keskiviikko 27. elokuuta 2014

Elonkorjuuhaaste

Kiitos Between! Tämän haasteen otin vastaan, sillä mieleeni tuli niin monta juttua.



 "Puutarhat ovat vielä täydessä kukassa ja hyötypuutarha tuottaa satoa. Miksi emme jakaisi tätä iloa ystäville, kavereille, työtovereille, naapureille, sukulaisille jne.? Haastan teidät bloggarit ja blogien lukijat ilahduttamaan ainakin yhtä henkilöä puutarhan sadolla.  Mukavinta olisi, jos jakaisit haastetta omassa blogissasi ja kertoisit, kuinka sinä olet muistanut jotakuta puutarhan antimilla. Haasteen voi napata kuka tahansa, vaikka sinua ei olisi nimeltä haastetukaan. Voit myös käyttää ylläolevaa kuvaa haasteessa." (Otin oman kuvan ja toivon, että haasteen ottaa vastaan hän, jolla tuli ajatuksia paperille pantavaksi.)

Tasapainoisesti itse olen kasvattanut puutarhaani omin voimin, lahjoituksin että myös kauppapuutarhoja käyttämällä. Suosin yrittäjiä. Eläkkeeni on vain aika pieni, joten on pakko tyytyä kaikkeen mahdolliseen kierrätystavaraan. Ystävien antamille taimille löytyy aina historiaa ja sitä tunnepuolta. Ja iloa löytyy kun onnistuu itse siemenestä kasvattamaan jotain kaunista.

Uskon, että kaikki puutarhurit jakavat mielellään omastaan ja myös vastaanottavat kiitollisin mielin. Aivan kuin suuri luonto jakaa siemenistään, kylvää, ravitsee ja luonto kukoistaa. 

Olen auliisti aina alkuajoista asti jakanut sitä kaikkea. Jopa niinkin onnekkaasti, että kun itseltä on jokin tärkeä kasvi kuollut, olen sitä saanut sitten niiltä joille sitä olen jakanut. Esimerkiksi minulle tärkeä lipstikka kasvaa nytkin ystävän puutarhassa, mutta minulta se katosi jälleen. 

Mutta... yrittäjänä olen nyt törmännyt siihen, että minulla pitää olla jotain myymistä. Sen eteen pitää tehdä vähän enemmän työtä kuin kaivaa lapiolla rikkaruohoine päivineen jokin köntti maata taimineen. Nyt olen pessyt mäntysuovalla tai tolulla kukkapurkkeja. Usein laitan siihen ostomultaa, tarvittaessa on itsellä tuolla pihan perällä multakasa. Ja taimen, jonka siihen laitan, puhdistan parhaani mukaan rikkaruohoista. Purkissa se saa hyvän kasvuvauhdin. Olen myynyt niitä pikkuhintaan. Katson, että puutarhahintaan en voi myydä, koska en tiedä niiden tautivapaudesta, enkä halua hinnoilla ansaita. Työvaivan otan. Vaikka edelleenkin haen lapion, jos joku tarvitsee tai ihastuu eritoten johonkin lajiin. Perennalajit tosin ovat jääneet minulla sivummalle ruusujen tullessa pihaan.

Myös marjapensaat ovat minulle yksin liian tuottoisia. Jaan mieluusti niitä muille poimittavaksi. En ehtisi kaikkea edes poimia saati sitten syödä talven aikana.

Yrittäjänä kerron sitten vähän toisensuuntaisista jakamisista. Ensinnäkin kun tässä käy aika paljon puutarha-alan ihmisiä, he antavat minulle usein ihania vinkkejä. Ja taas minä voin antaa heille. Se on tiedon jakamista!

Toinen asia on henkinen jakaminen. Jo mieheni, silloin kun savusauna valmistui, halusi jakaa sitä kaikkien kesken. Pidimme paljon saunailtoja. Ja usein erilaiset ryhmät tilasivat sitä. Mieheni teki työtä ja oli iloinen vieraista. Minä myös mieheni rinnalla. Ehkä olimme kumpikin tässä suhteessa avoimia ja sosiaalisia ihmisiä. Nyt tosin savusaunan lattia on niin huonossa kunnossa, että en ole uskaltanut outoja ryhmiä siihen ottaa.

Mutta sama homma jatkuu tässä pihamaallani, kun perustin pienen yritykseni Ruusumuorin Kesäkahvilan. Miksi pitäisin yksin tällaista paikkaa ja tällaisella sijainnilla, jossa turistit kulkevat katsomassa Jätinkirkkoja? Uskon, että mieheni olisi viihtynyt tässä oikein hyvin jutellen asiakkaiden kanssa. He kyllä usein ovat myös tuttuja, sukulaisia tai vanhoja kylän asukkaita, mutta myös yllättäviä ohikulkevia turisteja. Kun on avoin puutarha-kahvila, on kaikkien helppoa tulla tähän muistelemaan, tuoda vieraitakin katselemaan ja turisemaan menneestä ja tulevasta, löytää täältä yllättäviä tuttujakin. Olen kyllä saanut paljon kutsuja muidenkin puutarhoihin, josta olen iloinnut. Puutarhureilla on valitettavasti se hankala puoli, että jos haluaa pitää omaa puutarhaansa kunnossa, ei ole paljoa aikaa vierailla muissa. Oletteko huomanneet?

Toivon myös kulttuurin jakoa pikkukylille. Niin ettei kaikki kulttuurianti sijoittuisi kaupunkien keskustaan. Myös paikallisia taiteilijoita haluan kannustaa. Taide ja puutarha eivät ole kaukana toisistaan, molemmat luovia aloja! Valitettavaa on vain se, että kahvirahalla ja muutamalla taimien myynnillä en voi palkata taiteen saavutuksia. Mutta voin aina antaa mahdollisuuksia puolin ja toisin. Laajentaa ja laajentua. Tulla tunnetuksi.


Eli kaiken sen mitä iloisesti teen itselleni puutarhassa, teen samalla muillekin. Ne joilla ei ole puutarhaa, voivat nauttia siitä tässä. Samalla opastan ja jaan tämän alueen kulttuurista ja historiallista tietoa.

Elonkorjuuta kaikki! Elämänkorjuuta. Elämää.

Yksi tukijani kantelemummu Aila Nikola tässä laulaa siitä mitä blogisivunikin sisältää.  

lauantai 23. elokuuta 2014

ÄÄÄäärghhh!!!

Varsinkin menneenä kesänä minua ovat häirinnet englanninkieliset anonyymiset viestit, joille en löydä järjen hiventäkään. Ne alkavat raivostuttaa.

Nämä anonyymit tekstit eivät näy blogin kommenteissa. Ne tulevat sähköpostiini. Ne ovat aina ylitsevuotavia kehuja siitä kuinka hieno blogi on ja kuinka paljon se antaa informaatiota. Koskaan ei puhuta asiasta mitä blogini koskee, ei ruusuista, puutarhasta, ei kissoista tai astrologiasta.

Sitten annetaan perään oma web-sivu, johon pyydetään tutustumaan. Usein jo teksti ja nimitys viittaavat johonkin kaupalliseen termiin. En ole niitä avannut. Olen poistanut ne kaikki. Suoraan en voi niitä poistaa postistani avaamatta, koska anonyymeja ystävän viestejäkin löytyy.

Onko lukijoillani ilmennyt mitään samankaltaista? Mihin siitä voisi ilmoittaa?

Harmistunut Metsätonttu


torstai 21. elokuuta 2014

Ruusupensaiden tukikehitelmiä

En ole löytänyt mistään kirjoista vielä miten tukea ruusupensaita. Oikeastaan niitä ei tueta. Sen mitä olen nähnyt, annetaan pensaiden kasvaa sellaisenaan, valtoimenaan ja se liene oikein. Olen myös nähnyt, kuinka useat pensaat lakoavat ympäristöönsä, ovat tiellä poluilla tai on vaikea pitää juuristoa puhtaana.

Koska minulla on tilaa, olen sirotellut noita pensaita vähän sinne tänne. En kuitenkaan ihan epäjärjestyksessä suin päin, sillä onhan minulla keltaiset omalla alueellaan ja pimpinellaruusut omassa rivissään kuin prinsessat menuetissa. Villiruusuillakin on oma rivistönsä. Kurtturuusuilla on ihan oma alueensa. Pari vanhaa ruusua olen antanut kasvaa siellä, mihin heidät alun perin on asetettu. Kuitenkin olen halunnut joillekin pensaille löytää aivan erityisen paikkan. Usein olen istuttanut ne johonkin sen vuoksi, että paikalla on kivi, johon ruohonleikkuri aina tökkii. Mutta oman paikkansa vuoksi en halua, että ne lakoavat suin päin. Kuri se olla pitää minunkin pihamaalla, vaikka vähän villiä onkin!

Joillekin ruusuille löysin jostakin koottavan metallisen kehikon, kuten valamonruusuille ja Ilolle. Ne tuntuvat pitävän niistä ja kiipeävät innolla korkealle. Ja tässä eräitä kyhäelmiäni, aivan se uusinkin.

 
Tiedossani oli, että Onni kasvaa noin 1,5 metriseksi. Eräs ruusuihminen oli toista mieltä. Ja kun minulla sattuu olemaan noita iki-ihania heinäseipäitä, teen niistä ruusuille tukea. Uskon, että ruusukin tykkää sen lämpimästä, patinoituneesta kosketuksesta. Tässä onniruusu vielä keväällä ja nyt kesällä kukkivana, vasta 2-vuotiaana. Se on kasvanut jo yli 2 metrin mihin lie korkeuksiin ja pursuilee ulos joka ikkunasta. Täytynee lisätä tuohon tupaan katonharjakin. Ehkä se pitää kiipeilemisestä.





Minulla oli tuollainen rautainen vanha puutarhapöydän kehikko. Poika lupaili siihen jo kahden vuoden ajan tehdä hienon puupinnan. Kun sitä ei kuulunut, hoksasin antaa sen tueksi Teresan ruusulle. Se voi käydä aivan liian pieneksi, koska senkin kerrotaan kasvavan korkeutta, mutta alustatuki kuitenkin on. Teresa on nyt kukassa toista kertaa, kauniisti onkin.

Ihanalle Tove Janssonille olen loihtinut aivan oman nurkkauksensa, jossa hänellä on suojelushahmo kesän ajan. Nyt Tove on kasvanut jo yli ja jatkaa korkeuksiaan.

Ehkä joku toinen näkee tuon kaiken jonkinlaisena vangitsemisena ja rumanakin. Minä tarkoitan heille hyvää. Nyt innostuin väsäämään Olkkalan ruusulle aivan omanlaisensa tuen, pieni virne kasvoillani. Nimittäin, kun ruusu on ranskanruusuja, niin loihdin sille oman Eiffeltornin. Uskoisin, että ensi kesänä sekin on jo harmaantunut ja ruusu kasvanut pituutta ja uusia oksia. Eikä varmaankaan kestä montaa vuotta, kun tuki on hautautunut johonkin ruusun kätköihin ja ruusu röyhistää rintaansa.



Tässä tulos. Ruusu näyttää vähän ujostelevan. Juuresta on nousemassa uusia oksia, joten uskon, että ensi kesänä se on aivan eri näköinen.

Arvata vain voi, mitä keksin kirkonruusu Ruustinnalle ja Tarja Haloselle, jotka hekin ovat vähän yksinäisissä paikoissa.

Uskalla! Dare - La-la-laa! Shakira

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Köyhä puutarhani!

Leuka pitkänä katselen muiden puutarhabloggareiden myöhäiskesän kukkaloistoa. Kahvilavieraillakin leuka vähän loksahtelee, kun saapuvat kukista köyhään puutarhaani.

Heinäkuun helteet vei kukat mennessään!

Vain oregano perhosineen ja kimalaisineen

Muutama väriminttu... ja

ja muutama lintu visertämässä.

Lammen rannalla töröttää siankärsämö, jonka senkin aion leikata kuivumaan.

Muutama kesäkukka...

Toki samettiruusu ehti kukkaan voimakivieni viereen.

Tuolit ja pöydät eivät ole kukkien veroisia, ohrakin jo puitu lainehtimasta, onneksi tuo kultapallo!

Tuuli ja vesi riepotellut lasten tiipiinkin rikki.

Pelargoniat ja pekoniat punaisina vielä.

Pitäisköhän minunkin kasvattaa astereita, leimukukkia ja jotakin, että kukkakesäkin jatkuisi? Vaikka jään toki odottamaan vielä pienten mutta terhakoiden rugosaruusujeni kukintaa.

Miten olis 'Vitutuslaulu'

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kesän riemuja!

Mitähän tämä kuva voisi kertoa?


Kyllä vain. Savusauna on lämpiämässä kesän kuumana iltana. Ja sadettaja on päällä. Entäs sitten?
Se rohkein kirkuja ilmestyy kuvaan! Ei tässä hiekkarantoja riemulle tarvita. Vesi on jääkylmää ja niin piristävää. Voi niitä kiljaisuja!




- Kyllä sinä äiti uskallat. Ei se ole pelottavaa. Isäkin uskaltaa.


Kyllä se äitikin uskalsi. Ja jopa mummukin! Leikki jatkui, kun otettiin saunassa löylyjä. Aivan kuin järveen olisi välillä menty. Kylmä suihku piristi. Eikä nuorimmainen halunnut saunomista lopettaa ollenkaan.

Kesällä pitää olla leikkimieltä! Eihän se muuten olisi kesä.

Happy Summer!