tiistai 24. joulukuuta 2019

Runollinen joulukalenteri 24.12.19

Tulihan sieltä luukulta se, minkä ympärillä joulu kuitenkin pyörii; Beetlehemin yö, seimi ja lapsi, se ihmeellinen yö! Toivon että jokainen löytää jotakin kaunista tänä jouluna, ainakin kauniin toiveen sydämestään!


Beetlehemistä tulen kuitenkin 1940-luvulle Raahen Katinhäntään, sen kirkkomäelle, kapealle kujalle ja pienelle mökille, jossa loistaa joulukynttilät. Risto Sassali (1928 - 1985), tuo maailmanmatkaaja, on tässä runossa muistellut lapsuuttaan raahelaisella murteella. Löysin runon raahelaisen Aki Pulkkasen kirjasta Pohjolan Joulu, perinteitä kekristä nuuttiin, 2018. 

Taas kynttilät Katinhännän
joulupuisa pallaa.
Ne paistaa kavullekki komiasti.
Ei kukkaan tiijä mistä asti isä kuusen
haki joulun alla sallaa.

Jo äiti maistaa vähä livekallaa.
Se on hyvvää ja alakaa laittaa pöytää.
Akkunoihin sattaa lumen höynää.
Isä lähtee ulos. Äitiäki hallaa.

Jo kuuluu kolinoita porstuasta.
Ei jäänyt pukki nykkää tulemasta.
Vaikka isä taitaa justiin lunta luuva.

Tuo pukki kelekka!
Toi se, ku lupas tuuva.
Ku on syöty, minä meenki näkkeen unta
ku Tapanina lähen Kirkkomäkkeen.

Risto Sassali

---

Hyvää Joulua!

maanantai 23. joulukuuta 2019

Runollinen joulukalenteri 23.12.19

Yllätys, yllätys! Joulupukki Oopperatalon edessä! Tuo kuva ei ole varmaankaan 100 vuoden takaa!



Yllätys tulee runojenkin parista! Kun tuo kalenterikuvakin on noin hurja, niin hurjaa tulee lisää! Kurkkaan 900-luvun Islantiin skaldirunojen maailmaan. Innostuin oikein, kun tällaisenkin löysin. Ja onhan ne miehet ennen olleet rautaa! Silloin on arvossa ollut jättiläismäinen keho, suuri ja voimakas! Mutta myös luonteen tasapaino. Puolijättiläisiksi viikinkejä on kutsuttukin.

Skaldirunoilijat olivat hovirunoilijoita ja -laulajia Islannissa ja Norjassa. Enimmäkseen he esittivät ylistysrunoja päälliköiden sotaretkistä ja muista merkittävistä tapahtumista. Skald = hän, jonka välityksellä jumalten tahto ilmoitetaan. Runoissa käytettiin poljentaa jota kutsuttiin "ruhtinaanmitaksi". Skaldirunous oli jo häviämässä 1200-luvulla. Päätellään, että skaldi-runous loi pohjan skandinaaviselle runoille ja sanalle runoilija.

Tämä oli aivan uutta minulle. Näin sitä oppii kun tutkiskelee.

Islannissa tunnetuin skaldirunoilija oli Egil Kalju-Grimrinpoika (910-995) ja hänen Egilin, Kalju-Grimrin pojan, saaga. Se löytyi Antti Tuurin suomentamana kirjastoista.

Kerron vähän Egilistä. Hänen perheensä oli muuttaneet Norjasta Islantiin ja rakentaneet mittavat elinpuitteet siellä. Hän oli nähtävästi alle kymmenen, kun otti hevosen ja karkasi sukulaistaloon ja kirjoitti siellä ensimmäisen runonsa:

Tulin kuitenkin Yngvarrin luo.
Hänet, joka mielellään tuhlaa
kultaa rohkeille miehille
halusin minäkin nähdä.
Sano, kullan tuhlaaja,
löydätkö runoilijan
joka kolmen vanhana
punoo runon minua paremmin.

                  Runosta tykättiin ja Egil kirjoitti lahjasta:

Kolme mykkää simpukkaa
palkaksi runosta sain
nuolten taitavalta sepältä,
meriratsujen herralta.
Hän tiesi
mistä Egil ilahtuu;
tyhjän munankuoren
antoi neljänneksi lahjaksi.

                  Kun Egil täytti 12 vuotta, hän oli niin iso ja vahva, ettei aikuisetkaan miehet hänelle                            pärjänneet leikeissä. Egil kirjoitti runon:

Laivan ja kauniit airot,
lupasi äitini minulle.
Suorana seison peräsimessä
viikinkien retkillä,
ohjaan laivan
hyviin satamiin;
lyön hengiltä yhden ja toisen.

                  Tämä suuri urho eli vanhaksi ja runoili viimeiset säkeensä:

Pääni on kuhmuilla,
koska kaatuilen kaiken aikaa.
Velttona roikkuu elin,
ei kuule enää
naisten kutsuja.

Sokeana saan nyt
itseäni lämmitellä,
pyydellä naiselta
sääliä näkemättömälle,
istuinta saan anella.
Kuitenkin muistan
kuinka minua
kuninkaat kunnioittivat,
antoivat kultaa,
arvossa pitivät sanojani.

Ikävältä tuntuu
yksin nukkua
vanhan ukon,
ei ole kuningasta
minua puolustamassa.
Kaksi on jalkaa ja
kumpaakin kylmää,
vaimoa ei ole;
kaikkia kolmea
tahtoisin lämmittää.

----

Viimeinen luukkukin on yllättävä! Sankari sielläkin runoilee, monen seikkailun ja muukalais-legioonan sankari, kotinurkilta. Pian näette! Valmistaudutaan joulurauhaan ja unohdetaan nuo viikingit! Kun noita runoja lueskelin, huomasin, että nuo viikinkiurhotkin nauttivat välillä kotirauhasta ja lapsistaan.


lauantai 21. joulukuuta 2019

Runollinen joulukalenteri 22.12.19

Schönbrunnin puutarhanäkymää Wienissä ja vossikka! Kuinka kauniita olivatkaan hevoset, vaunut ja usein jopa mieskin! Onkohan vaunut vanhoja?


Aki Salmela on viimeinen nykyaikaisista runoilijoita, jota tässä esittelen.  Hän on syntynyt Vantaalla 1976, on helsinkiläinen runoilija ja suomentaja.  Hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa 2004 ja siitä lukien melkein joka vuosi. Vielä lukuisimmin hän on suomentanut ulkolaisten runoilijoiden teoksia.

Å vieraantuu

Å oli alakuloinen, yksinäinen kuin sellaisen planeetan kuu, jolta on lopullisesti kuoltu pois. Tuskin kukaan oli lausunut sitä vuosikausiin. Silloin tällöin se sanoi itse oman nimensä ääneen, kuullakseen miltä se nykyään kuulosti. Siinä oli jotain kolkkoa, ja se teki surulliseksi.
  Yöt olivat pahimpia. Usein Å makasi valveilla pikkutunneille asti ja tuijotti kuun vaiheita verhottoman ikkunansa lävitse. Å tunsi sukulaisuutta kuun kanssa, se muistutti hänen yksinäistä pistettään, ja kun kuu lepäsi vastapäisen talon harjalla, se oli kuin jokin kosminen malli hänestä itsestään. Tuskin kukaan muu maailmassa ajatteli niin. Suloinen kyynel valui alas Å:n jalkaa.

Sanomattomia lehtiä, 2004

perjantai 20. joulukuuta 2019

Runollinen joulukalenteri 21.12.19

Wieniläiset varmasti rakastavat hevosia. Onkohan niitä koskaan poistettu edes katukuvasta vaunuineen? Tässä jälleen arabialaisen hevosen tanssinäytös.


Suomenruotsalainen runoilija Catharina Gripenberg,  syntynyt Pietarsaaressa 1977, on myös päässyt wikipediaan useiden runopalkintojen myötä. Viimeisin on Ruotsin radion runopalkinto 2016.  Hänen runoissaan on leikkimielisyyttä.

Kirjeystäväni kerron sinulle kaikesta kiinnostavasta.
On posteljoonien aika kun nukumme vain posteljoonit valvovat.
Jos synnyt sattumalta postimerkki kielellä älä päädy naimisiin, 
Kohtaloksesi koituu elämä aamunkoiton posteljoonina, ujona
jota harvoin näkee. Mitään eivät kirjeystävät saa pitää omana tietonaan.
Joko käsität miksi postiljoonit ovat niin säikkyjä?
Työskentelen yövuorossa. Aina vuorollaan on yö
ja yötyökaluja käytellessäni päiviä vuorostaan
tulee joka puolelle ihan liikaa. Iköväitkö sinäkin 
bensiiniasemalla voiko se tuikahtaa tuleen mikä sinua kiinnostaa?

Ödemjuka besses lettres från en till en
(Sinä siellä kaukana näytät tutulta) , 2002

Käännös Kristiina Lähde

---

En halua naimisiin posteljoonin kanssa enkä jaksaisi olla posteljooni.
Voi kun muistaisin postinkantajaa pienellä joululahjalla! Rankka työ heillä!

torstai 19. joulukuuta 2019

Runollinen joulukalenteri 20.12.19

Oliskohan tässä luukussa jokin teatteriesitys? Rakennus on outo. Arvailisin, että jokin museorakennus. Nyt vanhassa kaupungissa oli rauhallinen, ystävällinen ilmapiiri. Nämä sadan vuoden takaiset kuvat kertovat paljon myös yhdessäolosta ja ilosta.


Tuo kirja (Tämä ei ole fiktiota), mistä olen poiminut pohjoismaiden runoilijoita ja heidän runojaan, sisältää myös suomalaista nykyrunoutta. Nyt vuoro heillä. Leevi Lehto esittelee suomalaiset sanoilla "Nuo hilpeät suomalaiset", Ääniä (uudesta ) alakulttuurista. Hän tulkitsee uudet runoilijat ja heidän runonsa elinvoimaiseksi runouden alakulttuuriksi. Mielenkiintoista.

Lehdon kertomana Saila Susiluoto kirjoittaa satuja aikuisista. Hän on syntynyt 1971 Helsingissä. Hän on voittanut useita palkintoja ja saanut kirjallisuuden taiteilijaprofessoriapurahaa. Susiluoto on toiminut mm. Nuorten Voiman hallituksessa sekä Suomen kirjailijaliiton hallituksessa. Meriittiä riittää. Hänen runojaan on käännetty 14 kielelle. (Wikipedia)


Prologi

Nainen sanoi lapsilleen: Olipa kerran maailma, samanlainen kuin tuntemamme, erilainen kuin tämä.
Sinne pääsi unissaan. Sinne pääsi jos oli kipeä. Niityllä lenteli lintuja. Ja suseja, huusivat lapset. Ja susia, lipasi nainen, jokaisen linnun sisällä oli lintu ja hännäkäs, jokaisen hännäkkään sisällä oli lintu ja hännäkäs, näin jatkui loputtomiin. Suurimmat riidat, sanoi nainen, käytiin aina sisäpuolella. Suurin rakkaus oli aina ulospääsy. Missä susi, huusivat lapset, kunnes nukahtivat. Ulkona putoili lumi pimeälle pihalle, kevätaurinko levitti valkeaa valo parvekkeille, ulkona kesä vyöryi vihreinä maininkeina peltojen yli. Nainen sanoi: nyt kerron aikuisten sadun. Kerron sen koksa olen lapsi ja kipeä. Kerron sen itselleni ja sinulle:

Siivekkäät ja hännäkkäät. 2002

----
Oh, pitäisköhän lukea tuo kirja? 



keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Runollinen joulukalenteri 19.12.19

Iloisia lapsia tuossa rakennuksen edessä! Mutta mikä rakennus Wienissä? Hauska käydä uudelleen tällä tavalla Wienin matkaa läpi. Kuvassa nähtävästi Kaarlen kirkko.



Nyt esittelen viimeisen löytämäni tanskalaisen runoilijan. Olisin halunnut tähän jotakin Anderssenin lastenrunoista, mutta vaikka kirjastonhoitajan kanssa etsimme läpi kirjailijan aineistoa, emme löytäneet, joten luovuin. Kaiken kaikkiaan hämmästelimme sitä, kuinka vähän on naapurimaittemme runoista käännetty suomeksi.

Lars Skinnebach löytyi Wikipediassakin, josta poimin joitakin tietoja. Syntymävuosi 1973. Hän on runoilija, muusikko, levyttänyt myös ja toiminut mm. toimittajana ja opettajana kirjailijakoulussa.  Oikein olen päätellyt. Wikipedia poimii kirjallisuuspalkintojen saajat, kuten hänetkin (Montanan kirjallisuuspalkinto). Runo kuvaa häntä varmasti parhaiten.

Toteuttaa luontoaan vanhoissa alusmaissa. Myöhemmin joimme drinkkejä
kannella ja yö oli kuin vieras puudutus. Tuletko mukaan?
Sinun olisi kannattanut olla mukana. Sitten lähdimme kotiin. Ihminen
on paise, joka vasta nyt käsittää 
olevansa sairaus. Ajattele asiaa. Taas? Ei, ajattele nyt.
Kiitos ylimielisestä palvelusta. Miten siihen voi sanoa?
Että olen tänään leikinkipeä. Sen lisäksi, tuhoksemme koituu
luonteensa toteuttaminen, luontaisten taipumustensa seuraaminen
Reivaa purjeet. Yötaivas sokean aistimana
Vauhti oli liian kova. Pitää olla kohtelias lähimmäisilleen
viimeiseen asti, loppuun saakka. Kuinka paljon aikaa sinulla on jäljellä?
En usko yhdenkään ihmisen, mystikon tai valistuneen koiran
kokevan maailmaa suurempana kuin minä. Se täyttää jo kaiken
Nostalgia on tunteen inflaatiota
Jokainen tunteenpurkaus on tunteen inflaatiota
Älä aina tee itseäsi naurunalaiseksi

I morgen findes systemerne igen ( Huomenna järjestelmät ovat jälleen olemassa) 2004
käännös Oskar Rossi



Runollinen joulukalenteri 18.12.

Wieniläinen vahtisotilas. Kaikki kuninkaalliset ovat tarvinneet suuren turvajoukon ympärilleen. Eikö kaikki presidentitkin tänään niitä tarvitse. Talot tarvitsevat vahtikoiran tai turvajärjestelmän. Edustakoon tämä vartija kaikkien pukkien ja tonttujen joulurauhan turvaamista. Kaikkien.


Toinen tanskalainen naisrunoilija, Ursula Andkjär Olsen, esillä nyt. Toivon löytävän häneltä jotakin lohduttavampaa. Tämä runoilijan tyyli avataan lauseella: "Politiikasta on tullut niin keskeistä ja väistämätöntä nuoressa runoudessa, että runoilijat voivat tuntea tarvetta ottaa siihen etäisyyttä." Olsen runoissaan yrittää päästä pakoon yhteiskunnan meteliä. Onnistuuko hän? 

Osa runoelmasta Vihreä VII, käännös Jyrki Kiiskinen
(En toteuta tässä Olsenin harvaa kirjoitustyyliään riveissä, on helpompi lukea tiivistetymmin, anteeksi hänelle!)

Nyt on yhteenvedon aika.
Kaiken minkä olemme jo astuneet.
Ja loputkin.

Ulkoapäin tämä ei näytä paljon miltään,
Mutta täältäpäin.

Mikä upea matto!

Sitä minä tarkoitan vihreällä.

Ennen kuin astumme enempää
kuin on todellakin tarpeen.

Olemme tehneet sen mitä minä tarkoitan ruoholla.

Älä pidä sitä kliseenä.

*
Voisinko minä todella juosta pois.

Tuonne tähden kaukaisimpaan tuikkeeseen.
Kauemmas pois.
Sitä ei käsitä.

Vihreämpää ruohoa.

Vihreätä sammalta.
Sitä ei käsitä.

Siksi lähetin sen sinulle.

Kahdenkymmenen päivän halki maana 
ruohona
pikakahvina.

Eduksi...

Rusottavia kasvilajeja.

Jaa.

Ainoa minkä voin sanoa varmasti.
Perspektiivi oli aivan uusi.

En ole ikinä ennen nähnyt sinua siitä näkökulmasta.

En ole ikinä ennen pitänyt sinua silmällä
tämän etäisyyden päästä.

Ja vähä vähältä purressani.

Kiskoessani ruohoa siinä luulossa että se olit sinä.
Toisin sanoin.

Hiuksesi.

Tuliko siitä valmista. Ruohosta valmista.

Siihen suhteeseen kaikki yhdessä perustui.

Kutittaa. Kutsun sinua kutimeksi.
Saat minut aivastamaan niin.

Nyt kun kiskon hiuksiasi siinä luulossa.

Että se on ruohoa.

....