VIHAN OLEMUS
Ollessamme vihaisia suljemme itsemme Suuren Suunnitelman ulkopuolelle ja yhteytemme alkulähteeseemme katkeaa.
Jos voisimme nähdä vihanpurkauksiimme kätkeytyvät tunteemme selkeästi havaitsisimme kuinka ne uuvuttavat meitä ja kaventavat elämänpiiriämme.
Näkisimme myös kuinka ne vastustavat elämän luontaista virtausta ja eristävät meidät omaan kammioomme.
Erza Bayda
Rugosa-lajikkeiden eräs viheliäinen puoli on sen tiheät vahvat piikit. Ja varsinkin, jos niiden antaa levitä, on viidakko armoton, ainakin hoitaa. Kuvassa mitä ihanin ruusu Kanadasta 'Wasagaming', joka kasvaa korkeaksi ja jopa köynnöstää. Tämä ei pahemmin leviä, mutta tarvitsee tuen.
Kuin laput silmille laittaisi, ravihevosen hirnahdus, ravi, ohjastajana ahneus ja viha, mahdollisuus nähdä vain rajattu reitti ja synnyttää vinha vihainen vauhti, vailla vapauden riemua. Onko se elämää, jos joku väkisin taluttaa, satuttaa, kun voisi käyskellä ystävänä ystävälle, hymyillä…
VastaaPoistaNiin totta! Toisaalta vihankin tunteiden on hyvä antaa tulla, hyväksyä ne ja sitten antaa myös mennä, tämä on tärkeää. Ettei yritä niellä ja peitota niitä.
VastaaPoistaHih, yhteys ruusuun on suorastaan huvittava! Erinäisiä ärräpäitä on päässyt ruusuja leikatessa ja pois kaivaessa.
Viha vie voimia ja kuluttaa energiaa, ihan turhaan. Ruusun piikit tiedetään täälläkin 🙄
VastaaPoistaHyvää Joulua 🎄
Viha todellakin vie energiaa, eikä johda mihinkään.
VastaaPoista