Kun edellä mainitsin Vladimir Majakovskin (1893 - 1930), niin poimin hänenkin runonsa tähän kalenteriin. Hän oli elinajan mukaansa sekä venäläinen että neuvostoliittolainen runoilija. Hänet mainitaan futurismin runouden merkkihenkilönä. Futurismi ihannoi kaikkea modernia, kuten koneita, tekniikkaa, vauhtia ja sotaa. Runoudessa tämä tulee esiin lauserakenteissa, kielikuvissa ja tavassa kirjoittaa ilman välimerkkejä.
Majakovski oli tulisielinen kaikessa, myös vallankumouksen kannattajana. Hän oli myös taidemaalari, graafikko ja kuvittaja ja sen myötä nousi bolsevikien vallannousun symboliksi. Hänen kuten Asejevinkin runoja on käännetty paljon suomeksi.
Kaikesta tästä historiasta tulee mieleen, että minkälaisia runoja tämän hetken hurjaan ristiriitaiseen aikaan runoilijat kirjoittavatkaan Venäjällä ja Ukrainassa? Tai mitä he saavat kirjoittaa?
Otan esille Majakovskin futuristisen runon esimerkiksi siitä, valitettavasti vain osan. Tämä runotyylihän tuli Suomeenkin runoilijoiden keskuuteen.
SERGEI JESENILLE
Muutitte siis
tästä maailmasta
parempaan.
Tyhjyys...
Lennätte.
Vain tähdet välkähtelevät.
Ei siis rahaa
eikä kapakkaa.
Ollaan vesiselvät.
En, Jesenin,
ivaa teitä.
Sanon suoraan:
murheen möykky
kurkkua jäi
polttamaan.
Näen:
omin käsin luunne nuoraan
nostatte
kuin säkin
riippumaan.
Herätkää!
On hullua tuo.
Tekö sallisitte,
että
kalmanliiduin
posket
valkaistais?
Tehän osasitte,
uskalsitte
mitä
kukaan muu
ei uskaltais.
Ps. Olen pahoillani, en jaksa enempää tätä hyppelöä, jonka otteen otin kirjasta
Neuvostolyriikka II, Tammi 1977
En väheksy tätä rämäpääfuturistia, mutta nyt joulun alla en jaksa paneutua syvällisemmin hänen tuotantoonsa, joten lopetan hänen runoissaan sen näin:
Hyvä herrasväki,
ei runous
ole mikään tilkkutäkki.
Ei sitä tehdä pakinoitsijan
viiden sentin mittaisista oivalluksista.
Eikä sitä kirjoiteta yliopistossa
jambeja hautoneen filologian hiellä.
Runous on joka päivä uudesti rakastettua sanaa"
Vladimir Majakovski, Valitut runot
suomentanut Arvo Turtiainen
Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1984