lauantai 30. kesäkuuta 2018

Mitä kuuluu Metsätontun puutarhaan 2018?

Toukokuu oli ihmeellinen, eikö vain? Kesä alkoi! Oliko se tottakaan!

Ja vahingollinenkin. Otin joiltakin ruusupeitteitä aivan liian aikaisin pois ja ne suorastaan paloivat.
Näin kävi esim. Merveille, Pohjantähdelle ja Presidentti Kekkoselle. Pohjantähti sentään kasvaa uudestaan ja joitakin versoja on varsiin puhjennut. Mutta toisissa ei näy mitään elämää. Myös Adeleide Hoodless on mennyttä. Mutta pientä se, jos kolme ruusua menetin. On vielä 111 lajia elossa ja kasvamassa!

Ruukkuruusut kaivoin mullasta vinosti siellä makaamasta harson alta, jonka päällä oli vielä kutteripuruakin. Voi kuinka hienosti siellä selvisivät ja ovat nyt komeita nupuillaan.

Sitten tulikin se viileä kesäkuu, jolloin kaikki jotenkin lamaantui.

Suuren osaa tarhapimpinella- eli spinosissimaruusuista kukkii huonosti. Ne kukkivatkin aivan hurjasti viime kesänä, joten nyt pukkavat vain uutta versoa. Näitä on esim. Rosa Rupincola ja Nils ja muutkin yksinkertaiset juhannusruusun sukulaiset. Hurjasti piti leikata mm. Linnanmäkeä ja yllättävää, Sointua myös, joka oli viime kesän prinsessoja.

Mutta on ollut kesäkuun iloakin. Laitan niistä muutamia kuvia kesäkuulta:


Linnanmäki kukkii harvakseltaan, mutta sitäkin isommat ovat sen kukat! Nyt näyttää työntävän enemmän nuppuja latvaosiin.


Oikeastaan Martta, rugosalajike, oli nyt kevään ensimmäinen kukkija, mutta nuppua lämmitti kovasti kivipolku, jota vasten pensas on lamonnut. Martta on ryöpsähtänytkin aika laajalle, joten syksyllä taidan sitä aika kovasti karsia.



Ristinummi isoine kukkineen on ollut oikein silmäniloni. Voi kun nuo herkät kukat kestäisivät pikkuisen kauemmin! Kukka on ainakin 10 senttiä leveä, jos ei enemmänkin.


Minulla on kolmessa paikkaa tätä Torniolaaksonruusua ja viimeinkin ne kukkivat runsaasti. Uskon, että ostamani mökinruusukin on samaa lajia. Vaikea havaita eroa.


Wasagaming on komea, täynnä kukkia ja nuppuja ja on valloittanut paikkaa laajalti. Minulla on kiirus saada sille köynnöstävä tuki jollakin tapaa syksyllä. Nyt se nojautuu vielä kolmeen karhuun siinä vieressä. Ihana ruusu!



Kiimingin kaksi keltaruusua kukkivat ruusuaidan portin molemmin puolin runsaasti, mutta sen ehtinyt matkan vuoksi sitä kuvata. Kauniita olivat.

Mutta sitten on nämä suruisat pimpinellat. Niiden  vuoro on kukkia ensi kesänä, sillä niin paljon ne nyt pukkaavat uusia versoja ja kasvavat muuten. Juhannusmorsian ja Nils olivat viime kesän suuria kukkiajoita, mutta nyt kasvaa Nils vihreänä ja morsian on runsain mitoin raakattu. Pimpinellaruusuissa eritoten oli paljon kuivia oksia.

 
Tässä muutama Nilsin kuppimaisista kukista.


Mutta heinäkuulle on luvassa runsaasti ruusujen kukintaa! Minulla olisikin ollut huomenna avoimet puutarhapäivät ja kahvilanavauspäivä, mutta joskus ei käy kuten on suunnitellut. Täytyi perua monet hommat, sillä voimat eivät riitä nyt edes kaikkeen puutarhanhoitoon. Onneksi löytyy apua pahimpaan hätään ja välillä jaksan itsekin jotakin tehdä.

Toivotaan parempia aikoja!


maanantai 2. huhtikuuta 2018

Krookuksen kukinta-ajat vuosilta 2011-17

Minulla on ollut puutarhakirjan kevään ensimmäinen krookuksen kukan aukeaminen ja syksyn ensimmäinen pakkanen vuosina 2011-17. Kevään ja syksyn merkkejä! Mielenkiintoista seurata.


Näkisin, että vuosi 2011 oli se keskeisin, eli täällä Raahen tienoon itäpuolella kukki krookus 15.4. Ennätys on ollut 2012 9.4. Tänä keväänä se ei tule kuuloonkaan! Joka puolella on noin metri lunta. Tosin se voi sulaa vauhdilla, mutta riittääkö lämpöä?

Eipä silti, myös vuosi 2013 oli kylmä. Krookus kukki 22.4. Seuraavat vuodet olivat aikaisempia, kunnes tultiin viimeisiin vuosiin. Vuonna 2016 se kukki 21.4. ja viime keväänä vaasta 1.5.

Saapas nähdä miten menee tämä kevät?!



Kaunista krookuksen kukintaa sinne Etelä-Suomeen! Eikö se jo jossakin kuki, lumesta huolimatta?

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Jyllätyt jäljet!

Korvani herkistyi yksi päivä kummalliselle jylinälle. Ja kun menin pihalle katsomaan, niin tiellä oli traktori pitkän telineen kanssa kaatamassa tuosta naapurin metsästä vanhat koivut pois. Toki olinkin pelännyt syysmyrskyissä, että voi voi, kun nuo koivuvanhukset kestäisivät.



Nyt on se pelko pois. Ja kun katkottuja runkoja katselin, niin ovathan ne keskeltä lahoja, kuten kuvissa näkyy.
 

Katselin pihani kahta vanhaa koivua. Niitä en ole raskinut vielä kaataa. Ne ovat niin paksuvartiset ja vehmaat. Oikealla on kasvamassa uusi kaunis koivu.


Naapurustossa on paljon kaadettu vanhoja puita. On todettu, että tuulenpuuskat ovat olleet usein kovia ja arvaamattomia. Kannattaa vähän katsella noita vanhoja pihapuita. Ne nykyään kaatuvat noilla koneilla pätkittäin niin kätevästi. Sekin maksaa, mutta talon korjaaminen voi maksaa enemmän.

Jylläystä näkyy tänä kauniina aurinkoisena lauantaina muutenkin. Lapset ovat rakentaneet ihmepolkuja ja syvänteitä tuonne paksuun lumeen, ja luulenpa että siinä on koko roppa saanut aikamoista liikuntaa.

 


 
Pitihän itsekin vähän jyllätä. Puhdistin savusaunapolkua. Se on melkein metrin syvä!

Nauttikaamme lumen ja auringon ihanuudesta!




torstai 15. maaliskuuta 2018

Eri vuosien lumimaisemia

Kun olen monet paidat tuolla lumitöissä hiestä kastellut, aloin ihmetellä, onko näin paljon ollut lunta muina talvina. Saattaa olla se ennätyslumimäärä nyt vuonna 2018.

Selasin kuvia, joita olen ottanut tähän samaan aikaan eri vuosina.


Vuosi 2010 oli ihan säällinen...
ja jääpuikot olivat hauskoja tähän aikaan!

Samoin vuosi 2011

Vuonna 2012 oli upeat kantohanget, jopa traktorille!

2013 oli jo aika luminen talvi. Nyt tuolla pöydällä on vielä
enemmän lunta, valitettavasti ei ollut valokuvaa.

2014 tuli lunta aivan sopivasti.

2015 oli aika vähäluminen talvi. Nyt tuota ruusuaitaa tuskin näkyy ollenkaan!

Viime vuonna eli 2017 oli myös lunta ihan sopivasti.


Vuosi 2018, mutta tämän kuvankin jälkeen on tullut lisää lunta!


Onpas jännä nähdä miten lujaa nuo lumet tänä vuonna lähtevät. Hyvää Kevättalvea!

Ja pidetään peukkuja Saaralle!



tiistai 6. maaliskuuta 2018

Ruusuihmisiäni; nettiystävät

Vielä esittelen ruusuihmisiäni lisää. Nimittäin tämän hetken maailmassa on olemassa myös nettimaailma. Se on hyvin todellista, elävää ja voimallista.

Muistan sen hetken, kun sain nettiyhteyden koneeseeni! Se oli iso WAU vuonna 2007. Se tuli elämääni sellaisella hetkellä, jolloin jäin vuorotteluvapaalle monestakin syystä. Yksi syy oli tukea sairasta miestäni ja olla kotona. Kuten tiedätte, sairaus usein pienentää elinpiiriä ja kaventaa liikkumista. Netti avarsi maailmani, vaikka istuin tutulla kotipallillani.

Liityin netissä astro-foorumin keskustelupiiriin. Voi mitä ihmisiä sieltä löysinkään! Profiili-salanimen takana saattoi keskustella hyvin aroistakin asioista ja sellaisista, joista muuten ei juttelisi. Törmäsin siellä moniin sukulaissieluihin. Samalla aloin opiskella astrologiaa. Monia, monia persoonia on sieltä jäänyt elämääni yhä facebookin kautta hyvinä ystävinä. Harvat heistä kuitenkaan ovat intohimoisia puutarhureita.

Blogimaailmaan liittyessä vuonna 2011 minulle avartui puutarhojen ihmeellinen maailma ja aivan toisenlaisia intohimojen päämääriä. Kirjoittaminen oli jännittävää hommaa. Keskityin puutarha-blogissani ruusuihin, mutta muutakin tulee rustailtua. 

Tämän ruusumaailman rinnalle löytyi pian lukijoitakin, mikä oli mieltä kohottavaa. Esimerkiksi Riitta on sitten tullut tutuksi ihan neljän silmän välissäkin. Hän toi toissa kesänä puutarhaani oman pihansa ikivanhan ruusun, jota ei osannut nimetä. Hyvin se on lähtenyt kasvamaan, mutta ei ole kukkinut vielä. Kiitos Riitta pitkästä blogiystävyydesta! Kuten kiitos kaikille blogini lukijoille ja kommentaattoreille! Jokainen uusi lukija on ollut ilo ja jokainen kommentti päivän piristys!


Ja blogimaailman ystäviä löytyy tuolta lukijoistani. Kun blogeja käy usein lukemassa blogiystävienkin sivuilta, niin aina niitä ei tule liitettyä omaan blogiluettelooni. Puutarhablogeja löytyy pilvin pimein! Useita puutarhablogeja minulla on kissasivullanikin, koska kissat kuuluvat puutarhaan, kuten koirat, kanat ja muutkin eläimet. Kissat löysin kaverikseni kuusi vuotta sitten, Ruusa ja Majuri, joista on oma blogi. Tässä tuli esiteltyä nämäkin suloiset ruusuystäväni!


Yhden puutarhamatkankin tein osassa Suomea ja siellä Kuopion ruusutarhassa tapasin toisen blogi-ystäväni, joka hänkin on vieraillut luonani. Leena Meinilästä on tullut aikamoinen taidemaalari, joten puutarhurointi on jäänyt hänellä vähän taka-alalle. Hänethän bongasin alunperin puutarhurien blogisivuilta. Sittemmin olen tavannut puutarhabloggareita myös vierailulla Matti Kuljun luona. 

Blogiystäviä toivon näkeväni enemmänkin tulevina vuosina.


Entäs sitten facebook-sivujen puutarha- ja ruusuryhmät! Voi kun sieltä saa hyviä neuvoja ja vinkkejä!! 

En saa unohtaa erästä hyvää ruusuystävääni, jonka taustalla on joukko ihania ruusuihmisiä, nimittäin Ruusunlehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja on täynnä itse ruusua. Se on Suomen Ruususeuran jäsenlehti. Kiitos, kiitos!!

Kaikki tämä on ihmeellistä ruusuverkostoa! 

Kaikki tämä on lumottua ruusumaailmaa!

En olisi ikinä arvannut mihin joudun, kun ensimmäisen uuden ruusun istutin pihamaalleni!

Ja olen ikikiitollinen, että sinne jouduin!

Tämäkin maailma on rajoitettu aikaan ja tilaan, mutta nautitaan siitä niin kauan kuin sitä on!

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Ruusuihmisiäni lähiympäristössä

Olen tehnyt historiallista ruusumatkaani aivan lapsuudestani saakka. Nyt on ollut pieni tauko blogikirjoittamisessa erään suuremman projektin viedessä tilaa. Mutta jatkan tällä samalla aiheella.

Siirryn lähiympäristööni. Täällä asuu aika monta ruusuihmistä, jotka ovat saaneet henkeni haukkomaan, pohjolaisittain naamani vihreäksi kateudesta ja innostumaan lisää. Heistä haluan nyt kertoa ja heitä kiittää!

Ensinnäkin läheiset taimitarhat: Särkän perennataimisto ja Jari Särkkä, Saloisten Säästäpiha ja Oulujoen Taimisto ja Matti Kulju. Olen onnekas, että aivan läheltä löytyy tuollaisia paikkoja, josta saan ruusunalkuja, neuvoja ja tietoa!


Kun vuosia vieri ruusujen istutuksissa ja hoidossa sekä kesäkahvilani pidossa, pihalla alkoi hiippailla muitakin ruusuihmisiä, joilta sain kutsun tulla vierailemaan heidänkin puutarhoissaan. 

Muistan Ailan, joka katseli vielä alussa olevaa ruusutarhaani ja sanoi iloisesti: - Minulla on yli 70 ruusulajiketta tarhassani aivan tuossa naapurikylässä.
Voi hurja! Pitihän niitä mennä katsomaan. Kaunista! Heillä näin miten ruusut rehevöityvät kymmenen vuoden jälkeen. Nyt on Aila mennyt ruusutaivaaseen, mutta kuuleman mukaan hänen miehensä hoitaa edelleen tarhaa.


Toinenkin pariskunta piipahti, varmaan katsoivat, että eipä kummosta, kun pian kävelivät pois. Sen verran heidän kanssaan ehdin jutella, että heilläkin on yli 70 ruusulajiketta. Myöhemmin tutustuin heihin ja kertoivat hiipineensä pois sen tähden, että luulivat jokin yksityistilaisuuden olevan pihallani. Silloin olivat kyläläiset liikkeellä, koska oma trubaduuri Vesa oli laulamassa kitaransa kanssa. Kiitos ruusuystäväni, kun olen saanut tutustua ja viettää teidän kanssanne monta kultturellista hetkeä. He ovat monelle bloggarille jo tutuksi tulleet Liisa ja Risto Pekkala. Ihailen heidän työtään myös vanhan historiallisen pihapiirin entisöimisessä. Siitä kuvia:



Sitten tiedän erään mystisen satumaailman tuolla lähellä merta, jota nimitetään Majakarinmajakaksi. Alunperin torppana olleella tilalla on muinoin asunut tietäjä ja parantaja. Nyt sitä asuttaa monen alan puutarhuri Tita Haapajoki, joka miehensä kanssa on tehnyt paikasta lumotun puutarhan. Tita on mukana Ruususeuran hallituksessa ja on nyt pari vuotta sitten saanut valtavan RUUSUKUUMEEN. Titan luona olen vieraillut pari kertaa. Yritän seurata hänen ammattitaitoista otetta ruusuihin ja kaikkien perennoiden ja puu-ja pensaslajien kasvattamisessa.


Tässä salainen metsä!

 Tällainen taidoton ruusuihminen, kuten minä yksin tässä, tarvitsee ystävien verkostoa ympärilleen. Mikä lahja! Siis edelleen on paljon muitakin puutarhan hoidosta innostuneita ihmisiä, jotka vartta vasten kahvin lomassa käyvät tutustumassa myös ruusuihin. Kun yksi muorikin pärjää, saavat  muutkin rohkeutta itselleen. Ja aina, aina vain saan hyvää tietoa ja vinkkiä kahvila-asiakkailtani. Oikeastaan kahvila tuo tähän aivan vieraitakin ihmisiä, joiden kanssa yhteys jatkuu. Siis kahvila on ollut ovi minulle sekä heille että ruusutarhalle!


Olen onnekas siinä, että pihamaallani on tilaa ja vanha multainen pelto. Mutta miten rakennat yksin mitään, jos ei ole kykyä, koneita eikä rahaakaan?! Suurin tuki tulee kuitenkin ystäviltä; naapurin miesten ja naisten traktoreista, ystävien uskosta, että ihminen voi pystyä mihin vain kun se haluaa. Esittelen heistä kiitosten kera ihan muutamia. Selasin valokuvia. Useista apureistani löytyykin kuvat kahvila-sivuillani, joten kaikkia heitä en liitä tähän.

Ystäväni Anja Kortelainen, itsekin ruusuihminen, oli suurena apuna
kahvilan pystytyksessä ja innosti minua.

Ystävien tuki, tässä kahvilan ja ruusutarhan avajaisilta.

Naapuri-Aarnen kirvesmiestaidoista sain aittaan terveen lattian. Kippis!

Aila Nikolan kantele ja kaunis laulu helisivät usein ruusutarhassani.


Paavo Nikola on usein tarjonnut lisäkätensä ja taiton sellaisissa asioissa,
joissa minun kaksi kättä ei ole riittänyt. Kiitos ystäväni!

Ei yksin kukaan tee mitään, ei ainakaan heikko naisihminen. Tottakai se ydin lähtee yhdenkin ihmisen tahdosta, mutta ei mikään tunnu niin mukavalta ja innostavalta kuin myötätuntoisten ihmisten tuki. Toivon vain, että heilläkin on ollut muakavaa. Voi hyvänen aika! Ruusutarhani on monen ihmisen välikäden työ. 

KIITOS HYVÄT RUUSUIHMISENI JA TUKIJANI!

Heille tämä laulu: Liisa Tavi ja Kiitos elämälle!





lauantai 10. helmikuuta 2018

Tekeekö rahapuu rahaa?

Minulla on kymmenen vuotta vanha rahapuu. Tämän pienen oksan taitoin itselleni Kreetalla erään hotellin pihamaalla, kun odottelin lentokentälle lähtevää linja-autoa. Nappasin vähän oudonlaisen rahapuun oksan taskuuni, käärin sen paperiin lentokentällä ja sinne se jäi kassini pohjalle muutamaksi päiväksi, ennen kuin muistin sen. 

Olen joskus lukenut, että mehikasvin poikasta kannattaa pitää kuivana muutaman päivän, jotta se irrotettu osa kuivahtaisi. Laitoin oksan sitten kosteaan multaan, ja siihen se juurtui ja on kasvanut komeaksi japanilaista bonsai-puuta muistuttavaksi koukeroksi. Se on varmaan iät ajat ollut tuossa työpöydälläni kissojen tyynyn edessä. Usein kesäisin vien sen terassille. En muista milloin olisin sille multaa vaihtanut. Vähän lannoitetta joskus antanut.


Kasvi kuuluu mehikasveihin. Rahapuun löysin latinaksi nimeltä Crassula ovata. Uteliaana katselin käännöstä: Lihaisa munanmuotoinen. Ei rahasta mitään mainintaa. Ehkä suomalaiset uskovat sen tuottavan rahaonnea? Tietääkö joku?


Minulla oli aikoinaan eräs rahapuu koululuokassani. Eräs poika kysyi uteliaana: "Tekeekö rahapuu rahaa". No tottakai minä vastasin: " Kyllä vain, kilisieviä kolikoita, kunhan odotamme vähän aikaa."
Poika kävi joka päivä kurkistelemassa rahapuuta. Kun rahapuu alkoi kuivattaa joitakin lehtiä, ne muuttuivat hopeisen kuiviksi. Eräänä päivänä poimin niitä tuon uteliaan pojan käteen ja pyysin niitä helisyttelemään. Pojan silmät suureni! Nehän helisivät kuin kolikot!

Huomaan, että kissat pistävät noita kuivuneita
"kolikoita" suuhunsa, mutta usein olen ne poiminut pois ja laittanut ne kasvin juurelle lannoitekiertoon.

Mehipuu on hauskan näköinen varrestaan. Siitä tulee palmupuun runko mieleen.

Nyt taitan vähän oksia tuota puutani ja laittaa taimia ystäville juurtumaan, muutenkin vähän muotoilen sitä. Rahapuusta näköjään saa ikuisen ystävän. Kunhan kevätaurinko alkaa porottamaan, sen lehdet pyöristyvät ja vihertyvät syvän vihreiksi. Nyt se on vähän surkean näköinen.



Kreetalaiselle rahapuulle etsin kiitokseksi kreetalaista musiikkia.