Viva magenta, vuoden 2023 väri!!

Kuuntelin radiosta muotijuttua ja huomasin, että vuoden väriksi on valikoitunut magenta eli aniliini eli fuksia. Minun yksi lempiväreistäni. Hauskaa se, että jopa miehille on nyt tarjolla tämän värisiä vaatteita, mm.villapaitoja. Ja useat ruusut ovat juuri tätä väriä! ELÄKÖÖN RUUSUT JA MAGENTA! 

Kun selaat ruusuja, mielestäni hansa-ruusu kuvaa tuota väriä parhaimmillaan. Tässä neuvoksetar-ruusukin on aika  vaalea.

 

 

Ehkä tuossa oikealla hansa-ruusu kuvaa parhaiten sitä magentaväriä, joka on alunperin tuotettu kemiallisesti kuulemma. Nuo muut ruusut ovat sitten vähän punaisempia. Mutta väriskaala oli tuolle magentalle tai aniliinillekin aika suuri.

 

Montebellon ruhtinatar niin kauniisti talvessa 2022

Tämän kuvan kera Metsätonttu ruusutarhastaan toivottaa kaikille HYVÄÄ VUOTTA vuodelle 2023!

Tosin itse ruusua 'Duchesse de Montebelloa' on nyt peitelty paremminkin, ettei sen hameen alla olevia jalkoja palele. Tuon kuvan aikaan tuli pehmeä ensilumi ja kauniisti se siinä esittelee uutta pukuaan.

Toivotan sitä ruusuillenikin, jotka raskaan lumen painosta ovat kumartuneet pitkin maata, useimmat niistä. Toivon niille joustoa ja sitkeyttä. 

Jos joku on kiinnostunut enemmänkin 'Duchesse de Montebello' -ruususta, laitan tähän linkin, jossa siitä voi lukea enemmänkin. Onhan se minulla viihtynyt jo viisi vuotta. Tosin sitä ei voi sanoa mitenkään reheväksi. Olenkin huomannut, että minun tulee lannoittaa sitä aivan eri tavalla kuin muita puutarhani ruusuja. Yleensäkin ranskanruusut tarvitsevat enemmän lannoitusta. Mutta olen saanut tuoksutella sen ruhtinattarellista tuoksua ja iloita sen kukinnosta, jota ei tosin ole runsaasti ollut. Lupaan hoitaa sitä paremmin ensi kesänä. Ainakin olen peitellyt sitä hyvin.

Siinäpä onkin hyvä lupaus uudelle vuodelle! 

Tässä vielä kuva itse Montebellon ruhtinattaresta, joka itsekin on kuin ruusu! Toisessa hän on lapsineen.

Maalaukset Marechal Lannes, jos ymmärsin oikein. Vaalitaan kauneutta tulevanakin vuonna, se lohduttaa aina!

Runollinen joulukalenteri 24.12.2022

 

 

Valokuva Marianne Stelander

En voisi paremmin lopettaa tätä venäläisen ja ukrainalaisen runouden sarkaa.

Tunsin, että vain rakastamalla

kanssaihmistään hyvin suuresti ja hartaasti

tuosta rakkaudesta voi saada tarpeellisen

voiman löytääkseen ja käsittääkseen

elämän tarkoituksen.

Lakkasin ajattelemasta itseäni ja aloin

tarkkaavaisesti tutkia ihmisiä.

Maksim Gorki

Elämän viisauden kirja, koonnut Hannu Tarmio

WSOY 1991

Ps. Koska Gorkin kirjallisuusakatemia on antanut siivet monelle edellä mainituille runoilijoille ja kirjailijoille, on syytä mainita jotakin eräästä Venäjän suurimmista kirjailijoista Maxim Gorkista (oikea nimi Aleksei Maksimovitš Peškov)1868-1936. Häntä pidetään sosialistisen kirjallisuuden keulakuvana. Gorki ystävystyi Vladimir Leninin kanssa. Gorki valittiin kirjallisuusakatemian kunniajäseneksi, mutta Nikoli II perui päätöksen. Gorki oli bolsevikiryhmän jäsen ja osallistui vallakumoukseen 1905. Sen kukistuttuaan pari vuotta myöhemmin hänet karkoitettiin maasta. Myöhemmin Gorki palasi Venäjälle. Hänellä oli hyviä suhteita Suomeen. Olen ymmärtänyt, että Gorkin kirjallisuusakatemia ei ole enää kovin kunnioitetussa asemassa. 

 

Eräs joululaulusuosikkini on tämä.   Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

toivoo metsätonttu

Runollinen joulukalenteri 23.12.2022

 En ole ostanut kaupan upeaa amaryllistä, koska en halua väheksyä sitä aitoa vanhaa alkuperäistä amaryllistä, joka nyt monen vuoden jälkeen innostui kukkimaan. Kukka on aika vaatimaton, mutta herkkä sellaisenaan. 

Nyt on vuorossa joululaulu Ukrainasta!

Tämän mystisen laulun olen ymmärtänyt olevan aito ukrainalainen joululaulu. Tästä sen pitäisi löytyä.

Runollinen joulukalenteri 21.12.2022

 

 

 

Huomaan, että venäläisistä runoilijoista tai oikeammin taiteilijoista tässä kalenterissa uupuu se ehkä suurin ja tunnetuin, nimittäin Aleksandr Pushkin (1799 - 1837) Venäjän keisarikunnasta, venäläisen kultakauden synnyttäjä, joka kuoli aivan liian nuorena, 37 vuoden iässä. Puskinin vanhemmat kuuluivat aatelissukuun, joka oli köyhtynyt Pietari Suuren aikana. Puskin kirjoitti ensimmäisiä runojaan 15-vuotiaana ja tuli pian laajasti tunnetusti kirjallisuuspiirissä. 

Puskinkin protestoi silloista hallitusta vastaan ja joutui karkotetuksi. Hänestä tuli vapaamuurari, liittyi salaiseen järjetöön, jonka tarkoitus oli perustaa Kreikasta itsenäinen ja irtautua osmannivallasta. Myöhemmin Puskin muutti Odessaan ja täälläkin joutui vastatusten hallituksen kanssa. Jälleen hän joutui maanpakoon, jossa hän jatkoi taiteellista uraa ja tuli yhä kuuluisammaksi. Romanttisena miehenä hän joutui kaksintaisteluun vaimonsa rakastajan kanssa ja kuoli haavoihinsa.

Minulla oli kerran nuorena tilaisuus istua Tukholman Kuninkaallisessa Oopperatalossa punaisella samettituolilla ja katsoa balettia Jevgeni Onegin, joka rakentui Puskinin runoelmalle. Taisi tuo teos kuvata osin hänen omaa elämäänsä. Ja tuo balettiesitys oli suuri elämys metsämökin tytölle!

 

Valitettavasti en ehtinyt lainata enää hänen kirjojaan, joita varmasti Raahen kirjastosta olisi löytynyt, joten poimin hänen rivejään netistä.

 

 

Pushkin

 

 

Myrsky taivaan usvaan peittää

vihureita pyörittää

suden lailla ulvoo, huutaa

lapsen lailla itkee vaan

 

---

 

Puol-herra, puoliks kauppias,

Puol-viisas, puoliks narri vaan

Puol-kelmi, mutta sanotaan,

Voi täydeks tulla aikanaan.

 

Otteita blogisivulta:  https://timo-vihavainen.blogspot.com/2015/02/pushkin-elaa.html

Runollinen joulukalenteri 20.12.2022

 

 

Olen jo sivulla 3.12. tuonut esiin Marina Tsvetajevan, jolla oli lyhyt ja ankea elämä. Sain ystävältäni kolme kirjaa Neuvosto-lyriikasta, joka kummasti rasitti mieltäni sisällöllään vallankumouksista ja sodista. 

Luin sieltä kuitenkin lisää Tsvetajevasta ja löysin hänestä sisukkaan ja uhmakkaankin runoilijan. Tästä  kerrottiin eräs esimerkki: Hänet oli kutsuttu lausumaan omia runojaan erääseen tilaisuuteen. Häneltä pyydettiin erityisesti rakkausrunoja, nainen kun oli. Ehei! Hän lausui uhkarohkeasti vain poliittisia runoja, joissa hän ylisti valkoarmeijaa ja tsaaria. 

Nyt minä puolestani vastustan noita poliittisia runoja ja tuon esille erään hänen kauniin rakkausrunonsa, joka on kuitenkin surullinen. Ominaista hänen runoilleen oli ytimekkyys, sillä runoissa verbit olivat hyvin vähäisiä.

Sinun nimesi - kädessä lintu,

sinun nimesi - kielellä jää.

Yksi ja sama huulten liike.

Sinun nimesi - neljä kirjainta.

Lennosta siepattu pallo,

hopeakulkunen suussa.

 

Tyyneen lampeen heitetty kivi

sinun nimeäsi pulpahtaa.

Yön kavioitten keveä kapse

toistaa nimesi kajahduksen.

Sen lausuu ohimoa vasten 

heleästi napsuva liipaisin. 

 

Sinun nimesi - oi, mahdotonta! -

sinun nimesi - suudelma keskelle silmää

hiljaisten luomien hellään pakkaseen.

Sinun nimesi - suudelma keskelle lunta.

Siemaus sinistä, jäistä vettä.

Sinun nimesi keralla uni on syvä.

 

Marina Tsvetajeva, Neuvostolyriikkaa III,

suomennus Aila Meriluoto

toimittanut Natalia Baschnakoff, Pekka Pesonen, Raija Rymin

Tammi 1978

Runollinen joulukalenteri 19.12. 2022

 

Kun edellä mainitsin Vladimir Majakovskin (1893 - 1930), niin poimin hänenkin runonsa tähän kalenteriin. Hän oli elinajan mukaansa sekä venäläinen että neuvostoliittolainen runoilija. Hänet mainitaan futurismin runouden merkkihenkilönä. Futurismi ihannoi kaikkea modernia, kuten koneita, tekniikkaa, vauhtia ja sotaa. Runoudessa tämä tulee esiin lauserakenteissa, kielikuvissa ja tavassa kirjoittaa ilman välimerkkejä. 

Majakovski oli tulisielinen kaikessa, myös vallankumouksen kannattajana. Hän oli myös taidemaalari, graafikko ja kuvittaja ja sen myötä nousi bolsevikien vallannousun symboliksi. Hänen kuten Asejevinkin runoja on käännetty paljon suomeksi.

Kaikesta tästä historiasta tulee mieleen, että minkälaisia runoja tämän hetken hurjaan ristiriitaiseen aikaan runoilijat kirjoittavatkaan Venäjällä ja Ukrainassa? Tai mitä he saavat kirjoittaa? 

Otan esille Majakovskin futuristisen runon esimerkiksi siitä, valitettavasti vain osan. Tämä runotyylihän tuli Suomeenkin runoilijoiden keskuuteen.

SERGEI JESENILLE

Muutitte siis

                    tästä maailmasta 

                                                parempaan.

Tyhjyys...

                    Lennätte.

                                 Vain tähdet välkähtelevät.

Ei siis rahaa

                    eikä kapakkaa.

Ollaan vesiselvät.

En, Jesenin,

            ivaa teitä.

                        Sanon suoraan:

murheen möykky

                        kurkkua jäi

                                           polttamaan.

Näen:

        omin käsin luunne nuoraan

nostatte     

        kuin säkin

                        riippumaan.

Herätkää!

            On hullua tuo.

                            Tekö sallisitte,

että

    kalmanliiduin 

                        posket

                                valkaistais?

Tehän osasitte,

                        uskalsitte

mitä 

        kukaan muu 

                        ei uskaltais.

 

Ps. Olen pahoillani, en jaksa enempää tätä hyppelöä, jonka otteen otin kirjasta 

Neuvostolyriikka II, Tammi 1977

En väheksy tätä rämäpääfuturistia, mutta nyt joulun alla en jaksa paneutua syvällisemmin hänen tuotantoonsa, joten lopetan hänen runoissaan sen näin:

 

Hyvä herrasväki,

ei runous 

ole mikään tilkkutäkki.

Ei sitä tehdä pakinoitsijan

viiden sentin mittaisista oivalluksista.

Eikä sitä kirjoiteta yliopistossa 

jambeja hautoneen filologian hiellä.

Runous on joka päivä uudesti rakastettua sanaa"

 

Vladimir Majakovski, Valitut runot

suomentanut Arvo Turtiainen

Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1984