torstai 28. heinäkuuta 2016

Majakarin haltijakuusien katveessa

Vihdoinkin sain päätökseen vierailuni Majakarin Titan ja Timon luona. Joskus vain menee vuosia. Paperi ruskettuu keittiön seinällä, johon on kirjoitettu ajo-ohjeet. Siitä se kuitenkin löytyi, kun sitä tarvitsin.


Ne ajo-ohjeet olin tulkinnut päin honkia. Tulin paikalle mutkan kautta kyselemällä. Nämä lehmätkin katsoivat minua kummasti. Havaitsin, että paikka oli kuin 'metsän peitossa' minulta. Jopa sinne johtava silta ja maisema tuli kameraani kumman usvaisesti. - Tämä on usean turvapaikka, totesikin Tita ensimmäiseksi, kun oli istuttanut minut pihan suurten haltijakuusten alle kahvihetkeen. 



Tuohon sillalle tulin, vaikka oikea paraatitie olisi tuossa ylhäällä. Sain sittemmin kuulla, että tuo silta oli rakennettu erään Elsi-nimisen tytön tarpeeseen tulla päivittäin kylään. Maailma on pieni. Huomasin, että tuo samainen Elsi on ystäväni, ja että tuon samaisen Elsin mummu oli minun äitini hyvä ystävä. Sattuma sekin, että kun tullessa kävin Särkän Taimistolla vähän katselemassa, minulle esiteltiin vanhaa neilikkakantaa, joka oli nimetty tämän mummun mukaan 'Ellenin neilikaksi'. Toin sen aivan liikuttuneena omaan puutarhaani.

Mutta niin se on, että uudet modernit talot suuntaavat katseensa tulevaan puhtaalta pöydältä. Vanhat talot kantavat mukanaan kokemuksia ja viisautta ja vahvistavat sillä sen asukkaita tulevaan. Ja niitä tarinoita minä rakastan. Tämä paikka oli täynnä tarinoiden mystiikkaa ja elinvoimaa.

Moni paikkakuntalainen on tässä paikassa vieraillut ja ihmetellyt puutarhurimaista intohimoa. Mitä kaikkea se synnyttääkään ja luo! Olin ihan lääpällään kaikesta. En muista kuinka monta sataa perennaa löytyi puutarhasta, enkä kuinka monta puu- ja pensaslajia. Enkä sitäkään kuinka monta ruusulajia jo oli kasvamassa niiden kanadalaisessa koeviljelmässä. Mutta muistan ilmapiirin!

Isännän ja emännän mielipaikka suoraan Haapajokeen ja siellä polskivaan
saukkoon.

Sammakkolampi

Yksi merkillisistä kasveista, mutta nimeä en muista.

Vasta istutetut ja hoidetut kanadalaiset ruusut!

On muillakin kasveilla piikkejä kuin ruusuilla.
Olikohan tämä Pirunkeppi tai jotain sellaista?

Tämän muistan; peruukkipensas, joka ihmeesti nousi maasta, vaikka sen luultiin
jo menehtyvän viime talven kurjuudessa.

Suojelumetsä, aivan selvästi menninkäisten ja tonttujen asuinaluetta, oiva alue lintujen pesiä ja pikkuisten eläimien piiloutua. Hieno ajatus! Ja siellä taustalla jossakin on meri.

Aivan kuin jokin haltiatar tuolla etäällä liikkuisi hämärässä.

Upea idea, että yksityiset alkavat säästää luonnollista luontoa ja antavat sen elää rauhassa. Kaiken ei tarvitse olla tuottavaa ja tehokasta.

Kiitos Tita ja Timo, että vuosia kestänyt kutsu tulla käymään oli vielä voimassa!

Titalla on oma blogi tässä puutarhastaan.

Minä katselin tätä kaikkea vähän pölähtäneenä ulko-puolisena, mutta löysin uutta energiaa pihan valtavien kuusihalti-joiden alta.


Vanha on arvossa. Tässä on remontin alla vanha ulkorakennus. Taustalla näkyvät nuo arvonsa tuntevat kuusivanhukset.


Koska kanadalaiset ruusut herättivät eloon vanhan vieraskutsun, esittelen tässä erään kanadalaisen laulajan Wivova Wilden.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Metsätontun ruusuharhoja

Metsätonttu on tämän kesän ollut niin mallillaan, niin tietävinään ja niin täynnä kaikkea tutkimaansa tietoa, että on nyt kunnolla saanut nenilleen.

Sillä metsätonttu on myös tökerön hajamielinen ja noita harhautuksia tulee aina silloin tällöin.

Siis ei kannata uskoa kaikkea, mitä hän latelee!

Ensinnäkin, tässä tarhassa kasvaa ruusu nimeltä Monte Casino. Niin minä luulin. Olen silmät soikeina joskus kirjoittanut noita kylttejä ja kummallisia virheitä tulee. Kas kun ei kukaan ole huomauttanut kyltistä mitään. Näen turhana kirjoitella kyltteihin esim. Rosa-sanaa, kun näkeehän kaikki, että kyseessä on ruusu. Mielestäni lajinimi riittää. Sitten olen laittanut maan nimen, missä sitä on jalostettu, ja vuosiluvun ihan itselleni, milloin olen ruusun istuttanut. Moni onkin kiittänyt, kun kylteistä näkee lukea. 

 


Mutta tuon ruusun nimi on kirjoitettu VÄÄRIN!! Olenkin mielessäni vähän ihmetellyt, että onhan hommaa, kun ruusulle annetaan jokin kasinon nimi, kuten mielessäni olen sitä määritellyt.

Kunnes taas kirjoja selaillessani huomasin virheen. Tämän ruusun nimi onkin MONTE CASSINO!!Kahdella ässällä!

Siis ruusu ei suinkaan ole mikään kasino-nimitys, vaan se on nimetty kuuluisan vanhan luostarin mukaan. Kyllähän minua hävetti! Korjaan kyltin avoimiin puutarhapäiviin, joka on muuten 7.8.

En malta olla kertomatta tästä luostarista. Sen on perustanut Benedictus Nursialainen vuonna 529 ja se sijaitsee 130 km Roomasta etelään kauniisti kukkulan päällä. Luostari tuhoutui täysin Monte Cassinon taistelussa 1943, kun liittoutuneet avasivat uuden rintaman Saksaa vastaan. Saksa linnottautui luostariin. Vaikka he olivat luvanneet mm. Vatikaanille säilyttää 1600-luvulla jälleen rakennetun komean luostarin, se sodankäynnissä tuhottiin saksalaisten tähystyspaikkana.

Joskus kun suree niitä miljoonia ihmisiä, jotka sodan aikana kuolevat, niin suru kohdistuu usein myös vanhaan rakennettuun kulttuuriinkin.  Italia rakennutti paikalle kuitenkin uuden luostarin, jonka paavi Paavali VI  vihki käyttöön 1964. Kuva alhaalla (kuvat wikipediasta).


Saksalainen ruusujenkasvattaja Karl Baum siis antoi ruusulle aika mahtavan nimen antaen samalla kunniaa tälle vanhalle luostarille ja sen historialle. Baum kasvatti tämän ruusun siementaimena ruususta nimeltä 'White Hedge'.

Kuvassa oma ruusuni on vielä pieni, mutta on kantanut tänä kesänä jo todella komeita violetinpunaisia, mielestäni vähän nuokkuvia kukkia. Tuo nuokkuvuus ei häiritse varmaankaan pensaan kasvaessa, sillä se kurottautuu vielä kahdenkin metrin korkeuteen.

Toinen 'erreys' tapahtui sitten suviruusun kera. Naapurista hain pienen juuritaimen, jonka alku oli kovin surkeaa. Viisi vuotta sitä hoitelin, kunnes viime syksynä se reipastui ja on nyt kuvassa näkyvän pensaan kokoinen. 

Hämmästyin kovasti, kun se kukki. Kukka oli metsäruusun kaltainen! Kun lähemmin naapurissa tutkin asiaa, suviruusupensaiden joukossa oli mukana myös tätä villiruusua. Siis sellaista pientä reppanaa olen nämä viisi vuotta hoidellut. Eikä se reppana ollut suinkaan suviruusu eli Rosa 'Poppius'! 

Naurattihan minua kovasti tämä harmitus. Ei auta muu kuin kaivaa pensas ylös, siirtää se muualle ja hakea naapurista voimallinen suviruusun taimi. Muutenkin mukava paikka tuossa, sillä vieressä kasvaa samalla tavalla punainen kanadalainen ruusu 'Suzanne'. Siinäpä sitten vertaillaan toisiaan.

Uskonpa, että samanlaisia erreyksiä sattuu kauppatarhaajillakin. 

Olen tänä kesänä silmä tarkkana vertaillut mökkiruusun ja torniolaaksonruusun eroa. En vain löydä sitä ollenkaan. Ne kun ovat niin samanlaisia. Alankin epäille, että ovat samaa lajia. Olen nähnyt sittemmin kuvan mökinruususta, joka mielestäni on aivan erilainen kuin kukka omassa mökinruusussa.

Ihminen on erehtyväinen. Siitä emme pääse. Joka tapauksessa kumpikin pensas, sekä mökinruusuksi nimetty että torniolaaksoksi nimetty kukkivat tori runsaasti ja kauniisti tänä kesänä.




perjantai 15. heinäkuuta 2016

Sata keijua ja yksi tonttu!

Tässä eräänä päivänä eräs remonttimies kävi minua auttamassa pihassani. Hän ei tehnytkään työtä ihan loppuun, vaan kertoi tulevansa seuraavana päivänä uudestaan. Vähän ihmettelin, mutta suostuin.

Hän tuli seuraavana päivänä, mutta työn vierestä hän oli häipynyt, enkä nähnyt minne hän oli mennyt.

Kuitenkin, työ tuli valmiiksi ja keitin hänelle päätöskahvit. Sitten hän kertoi, miksi hän teki työn kahtena eri päivänä. 

Ensimmäisenä päivänä nimittäin hänelle oli tullut outoja tuntemuksia, joten hän halusi tutkia mitä ne olivatkaan. Joten seuraavana päivänä hän olikin ottanut mukaansa jotakin, millä hän pystyi tarkistamaan tilanteen pihamaallani. Ei siis ihme, etten nähnyt häntä työpaikallaan. Hän oli kierrellyt ympäri pihamaata.

Minun riemukseni hän nyt ilmoitti, että pihamaallani häärää ainakin 100 keijua ja yksi tonttu. 





Sori, en ihan viitsi tässä kertoa mitä temppuja hän käytti tämän asian selvittämiseksi, mutta haluan uskoa häntä. 

Tontun hän nimesi vähän ilkikuriseksi. Oitis tunnistin hänen tekosensa. Kuinkahan monta kertaa minulla onkaan kadonnut aivan ihmeellisellä tavalla työkaluja puutarhassa? En löydä niitä millään. Mutta jos lakkaan etsimästä, nuo esineet ilmestyvät eteeni aivan hassuista paikoista. Ja ihan totta! Olen kuulevinani käheän käkätyksen jostakin läheltäni. Uskokaa tai älkää! 

Uskon myös, että nämä keijut viihtyvät muidenkin pihamailla ja varjelevat kasveja pahimmalta. Luulen myös, että tällaisiä ilkikurisia tonttujakin voi löytyä jonkun pihamaalta. Oletteko huomanneet outoja työkalujen katoamisia? 

Minä kylläkin olen luullut, että se ainoa tonttu olen minä itse. Mutta hyvä tietää toisestakin...

torstai 7. heinäkuuta 2016

Ruusuvaasitesti!

Ilahduin kovasti ruususta 'Ilo', koska se kestää vaasissa niin kauan. Siinä ollessaan se aukaiseen nuppunsakin.


Nyt halusin kokeilla kolmea komeasti kukkivaa ruusuani, miten ne kestävät vaasissa oloa. Eli laitoin kaikkien oksat samaan kauniiseen siniseen lasimaljakkooni.

Onko kestävin rugosasukuinen Keiju, 'Dart's defender'?


Vai voittaako kestävyydessä Onni vai Ilo? Onni näkyy tuossa ensimmäisessa kuvassa. Onnen kukat ovat isompia kuin Ilon. Aukaiseeko Onni ja Keiju nuppunsa vaasissa kuten Ilo?


Tästä taisikin tulla mielenkiintoinen testi!

Ps. Parin päivän jälkeen. Keijuruusu varisee aika pian, vaikka aukaiseekin pullean nupunsa. Ehdottomasti Onni ja Ilo ovat kestäviä kumpikin vaasissa!

ps.ps. Neljä päivää mennyt ja Ilo yhä kukassa.