torstai 8. marraskuuta 2018

Onko ruusuilla tunteita?

Koska minulla viime kesä meni itseni jaksamisen ja hoitamisen kanssa, jäi ruusut fyysisesti hoitamatta (kastelut, ranskalaisten ja kanadalaisten ruusujen höystäminen, suojaaminen), mutta syvennyin sitäkin enemmän ruusujen tunne-elämään.

Kun myrkkytöpperössä (rankka sytoshoito) kuljin ruusutarhassani vain niiden olemisen kanssa, en voinut olla huomaamatta jotakin erityistä. Tämä saattaa kuulostaa vähän huuhaalta, ja sen merkitys on ehkä täysin ruusujen kasvutavoissa ja liian kuumassa kesässä. Ne eivät kukkineet niin paljon kuin yleensä. Ne olivat aivan yhtä voipuneita kuin emäntänsäkin. Ne nuokkuivat surkean näköisenä. Aamuisin auenneet kukat olivat jo rähmällään iltapäivällä. 

Ruusut myötäelivät minun omaa vointiani ja tunteitani! Voiko se olla totta?

Muistan kun mieheni kuoli, kuolivat muutamat kasvit myös hänen mukanaan. Sellaiset huonekasvit, jotka oli omittu hänelle, kärsivät ja kuolivat pois, kuten kiinanruusu, rahapuu ja mustanmerenruusut.

Siksi ihmettelenkin, onko todellista, että kasvit tuntevat ympäristön tunteet? Vai kaikkosivatko pihani keijut pois? Tai toisinpäin? Hoitivatko he kuitenkin ruusuja niin paljon, että viime talvelta menetin vain neljä ruusua; Presidentti Kekkosen, Alain Blanchartin, Apteekkarinruusun ja Fairyn. Yhä lajikkeita on yli 100 kuitenkin. 

Laitan tähän muutamia tällaisia surullisten näköisiä ruusupensaita ja kukintoja.


Karjasillan Kulkuri oli keväällä nuppuja täynnä. Näin ne nuokahtivat kuumuudesta.


Ei edes Keijunruusu kukkinut kuten ennen. Syyssateissa nämä pensaat vihreinä kylläkin 
kukoistivat. Nekin vielä pienet pensaat, jotka meinasivat kuolla toukokuussa jo, nostivat
komeasti varsiaan syyssateiden tullessa.


Heinrich Ilmasi ja Wasagaming kukkivat jollakin lailla, mutta ovat nyt syksyllä kasvaneet
hurjan pitkillä varsillaan. Suunnittelemaani porttia en jaksanut tuohon vielä rakentaa. Onneksi nuo
karhut ovat niille tukena. Virittelinkin matonkuteista niiden ympärille tukea, jotta eivät aivan
lumenpainosta talvella katkeasi.


Luumuruusun tapainen Ainola kukki niin kauniisti edelliskesänä, nyt kärsi kuivasta paikasta ja oli jo kuolla. Olen katsonut sille uuden paikan, johon muutan sen keväällä. Se tarvitsee kuohkeamman ja kosteamman paikan.


Anais Segelas, jonka istutin edellisvuonna, ei näyttänyt edes nuppuja, kuten eivät mitkään ranskalaiset ruusut tänä kesänä. Veronica Sundmanissa ja Iitin Tiltussa oli jonkin verran kukkia. Ja Valamonruusut kukkivat vaikka olisi kuinka sateinen tai kuiva kesä. Sinniruusuja todella!

 
Nils-ruusu, joka on monena kesänä ollut silmänilo, kukki vain muutamalla harvalla kukalla. Ei siinä mitään itikoitakaan ollut. Mutta onhan tuo kaunis vihreä tuollaisenakin.

 

Vasemmalla olevalla Morsionruusullakaan ei ollut kuin muutama ruusu. Ymmärrän, että nuo pimpinellaruusut tekevät kukintoa vain uusiin versoihin, ja koska toissa kesä oli niin runsaskukkainen, oli nyt vuorossa kasvattaa uusia versoja. Näin tekivät useat pimpinellaruusut. 

Taas oikealla oleva Malvaruusu oli kyllä täynnä nuppuja, mutta kuivuuden  vuoksi kuivuivat myös nuput ilman kukintoa. Se olisi tarvinnut todella vettä ja paljon. En halunnut yleistä sadetintakaan laittaa päälle, koska silloin kastuu myös nurmikko, enkä paljoa jaksanut sitäkään leikata, apua usein tarvitsin. Ja kun olen tottunut antamaan rakkaille ruusuilleni sadevettä kantamalla sitä saaveista, niin ei sitäkään paljoa ollut enkä jaksanut sitä käsin kantaa. Surkea emäntä!

Nyt ovat nuo kuvatkin vähän surkeita. Totuus siinä, että käsi vähän vapisi, kun kuvailin niitä, enkä  ole niitä editoinutkaan. 

Mutta on tuleva uusi kesä! Jospa se olisi sopiva sateineen ja aurinkoineen! Olemme elossa ja voimistumassa, sekä ruusut että emäntä! 



tiistai 28. elokuuta 2018

Yksi uusi kesäkukka vuodessa, nyt kosmoskukka

Kun on ollut keskittynyt ruusuihin ja sivussa yrittää hoitaa kymmeniä perennoja, ei aika tahdo kahvilankaan ohessa riittää esimerkiksi kesäkukkiin, niin päätin jo vuosia sitten, että yksi uusi laji riittää. 

On joitakin perussiemeniä; kehäkukka ja krassi. Lisäksi hankin orvokkeja ja jotakin  valkoista, kuten miljoonakelloa. Yksi vuosi päätin, että ostan aina jotakin uutta yhden pussin. Tänä vuonna se oli kosmoskukka. Siemenestä niitä kasvatin ja wau mikä kaunotar. Jo liuskainen lehti siinä on kaunis. Kun tilaa ei ole muuten, kasvatin ne purkkeihin, joita on sitten mukava siirrellä sinne tänne.

Alkukesästä kylläkin jo vauhditin kosmoskukkailmiötäni nappaamalla yhden valmiin aniliininpunaisen ilahduttamaan terassiani. Loppukesästä loisti valkoinen kosmoskukka illan hämärissä. Jopa sen liuskaiset lehdet olivat kauniit ja ruukun vaaelan vihreällä sävyllä täyttämä.







lauantai 30. kesäkuuta 2018

Mitä kuuluu Metsätontun puutarhaan 2018?

Toukokuu oli ihmeellinen, eikö vain? Kesä alkoi! Oliko se tottakaan!

Ja vahingollinenkin. Otin joiltakin ruusupeitteitä aivan liian aikaisin pois ja ne suorastaan paloivat.
Näin kävi esim. Merveille, Pohjantähdelle ja Presidentti Kekkoselle. Pohjantähti sentään kasvaa uudestaan ja joitakin versoja on varsiin puhjennut. Mutta toisissa ei näy mitään elämää. Myös Adeleide Hoodless on mennyttä. Mutta pientä se, jos kolme ruusua menetin. On vielä 111 lajia elossa ja kasvamassa!

Ruukkuruusut kaivoin mullasta vinosti siellä makaamasta harson alta, jonka päällä oli vielä kutteripuruakin. Voi kuinka hienosti siellä selvisivät ja ovat nyt komeita nupuillaan.

Sitten tulikin se viileä kesäkuu, jolloin kaikki jotenkin lamaantui.

Suuren osaa tarhapimpinella- eli spinosissimaruusuista kukkii huonosti. Ne kukkivatkin aivan hurjasti viime kesänä, joten nyt pukkavat vain uutta versoa. Näitä on esim. Rosa Rupincola ja Nils ja muutkin yksinkertaiset juhannusruusun sukulaiset. Hurjasti piti leikata mm. Linnanmäkeä ja yllättävää, Sointua myös, joka oli viime kesän prinsessoja.

Mutta on ollut kesäkuun iloakin. Laitan niistä muutamia kuvia kesäkuulta:


Linnanmäki kukkii harvakseltaan, mutta sitäkin isommat ovat sen kukat! Nyt näyttää työntävän enemmän nuppuja latvaosiin.


Oikeastaan Martta, rugosalajike, oli nyt kevään ensimmäinen kukkija, mutta nuppua lämmitti kovasti kivipolku, jota vasten pensas on lamonnut. Martta on ryöpsähtänytkin aika laajalle, joten syksyllä taidan sitä aika kovasti karsia.



Ristinummi isoine kukkineen on ollut oikein silmäniloni. Voi kun nuo herkät kukat kestäisivät pikkuisen kauemmin! Kukka on ainakin 10 senttiä leveä, jos ei enemmänkin.


Minulla on kolmessa paikkaa tätä Torniolaaksonruusua ja viimeinkin ne kukkivat runsaasti. Uskon, että ostamani mökinruusukin on samaa lajia. Vaikea havaita eroa.


Wasagaming on komea, täynnä kukkia ja nuppuja ja on valloittanut paikkaa laajalti. Minulla on kiirus saada sille köynnöstävä tuki jollakin tapaa syksyllä. Nyt se nojautuu vielä kolmeen karhuun siinä vieressä. Ihana ruusu!



Kiimingin kaksi keltaruusua kukkivat ruusuaidan portin molemmin puolin runsaasti, mutta sen ehtinyt matkan vuoksi sitä kuvata. Kauniita olivat.

Mutta sitten on nämä suruisat pimpinellat. Niiden  vuoro on kukkia ensi kesänä, sillä niin paljon ne nyt pukkaavat uusia versoja ja kasvavat muuten. Juhannusmorsian ja Nils olivat viime kesän suuria kukkiajoita, mutta nyt kasvaa Nils vihreänä ja morsian on runsain mitoin raakattu. Pimpinellaruusuissa eritoten oli paljon kuivia oksia.

 
Tässä muutama Nilsin kuppimaisista kukista.


Mutta heinäkuulle on luvassa runsaasti ruusujen kukintaa! Minulla olisikin ollut huomenna avoimet puutarhapäivät ja kahvilanavauspäivä, mutta joskus ei käy kuten on suunnitellut. Täytyi perua monet hommat, sillä voimat eivät riitä nyt edes kaikkeen puutarhanhoitoon. Onneksi löytyy apua pahimpaan hätään ja välillä jaksan itsekin jotakin tehdä.

Toivotaan parempia aikoja!


maanantai 2. huhtikuuta 2018

Krookuksen kukinta-ajat vuosilta 2011-17

Minulla on ollut puutarhakirjan kevään ensimmäinen krookuksen kukan aukeaminen ja syksyn ensimmäinen pakkanen vuosina 2011-17. Kevään ja syksyn merkkejä! Mielenkiintoista seurata.


Näkisin, että vuosi 2011 oli se keskeisin, eli täällä Raahen tienoon itäpuolella kukki krookus 15.4. Ennätys on ollut 2012 9.4. Tänä keväänä se ei tule kuuloonkaan! Joka puolella on noin metri lunta. Tosin se voi sulaa vauhdilla, mutta riittääkö lämpöä?

Eipä silti, myös vuosi 2013 oli kylmä. Krookus kukki 22.4. Seuraavat vuodet olivat aikaisempia, kunnes tultiin viimeisiin vuosiin. Vuonna 2016 se kukki 21.4. ja viime keväänä vaasta 1.5.

Saapas nähdä miten menee tämä kevät?!



Kaunista krookuksen kukintaa sinne Etelä-Suomeen! Eikö se jo jossakin kuki, lumesta huolimatta?

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Jyllätyt jäljet!

Korvani herkistyi yksi päivä kummalliselle jylinälle. Ja kun menin pihalle katsomaan, niin tiellä oli traktori pitkän telineen kanssa kaatamassa tuosta naapurin metsästä vanhat koivut pois. Toki olinkin pelännyt syysmyrskyissä, että voi voi, kun nuo koivuvanhukset kestäisivät.



Nyt on se pelko pois. Ja kun katkottuja runkoja katselin, niin ovathan ne keskeltä lahoja, kuten kuvissa näkyy.
 

Katselin pihani kahta vanhaa koivua. Niitä en ole raskinut vielä kaataa. Ne ovat niin paksuvartiset ja vehmaat. Oikealla on kasvamassa uusi kaunis koivu.


Naapurustossa on paljon kaadettu vanhoja puita. On todettu, että tuulenpuuskat ovat olleet usein kovia ja arvaamattomia. Kannattaa vähän katsella noita vanhoja pihapuita. Ne nykyään kaatuvat noilla koneilla pätkittäin niin kätevästi. Sekin maksaa, mutta talon korjaaminen voi maksaa enemmän.

Jylläystä näkyy tänä kauniina aurinkoisena lauantaina muutenkin. Lapset ovat rakentaneet ihmepolkuja ja syvänteitä tuonne paksuun lumeen, ja luulenpa että siinä on koko roppa saanut aikamoista liikuntaa.

 


 
Pitihän itsekin vähän jyllätä. Puhdistin savusaunapolkua. Se on melkein metrin syvä!

Nauttikaamme lumen ja auringon ihanuudesta!




torstai 15. maaliskuuta 2018

Eri vuosien lumimaisemia

Kun olen monet paidat tuolla lumitöissä hiestä kastellut, aloin ihmetellä, onko näin paljon ollut lunta muina talvina. Saattaa olla se ennätyslumimäärä nyt vuonna 2018.

Selasin kuvia, joita olen ottanut tähän samaan aikaan eri vuosina.


Vuosi 2010 oli ihan säällinen...
ja jääpuikot olivat hauskoja tähän aikaan!

Samoin vuosi 2011

Vuonna 2012 oli upeat kantohanget, jopa traktorille!

2013 oli jo aika luminen talvi. Nyt tuolla pöydällä on vielä
enemmän lunta, valitettavasti ei ollut valokuvaa.

2014 tuli lunta aivan sopivasti.

2015 oli aika vähäluminen talvi. Nyt tuota ruusuaitaa tuskin näkyy ollenkaan!

Viime vuonna eli 2017 oli myös lunta ihan sopivasti.


Vuosi 2018, mutta tämän kuvankin jälkeen on tullut lisää lunta!


Onpas jännä nähdä miten lujaa nuo lumet tänä vuonna lähtevät. Hyvää Kevättalvea!

Ja pidetään peukkuja Saaralle!



tiistai 6. maaliskuuta 2018

Ruusuihmisiäni; nettiystävät

Vielä esittelen ruusuihmisiäni lisää. Nimittäin tämän hetken maailmassa on olemassa myös nettimaailma. Se on hyvin todellista, elävää ja voimallista.

Muistan sen hetken, kun sain nettiyhteyden koneeseeni! Se oli iso WAU vuonna 2007. Se tuli elämääni sellaisella hetkellä, jolloin jäin vuorotteluvapaalle monestakin syystä. Yksi syy oli tukea sairasta miestäni ja olla kotona. Kuten tiedätte, sairaus usein pienentää elinpiiriä ja kaventaa liikkumista. Netti avarsi maailmani, vaikka istuin tutulla kotipallillani.

Liityin netissä astro-foorumin keskustelupiiriin. Voi mitä ihmisiä sieltä löysinkään! Profiili-salanimen takana saattoi keskustella hyvin aroistakin asioista ja sellaisista, joista muuten ei juttelisi. Törmäsin siellä moniin sukulaissieluihin. Samalla aloin opiskella astrologiaa. Monia, monia persoonia on sieltä jäänyt elämääni yhä facebookin kautta hyvinä ystävinä. Harvat heistä kuitenkaan ovat intohimoisia puutarhureita.

Blogimaailmaan liittyessä vuonna 2011 minulle avartui puutarhojen ihmeellinen maailma ja aivan toisenlaisia intohimojen päämääriä. Kirjoittaminen oli jännittävää hommaa. Keskityin puutarha-blogissani ruusuihin, mutta muutakin tulee rustailtua. 

Tämän ruusumaailman rinnalle löytyi pian lukijoitakin, mikä oli mieltä kohottavaa. Esimerkiksi Riitta on sitten tullut tutuksi ihan neljän silmän välissäkin. Hän toi toissa kesänä puutarhaani oman pihansa ikivanhan ruusun, jota ei osannut nimetä. Hyvin se on lähtenyt kasvamaan, mutta ei ole kukkinut vielä. Kiitos Riitta pitkästä blogiystävyydesta! Kuten kiitos kaikille blogini lukijoille ja kommentaattoreille! Jokainen uusi lukija on ollut ilo ja jokainen kommentti päivän piristys!


Ja blogimaailman ystäviä löytyy tuolta lukijoistani. Kun blogeja käy usein lukemassa blogiystävienkin sivuilta, niin aina niitä ei tule liitettyä omaan blogiluettelooni. Puutarhablogeja löytyy pilvin pimein! Useita puutarhablogeja minulla on kissasivullanikin, koska kissat kuuluvat puutarhaan, kuten koirat, kanat ja muutkin eläimet. Kissat löysin kaverikseni kuusi vuotta sitten, Ruusa ja Majuri, joista on oma blogi. Tässä tuli esiteltyä nämäkin suloiset ruusuystäväni!


Yhden puutarhamatkankin tein osassa Suomea ja siellä Kuopion ruusutarhassa tapasin toisen blogi-ystäväni, joka hänkin on vieraillut luonani. Leena Meinilästä on tullut aikamoinen taidemaalari, joten puutarhurointi on jäänyt hänellä vähän taka-alalle. Hänethän bongasin alunperin puutarhurien blogisivuilta. Sittemmin olen tavannut puutarhabloggareita myös vierailulla Matti Kuljun luona. 

Blogiystäviä toivon näkeväni enemmänkin tulevina vuosina.


Entäs sitten facebook-sivujen puutarha- ja ruusuryhmät! Voi kun sieltä saa hyviä neuvoja ja vinkkejä!! 

En saa unohtaa erästä hyvää ruusuystävääni, jonka taustalla on joukko ihania ruusuihmisiä, nimittäin Ruusunlehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja on täynnä itse ruusua. Se on Suomen Ruususeuran jäsenlehti. Kiitos, kiitos!!

Kaikki tämä on ihmeellistä ruusuverkostoa! 

Kaikki tämä on lumottua ruusumaailmaa!

En olisi ikinä arvannut mihin joudun, kun ensimmäisen uuden ruusun istutin pihamaalleni!

Ja olen ikikiitollinen, että sinne jouduin!

Tämäkin maailma on rajoitettu aikaan ja tilaan, mutta nautitaan siitä niin kauan kuin sitä on!