keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Sinullahan on intiaanipuu tässä!

Näin sanoi eräs kahvila-asiakkaani silmäillessään puutarhaa. Intiaanipuu?

Se kuulosti niin jännittävältä, että tarkkaivaisuuteni tuplaantui heti. - Mitä se tarkoittaa?
- No meillähän sitä sanotaan täällä marjatuomipihlajaksi, mutta sillä on monta muuta nimeä. Tuo intiaanipuu- nimi tulee siitä, että intiaanit hoitivat jo muinoin terveyttään tällä marjalla.
- Siis marja on syötävä?
- Kyllä, ja hyvin terveellinen monella tavalla.

Sain tämän puun tai pensaan pienen taimenalun Liisalta, taisin saada useitakin, mutta märässä alkupaikassa ne mätänivät. Yhden taimen pelastin ja siirsin sen muualle, jossa se pikkuisen jo ojenteli käsivarsiaan. Kolmas muutto sille tuli sitten tuon sammalsohvan taakse vähän rugosaruusujakin varjostamaan. Viime kesän aikana sen korkeus tuli kolminkertaiseksi. Olin iloinen! Ja yhden marjankin se teki, tosin se kuivui kokoon.

Alla kesäinen pensas ja syksyinen pensas. Sillä on tosi kaunis syysmekko.


 


Mitähän tämä salaperäinen pensas tuleekaan minulle antamaan?

Tutkin nettiä ja löysin kaikenlaista. Se todella antaa paljon muutakin kuin varjoansa puutarhaani.
Luettelen tähän sen etuja:
- Se on itsepölyttävä.
- Se on nopeakasvuinen.
- Se on pensastava puu.
- Se on koristekasvi valkoisine kukkaterttuineen.
- Täydellinen nimi tässä:

Marjatuomipihlaja, saskatoon – Amelanchier alnifolia

- Tuo nimi saskatoon tulee creenkielestä. Saskatoon kaupunki on saanut nimensä tästä kasvista. Pensas kasvaa villinä Pohjois-Amerikassa.
- Amerikassa sitä nimitetään intiaanien mustikkapuuksi.
- Ja kas kummaa, heimoltaan se kuuluu ruusukasveihin.
- Jos ei ajoissa poimi marjoja, ne katoavat pian, sillä linnut rakastavat niitä. Marja maistuu mustikalle ja mantelille.
- Pensasta kannattaa alkaa leikata jo 5-vuoden iässä , ettei kasva liian korkeaksi. Se  helpottaa poimimista.
- Usein marjoista tehdään hilloa tai mehustetaan muiden marjojen sekaan.

- JA SITTEN SE PARAS!
- Marjatuomipihlajan (mikä kamala nimi suomeksi) marja on SUPERFRUIT!
- Se sisältää runsaasti antioksidantteja, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia, kuitua, beetakaroteenia ja rautaa! Monessa aineessa se ylittää jopa mustikan.
- Tämä marja ehkäisee rasvan muodostumista kehoon ja käy jopa laihdutusmarjana.
- Estää syöpäsolujen kasvua. Tällaisia tutkimuksia on tehty Itä-Suomen yliopistossa. 

Nyt pitää hakea sille hevosenlantaa ja kompostia juurille! Kuinkahan monta vuotta on odotettava, että saa edes maistaa noita marjoja? Ensi kesänä?

Siis kannattaa tarkistaa mitä pensaita tai puita kasvaakaan omalla pihamaalla!



sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Syksyisiä tunnelmia

Ensimmäinen yöpakkanen oli 17.9, jolloin kurpitsa, samettiruusu, auringonkukka ja krassi meni. Olin pikku matkalla eikä kukaan ollut laittamassa harsoja päälle. 

Eipä silti, joskus on perunanvarren pannut pakkanen jo elokuun lopussa. Nyt on ollut lämpimiä syksyjä. Viime syksynä pakkanen tuli vasta 5.10. Vuonna 2012 tuli pakkanen 10.10. Tässä sisämaassa (20 km merenrannasta) hallayöt koskettavat arimpia kasveja, kun taas ihan rannoilla meri lämmittää. 

Jokin sieni söi koivujenkin lehdet ruskeiksi, joten sekin ruska on nyt kokematta. Mutta muut puut, kuten haapa loistavat kaiken tämän keskeltä. Puutarhani kaunein väritys on päivänliljassa, mitä ryppäitä on ympäri pihamaatani. Pilvikirsikka on myös kaunis punaisine lehtineen.

 
Pelargoniat, jotka ovat saaneet olla vähän pakkaselta turvassa terassilla, kukkivat valtoimenaan.



Myös monet ruusut, kuten Sointu ja Sävel ja yleensä rugosat kukkivat vielä. Myös kanadalaiset, alla William Baffin, työntävät koko ajan nupputerttuja. On vain ajan kysymys, milloin tämänkin oksan katkaisen vaasiin tupani pöydälle. Neilikkaruusu myös kukkisi vaikka kuinka jos olisi lämmintä aurinkoa. Alimmaisena Lawinia, joka kantaa myös paljon nuppuja.






Ruusujen ruska ei ole vielä puhjennut. Kiulukoita olen ihastellut, mutta niistä kuvia myöhemmin. Alla Kiimingin- ja Keijuruusun ruskaa.



maanantai 19. syyskuuta 2016

Uusia tarhapimpinelli-ruusuja

Pimpinellifolia-rivistö on kutsunut jo pitkään rinnallensa kavereita! Joten niitä lisää. Nyt kun taustalla ruusuaidan vieressä olevat lajit ovat jo saavuttamassa 5-vuoden ikää, niiden eteen aurinkoisella puolelle on hyvä luoda uusi rivistö vähän matalampia tarhapimpinelliruusuja. Tänä kesän olenkin juuri niitä lisännyt puutarhaani.

Tuossa vierellä näkyvät uudet pienet taimet. Uusimpia siinä on ruotsalainen 'Huldra' (Poppius x rubiginosa eli suviruusun ja omenaruusun risteytys), joka löysi paikkansa vielä noiden isojen pensaiden välistä, koska se on korkea kasvultaan ja vaaleanpunaiset kukat.

Sitten tuohon eteen olen istuttanut violetinpunakukkaisen 'William III', jonka korkeus on vajaa metrin. Vieressä on Pirjo Raution kasvattama laji 'Marzipan', myös matala lajike.

Tuolla takana näkyvät pensasruusut istutin jo keväällä, joten niistä sain jo kukkakuviakin, kanadalainen 'Suzanne' ja Pirjo Raution 'Posliinikaunotar'. Edellinen kasvaa noin 1,5 m ja jälkimmäinen onkin vähän korkeampi eli 2 metrinen. Se kasvaa siis kilpaa korkeutta 'Ruskelan' ja raahelaisen seminaariruusun kanssa. 

Niiden edessä on myös aika uusi tulokas, vaaleakukkainen 'Paavola', jonka istutin viime kesänä, korkeus noin 1,5 m. Joten pimpinellirivistö voi parin vuoden päästä olla aika vaikuttava, jos saa pensaiden väliin sopivia kaverikasveja. Nyt olen sinne väliin istuttanut konnantatarta ja jalokurjenpolvea. Alla kuvassa pieni Posliinikaunotar ja sen alla Suzanne. Nämä kaikki taimet olen ostanut Oulujoen Taimistolta.


Tuossa rivistössä on vielä paikka kahdellekin ruusulle, jotka jo odottavatkin sinne saapumista. Toinen on 'Red Nelly', joka on vähän vaivanloisesti lähtenyt kasvuun surkeana alennusmyynti-ruusuna. Joten ensimmäisen kesän pidin sitä ihan ruukussa hoidettuna ja istutin sen lämpimään varapaikkaan. Viime syksynä istutin sen noiden jaloruusujen kera tuohon talon eteläiselle seinustalle. Siinä se on virkistynyt, mutta hidaskasvuinen. Joten odotan vielä ensi kesään. Jos se vahvistuu, siirrän sen muiden joukkoon. Ehkä se kuitenkin on vähän aremman sorttinen ja tarvitsee tuon seinustan. 

Siellä seinustan edessä on myös toinen vähän erikoisempi pimpinelliruusu, nimittäin 'Nankin', jota vaalin ja varon kovasti, koska se on aivan erityinen ruusu, ja haluan sen pääsevän hyvään kasvuvauhtiin. Siitä tarinoin enemmän joskus myöhemmin, sillä historiallisesti se on hyvin vanha ja omaperäinen ruusu.

Täten olen onnistunut ryhmittämään järkevästi ruusujani, vaikka en mitään alkuperäistä suunnitelmaa tehnytkään. Ruusutarhani on syntynyt hetken mielijohteena, kuten kaikki siihen liittyvä. Se on luomukseni omalla tavallaan. Tähän en rakenna mitään kivipolkua. Siinä on nurmikkopolku pimpinellojen ja rugosaruusujen välissä.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Ihastuttava luomus, Lawinia!

Ostin Lawinian juuritaimen mukaani kolme vuotta sitten kiertäessäni E-Suomen puutarhoja. Ostin sen Ainon Pihalta Savitaipaleelta. Aino sanoi, että jos tuo ruusu kasvaa puolivillinä tuossa tienkin varrella, niin kokeilehan hoitamalla sitä puutarhassasikin.

Epäilin kovasti. Mutta kolme talvea se on kestänyt . Vahinko vain, että se kukkii niin myöhään, kuten nytkin, että ei ehdi komeilemaan eikä puhkomaan kaikkia nuppujaan. Nyt tosin se on kärsinyt muutosta. Viime syksynä muutin sen tuohon, toivottavasti pysyvälle paikalleen, talon eteläiselle seinälle toiselle puolta Flammentanzia. 

Lawiniakin on köynnösruusu. Ja todella. Tänä kesänä se on kasvanut myös pituutta. 

Nyt kun olen liittynyt tuohon kanadalaisten ruusujen koeviljelykseen, olen joukossa, jotka TODELLA ovat ruusuhulluja. Useat heistä asuvat E-Suomessa, joten heidän ruusulajikkeensa on paljon laajempi kuin se minulla on koskaan mahdollistakaan. Moni heistä tilaavat Saksasta mm. Tantaun ruusuja ja hehkuttavat niiden loistoa. Lawiniakin 'Tanklewi' on tämän suuren saksalaisen ruusufirman jalostustyö. Sen toi markkinoilla itse perheen pää Mathias Tantau vuonna 1980. Eli tämä on ollut markkinoilla jo 35 vuotta ja pitänyt suosionsa suuren lohenpunaisen kukan vuoksi.

 Tantaun perheyrityksellä on jo 100 vuoden kokemus ruusujen jalostamisessa ja kasvatuksessa. Tampereen Hatanpään puistossa Tantaun ruusuja on paljon. Ne voi tunnistaa n-merkinnästä.

Netistä löytyy englanninkielinen katalogi, jonka kautta voi itse tilata tantau-ruusuja. Yleensä ne ovat sopivia Suomessa vyöhykkeelle III asti. Joten on suorastaan ihme, että Lawinia minulla on vielä elossa. 

Ehkä se energia, minkä kohtasin Ainon Pihassa, on tarttunut myös ruusuun. Siellä tapasin myös intohimoisen puutarhurin, joka ulotutti puutarhaansa metsään asti metsätarhaksi. Siellä ihastuin myös erääseen angervoon, nimittäin kilpiangervoon. Ostin senkin taimen mukaani. Metsässä se oli kylläkin paljon komeampi kuin kilpiangervoni tuolla itäisellä seinän varjoisemmalla puolella. Mutta ihailtava siinäkin suurine kilpimäisine lehtineen.

Hauska mielikuva tuosta sanasta Lawinia. Sehän tarkoittaa melkein samaa kuin lumivyöry, laviinia. Joskus tuntuukin, että tuo kukka paisuu ja paisuu ja on kuin valtava vaaleanpunainen vyöry, jota tuskin hento oksa jaksaa kantaa. Otin sen näissä kuvissa kouraani, jotta sen koko tulee esiin. Lopulta se mahtuu tuskin kämmeneeni. Tuo toinen ja alin kuva on varmaan oikean värinen. Väri valokuvassa muuttuu riippuen siitä millaisessa valossa ruusua on kuvattu ja mihin aikaan päivästä. Tässä olen kuvannut ruusua neljän päivän ajan.





Unelmanani on nähdä tuo ruusu köynnöstävänä, jolloin voin telineeseen tukea noita ruusuja ja ne ovat paremmin nähtävillä, kun ovat korkeammalla. Ensi kesä sen näyttää!

Unelmia pitää olla!

The sexiest most amazing female voice ever in Britain's got Talent 2013 Alice Fredenham

Edellä tuore ilmestys ja pian sen jälkeen! 

torstai 15. syyskuuta 2016

Näin muuttuu puutarha!

Löysinpäs erään hyvän kuvan vuodelta 2014 keväällä, jolloin olin rugosaryhmän istuttanut. Tuli hyvä mieli siitä, miten työn tulokset näkyvät tuossa sammalsohvan takana.


Toinen kuva nyt syksyllä 2016. Sohvan lautaosa ja pajukin on mukavasti harmaantunut. Sohvan takana kuvassa marjatuomipihlaja kasvamassa, vieressä nousee täkäläinen kataja 'Herra Pitkänen' ja edessä kukoistavat rugosat. Avara tilakin on kaunista, joten olen jättänyt paljon vihreää nurmea, koska tykkään tilasta. Töyhtöangervot tuolla takana on vielä leikkaamatta. Oikealla näkyy osa yhdestä puutarhaportista sammalkattoineen.


Maisema toiselle suunnallekin on muuttunut. Tässä samainen syksy 2015.


Nyt tuonne perälle on rakennettu silta parkkipaikalle, lisää istutuksia ja edessä kasvaa kanadalaiset köynnösruusut. Oikealla on rivi syreeneitä, joten niitä tulee muutaman vuoden päästä mukava suoja tuohon.Vasemmalla odottaa vieläkin kasvihuoneen pohja.


Taantumusta ei ole vielä näkyvissä.

Luen juuri Jukka Kuoppamäen kirjaa Näkyvän takana ja haluan kuulla hänen lauluaan tässä:

tiistai 13. syyskuuta 2016

Kirottu rugosaruusu!

Minulla on kyllä niin kurillinen rugosaryhmä tässä, että nuo rugosat kyllä kiroavat minut. Sepelin alla kangas, joten ne raukat eivät ainakaan muutamaan vuoteen pääse kovin leviämään.

Tässä vielä viime vuoden 2015 kevät. Sitten lapioin nurmen pois, laitoin kankaan alle ja sepelin päälle.
Ja rugosat ovat siitä tykänneet. Kivi lämmittää jo keväällä.

Syyskesä 2015

Kesä 2016 rugosat ovat levittäneet oksiansa ja korkeuttansa. Karhujen sylissä lepää
paksu Wasagaming-oksa.
Kurtturuusuksi kutsutaankin yleensä yksinkertaista kukintalajia, jonka siementä linnut jo levittävät ympäri maailmaa ja meilläkin täyttää tienvieruksia ja hietikoita uimarannoilla. Minullakin lienee pari sellaista. Poimin eräitä juurakoita roskalaatikosta kerran. Kun ne kasvoivat, niistä löytyi tämä kurtturuusu ja Hansaruusu. Yleensä kurtturuusuja ovat ne, joiden lehdet ovat kurttuisia. Kesti vähän aikaa ennen kuin minäkään ymmärsin nimitystä.

Sitten on koko joukko tarhakurtturuusuja eli muita rugosa-ryhmään kuuluvia sadoittain, joita on risteytetty, siemenviljelty ja koulittu monella lailla. Pirjo Rautio kertoo kurtturuusun historiaa ihanassa kirjasessaan Tuoksuvat tarhakurtturuusut:

Näitä muita rugosalajeja on tullut esimerkiksi kasvitieteilijä Maximowitcz' n kautta Eurooppaan. Hän lähetti 1850-luvulla Japanista Pietariin siemeniä, joista esimerkiksi sai alkunsa rugosaruusut 'Regeliana', 'Tsaritsa Severa' ja 'Kaiserin des Nordens', jota Suomessa kutsutaan nimellä 'Pohjolan Kuningatar'. Euroopan eri maista löytyy useita ruusunkasvattajia, jotka jalostivat upeita ja kestäviä kurtturuusujalajeja. Itsellänikin on hyvin monessa maassa kasvatettuja lajeja kuten Ruotsissa, Hollannissa, Saksassa, Ranskassa, Liettuassa ja Suomessa.

Kun viime kesänä kiertelin opasretkellä katsomassa Vanhan Raahen pihamaita, silmiini pisti eräs rugosalaji, jota usein nimetään täksi yksinkertaiseksi rugosaruusuksi. On olemassa eräs toinen samanlainen lajike, nimittäin 'Scabrosa', joka hyvin paljon muistuttaa tavallista rugosaa, mutta kukka ja kiulukka ovat suuremmat. Tietenkin kasvuolosuhteet ja hoitokin vaikuttavat, joten tavallinen rugosakin innostuu tekemään huisin suuria kukkia.

Halusin pihamaalleni tämän hyvin vanhan englantilaisen lajikkeen 'Scubrosa' ihan sen vuoksi, että voin verrata ruusuja. Tosin istutin sen tänä kesänä, joten se on vielä pieni ja hentonen. Tämä ruusu on löydetty Britanniassa jo 1939, mutta tuotu markkinoille myöhemmin. En tiedä kuinka kauan se on ollut Suomen markkinoilla.

Tässä kuitenkin kuvia omasta kurtturuususta ja Scubrosasta ja ruususta vanhan Raahen eräällä pihamaalla.

Oma kurtturuusu, näin olen tulkinnut.

Scabrosa, jossa jo on näkyvillä suuret terälehdet.

Vanhan Raahen pihamaan kurtturuusu. Vai scubrosa?
Tämä on mielenkiintoista touhua! Opetella tunnistamaan ruusuja!

Kun tässä tuli mainituksi Japani, niin japanilainen musiikki voisi käydä vaikka rentoutusmusiikista.

Ps. Löysin tästä ruususta ihan varteenotettavaa tekstiä tässä ja ihan varsin käännätin sen googlessa. Hauska juttu, jos joku haluaa lukea: Large single flowers of violet crimson colour with spidery yellow stamens and an exceptional fragrance. Repeat flowering.
Produces great hips and autumn foliage colour. Dead head spent flowers until late January then allow plant to produce autumn hips. Rosehips are very sweet and full of Vitamin C. Their seedy nature means they are best used in jams and jellies where the seeds are sieved out. The seeds are high in Vitamin D and traditionally were saved, ground up and added to flour. Also used for syrups, wine and tea. Flowers used for potpourris. Bush is hardy, low maintenance and adaptable to almost all soils and weather conditions. Seasonal interest for spring, summer and autumn.
Hauskaa oli se, että kun käännätin sen googlessa, tuli seuraavanlainen teksti, esimerkiksi kiulukka kääntyykin lantioksi. En pystynyt tässä tekstirivejä kokoamaan.
Suuri yksittäinen kukkia violetti Crimson väri spidery keltainen heteiden ja poikkeuksellinen tuoksu . Toista kukinnan .

Tuottaa suuri lantion ja syksyn lehtien väri . Dead head viettänyt kukkia vasta tammikuun lopulla anna kasvi tuottaa syksyn lonkat .

Rosehips ovat erittäin makeita ja täynnä C-vitamiinin Heidän rähjäinen luonne tarkoittaa, että ne ovat parhaiten käytetään hilloja ja hyytelöitä , jossa siemenet seulotaan pois . Siemenet ovat korkeat D-vitamiini ja perinteisesti pelastettiin , maaperästä ja lisätään jauhoon . Käytetään myös siirapit , viiniä ja teetä .

Kukat käytetään potpourris .Bush on sitkeä , vähän huoltoa ja sovitettavissa lähes kaikki maaperän ja sääolosuhteet . Kausiluonteinen kiinnostusta keväällä, kesällä ja syksyllä .

maanantai 12. syyskuuta 2016

Laivaruusu? Belle Poitevine

En tiedä onko muualla käytetty tällaista nimitystä ruusuista, joiden nimiä tai alkuperää ei ole tiedetty.

Törmäsin tällaiseen nimitykseen ruususta, kun olin mukana kylämme historiikkikirjan toimikunnassa.
Siinä yhteydessä serkkuni, jonka äidin koti on ollut kylällä, kertoi lapsuutensa kesänvietosta mummulassaan. Hän sanoi ihailleensa kahta asiaa tuossa vanhassa maalaistalossa. Yksi oli ruusutarha käytävineen. Toinen oli kirjahylly jännittävine kirjoineen. Tavallisesti sellaisia assioita ei yleensä ollut maalaistaloissa. 

Serkkuni muisteli, että ruusutarhassa oli kukkia, jotka olivat isoja kuin kahvilautaset, kauniita ja tuoksuvia. Hänen Ruusa-mummunsa oli nuorena tyttönä ollut Amerikassa ja varmaankin nyt Suomessa oli toteuttanut jotakin kaunista muistikuvaa unelmineen. Kun häneltä oli kysytty ruusun nimeä, hän oli nimennyt erästäkin yksinkertaisesti laivaruusuksi. Tämä tulkittiin siten, että hän oli saanut ruusuja joltakin merimieheltä tai merimiehen sukulaisilta. Jos ruusuja ei tuntenut tuojakaan tai niiden nimi oli vierasperäinen, tämä tulkinta olisi ihan ymmärrettävää.

Kun tulin emännäksi tähän taloon 35 vuotta sitten, lisärakennuksen yhteydessä sen päässä kasvoi kaunis kurtturuusu, jonka mieheni tulkitsi olevan hansaruusu. Se oli ainoa kurtturuusu, joka yleisesti tiedettiin. Se riitti minullekin. 



Myöhemmin sain nähdä hansaruusun. Sehän ei ollut lainkaan saman värinen kuin tuo pihallani kasvava ruusu. Aloin kysellä ruusun alkuperää. Huomasin, että kyläni jokaisen vanhan talon pihamaalla kasvoi tämä samainen ruusu, myös Ruusa-mummun vanhalla kotipaikalla, vaikka puutarhasta ei mitään olekaan jäljellä, kun uusille rakennuksille on raivattu tila. Samainen kurtturuusu siellä kuitenkin vielä kasvoi. Talon isäntä esitteli sen talon vanhana ruusuna. 

Olisiko tämä ruusu Ruusa-mummun vanhasta ruusutarhasta lähtöisin ja olisiko sitä juuritaimena annettu muihinkin pihoihin, kuten tapana on aina ollut. Kun ihastutaan johonkin kasviin, sitä toivotaan omallekin pihamaalle. 



Olen verrannut tuota ruusua kirjojen ja netin sivuihen ja tullut viimein siihen tulokseen, että ruusu on Belle Poitevine, "poitoulaiskaunotar". Tällä ruusulla on kaksoisolentoja, joiden nimiä ovat 'Rudolf', 'Korvela' ja 'Anna-Liisa', löytöruusuja, mutta jotka ovat todettu Belle Poitevine-kannaksi. Näin luin Suomalaisesta Ruusukirjasta.

Se, miksi olen päätynyt tähän ruusuun, on sen tunnettavuus ja suosittavuus jo 1900-luvun alusta. Sen on kasvattanut Georges Bruant Ranskassa jo vuonna 1894 'Regenialan' siementaimena. Tämän löysin Pirjo Raution kirjasta Suomen ruusut.

Nähtävästi George Bruant on ollut ruusujen kasvattaja, koska hänen nimellään on myös valkoinen rugosa-ruusu nimeltä 'Madame George Bruant'. En kuitenkaan itse henkilöstä löytänyt tietoja. Mutta Belle Poitevinea ylistetään kaikkialla suurine magenta-vaaleanpunaisine kukkineen, jonka puolikerrannaisesta kukasta loistaa keltaiset heteet. Lehdet ovat voimakkaasti kurttuiset. Tuoksu on voimakas, joten juuri tästä ruususta olen valmistanut kahvilaani usein ruusujuomaa.



Näin olen aloittanut tutkintani ja esittelyni myös rugosaruusuistani, joita niitäkin olen lisännyt aina vuosittain puutarhaani. 



sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Täällä Ilo ja Onni kukoistavat!

Tuo lausahdus tuntuu kyllä vähän suureelliselta lausuttuna noin yksinänsä.

Käytin tervetuloa-kirjeen lopussa tuota lausetta, kun lähetin kutsun kymmenen hengen ryhmälle saapua Hyvinkäältä luokseni. Annoin heille miettimisaikaa mitä tuo kaikki voisi tarkoittaa. Taisin jopa kirjoittaa pienellä ilon ja onnen.

Sitten pihalle saavuttuaan esittelin heille kukkean Ilon ja Onnen, pihani ruusuylpeyteni, jotka kukkivat melkeinpä yhtä aikaa. Siinä konkreettisesti Ilo ja Onni kukoistivat pihallani vieraitteni huokausten ympäröimänä.

Tuo Ilo-ruusu kukkii tuossa etusivuni kuvassa yhdessä Valamo-ruusun kanssa seuranaan valkoisia akilleijoja. Kaunis yhdistelmä harmaiden rakennusten edessä, täytyy myöntää.

Ilo-ruusu on myös Joy & Kahila & Kangaspunton kasvattama ja syntynyt vuonna 2010. Ei siis kovinkaan vanha lapsonen vielä. Omalle pihalleni sen istutin vuonna 2013. Tässä siitä sivu!

Onneksi kirja- ja nettitieto ohjeisti minua ruususta, että korkealle se kasvaa. Joten seuraavana vuonna tein sille heinäseipäistä, puusälpäreistä ja pajusta tuen, josta se on kovasti tykännyt. Nyt se kurkottaa yli kahden metrin ja on tosi ylväs prinsessaruusu kukinnaltaan. 

Antaapa Ilon tässä hehkuttaa itseään. Kasvaminen näkyy kuvissa eri vuosilta.

2013 
2014
 

Yllä vuodelta 2015 ja oikealla 2016 kesä. Ja alhaalla lähempi loisto!


Ja kun rovaniemeläinen löytöruusu Onnikin otsikossa mainitaan, kerrataan senkin kasvuvoimaa ja ihanuutta tässä.

2012 
 
Tässä vuodet 2015 ja 2016 kesä. Olen korottanut tukea puolella metrillä tekemällä "katolle" harjan. Taidan tehdä aika runsaasti keväällä leikkausoperaatiota.

Mietin juuri, että ruusut ovat täyttämässä pihaani siellä täällä, varsinkin nuo löytöruusut, eivätkä ole silloin mukana niin kutsutussa ruusutarhassa. Kuitenkin ne rikastuttavat pihapiiriäni, jossa vaeltamista voi näin ollen laajentaa.

Toki olen itsekin onnellinen ja iloinen näistä ruusuista!

Ps, Olen jollakin tavalla järjestyksenkin ihminen, joissakin asioissa ainakin, ehkä arkistointi-ihminenkin. Olen järjestänyt ruusukuvani omiin nimikkokansioihin. Ja koska valokuvassa näkyy mukavasti vuosiluku, olen siellä kansioiden sisällä järjestänyt ruusun myös vuosilukukansioihin. Siten on mukava seurata ruusun kasvun kehitystä. Siksi on helppo poimia nyt noita kuvia blogiinkin. Mutta....vaivaa siinä pitää vähän nähdä. Nyt kun minulla on kyltit ruusuille tuolla pihalla, niin kuvatessani otan aina kuvan kyltistäkin. Näin minun on helppoa laittaa ruusukuvat omiin kansioihini.

Kaksi pientä irakilaispoikaa, uusia ystäviäni, halusivat laulaa minulle tämän laulun, josta he paljon pitivät. Hyvin sen osasivatkin. Heidän perheeseensä syntyy pian uusi vauva.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Ruususisarukset Sointu ja Sävel

Jatkan noista suomalaisista ruusukaunottarista. Rosa 'Sointu' ja 'Sävel' ovat myös Peter Joyn näppien koskettamia. Mukana synnytyksessä ovat olleet myös Pirkko Kahila ja Kangaspunta. Sointu on syntynyt 2008 ja  Sävel 2010. Rosa 'Lumo' kuuluu myös sisarussarjaan, mutta olen ymmärtänyt, että tämä on vähän herkempi kasvi tänne V-vyöhykkeelle, joten se on jäänyt vielä hankkimatta. 

Sointu on omistettu isälleni, kansanpelimannille ja monen asian taitajalle musiikissa. Olihan hän Raahen musiikkiopistossa viulunsoitonopettajanakin vuosia. Myös lapsuuden kotini oli nimeltään Sointula, joten tässä taas huomaa, että kasvien nimet herättävät elämään muistoja ja tunteita.

Sävel-ruusun omistan pikkusiskolleni, joka on myös edennyt pitkälle musiikkimaailmassa ja säveltää myös. Minä se vaan sovitan sormiani tuonne piikkisten ystävieni lomaan. Kyllä niitä piikkejä saankin tuon tuosta kaivella hyppysistäni. 

Soinnun isä on 'Snow Pavement' ja äiti nähtävästi jonkin polyantharuusun siemenruusu. Istutin Soinnun syksyllä 2014 uuteen rugosa-ryhmääni, onhan se samaan sukuun kuuluva. Jo samana syksynä ihailin sen ensimmäisiä kukkia. Seuraavana vuonna huomasin sen lamoavan kasvutavan, joten tein sille nuottiavainta muistuttavan tuen. Onneksi, sillä se on parissa vuodessa kasvanut sekä pituutta että leveyttä.

2014


 
Tuossa ylhäällä keskikesän kukintoa. Sointu on kiitollinen siitä, että se jatkaa kukintoaan pitkälle syksyyn, kun karsii vanhat kukinnot pois. Se jaksaa ja jaksaa puskea joka oksaan noita kauniita sarjoja. Ja sen oksat ojentuvat ulospäin kauniisti tukeensa nojaten. Onneksi viime kesänä kuorin nurmikon pois rugosaryhmästäni ja peittosin sen kankaalla ja sepelillä. Maa pysyy kosteana ja kivimurske lämmittää. Säästyn myös piikkejä tihkuvalta alueelta ruohonleikkauksesta tai perkkaamiselta. Kaikki rugosaryhmän kukat voivat siinä hyvin. 

Sävel-ruusun istutin viime kesänä, joten se on aivan pieni vielä, tosin paljon sisarensa kaltainen. Pensas kooltaan kasvaa noin puolen toista metriin, kuten sisarensakin. Tämän vanhempina toimii rugosaryhmä ja 'Angel Rose', joka kuuluu polyantha-ryhmään. Kumpikin lasketaan kuuluvaksi kurttu- eli rugosaruusuihin. Tämä kukkii myös pitkään kesäkuun lopulta syyskuuhun saakka, tosin harvempikukkaisena. Alla oleva kuva on viime vuoden kuvia.



Tukea en ole ajatellut vielä tälle tehdä. Katson miten se asettuu. Näyttää kasvavan pyöreäksi ja pystyksi. Uskon, että nämä sisarukset täydentävät valoisuudellaan muuten punaista kurtturuusu-ryhmääni. 

Ja tähän kuulunee isäni oma sävelmä Romanssifantasia, jonka serkkuni Craig Johnson soittaa.