sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 11. päivä

Onnea Tatulla, Danielille ja Tanelille! On sunnuntaipäivä.

Avaan postimerkkiluukkuni ja tralalaa! Tällainen tupsahti tiedostosta:


Oliskohan nyt lapset asialla? Joku onnekas lapsi on voittanut joulupostimerkkikilpailun, arvaan. Tosi hieno. Ajatella mikä sommitelma!  Etsin vuoden 1993. Löytyykö siitä mitään?

Voi ihme, mihin jouduinkaan! Messukeskukseen ja siellähän oli juhlat. Kannattaa katsoa tämä Pikku Kakkosen uutiskatsaus ja nähdä, kun itse tasa-arvoministerikin kiittää lasten töitä!

Jännittävä homma tämä joulukalenteri. Ei koskaan tiedä minne joutuu. Nyt minulla on Pinterestissä oma sivu ihan Suomen joulupostimerkeille. Sinne löytyy aina uusia merkkejä, jotka käyn tallentamassa. Jotkut jopa 'tykkäävät' sivustani. Siis aika hieno idea tämäkin. Kerätä nettisivustolle jotakin, eikä maksa mitään. Harmi vain kun se on katoavana digitaalisena. Eihän näillä sivuilla printattuna mitään tee.

Tähän sopisi aivan ihanasti mukaan Raahen Vanhan Apteekin nukkekoti-ikkunat, joita kävimme pojantyttären Malenan kanssa jälleen ihailemassa. En tahdo saada häntä pois sen ikkunan äärestä.

Valitettavasti unohtui kamera kotiin! Sekä kännykkä. Ehkä laitan kuvan myöhemmin...


lauantai 10. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 10. päivä

Lauantai ja Jutan päivä!

Tekisi mieli ulos potkuttelemaan ja vaikka pulkkamäkeen! Siivouksia on hyvä siirtää ja nauttia viikonloppuvieraista. Tehdä muuta. Onneksi sain siivottua, pölytettyä, tuuletettua vieraskammarin ja pesutilat. Onhan sekin jo askeleita jouluun!

Tuomaan risti on postimerkissä vuodelta 1985. Olen aina ihaillut noita lastutöitä.

Eräs sellainen taidonnäyte on tuossa alhaalla kuvaamani karjalaiset linnut, jotka ripustan joka jouluksi keittiön ikkunaan joka joulu..

Ja tottakai tekisi mieleni jo ostaa hyasintteja tuoksumaan.


Taas huomaan, että olisi pitänyt järjestää postimerkit osuvammin. Tuomaksen päivähän on vasta 21.12.

Mutta näin nyt mennään. En etsi tätä askaretta, liian vaikea ja varsinkin jos ei ole kunnon puuta eikä kunnon puukkoa. En ole koskaan kokeillut. Pitää olla herkkä puukkokäsi, kuin Eemelillä ikään.

Alla nämä karjalaiset linnut, mitkä ovat siis yhdestä puusta taidokkaasti veistetyt. Marianne-ystäväni ne kerran toi lahjaksi noin 30 vuotta sitten. Tuossa ne nyt lentelevät jälleen. Toiselta on kyllä jo siipiä katkennut.


Miten tehdään kunnon joulupaketti. Aikoinaan sitä touhua katselin eräässä kirjakaupassa, minne oli palkattu lahjapaketin solmijia. Voi sitä ruuhkaa siellä! Se oli ainoa lelukauppa kaupungissa yhteen aikaan, joskus 50 vuotta sitten.

Hyvä neuvo tässä, paitsi että hänellä oli kaksipuoleista teippiä. Minä leikkaan tätä yksipuolista aina palasiksi tuolin tai pöydän laitaan, josta on helpompi se sitten ottaa. Valitettavasti kaikki paketit eivät ole tuon muotoisia. Vaikka kaikki lahjathan voidaan aina laittaa laatikkoon. Jos niitä on.

Tässä laitetaa paketti vähän koreammaksi.  Hyviä neuvoja!

perjantai 9. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 9.päivä

Annan päivä! Raahessa on jälleen Annanpäivän markkinat. Rummutuksella herätetään koko kaupunki aamulla liikkeelle. Tapahtumia on ympäri kaupunkia. Vanha juhlapäivä on otettu uudelleen käyttöön jo monena vuonna. Tässä siihen linkki! 

Kun kaupunkiin pitää lähteä kuitenkin ruokaa ostamaan, taidan vähän kurkistaa annallisiakin touhuja.

Postimerkkikin näköjään toitottaa Annan päiviä. Nuorena kuuluin Raahen Teinikuoroon. Osa meistä kokoontui aamulla kello viisi. Kiersimme ympäri Raahea laulamassa Annojen ikkunan alla. Taisi joku Anna olla vähän kiukkuinenkin varhaisesta herätyksestä. Silloinhan meillä oli hauskaa!

Postimerkki on vuodelta 2002, Nina Rintalan piirtämä. Häntä esittelinkin jo tuolla kalenterin 4.päivän postimerkissä.

Olisin voinut tehdä tämän kalenterin paremminkin. Valita eri postimerkin tekijöitä esimerkiksi.

Mutta nyt mennään näin.

Kaamoksessa kaikki vähäinenkin valo kultaantuu. Olette varmaan sen huomanneet. Auringon pienikin kurkistus sen tekee, maalaa taivaanrannan, heijastuu jääkiteisiin sitä valoa, ikkunoihin ja muistuttaa arvostaan. Ja vavahduttaa ihmismieltä lämpimästi.



Jaksoin illasta innostua ja pestä saunan ja kylpyhuoneen. Ihana illalla saunoa tolulle tuoksuvissa tiloissa.
Tässä olisi äideille ja isille sopiva lahja tehdä lasten kanssa: Joulusydän!



torstai 8. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 8.päivä

Kaikille Kyllikeille kovasti onnea, aito suomalainen nimi!

On myös Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivä! Upea musiikkimme! Tähän lisäisin kyllä suomalaisesta musiikista myös laulajamme Saara Aallon, jonka ääneen ihastuin heti, kun kuulin sitä ensimmäisen kerran. Menin oitis sitä kuulemaan Raahen kirkkoon, kun hän siellä vieraili eräänä joulunalussunnuntaina. Kirkko oli täysi. Nyt hän vie maailmalle upeaa suomalaista lauluääntään! Voitti tai ei!

Ja postimerkiksi sattui tämä. Nimittäin kun noita skannasin, laitoin nimeksi numeron ihan summa mutikassa. Olisin voinut järjestää paremmin, esimerkiksi vuosijärjestyksessä. Mutta arvatkaa kuinka paljon tuolla vintillä on kortteja? Ja korttilaatikoita?


Tämä merkki on vuodelta 1982, edellistä vähän vanhempi. Kaunis merkki, kertoo meidän suomalaisten luontosuhteesta jotakin.

Joulusiivouksissa olen pikkuisen edennyt. Yksi kamari on tuuletettu kaikkea vaatetta myöten, jopa verhot! Niitä en vaihtanut jouluisiin. Tein muuta punaista siellä. Siitä tuli soma! Odotankin siihen sukua tulevaksi viikon loppuna.


Nyt voitaisiin askarrella jo noita tonttuja. Kuka muistaa tällaisen villalankatontun?

Löysin tämän Elisan 7-sivustolta. Kiitos Elisa!


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 7. päivä

Sampsan nimipäivä ja puolikuu. Tämän päivän postimerkki kertoo, että jossakin on pukki matkalla. Ei vielä täällä. Postimerkki on kallellaan, skannattu suoralaitaisesta kortista. Eihän se postimerkki aina oikein suoraan mene siihen kortin kulmaan.


Tämä merkki onkin aika vanha, vuodelta 1984. Tekijää ei tiedossa. Vai löytyiskö? 2. päivän postimerkin tekijäkin löytyi, kun eräs lukija sen tiesi. Auttaisiko joku? Tuossa vasemmassa yläkulmassa näkyy jotakin, mutta en saa siitä selvää.

Selailin ahkerasti nettiä siis. Löysin pitkästi tarinaa joulumerkeistä muuten; Kari Teramo, Joulumarkkien tarina. 

Joulusiivous on jäänyt vähän syrjään, kun on ollut noita vieraita ja juhlapäiväkin tässä. Löysin erään valokuva-albumin, josta uupui kaikki päiväykset ja tiedot. Sen kimpussa olin tämän päivän. Olihan tärkeää päivittää valokuvatieto ennen kuin unohdan kaiken. Hm. Olen valokuvien järjestämisessä vuodessa 2009, joten arkistointia ja päivittämistä on vielä monta vuotta. En usko, että useallakaan on kuvia albumissa. Pahoin pelkään, että ne nykyään jää jonnekin muistitikulle tai nettiavaruuteen. Valmista albumia on aina mukavampi katsella kuitenkin. En tosin niitä vierailleni tyrkkää, kuten mummut ruukaavat. Itse katselen ja muistelen. Ja mukava perintö lastenlapsille joskus.

Kuvissa tuvan lehtipinonurkkaus ja laatikko, mihin laitan kaiken ylimääräisen, sen tärkeän, odottaa myös päivitystä. Mitä joutuu roskiin, mitä muistojen kansioihin. Eihän kenelläkään ole tällaisia nurkkia? 

Kaikkea pilipalijuttua. Ei oikein tyylikästä..
Siis parin vuoden tärkeät paperit tuossa!

Tuolin takana mukavasti piilossa. Tuoleille olen jo järjestänyt kirppisvaatteita,
joita olen pessyt. Ystävältä säkillinen niitä. Niitä olen lajitellut:  ehkä minulle, toiselle, minulle, toiselle.
On mukava järjestää ja lajitella, kun on siivottavaa. Ties mitä sattuisi löytymään!

Noita mainoslehtisiä voisi käyttää kyllä askarteluunkin, vaikka näin! 


maanantai 5. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 6. päivä

Itsenäisyyspäivä, Nikon, Niklaksen ja Niilon nimipäivä!

Tietenkin sen postimerkin pitäisi olla joku Suomen synttärimerkki, mutta eiköhän sitä ole tulossa oikein juhlallisesti ensi vuonna enemmän ja varmaan kaiken maailman merkkejä, juhlarahoja yms. kerättävää. Ehkä tämä erehdys joulumerkkien seassa sopiikin hyvin tähän päivään, sillä se ei suinkaan ole joulumerkki, vaikka ensin luulin. Sydän ja kissankelloja! Sopii! Jokainen varmaan tuosta tyylistä jo tuntee tekijän. Uskoisin, että hän on eräs tuotteliaimmista ja rakastetuimmista kortti- ja kuvataiteilijoista, Minna Immonen.

Minna Immonen on Lapin tyttöjä, syntynyt Rovaniemellä. Tässä hänestä enemmän tietoja. 


Tässä eräs hänen kauniista joulu-korteistaan. Kissakin siellä on kelkan kyydissä.

En ymmärrä miten joku ihminen ehtii noin paljon elämässään. Hän on suurperheen äiti, seitsemän lasta! Ja aivan hurja monipuolinen taitei-lijatuotanto!

Hänellä täytyy olla ihmeellinen mies.

Eilen kävin katsomassa naapurin teräsmuoria, jo yli 90-vuotias, sairaalassa. Keuhkokuume iskenyt, mutta pirteänä oli jo ja odotti kotiin lähtöä. Voi kun hän ilahtui, kun tulin. Ja varsinkin siitä, kun toin hänelle sanaristikkolehden! Siitä oikein riemu nousi. Sen verran minäkin naapuriani tunnen toki.

Lumitöitä teen pienissä erissä. Niin on paljon tuota lunta ihanaa! Hyvää hommaa se on. Ja taidan kokeilla tuota kelkkailua. Katselin kylätietä oikein sillä silmällä, että jokos olisi aika potkutella. Tiellä kulki jokin perhe jo pulkkien kanssa. Varmaan olivat pulkkamäessä olleet.

Tervetuloa luminen talvi!! Olen kerännyt steariinijämät. Joten kokeilen nyt kastella paperihiutaleita siinä ja saada niistä jämäköitä. Ensin odottelen askartelukaveria.

Ps. Liitän tähän vielä Suomen Synttärikuvan! On lippu ja kynttilä sekä talvi!



Tässä Birgit-mummon jouluaskareita, eritoten juuri lumihiutaleet.



Joulukalenterin 5. päivä


Nyt tuli mukaan oikein postin näköinen postimerkki tonttuineen. Pulullakin on tonttulakki päässä. Mistähän he oikein keskustelevat? 

Kortin tekijästä en kyllä saa selvää, vaikka suurennuslasilla katselin. Vuosi saattaa olla 2003. Löytyi tekijäkin, Virpi Pekkala, kuuluisa korttitaiteilija. Tässä ihastuttavia talviurheilukortteja!



Hauska löydös netistä oli se, että näitä vanhoja joulumerkkejäkin huutokaupataan ja myydään nettisivuilla. Tämänkin hinnaksi löytyi 1 euro. Joten kannattaa näitäkin kerätä!

Olin joskus lapsena kovinkin innostunut postimerkeistä. Minulla oli aikamoinen kasa vanhojakin. En muista kenelle ne luovutin. Mutta aina kun on kaunis merkki, pistän sen talteen. Kirjahyllyn reunalla on pieni säilytyslaatikooa niitä varten.

Ulkona on ollut kauhea keli.Postilaatikon luona olin jo jäädä kiinni, kun pysähdyin ja selitin ulkomaalaisille ystävilleni, miksi täällä missä asun, ei ole katuvaloja. Sitä he ihmettelivät kovasti. Vielä enemmän, kun kerroin, että tykkään pimeästä, en haluaisi valoja tänne. Näen aina taivaan ja tähdet, revontulet ja Kuun, kun taivas on pilvetön. Heille olisi kuutamovalo aika upea elämys keväthangilla. Yritän sen heille järjestää. 

Missään ei aura ollut vielä käynyt. Ei edes Raahen kaduilla. Toivottavasti aamulla kulkee.

Maailma on niin sanoinkuvamattoman kaunis lumisine metsineen. Alhaalla kuvassa oleva jääkarhu-patsaskin on aivan tyytyväinen.


Vielä ehtii postiin joulukortteja, vaikkapa tällainen!