hänet julistettiinkin pyhimykseksi. Viime vuosikymmeninä hän on paljon ollut esillä myös yrtti- ja kiviasiantuntijana. Hildegard opiskeli aikoinaan teologiaa, kosmologiaa, luonnonhistoriaa ja lääketiedettä. Hänen laaja kirjallisuutensa on säilynyt meidän päiviimme asti ja sitä on käännetty usealle kielelle. Sille ajalle aikamoinen nainen!

Tässä älypipariresepti:

250 g voita

150 g valkaisematonta sokeria

(raaka-,ruoko- tai intiaani)

- vatkataan vaahdoksi

2 kananmunaa lisätään yksitellen vatkaten joukkoon

Sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan:

400 g spelttijauhoja

200 g jauhettua mantelia

2 tl muskottia

2 tl kanelia

½ tl neilikkaa

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

hyppysellinen suolaa

mantelilastuja koristeluun

Vettä tai maitoa voi lisätä joukkoon pieni tilkka, jotta saa taikinan tasaiseksi

Pane taikina jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi. Tee taikinasta tanko, josta voi leikata veitsellä pikkuleipiä. Voi myös kaulita piparimuotteja varten.

Paista 175 astetta, noin 10 – 15 minuuttia paksuudesta riippuen.

Terveellistä ja hyvää, kohtuudessa nautittuna. Rasvat, proteiinit ja hiilihydraatit tasapainossa keskenään!

Makian nälässäni tein myös riisimurosuklaata, resepti on riisimurolaatikon kyljessä. Tykkään, kun siinä on aitoa kaakaojauhetta ja kookosrasvaa. Joskus tekisikin mieli kysyä, mikä munkki on paistettu kookosrasvassa, koska sehän lisää herkullisuutta ja terveellisyyttäkin. Mutta mistäs ne myyjät sen tietävät...

Olen aikaisemminkin laittanut Hildegardin musiikkia blogiini. Tässä modernia musiikkia yhdistettynä kuviin ja Hildegardin tekstiin’Naisten viisaus’

16.12 Tarot- joulukalenteri

Miekka viisi, Venus Vesimiehessä

Tämä kortti tuli esiin kuin tilauksesta liittyen tuohon naisenkin viisauteen. Venus-planeetta yhdistetään naiseuteen, myös arvomaailmaan ja kauneuteen. Mies rakentaa joulun puitteet, nainen luo joulun tunnelman kauneudella ja rakkaudella. Naisella on kyky muuttaa (numero 5, muutos) maailmaa ja ympäristöä kauniimmaksi. Naisella on kyky venyä kärsivällisyydessä, huomata kokonaisuuksia ja nähdä laajasti monta asiaa yhtä aikaa (Vesimiehen merkin elementtiä). Nainen ennakoi, järkeilee useiden osapuolien kannalta, näkee kauas (Miekka, ilman eli ideain maailma). Tuossa kortissa on taistelua; häviäjiä ja voittajia. Miehelle se usein onkin jompikumpi. Nainen osaa helpommin kohota kriisin yläpuolelle ja ajatella mitä oppi, sillä kokemus on tärkeintä.

Joulukukkia

2011-12-15T11:36:00.001+02:00

Jo aikoinaan taidekoulussa sain negatiivista kritiikkiä sommittelutaidostani. Mutta en anna periksi. Aina vain yritän sitäkin alaa. Joten kun paikkakuntani puutarhaklubi ilmoitti kukkakorisommittelukurssista, niin päätin mennä sinne. Kokosin metsästä laatikollisen ainesta; sammalta, naavaisia oksia, mustikan ja puolukan varpuja, vähän havupuun ja katajan oksia. Keräsin ulkovarastosta vanhoja kukkakoreja ja vintiltä kaikenmaailman rusettia ja jouluista tilpehööriä. Niine kimpsuineni ajelin puutarhalle, missä olikin iso pöytä varattu meille.

Ostin puutarhalta muutaman kukan ja sitten vain töihin. Mukavaa hommaa se oli. Yhdeksän koria tuli täyteen ja tässä muutama kuva. Täytyy kuitenkin todeta, että asetelmat ovat minulle vähän outo laji ja varsinkin niiden kuvaaminen. Sillä olen kurkistellut noita blogeja ja siellä on aivan upeita juttuja juuri näistä.

15.12 Tarot-joulukalenteri

Malja Seitsemän, Venus Skorpionissa

Vaikka mikään planeetta ei tällä hetkellä ole Skorpionin tähtikuviossa, niin kyllä näin joulun alla kaikenlaiset tunteet ovat pinnalla. Sattumoisin sormiini onkin tullut hyvin paljon näitä tunteen maljakortteja. Luku seitsemän on henkisen kehityksen luku ja sanotaan, että tunteiden kautta kasvamme henkisesti. Skorpioni on syvien vesien sukeltamista. Sieltä voi löytyä vaikka mitä, iloisia yllätyksiä mutta myös illuusioita. Kannattaa miettiä, kuinka paljon mielemme rakentaa mielikuvia suhteessa todellisuuteen. Mielikuvien kautta usein tuomitsemme jopa toisiamme, yhtä hyvin mielikuvien kanssa rakastumme. Jos huomamme erehtyvämme ja korjaamme sen, silmämme kirkastuvat. Kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää.

Kuuntelinpa, miten Aknestik luo mielikuvan

Tartu toimeen tonttu!

2011-12-14T17:11:00.000+02:00

Tulipas taas monta asiaa hoidettua, kun kaupunkiin läksin! Monta asiaa valmiiksi ja jatkoon töytäistyksi! Olen aika tyytyväinen. Asialuuta on heilunut. Siivousluutakin on tuolla ulkona heilunut. Sisälläkin se vielä ehtii heilumaan.

Askartelut ovat ihanan terapeuttisia, ehkä tärkeämpiä kuin ne siivoukset. Kun sain eilen polut lumesta luotua, innostuin tekemään lumiukon, oman kuvani, tuohon tien varteen. Ja tuli komea!! Kassikin heiluu toisessa kädessä!

Sitten tänä päivänä tuo ukko-akka kuitenkin väsyi, heitti luudan sikseen ja tykkäsi, että se siitä. Väsähti. Nauratti minua. Jotenkin tuttu asenne...

13 - 14.12. Tarot-Joulukalenteri

Sauva kuningas

Nyt on todettava elämän realiteettaja myös oman talouden suhteen, todettava tilanne ja luotava joulu sen mukaan miten talous jaksaa ja miten itse jaksaa. Onko pakko kiertää kauppoja? Onko pakko siivota joka nurkkaa? Onko pakko laittaa jouluruokia? Onko pakko muistaa kaikkea? Tämä Leijona-kuningas, tulen energia, ehdottaa polttamaan pois kaiken raskaan ja osoittaa kevyttä valoa, missä on helpompi hengittää. Niin eiköhän olo tunnu jo paljon vakaammalta ja helpommalta. Tärkeämpää on hallita oma elämä ja hyvinvointi kuin hallita joulun rituaalit ja turhuudet.

Tämä juttu on aina vain yhtä hyvä!

Maaseudun talvi-'ihanuutta'

2011-12-12T14:35:00.000+02:00

Ihan totta se on. Onhan maaseudun talvi kaunista! Mutta se vaatii pihatöitä ja monenlaista puuhaa.

Tuo polku tuossa vie liiteriin. Tuntuu, että pitää pikkuisen purkaa tätä 'ihanuutta', samalla löytää oman elämän realiteettia. Sillä tuon liiterin ylläpito ei ole pikkujuttu. Kun asuu vanhassa rintamamiestalossa, joka falskaa monesta nurkasta lämpöä, koska tämäkin on rakennettu aikana, jolloin rakennustarvikkeista oli pulaa. Ja remonteissakaan ei aina ole ehkä osattu ottaa kaikkea huomioon tiivisteissä. Joten jos ihan sähköllä pidän taloa lämpimänä, se maksaa talvisin aika rutkasti. Ja nyt on tilanne sellainen, ettei sitä rahaa ole rutkasti.

Tässä on onneksi metsää, mistä saa puita, mutta ei sekään yksinkertaista. Tiedän, että harvennustöitä olisi. Pitäiskö minun opetella moottorisahan käyttö? Jos se saha edes toimisi. Vesurilla osaan perkata oksia kyllä ja raahata runkoja pinoon. Traktoria minulla ei ole, ei moottorikelkkaa, ei peräkärryä, ei edes vetokoukkua. Jostakin voisin saada traktorimiehenkin tuomaan niitä kotiin. Viime talvena auttoi naapurin mies. Teimme kaupat niin, että osan puista hän sitten sai itselle.

Entä runkojen pieniminen ja kuivaaminen. Pitäisi opetella sirkkelin käyttö. Talossa on sellainen ja se toimii. Vähän vaarallista se yksinään kuitenkin on. Siinäkin auttoi naapurin mies ja toi mukanaan sellaisen sirkkelin, joka halkoikin samalla kertaa. Noita puita hän sitten viskeli liiteriin, josta kuva. Loppupuuthan sitten siirsinkin kottikärryillä navetan puolelle.

Ei se tuollakaan vielä valmista ole. Pitää huoltaa pannu, pesät ja kakluunit. Sen osaan. Viikottain tyhjennän ne tuhkasta, ja nuohoojamaksukin on maksettu. Sittenkin niitä on hyvä pitää koko ajan silmällä, tarkastella että kaikki toimii, kipunoita ei lentele vääriin paikkoihin, ja että pellit tulee kiinni, ei kuitenkaan liian aikaisin. Nämä hommat osaan. En vielä häkämyrkytystä ole saanut.

Ei tässäkään vielä kaikki! Kärrään viikoittain sellaiset kymmenen kottikärryllistä puita sisään puuarkkuihin. Ensin pitää luoda tietenkin lumesta polku liiteriin, rapata oven alta jäätä pois jne. Sylissä sitten kannan niitä sisälle, onneksi pannuhuoneen oven likelle saan kärryt. Senkin osaan hyvin. Mutta se vaatii terveyttä.

Voi rakas joulupukki, yhtä asiaa sinulta pyydän: jotta saisin olla terve ja selkä kunnossa!

Siis kunpa osaisivat olla tyytyväisiä kaikke he, joiden ei tarvitse näistä asioista huolehtia. Se maksaa, tiedän, siis olla ilman näitä huolia. En minäkään tätä ilmaiseksi saa, siis lämpöä taloon, ja sähköllä se kierrätyspumppukin toimittaa vettä pattereihin.

Mutta on tällä hyvätkin puolensa. Saan siinä sivussa mukavaa liikuntaa, raitista ilmaa, ja toiminta pitää minut vireessä, en pääse tylsistymään. Näin ajattelen, enkä valita. Kerroin vain.

12.12.2011 Tarot-joulukalenteri

Maljojen kuningatar

Valtaistuimellaan istuu valkeapukuinen nainen valkea viitta harteillaan, kruunu päässä ja katselee käsissään kauniisti kuvioitua maljaa. Maljan sivuissa seisoo kaksi mustaa enkeliä (hassua, en ole ennen heitä huomannut).Nainen itse näyttää huolestuneelta enkeliltä. Kuinka puhtaat ovat tunteemme ja halumme antaa ja auttaa? Kuningatar tuijottaa maljaansa (vesi-eli tunne-elementti) ja mustia enkeleitä siinä. Kuinka paljon jouluumme kuuluu vain tapoja, rituaaleja, velvollisuuksia ja jopa kaupallisuutta? Rahalla saa helposti kaikki kuntoon!? Kuningattaren jaloissa virtaa kevyesti liikkuva vesi. Avoimuus helpottaa monta asiaa, avoimuus raivaa tietä, avoimuus on jopa hyvä ase kaikkea tuota negatiivisuutta vastaan, mitä edellä luettelin. Kun puhuu ja toimii sydämen kautta. Kuningattaren sinisukkaisen jalan alla on pyöreitä, veden hiomia kiviä. Niin paljon pitäisi jo asioita ymmärtää, valmiiksi pureskeltuja, koettuja ja hyväksyttyjäkin. Miksi sittenkin toimimme toisin?

Hynninen ja 'En etsi valtaa...'

Miksi joskus tuntuu 'tervalta'?

2011-12-11T18:52:00.001+02:00

Terva on sellaista tahmeaa, johon tarttuu kaikki ja johon ei mielellään sormeansa pistä. Siitä kai tuo sanonta ’on kuin tervaa’, ei halua koskea. Olisi niin monta tärkeää asiaa hoidettavana (paitsi että kaikki ei ihan minusta ole kiinni, heh, helppo hakea muita syitä), talossa paljon töitä, siivottavaa, järjesteltävää aivan liian paljon. Kirjoitustöitä jonossa.

Ja tämä tonttu vain askartelee pajulintuja. Kolme toivon lintua piti saada pihalle. No kun oli tuota risua ja oli tyhjä huone, missä oli niin hyvä askarrella. Syitä etsin taas.

Ja kattoo tarot-kortteja! En kehtaa edes sanoa, missä ja keille.

Kun pitäs tehdä paljon jotakin muuta. Istun pitkään saunan lauteilla ja katson nurkkaa, jossa ukkoni aina istui kanssani.

Tätäkö se vielä on. Surua, mikä ei liukene taivaan tuuliin tuosta noin vain. Vaikka luulee…

Onneksi toinen pojista tulee pian lomille kotiin.

Siis kolme toivon lintua! Mitä ne toivovat?

Tämä on ikivanha, pikkuruinen ('pyttiliten' ruostiksi) lyhty, jonka antajaa en enää muista. Joku sen on nätisti maalannut.

11.12 Tarot-joulukalenteri

Maailmankaikkeus, numero 21

Kortti on Saturnuksen kortti. Saturnus on tuolla taivaalla Vaa’an merkissä. Saturnus on rajoittava planeetta ja Vaa’assa se rajoittaa elämää ihmissuhteiden kautta, tukeutuu heihin, etsii turvaa. Samoin kun pyrkii vastuuseen ja huolenpitoon. Miksi maailmankaikkeus? Tässä se lähinnä on juuri sitä omaa ympäristöä. Onko joulun alus jonkinlaista tutkailevaa aikaa myös? Lahjojen kera mietitään mennyttä, mitä se on antanut, mitä itse on antanut. Henkisen sadonkorjuun aikaa? Eli olisi myös aika antaa lahja itselle niistä saavutuksista mitä on saavuttanut. Annetaan itsellekin joululahja! Ja sille maailmankaikkeudellemme kiitollisuus.

Tätä pitää ihan tosissaan miettiä…ja varsinkin tervaisessa olotilassa! Arkihuolesi kaikki hei…Tarja Turunen ja Veeti Kallio (Kas kun juuri tänään juttelin Veetin äidin ja isän kanssa, ikinuoria lavatanssijoita, houkuttelivat minuakin mukaan.)

Pienen kylän ahkerat joulutontut

2011-12-10T16:48:00.001+02:00

On ilo olla mukana innosta touhuavien kyläläisten kanssa!

Muistan aikoinani, kun juuri lama (Milloinkas se nyt olikaan, parikymmentä vuotta takaperin?) herätti eloon vanhan talkoohengen monilla Suomen pikkukylillä. Syntyi kylätoimikuntia, joilla sitten myöhemmin näkyi olevan hyvin varteenotettava paikka kunnan asiainhoidossa ja byrokratiassakin. Oli aika kuunnella sitä vähäistä syrjäkylän ääntäkin. Sittemmin tämä toiminta on yhdistyksien kautta ’virallistunut’ ja tullut entistä enemmän kuulluksi. Moni asia on siitä virinnyt ja saavuttanut päämääränsä.

Tässä on rakennettu jälleen kerran joulumyyjäiset, eikä pöytien kiertämistä muutamassa minuutissa selviäkään. Paljon on tarjolla monenmoista!

Nämä ovat varmaankin peikkoja, jotka tonttuilee...

10.12. Tarot- joulukalenteri

Miekkojen lähetti

Korttipa nousi melkein tuolta tekstini keskeltä. Vaikka kortti ei nyt ihan yhteistoimintaa kuvaakaan, niin se on pelottoman päämäärän kortti. Niin arvaamatonta kuin onkin laittaa pystyyn kovatöinen myyjäisrulianssi, kun se on aina säiden ja muiden tapahtumien armoilla, niin rohkeutta ja sitkeyttä se vaatii. Kortissa on nuori mies katsomassa tuulta vasten miekka kädessänsä. Ei anneta valtaa maailman 'Pelotus-visioille', ne ovat kuitenkin vain visioita (joiden tehtävä kenties on synnyttää kaaosta ja epätietoisuutta), vaan luotetaan omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin. Nyt rakennetaan joulua, perheen ja ystävien juhlaa, vietetään pikkujouluja ja suunnitellaan lahjoja. Ollaan iloisia postin tuomisista, ystävien tervehdyksistä ja annetaan kynttilöiden ja keinovalojenkin tuoda omaa hehkuaan. Mukavia pikkujouluja! Unohdetaan maailman murheet ja kalorit! Päämääränä ilo!

Tonttuparaati, voi sitä hyörinää!!

Piha peittyy valkoiseen vaippaan

2011-12-09T15:37:00.001+02:00

Olen työstänyt pikkuisen eteenpäin ruusuisen polkuni aitaa, kuten kuvassa näkyy. Halusin tehdä aidan rungon valmiiksi ennen kuin routa tulee. Olen sahannut aitaan tulevia pajunpätkiä valmiiksi kevättä varten. Sillä tuostahan on helppo jatkaa heti keväällä, kun aurinko jo lämmittää ja voi avokäsin työskennellä. Teen tuon aidan jakaakseni vähän pihaa ja myös tueksi kasvaville ruusupensaille ja muillekin kasveille, joita tuohon aidan viereen istutan. Mutta aluksi siinä välissä kulkee helposti ruohonleikkurilla leikattava nurmipolku.

Linnuille olen antanut kovasti siemeniä ja talia. Melkein jo yksi iso säkki mennyt. Ihastuneen olen seurannut aivan uutta tuttavuutta siellä, nimittäin hymykuoppaposkista pikkuvarpusta.Kuva ennen lunta.

Tässä askareessa jompikumpi pojista yritti luoda punatulkkua. Ja hyvä tuli!

Tämä on mielestäni yksi kauneimmista joululauluista. Varpunen jouluaamuna…

9.12. Tarot-joulukalenteri

Sauva yhdeksän, Aurinko ja Kuu Jousimiehessä

Tulienergian tasapainossa pitäminen on joskus vaikeaa. Varsinkin näin joulun alla. Töissä paineita, jotakin pitää saada tehtyä ennen vuoden loppua. Lapset väsyneitä, kireyttä usein perhepiirissä, liekö D-vitamiinin puutos alkaa näkyä. Joulun odotus ja siihen liittyvät vaateet ja velvollisuudetkin. Usein Aurinko myös symbolisoi isää tai maskuliinista voimaa, Kuu äitiä ja feminiinistä voimaa. On helppoa sanoa, että laita ne tasapainoon. Ei yksinkertaista, jos ajattelee kaikkea miten rakkautta, ystävyyttä ja hoivaa mitä pitäisi näyttää, mutta kun on niin väsynyt ja tarttisi enemmän energiaa kaiken valmiiksi saattamiseen arjessa. On karhun talviunen aikaa…unessa jokin osa meistä lepää, järjestelee hiljalleen asioita. Ehkä nyt kannattaisi ottaa ne huomioon, sillä ne voivat muistuttaa meitä tärkeistä seikoista, ehkä siitä missä piilee vahvuus. Tämä siksi että Jousimies, ilman merkkikin, on tässä mukana.

Ruusulle risumaja

2011-12-08T11:37:00.001+02:00

Yksi ruusu nousi silmiini ylitse muiden viime kesänä. Tuo ressukka, Mustialan ruusu, ranskalaisittain Minette, jota en ollut aiemmin välittänyt hoitaa ja jonka ystäväni otti sitten huostaansa, oli suurin iloni viime kesänä vaaleanpunaisine lautasen kokoisine kukkineen.

Keväällä sen ylimmäiset oksat kuitenkin paleltuvat. Nyt tein sen ympärille risumökin. Ruusu on kuitenkin vielä niin matala, että toivon sen kestävät lumen paljoudenkin. Jos ruusu vaikka tykkäisi, asua risumökissänsä talven yli.

Tällaisenkin joulukoristeen löysin vanhojen kätköistä. Männynkäpy, johon on liimattu huopakukkia ja tehty lenkki piipunrassista. Kuusen oksalle suloinen. Onkohan poikein kärsivällisyys tuohon riittänyt? Tekijästä ei siis tietoa. Mukava käsityövinkki.

8.12. Tarot-joulukalenteri

Miekka 7, Aurinko ja Kuu Vesimiehessä

Kuvassa mies tulee teltasta kantaen mukanaan viittä miekkaa, kaksi on laitettu pystyyn hänen takanaan. Hän näyttää tyytyväiseltä, hiipparoi siinä vähän salaperäisen näköisenä punaisine tossuineen ja lakkeineen. Selvä joulutontun symboli. Miekkahan symbolisoi ilman elementtiä; ajatusta, ideaa, neronleimauksia ja numero 7 henkistä kehitystä. Aika miettiä joululahjoja! Tavaroita on tullut silmäiltyä siellä kauppojen hyllyillä ja mainoslehdissä. Aurinko ilmentäköön tässä omaa tietoa läheisten toiveista ja Kuu sisäistä näkemystä, Vesimies laajentaa ajatusta siitä, mitä toiset odottavat, mitä arvoja toisilla on. Ajatus siirtyy laajemmalle itsestä ja omista ympyröistä. Toisaalta tämä voi olla myös avunpyyntöjen tai neuvojen kortti. Kannattaa kysellä ja kuunnella. Parempi sellainen lahja, jota toinen toivoo, kun sellainen, jonka vain itse haluaisi.

Toivotaan, toivotaan, Pentti Hietanen

Pukuloistoa aitan vintillä

2011-12-07T12:17:00.003+02:00

Katselin eilisiä linnan juhlia ja kuuntelin Suomemme naisten kehuja. Ja kauniita he olivatkin! Ja kauniisti kantoivat pukuja, enää harvoin näkee kasaan lyötyjä harteita.

Vein aitan pimeälle vintille tavaroita ja kohtasin hämmästyttävän näyn. Vanhalla matkalaukullani istui (makasi) kaunis neitoperhonen räpäyttäen siipiään ja näyttäen myös upean asunsa. - Pieni, pieni, juhlitko sinäkin itsenäisyyspäivää, sanoin ääneen ja juoksin hakemaan kameraa.

Nimeän tämän patsaan Demeteriksi, vaikka Kreikassa kauan asunut ystäväni kielsi sen ehdottomasti. Niin ovat hekin siellä tottuneet vain siihen tiettyyn patsaaseen. Sen vieressä on lasinen ruusu, joka loistaa omaa hehkuaan ledvalokuusen kanssa. Kuva suomalaisten naisten kauneuden kunniaksi!

Samalla kun kuvasin ikivanhoja tonttukoristeitani, kuvasin myös poikieni vanhoja ala-asteaskareita, niitäkin olen säästänyt. Tässä iloisesti kiikkuvat tonttuvesselit.

7.12. Tarot-joulukalenteri

Sauva kahdeksan, Merkurius Jousimies

Ihan selvästi uusia asioita! Nyt jos koskaan tulisi käydä jossakin, missä ennen ei ole käynyt. Kirkossa, teatterissa tai elokuvissa. Kaupan marketteja me näemme melkein joka päivä. Mutta jos silmiinne eksyy uutinen jostain Joulumyyjäisistä, varsinkin, jos ne ovat jossain sivukylillä, pienten yhdistysten ylläpitäminä, niin kannattaa tutustua. Ensinnäkin, vaikka ne ovat 'pieniä marketteja', siellä on yleensä kaikki itse valmistettuja; leivonnaiset, jouluruokia, käsitöitä jne. Siellä on aivan erityinen tunnelma, nimenomaan joulupajatunnelma. Voit myös tutustua aivan uusiin ihmisiin, saada jonkun uuden käsityöinnostuksen ja varmasti ainutlaatuisia lahjoja pukinkonttiin.

Sillä kortin kuvassa on tulisauvoja vihreitä ituja täynnä, virtaava joki ja rehevä joenrantamaisema. Kortti on myös Merkuriuksen aluetta, usein myös kaupankäyntiä, uuden oppimista, uusiin asioihin tutustumista. Ja Jousimies-merkki on ilman merkki, ideoiden ja fantasioiden aluetta, myös yhteisöllisen elämyksen sisältöä.

Ja nyt lapset laulamaan! Tonttupolkka!

Itsenäinen Suomi...suomalainen?

2011-12-06T13:52:00.000+02:00

En ala filosofoimaan tuota itsenäisyyttä. Sitä ajattelee itse kukin kuvussaan. Kuuntelen radiosta soppajonotunnelmia...kuinka monta kauhallista...en oo laskenut...Onko Suomi hyvä maa?

Yksikseni tunnelmoin. Olen tehnyt vähän jo olohuoneeseen joulutunnelmaa, nostanut valoenkelin hyllylle ja laittanut valoja. Kukat kiittävät siitä.

6.12. Tarot-joulukalenteri

Lanttien kuningatar

Voiko osua parempaa korttia tämän päivän kalenteriin! Lanttien kuningatar on kuin Suomi-neito! Kortissa istuu valtaistuimellaan kuningatar kukoistavassa puutarhassa iso kultainen lantti sylissään. Onhan Suomi monessa asiassa yksi maailman menestyvimmistä maista. Mutta palataakseen yksilöön, on syytä muistaa myös oma rikkaus, varsinkin se henkinen, mitä tämäkin maa on voinut tarjota. Täällä voi opiskella mitä sinä ikinä haluat. Voit tutkia, osallistua, jakaa tietoasi, kehittää ja kehittyä. Kaikki on mahdollista. Kaikki on vain itsestä kiinni. Kortin kuvan taustalla on kuiva vuoristomaisema. Se kuvaa sitä, kuinka paljon yksilöllä on mahdollisuuksia vielä tehdä ja rakentaa. Kuvassa on myös ruusuja piikkeineen. Sitä on elämä, sekä että. Siksi kuningattarenkin pää painuu, nöyryys on puutarhurillakin hyvä hyve.

Miksikähän isänmaalliset laulut ovat useimmiten miesten laulamia? Kun tässä maassa on myös voimakkaat naiset! Kari Tapiolle kuitenkin kiitos!

Lumi tuli!

2011-12-05T12:19:00.001+02:00

Mikä ihmeellinen syksy! Lämmintä vieläkin. Lumi tuli kuitenkin, liekö pysyvää!

Jokohan vanha tonttu pääsisi hiihtämään? Tässä mielestäni kaunein tonttulaulu, Rajattoman esittämänä.

5.12 Tarot-joulukalenteri

Maljat 6, Aurinko Skorpionissa

Tämä kortti muistuttaa meitä, että olemme pieni energiapaketti, täynnä lämpöä ja vetovoimaa. Jos annamme sen virrata vapaasti ja avoimesti, meillä on paljon mistä antaa ja paljon mitä saada. Pidetään itsemme avoinna. Kortissa poika antaa tytölle maljan, joka on täynnä kukkia. Tehkäämme samoin. Lähestytään rohkeasti toista, otetaan yhteyttä niihinkin, joita emme ole nähneet pitkään aikaan. Se lämmittää puolin ja toisin. Ei tarvitse pihdata jouluun. Lahjoja voi antaa jo nyt.

ps. Hassua, juuri noin minulle kävi eilen illalla. Ystävä jostain kaukaa menneestä oli yhtäkkiä oveni takana. Voi kuinka se lämmitti!

Miksi Metsätonttu?

2011-12-04T12:14:00.002+02:00

Kellepä ei kertyisi elämän varrella noita lempinimiä. Minua on kutsuttu aina omalla etunimellä Leila, eikä se kumma kyllä ole kääntynyt koskaan miksikään Lelleksi tai Leelaksi. Ei varmaan äiti tiennyt, mitä se nimi tarkoittaa suomeksi, olikin aika enteellinen. Varsinkin, kun lapsena äiti yritti meitä valvottaa illalla, että nukkuisimme myöhään. Se sen vuoksi, että kun isä tuli yöllisiltä tanssikeikoiltaan (elantomme) kotiin, niin hän tarvitsi nukkua pitkään aamulla. Jos mekin nukuimme siskon kanssa. Leilahan tarkoittaa heprean kielessä 'yö', Niin minusta kasvoi 'yökyöpeli'.

Metsäkauriin nimen sain pitkistä laihoista jaloistani ja suurista silmistä. Omin sen muutenkin eläinhahmokseni.

Metsätonttu-nimen sain eräältä ystävältäni, koska jos tekemisestä oli puute, ehdotin aina että 'mennään metsään'. Ulkomaalaiselle ystävälleni opetin metsän rikkauksia, joihin hänkin sitten ihastui. Se on parhainta, mitä vierailleni voin tarjota tässä metsämökissä asuessani. Metsätonttu-nimeä olen sitten käyttänyt useissakin profiileissani. Ja jollakin lailla onnistun myös aina vähän 'tonttuilemaan', kuten jotkut ovat huomanneet.

Yksi nimi, jota myös tietyllä 'kunnioituksella' minuun on liitetty, on 'noita'. Tietenkin voisin itse asennoitua tuohon nimeen kielteiselläkin tavalla, kuten usein ajatellaan; inhottavan ilkeä näppynenäinen olento. Mutta kun olen itseäni arvostava ja kunnioittava, liitän tuohon nimeen alkuaikojen merkityksiä, kuten 'viisas nainen, yrttimummo, näkijä'. Enimmiltään olen yrttimummo. Olen harrastanut yrttejä varmaankin jo 40 vuotta. Viisas en ole muuten kuin kokemuspohjaltani, mutta hyvin vaistonvarainen. Intuitiivinen.

Mutta ruusutarhaan sopinee parhaiten Metsätonttu ja tonttuilukin. En ole mikään oppinut puutarhuri, jääräpäisesti en aina seuraa edes ohjeita. Ja metsissä olen kuin kotonani.

Ja tässä vielä ikivanhoja tonttujani, nyt laulamassa. Mitähän he ovat laulamassa?

4.12. Tarot-joulukalenteri

Miekka kolmonen

Kolmonen on synteesin, yhteistyön symboli. Tässä kortissa kolme miekkaa on isketty läpi sydämen. Se on oikeastaan surun kortti. Enkä ihmettelekään, jos tämä pimeä aika tuokin esille jopa niitä torjuttuja tunteita, mielipahoja, kun on aikaa istuskella ja mietiskellä. Miekka kortissa symboloi ajatusta, ideaa, oivallusta. Siis vaikka tämä pimeä aika nostaa ylös kaikenlaista, on sillä oma tarkoituksensa. Punnita eri vaihtoehtoja. Käsitteleekö asioita järjellä, tunteilla vai kuunteleeko syvintä sisimpää, intuitiota? Sieltä voi löytyä vastaus, joka vapauttaa.

Pökkyä pessään!

2011-12-03T11:41:00.001+02:00

Täällä päin 'pökkyä pessään' tarkoittaa että laitetaan tulet pesään. En tiedä mistä tuo sanonta.

Mieheni omisti vähän metsiä ja ehti vielä ennen 'parempaan kotiin' lähtöä tehdä puukauppoja ja asiat hoitumaan niin, että sain kovasti puita rantteelle. Sekä vanha navetta, että liiteri täyttyi puista, kun naapurin Kari kävi ne koneellaan pienimässä, ja minä osin talkoovoiminkin katon alle kantamaan.

Vaikka talon pannun saa myös sähkölle (mikä on hirveän kallista minun eläkerahoilleni) niin yritän polttaa puita niin paljon kuin mahdollista. Talossa on myös säilynyt kahden kamarin kakluunit ja tuvan hella sekä uuni. Lisäksi hankimme pari vuotta sitten turvaksi ja lämmön tasaajaksi lämpöpumpun, joka on toiminut vallan mainiosti. Kuitenkin, kun huoneita on myös vintillä möntisineen, niin puita kuluu kovasti. Ja mikäs siinä, eläkkeellä ollessa on mukava raasutella. Saahan siinä liikuntaakin.

Esittelen tässä näitä lämpölähteitäni. Nuorempi poika taiteili pannuhuoneeseen mainion puukehikon, mikä auttaa siellä saamaan vähän järjestystä. Sillä pannuhuoneen läpi mennään kylpyhuoneeseen ja saunaan. Vähän hankala tila.

Tärkeää kakluuniin ääressä on pesänsytyspalli, on hyvä pitää tulta silmällä ja siinä on mukava istua hyvän kirjan parissa. Tuvan hella on siitä mainio, että tuosta päällepantavasta luukusta saa mahtumaan jos minkäkin kokoista puuta ja siihen saa vedettyä uunista hiilet. Huomionarvoista on tuo uusi pannu, jonka löysin ihan hyväkuntoisena eräältä Ruotsin kirppikseltä.

Ja nyt tarot-joulukalenteriin ja tonttuiluun!

3.12.

Kuoleman kortti Skorpionissa

Kuolemaa on hyvin monenlaista, ei aina sitä mitä me pelkäämme. Kuolema on usein vapauttava ja sen pitäisi antaa tapahtua, nk. pikkukuolemia, joita tapahtuu huomaamattakin usein. Näin ainakin niille asioille, jotka pyörivät ja vaivaavat päätämme ja haittaavat vapaan energian kulkua. Esim. katkerat ja vihaannuttavat asiat, päähän pinttymät ja kaunat. Nyt olisi syytä selvittää ne ennen joulua, joko keskustelemalla tai anteeksi pyytämällä ja antamalla. Jotkut asiat eivät selviä sitenkään, vaan ne täytyy vain julmasti polkea jalkoihin, 'antaa kuolla' ja unohtaa. Joten antaa 'kuoleman ritarin' käydä ja talloa pois kaikki tarpeettomat ja painavat asiat. Katse vapaana ja huojentuneena eteenpäin! Näinhän tallaa talvikin jalkoihinsa syksyn.

Rajaton, Pakkanen ja joulumyyjäistunnelmaa

Joulutonttuja kurkistelemassa

2011-12-02T13:47:00.000+02:00

Etsin tässä yksi päivä yhtä joulujuttua. Sen löytääkseni minun piti tyhjentää viisi kuusi laatikkoa ennen kuin se löytyi. Siinä samalla järjestelin laatikot uuteen uskoon ja jopa osan esineistä viskasin pois. Nyt on laatikoita kolme; sähköiset jouluiset, joulukuusen koristeet ja muut koristeet.

Löysin myös vanhat joulutontut, jotka olen nyt laittanut sammalasetelmaani virkistämään. Kerron niistä vähän.

Kun olin kymmenen tai yhdentoista vanha, elo ja joulun tulokin oli varsin yksinkertaista ennen maalla. Joulukalentereitakaan ei vielä ollut minun lapsuudessani, ehkä kuitenkin joillakin. Piirtelin itse tonttuja, sillä mielikuvitus oli sitäkin rikkaampi. Tuntui että metsän hämärissä niitä suorastaan vilisi, valonpilkahdus ja jotakin punaista näkyi silloin tällöin.

Isä oli Venäjän puolella Tuulomalla töissä, komennustöissä, kuten silloin sanottiin. Isäni oli muusikko, mutta pienellä paikkakunnalla ei elättänyt niillä tuloilla perhettä. Isällä oli vaikeat ajat, raskas työ ja viulukädet koetuksella. Monet pitkät kirjeet minulla on tallella siitä ajasta. Ja tontut!

Jostakin kulkukauppiaalta kai isä oli ostanut ison nipun erilaisia joulukoristeita, joita silloin oli harvassa kaupoissakin. Ne on sitten siskon kanssa jaettu tarkasti. En tiedä onko hänellä ne vielä tallella, mutta minä olen nostanut ne aina esille jonnekin. Ja nyt olen ne ikuistanut kuvaamalla. Oli aikakin, sillä ne ovat ajan kuluttamia ja himmenneitä, yli 50 vuotta vanhoja! Joten laitan niitä mukaan tähän 'joulu-tarot-kalenteriini'.

2.päivä, Tarotkortti-kalenteri:

Maljojen ritari ylväästi ratsastamassa valkoisen orhin selässä kultainen malja kädessä. Mitä se meille kertoo? Ritari on nostanut kypäränsä suojuksen ylös ja osoittaa sillä, että on aika kulkea avoimin silmin, avoimin mielin ja kuunnella ihmisten sanoja. Kaikilla on ikävä jotakin tähän aikaan, ja kukas muu siihen paremmin tuo iloa kuin toinen ihminen tai käynti toisen ihmisen luona. Nyt on aikaa enemmän kyläillä. Viljellään lämpimiä sanoja!Olkoon tuo malja täynnä joko terveellistä juomaa tai myötätuntoisia sanoja!

Venäläistä melankoliaa...Tuulella ei ole ystävää

Tarviiko puutarhuri kuntosalia tai lenkkipolkua?

2011-12-01T16:01:00.001+02:00

Tuollaista tuli mieleen, kun tallustelin sinne tänne taas tuolla pihamaalla.

Kesällä jo laihduin viitisen kiloa. Housut ovat ruttuun solmittu vyöllä vyötärölle. On kai tullut ahkerasti kannettua kiviä ja milloin mitäkin. Ja kun ruohonleikkuukin on yksin nyt minun kontollani. Tietenkin marjojen ja sienien perässä juokseminen on taas aivan omia lenkkipolkuja eikä siellä ole sahanpurua eikä valoja, vaan usein hämärissä kompuroin oksien ja risujen ylitse.

Mutta alan huomata, ettei se pelkästään ole ruusujen parantava vaikutus, millä puutarhurit elävät pitkään. Puutarha pakottaa myös liikuntaan ja hyvin monipuoliseen sellaiseen. Monet kilometrit sitä pihamaalla kulkee edestakaisin matkan kasvaessa hurjasti, kun ei heti löydä jotakin jostakin. Monenlaisessa mutkassa ollaan maata raivatessa ja rikkaruohoja kitkiessä. Monenlaista venytystä siinä tulee tehtyä huomaamatta.

Yhä vielä kuljin tuolla siirtäen kiviä, kuljettaen vanhat mullat kompostiin, keräten risuja ja kuljettaen esineitä yhtä sinne toista tänne. Sitten tuli mieleen, että pitäskös lähteä lenkille. Pysähdyin ihanasti siihen huomioon, että onhan tässä lenkkeilty!

Painuin sisälle iltapäiväkahville!

Laitan kukkakuvia tähän pimeää valaisemaan. Kyllä minä yritän muitakin hoitaa kuin ruusuja. En ihastunut oriental-liljan tuoksuun, mutta ihastuin tuohon nuppuun, mikä pusertaa itseään auki. Se on kuin kohtu viimeisillään.

Ilokseni löysin kotikylän tytön ja Minttu Mustakallion äidin Mimmi Mustakallion laulamaa laulua aasista 'Borrigito'.

Olisikin mukava jos olisi jokin vetojuhta tässä apuna joskus!

ps. Näen bloggareilla ihania joulukalentereita. Minä otan esiin TAROT-kalenterin. Harjoittelen vähän, koska lupauduin kylän myyjäisiin kortteja yleisölle katsomaan. Ja olenhan vähän tätä harrastellutkin.

1.12. Maljakortti 5 ja Mars Skorpionissa: Maa on pikkuhiljaa jäätymässä. Annetaan puutarhan olla eikä muistella epäonnistumisia. Ei myöskään surra tulevaa, vaan nyt on aika ajatella lähimmäisiä lämmöllä ja myötätunnolla sekä anteeksiannolla. Aletaan rakentamaan sydämen uutta siltaa kohti uutta merkittävää vuotta. Sillä numero viisi on muutoksen numero ja malja tarkoittaa tunteita, Mars toimintaa tunteiden kanssa.

Englanti, puutarhojen mahtimaa?

2011-11-30T22:00:00.002+02:00

Ruotsissa ollessani eräältä kirpputorilta tarttui käteeni ruusukirja nimeltään ”25 Engelska tärdgårdar” (25 englantilaista puutarhaa).Niitähän minä oikeastaan siellä etsiskelinkin.

Ja se olikin kirja, joka avarsi hurjasti näkemystäni ruusu- ja puutarhoista. Kirja tosin on painettu 2003 ja sen oli kirjoittanut Ulla Hårde, joka oli ulkomaankirjeenvaihtajana Englannissa, mutta ei varmaan siitä Englanti paljoa ole muuttunut. Kirja oli tarkoitettu pieneksi tietoiskuksi. Minulle se oli 'suuri' kirja!

Kirjoittaja on myös innokas puutarhuri ja sai näin oivan tilaisuuden tutustua ympäri Englantia yleisölle avoimiin puutarhoihin. Eikä niitä sellaisia puutarhoja olekaan yksi tai kymmenen, vaan jo tuonna vuonna yleisölle avoinna olevaa puutarhaa löytyi liki 4000. Ulla Hårde kirjoittaa, että tällaisia kansallisia puutarhoja löytyy ympäri Eurooppaa, kuten Tanskasta, Hollannista, Ranskasta ja Italiasta, mutta Englanti päihittää kaikki muut. Sillä yksistään Englannin puutarhoissa vierailee vuosittain noin 30 miljoonaa ihailijaa.

Siis hups!!! Täälläpäin on sanonta, että ’se on pientä kun piika pissaa, mutt annas kun Meimi losottaa’, tuli vain tuollainen tunne jotenkin. En ole vielä edes piika, haaveilen vain. Ihania tuollaiset kirjat, jossa äkkiä vedetään kuin yläilmoihin ja voi nähdä kauas. Olen jo vuosikausia haaveillut kulkea pyhiinvaellustien Santiago de la Compostellaan. Olen kulkenut polkua 55 kilometriä, joten kurkannut sitä olen. Mutta…samat askeleet voisin ottaa noissa puutarhoissakin. Hm…

Ruusutarhoista yksi ylitse muiden on Englannissa Mottisfont Abbey, joka luostarina tunnettiin jo 1200-luvulla ja on tällä hetkellä National Trust ’n hallussa ja hoidossa. Tänne puutarhaan on pyritty keräämään kaikki luonnonvaraiset ja vanhanaikaiset ruusupensaat, josta se on kuuluisa ja jotka ovat rekisteröity kansalliseen kokoelmaan. En tiedä tarkoitti luku 300 juuri niitä, vai yleensä ruusulajeja siellä. Puutarhaa sanotaan kuitenkin ruusuharrastajien Mekaksi.

Kuva on puutarhan kotisivuilta

Kirja kertoi hauskasti 25 omaleimaisesta puutarhasta, jossa kansaa tulee ympäri maailman vaeltamaan kokeakseen kauneutta ja tuoksuja. Kartasta näkyi missä puutarhat sijaitsevat. Mukana kirjassa oli jopa puutarhojen aukioloajat, sähköpostiosoitteet ja kotisivut.

Mutta onko todella Englanti puutarhureiden johtovaltio?

Elvis Presley ja In the Garden

Astrologian ruusuista tulkintaa syntymäkartallani

2011-11-29T23:01:00.001+02:00

Koska olen huomannut ruusumaailman suureksi tukijakseni ja lohduttajakseni, niin aikoinaanhan tein ruusublogin syntymähetkestä oman tähtikartan. Samalla se on myös Ruusutarha-ajatukseni syntymäkartta. Kun päätin ruusutarhasta, aloin kirjoittamaan siitä myös blogiani.

Tavallisten Kuun, Auringon ja planeettojen rinnalle olen ottanut asteroidit, jotka kantavat ruusu-nimeä tai liittyvät jotenkin siihen. Olen tulkinnut niitä aiemmin. Ne liikkuvat omaa rataansa tuolla avaruudessa ja ovat milloin missäkin kulmassa tai sektorilla omaan syntymäkarttani nähden.

Tämä kaikkihan on vain ehkä ajatusleikkiä, mutta kyseessä voi olla myös sattumia (joita ne eivät joidenkin mielestä ole, vaan suuria merkkejä ja merkityksiä), tai sitten kosmiset energiat koskettavat jokaisen ihmisen elämää omalla tavallaan, ne pienet asteroiditkin (Rosa, Rosengard, Rosenkavaljer, Horus ja Diana).

Nyt pitkästä aikaa katselen taas syntymäkarttaani ja sitä mitä nuo pienet asteroidit siellä touhuavat. Ja minulla on suuri kysymys niille: MITEN MINÄ SOPEUDUN TÄHÄN UUTEEN ELÄMÄÄNI?

Syntymäkarttani on tässä ja ympyrän ulkopuolella olevat merkit ovat tämän hetken planeettojen ja asteroidien paikka avaruudessa ja suhteessa karttaani.

Otan kartalta tarkasteltavaksi sen huoneen, mikä sisältää juuri tuota elämään sopeutumista. Se on huone eli sektori 3. Siellä minulla on kaksi merkittävää asteroidia Juno (jota usein aviokumppaniksi nimetään ja ilmentää henkilökohtaista voimaa) ja siihen yhtymänä Rosenkavaljer (joka minun omassa mielikuvassani ilmentää mieheni kuvaa, hän joka rakasti ruusuja ja usein niitä minulle kantoi). Siis astrologisesti merkittävä voiman antaja tuolla. Ne ovat molemmat myös Oinaan tulienergiassa ja elämässä eteenpäin pyrkivää voimaa. Missä nyt vaeltaa Rosenkavaljer?

Katsos kummaa!? Sillähän on ollut paluu koko minun matkalla oloni ajan! Tarkoittanee sitä, että tämä pieni asteroidi on kerran kiertänyt ympäri palaten samaan paikkaan kartallani. Ehkä todella sain matkalla koota itseäni ja jaksan paremmin eteenpäin. Alkaa uusi elämä! Suuri ja kaukana hitaasti kulkeva Uranus on myös tuon huoneen kohdalla, juuri tullut Oinaan tähtikuvion maisemiin ja on hiljaa saavuttamassa Junoa ja Rosenkavaljeeriani syntymäkartalla, ehkä joskus ensi kesänä tai syksystä. Se tuo muutosta elämääni, ravistelee omalla energioillaan, toivottavasti hyvään suuntaan.

Tuo Uranus on muuten syntymäkartallani yhtymässä Cerekseen, maa-äitiin, ja luin siitä Iris-tulkinnasta aivan ihanan lauseen: Tässä yhtymässä suositellaan hidastamaan vauhtia, niin voi aistia taas ruusujen tuoksun!

Tällä hetkellä tuo mahtava Uranus on aika voimakkaana muutenkin suhteessa karttaani. Sillä on neliö stelliumiini eli siihen voimapahkuraan, jossa on ritirinnan Aurinko, Venus ja Merkurius. Sehän se jyllää kuin sädesieni kotonani ja laittaa paikat uuteen uskoon, koettelee voimavarojani ja kasvattaa.

Onneksi on hoitava Chironin yhtymä Kuuhun, jonka kautta tunnen saavani tukea tähän kaikkeen.

Rosa-asteroidi vaeltaa yhä Leijona-merkissä eli on esillä kuten kirjoituksistani näkyy. Horus-asteroidi on edennyt kovempaa vauhtia ja on juuri tulossa Neitsyt-merkin vaikutukseen. Eipä siis ihme, jos taas tutkin ja analysoin tuota ruusumaailmaa vähän laajemmasta perspektiivistä. Tulen siitä pian kirjoittelemaan. Rosengard-asteroidi on myös Neitsyessä.

Sykähdyttävin tähtimaailman löytöni on Diana (Artemis) –asteroidi, joka kuvaa ’metsästäjä- ja luontovaistoani ja metsäkaurista’. Sehän on kartallani tasapainoa etsivässä Vaa’an merkissä. Dianalla on kaksi vaihtoehtoa, kun ’vaara’ uhkaa. Se joko hyökkää tai sitten se ’pakenee vuorille’.

Minun ’vaarani’ kai oli lähinnä väsymys tähän kaaosmaiseen kotitilaani monessa suhteessa. Mutta arvatkaa! Juuri sinä päivänä kun minä ’pakenin vuorille’ eli siskon luo Ruotsiin, Dianalla oli paluu eli se tuli yhtymään syntymäkarttani Dianaan. Samoinhan minä laitoin täällä metsäkauriini turvaan liiterin suojiin lähtiessäni. Nyt aloitetaan jotakin alusta taas. Ensin levähdetään, sitten tuumitaan.

Voiko astrologia, jopa asteroidit puhua noin selvää kieltä?

Vielä eräs yhtymä, joka voisi kertoa omaansa. Horus oli juuri silloin yhtymässä Plutoon, kun kotiremontti tuli esille, Horuksen ’näkevä silmä löysi homesienen’. Onneksi! Nyt pian tulee Rosa-asteroidi yhtymään Plutoon. Mitäs sitten tapahtuu, jotain pientä mullistavaa?

Siis vastauksena suureen kysymykseeni siitä miten selviän on tässä: Olen levännyt, käynyt läpi mennyttä, latautunut ja saanut uutta voimaa. Lähelläni on ollut ’arkkivoimaa’ joka kantaa. Ja jotakin on aloitettava alusta, uudenlaista elämää.

Adventti-ikkunalleni laitoin paljon vanhaa, mutta jotakin myös ihan uutta; ystävieni lahjoittamia voimakiviä.

Tällaiset äänivärähteet kuuluvat Uranus-planeetalta- mielenkiintoista!

Matkan mutkia!

2011-11-28T00:46:00.002+02:00

Koti ja kotiliesi! Oikein mukavaa!

Nyt tein tuota 1000 km:n matkaa kolme päivää, mutta riitti siinä kokemuksiakin.

Lähdin matkaan oikein mojovan vinotuulen vauhdittamana. Olin iloinen takakontin kivikuormasta. Ja vaikka tälläsin toiselle etuistumelle jos mitä painoa, niin kyllä tuntui välillä kuin olisi purtta ohjaillut. Pidin ratista kaksin käsin vankasti kiinni ja yritin aina hiljentää vauhtia, kun tulin peltoaukealle. Varsinkin moottoritiet ovat oikein otollisia tuulille. Niin mukavaa kuin olisikin, tuo kevyt olo, mutta ei maantien päällä myrskytuulessa. Onneksi ei ollut jäätä tiellä, ei sadetta eikä lumipyryä. Puiden oksia kiisi siellä täällä pitkin tietä, mutta ei vaaraksi asti.

Selvisin siitä.

Mistähän se muuten johtuu, että kun on tosi tarve, joko sitten bensaan, tai kahvinjanoon tai vaikka vain pissahätä, niin ei löydy mailta halmeilta siihen apua? Suivaannuin ja puikahdin autoineni pienelle kylätielle, jossa sitten oli taloja niin ritirinnan, etten päässyt metsään poikkeamaan. Kurvasin soramontulle, vähän kiipeilin ja löysin helpotuspaikan. Ajattelin, että jatkanpa tietä siitä eteenpäin. Kyllä se varmaan tulisi isolle tielle takaisin. Eipä tullutkaan! Vieressä alhaalla kulki päätie ja minä vain luikertelin kamalassa savivellissä autoineni. Ei auttanut muu kuin palata takaisin.


Edessä soramonttutie, oikealla näkyy päätie.

Löysin päätielle.

Toisenlaisia hankaluuksia teki matkaani äkillinen pimeän tulo. Vaikka kuinka laskekselin, että olen majapaikassa vähintäänkin hämärän tullessa, niin pimeys yllätti. Suorastaan vihaan sitä keskikaistan aitaa, niin paljon kuin se estääkin nokkakolareit, niin kyllä inhottavasti vastaantulevien autojen valot sen läpi vilkkuivat. Kuin olisi ollut teknodiskossa, missä ei seinää näy. Oli raskasta ajaa pilkkopimeässä, kun tien laitamerkkikään ei väliin ollut näkyvissä. Jos menomatkalla ajoin silmät sirrillään vasten laskevaa aurinkoa, niin nyt ne väsyivät siitä, että pysyin oikealla kaistalla.

Kun pääsin Umeåån ja löysin parkkipaikan autolleni, suunnistin läheiseen pubiin kuin englantilainen työmies raskaan päivätyön jälkeen ja tilasin lasin punaviiniä. Hauskaa oli se, että siellä oli muitakin 'työmiehiä' rankan työviikon jälkeen. Pubi on kuulemma kuin pistetty joka perjantai kello viisi. Juuri ja juuri sain ahtereeni minulle ohjattuun paikkaan. Mukava siinä oli jutella ja toipua rankasta ajosta. Tosi viihtyisä pubi se oli, ja ruotsalaiset osaavat rentoutumisen taidon ihan sopivalla tavalla purkaen viikon paineita ja keskustelemalla.

Päätteeksi lähdin katselemaan Åhleanssin hienoa lasikaappitavarataloa. Voi taivas, kun satuin katsomaan itseäni peilistä kirkkaassa valossa. Tummat farkkuni olivat yltäpäältä vaaleassa kurassa!

Tutkin myöhemmin autoani ja olihan se 'nävös'. Seuraavana päivänä yritin sitä yhdellä huoltoasemalla pestäkin, kun löysin sienen ja vettä. Enkä huomannut, että sieni olikin irti telasta ja tela raapi inhottavan naarmun autooni. Siinä matkamuistoa!

Ja pitihän minun yksi mutka tehdä Tornion jälkeen merenrannallekin katsomaan auringonlaskua.

Sitten olikin jo mukavempia mutkia matkassa, kun kävin Kemin ystäviäni tervehtimässä. Sain yösijan ja liput teatteriin Kemin uudessa kulttuuritalossa. Toisen mutkan tein Ouluun ja kävin tervehtimässä pientä ruusunnuppuani, pojantytärtäni ja perhettä. Niillä 'eväillä' loppumatka kotiin sujuikin jo sitten leikiten ilman mitään harmeja.

Oikeastaan matkasta uupuu värit, jos ei ole niitä mutkia!

Minun matkatukenani oli itse Bruce Springsteen ja hänen miehekäs soundinsa. Jotenkin tarvitsin juuri sellaista maskuliinisuutta turvakseni. Levy tarttui mukaani eräältä Loppikselta.

Kuinka tärkeä on ruusu!

2011-11-23T12:52:00.003+02:00

Minua on huvittanut siskoni ihastus joskus pieniin mutta niin tärkeisiin asioihin. Tällainen vanha talo jo on tärkeä sinänsä, jos haluaa rementointia vanhan tyylin mukaisesti. Ja kun tuo tärkeä asia nyt on ruusu, niin ymmärrän vielä paremmin.

On kysymys seinällä olevasta 'boordista' (mikähän ihme sen virallinen nimi onkaan). Ennen vanhaan kun ei ollut tapetteja, seiniä maalattiin, jopa boordi maalattiin, kuten tässä ruotsalaisessa bygdegårdissa (Hårga) näkyy.

Siskoni löysi yläkerran huoneesta vanhoja tapetteja, mitkä eivät ihastuttaneet, mutta boordi sitäkin enemmän. Huikea väri- ja kuvioyhdistelmä tuo on ollutkin! Mutta ruusuboordi itsesään oli niin kaunis!

Parin vuoden ajan siskoni tutki miten saisi samanlaista boordia huoneeseen. Ensin hän tiedusteli ja kyseli, löytyisikö vanhaa mallia kaupoista. Ei löytynyt. Sitten hän sai päähänsä, että onhan hyvät kamerat ja tietokoneet, jotka voivat kopioida boordin. Siinäkin meni jonkin aikaa, että saatiin hyvä kameramies sitä filmaamaan ja että saatiin se koneelle. Siinä sitten jahkailtiin väriä ja kokoa. Ja kun se viimein löytyi, voitiin tilata erityisfirmalta tuota kaistaletta. Sitä sitten siskoni on minulle onnellisena näyttänyt. Tosin tässä boordissa ei ole vielä sitä 'vanhan leimaa' mutta vuosien myötä varmaan haalistuu ja pehmenee väritkin. Enää uupuu tapetointi. Uusi tapetti siskollani on rauhallisempi kuin tuo vanha. Joten boordin uudet vahvemmat värit sopivat paremmin yhteen tapetin kanssa. Mukava nähdä joskus lopputulos!

Juuri nyt soi Reijo Taipale, joten vuoro hänelle! Lumikenttien kutsu - Tielle vaan! Sopinee minulle.

Joulumyyjäisiä ruotsalaisittain

2011-11-21T00:09:00.001+02:00

Tulin levähtämään ja aivan vain olemaan. Mutta...

En voi välttyä pienen kylän elämään osallistumiselta. Täälläkin naapurit tulevat vain sisään, käyvät kurkkaamassa, mutta myös pirauttavat, että tervetuloa, olis tuoretta pullaa ja kahvia jne. Mukavaa ja avointa kanssakäymistä!

Siksi oli helppoa lähteä myös kurkkaamaan, miten kylällä yhteistoiminta sujuu. Kävelymatkan päässä Kylätalolla, Bygdegård, oli joulumarkkinat (kuten täällä sanotaan; julmarknaden) eli joulumyyjäiset. Vanhat tätit tarjosivat pöytiin joulupuuroa ja kahvia ja takassa rätisi lämmin tuli. Kaikenlaista käsityötä ja hillopurkkeja esillä.

Naapurikylällä, tuossa surullisessa Hårgassa, oli nyt pistetty pystyyn ensimmäiset joulumyyjäiset myös. Joten lähdimmepä käymään sielläkin. Ehkä menetetyn hambojuhlien tilalle oli nyt laitettu parastaan joulumyyjäisten merkeissä. Pihalla oli itse joulupukki poroineen (aivan elävä sellainen) odottamassa, kahdessa tuvassa oli kahvitus ja yhdessä asetettu myytävä tavara esille. Onneksi oli parkkipaikkoja, sillä ihmisiä oli mukana todella paljon. Talkooväki hääräsi posket punaisina ja silmät loistaen iloisena väenpaljoudesta.

Ruotsalaiseen jouluun kuuluu ehdottomasti pukki, tässä havupukki.

Kylätalot ovat usein museotiloja myös.

Tässä tarjoilukaappi

Kaunista joulutunnelmaa laitettu kaikkialle!

Näitä asetelmia en oikein ymmärtänyt, mutta tarkoitus oli myydä kuppeja. Ruusuisia sellaisia!

En tiedä, oliko nämä myytävänä, mutta Suomessakin tuttu taidelaji jo!

Orjanruusua kaikkialla!

2011-11-20T00:40:00.002+02:00

Ihaillen olen kulkenut täällä rantoja, tien vieriä ja aidan vierustoita. Kaikkialla näen kirkkaanpunaisia kiulukoita. Kuulin että se on Nyponros, suomeksi Orjanruusu, Rosa dumalis.

Minulla on siellä pohjoisessa samantapainen ruusu tammen alla, sen mukana varkaana kulkeutunut Saarenmaalta asti! Siinä varjossa ja pienenä vielä (koska yritin tuhota sen monta kertaa) se kukki vielä niin vähän ja kasvatti kiulukoita, etten ole vielä varma onko se orjanruusu vai koiranruusu, sillä niitä on vaikea erottaa. Kumpainenkin kasvavat luonnonvaraisisina vain etelässä.

Toinen ruusututtavuus on erään hälsinglantilaisen tyyppitalon punaisella seinustalla suoraan etelään ja Ljusnajoelle valtoimenaan kukkiva vaaleanpunainen, nähtävästi maanpeittoruusu!!! Se kukkii vieläkin, keskellä marraskuuta. En vain ole tohtinut kysyä ruusunomistajalta, mikä se on.

Oma ruusuteokseni pajusta ei oikein onnistunut. Kuvittelin pystyväni kietomaan pajunvarret ruusuksi, mutta tämä paju ei ollutkaan niin hyvää ja taipuisaa kuin luulin. Toisekseen ilmat kylmenivät niin, etten tarennut enää paljain käsin työskennellä. Ei se hanskoilla enää sujunut.

Erkki Junkkarinen ja Orjanruusu

Jotta ruusut eivät unohtuisi!

2011-11-18T18:08:00.001+02:00

Blogini on ollut pitkän aikaa vähän Ruotsi-keskeinen. Mutta olen elänyt toki muutakin. Olen taiteillut ruusuja!

Elävät ruusut ja kuvat ovat olleet mallinani, ja olen todella pyrkinyt sisäistämään ruusujen maailmaa. Mitä kaikkea sieltä terälehtien kätköistä löytyykään! Miten persoonallinen on jo yksityinen kukka!

Käden kautta löytyy ruusujen energiaa. Ei mitenkään suurien linjojen lailla, vaan kuin ruusukeskeisesti, yksilökeskeisesti olen keskittynyt ruusun viivaan, siihen suoraan linjaan, mutta myös siihen, jossa käsi saa vaikka vapista. Suomesta lähtiessä jo tästä vähän haaveilin. Ostin ohuita tussikyniä ja vähän akvarellikyniä.

Kameran oli pikkuisen vaikea hyväksyä luonnollista valoa ja väriä, mutta piirtäminen näkyy. Tässä muutama.

Löysin erikoisuuden ruusulaulujen seasta; Ertha Kitt ja Rosenkyssar! Siis ruususuukkoja tässä!