maanantai 27. syyskuuta 2021

Minä haluan vielä kukkia!

Olipas kummallinen kesä! 

Toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu olivat aurinkosia, jopa kuumia. Elokuu oli pilvinen, sateinen ja kolea. Syyskuu samanmoinen. Odotin heinäkuun jälkeen vielä lämpöisiä päiviä. Olihan niitäkin, mutta ei rantapäiviä. 

Ruusut olivat ymmällään! Kukkivat aikaisin, huohottivat helteessä ja itkivät elokuun koleutta ja sateita. Syyskuussa vielä yrittävät kukkia, vaikka hallakin on niitä runnellut.

Me haluamme kaikki vielä kukkia täällä V-vyöhykkeellä pitkälle marraskuulle asti! Ei se aina onnistu!


Ruukkuruusut terassilla


Scuprosakin ihan pikkuisen haluaa ja Hansa puskee sinnikkäästi nuppuja.



Yhden vuoden ikäinen Henry Hudsonkin tahtoo vielä kukkia ja Nyvelt's ei anna periksi.



Ritausma on kuin silmät räämässä, yrittää aukoa ja William Baffin ei usko kesän loppuvan.


Schneekoppe se vain pullistelee,
eikä tottele syksyn tuleentumista.

Tuon tähän sivulle ruusujen suruakin.
Aina he eivät ole komeita ja iloisia.




Niin tekevät Sävel ja Sointukin. Voi noita polosia! Toivon, että ne jo antaisivat periksi. Sillä toista kukintaansa esittävät kauniimmin monet pimpinellaruusut kuten tämä loistava Linnanmäen kaunotar syysväreissään.




lauantai 21. elokuuta 2021

Ruusutarhassani on 88 henkilöä!

Metsätonttu ei ole kiireiltään ehtinyt päivittää puutarhansa blogia, mutta nyt tulen esiin hyvinkin merkittävän ilmiön kanssa! 

Nimittäin, kun sain viime talven aikana koottua kaikki ruusutietoni ja tarinanit kirjaan Ruusutarhani tarinoita, huomasin erään mielenkiintoisen seikan sitä taas silmäillessani. Kerron kirjani sivuilla 88 ihmisestä! Suurin osa heistä on ihan eläviä läheisiäni, mutta osa myös jo taivaan tuulilla, mutta mielessä hyvin vahvasti. En siis liiku yksin ruusutarhassani. Mitä tällä huomiolla tarkoitan?



Vaikka suurimman osan ruusutarhaani on oman kätteni työtä, ei se ihan yksin synny. Omat pojatkin ovat olleet istutuskuoppia kaivamassa, ruohoa leikkaamassa jne. Monet ystävät ovat myös auttaneet. Sekä vielä useammat tahot ovat olleet puutarhaluomustani tukemassa, kuten naapurusto, kyläyhdistys ja Merenhelmet-yhdistys, kuin myös Matti Kulju Oulujoen Taimistolta ja Jari Särkkä Särkän Perennataimistolta. 

Tässä heille avoimesti kiitokseni. Laskin kirjastani myös heidät, jotka ovat kantaneet iloisesti ja onnea toivotellen ruusuntaimen minulle ruukuissa. Näitäkin lahjoittuksia on 20. Heidät olen etunimeltä kirjassanikin maininnut. Ja kaikki ne ruusut ovat elossa! Paitsi Pirkon ruusu, joka kukki niin komeasti kolme kesää, ei enää ollut elossa, kun sen multahaudastansa keväällä nostin. Muut ruusut kasvullansa kiittää ja kumartaa.

Oppi-isiä ruusutietoisuudesta löytyi myös monta, tässäkin ovat käyneet minua tervehtimässä, kuten Jari ja Matti. Mutta yhtä tärkeitä ovat olleet kirjojen lehdillä he, jotka ovat jättäneet historiaansa nimen ja niin monta kaunista ruusua. Suorastaan ihastuin heihin! 

Tämä kaikki on ollut hauska huomio! Se, että en ole yksin ruusutarhassani, vaan siellä liikkuu ajatusten ja muistojen tasolla kymmeniä muita henkilöitä. Jotenkin tämä sai suoristamaan selkäni nytkin siellä työskennellessäni. En ole turhaan kirjoittanut heistä kirjassanikaan, he nousevat siellä esiin, elämään kanssani. Näin olen arvottanut heidät kuin myös oman ruusutarhani! Olen iloinen kirjastani! Siinä minäkin hassuna metsätonttuna jään elämään!

Eipä silti! Ei sovi unohtaa sitä ainutta elävää ystävääni, joka seuraa askeleitani ruusutarhassa harva se hetki, eli kissani Ruusa. Hän on paras ruusutarhani hoitaja. Ei näy myyränkoloja, ei jyrsittyjä pensaan tai puun runkoja. Uskon, että Ruusalla on oikein hauska ajaa takaa jäniksiäkin. Ruusahan nukkuu terassilla yötkin varmaan toinen silmä aina raollaan.

Ja ne keijut ja muut olennot, joita jotkut näkevät puutarhassani! Niitä on kuulemma 300. Vartijatonttu on iso ja väkevä, kaksi ja puoli metriä korkea.

Yksi voimavara on tietenkin ollut auringonlämmössä, jota tänä vuonna 2021 riittänyt. Kukinta on ollut aivan hurjaa. Olen ollut onnellinen, että olen voinut jakaa sitä kaikkea kahvilavieraitteni kanssa. Muutenhan tukehtuisin yksin siitä kauneudesta! 



Tarhassani on nyt 120 eri lajiketta. Mutta kirjassani kerron 80 muustakin ruususta, omien ruusujeni vanhemmista eli risteytykistä etupäässä. Tutuksi on tultu!

Joten on minulla ollut apuvoimia! Vaikka sitä hikistä hommaa on riittänyt minullekin.

tiistai 16. helmikuuta 2021

Ruusut kukkivat lumipalleroita

Sanotaan, että ruusu kukkii monta kertaa kesässä. Remontoivat ruusut tuottavatkin pari kertaa kesässä ruusunkukkia ja rugosaruusut kukkivat pitkälle syksyyn.

Mutta kukkivat ne muutenkin. Kiulukoitten kypsyessä loppukesästä ne kukkivat oransseja, ruskehtavia, kirkkaan punaisia, rubiininpunaisia, tumman verenpunaisia ja mustia kiulukoita. 

Mutta vieläkin ne kukkivat, kun syksyn ruska leimahtaa niiden lehvistössä. Pensaat saattavat olla kellanvihreitä, keltaisia, oransseja ja punaisen eri vivahteissa. 

Ja kukkivat ne talvellakin. Silloin, kun pehmeä lumi on kasautunut niiden kiulukoiden ja oksien haaroihin muodostaen kauniita lumitupsuja tai lumipalleroisia. Varsinkin tämä talvi 2021 on todella kaunis. Pehmeä lumi ei paina pensaiden oksia maahan ja niiden päitä ympäröi kimmeltävä kuura. Tuuli on pysynyt poissa, mukava pakkasaurinko porottaa täysillä. Koko maailma on ihmeellisen kaunis.

Täällä, vyöhykkeellä V, Raahen kupeessa lunta on ollut yli puolen metrin. Pupujusseja on paljon. Olenkin vähän ollut huolissani siitä, mitä ne poskiinsa pistävät. Ovat kierrelleet ruusupensaista, mutta eivät ole näykkineet varsia, vaan ovat makustelleet kiulukoita. Näin on hyvä!












torstai 31. joulukuuta 2020

Luovia voimia vuodelle 2021!

Lipsuttelin menemään aika liukasta Linnalanperäntietä kynttilälyhty kädessäni. Läksin viemään sitä tuonne tienpäähän Kastellintien varteen. Näin halusin toivottaa kyläläisille hyvää uutta vuotta, pienellä elävällä lyhdyllä.

Tie oli kaunis kulkea, sillä naapurit ovat laittaneet parastaan eri värisiä jouluvaloja pihoillensa, jopa eläviä lyhtyjä sinne tänne. Toivoin näkeväni myös ilotulitusta. Ympärillä paukkui kuin sota olisi. Valoja välähteli kuin elosalamoita, mutta ilotulitusta en nähnyt. Taivas oli sankassa pilvessä. 

Kun pääsin kujan päähän ja asetin siihen kynttilälyhtyni, kuulin hiissaavaa ääntä ja laulun hyrinää isommalta tieltä. Enhän voi ihan hiljaa olla, joten kysyin tulijoita. Isä ja äiti potkurilla olivat liikkeellä, kummankin kyydissä lapsi. Iida-tyttö se laulaa hyräili. Toivotimme uudenvuoden tulevaksi ja pyysin Iidan jatkavan hyräilyä. Sen hän tekikin. Oli mukava tavata!

Tulin kotiin ja iltapalaksi tein nuudelista ja kinkun viimeisestä palasesta, kuinkas muuten, vähän arkisen aterian, mutta taidan ottaa siihen päälle brandylasin ja pohjalle vähän kullan väristä. Näin toivotan uuden vuoden tulleeksi! Hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoilleni! 

torstai 24. joulukuuta 2020

Jouluinen runokalenteri 24.12.20

Olen tehnyt hurjan matkan ympäri Eurooppaa tavoitellen runoilijoita eri maista. Se on ollut hyvin mielenkiintoista. Valitettavasti suomennos on ollut aika puutteellista. Oli vaikea löytää suomennettuja kirjoja. Ne, jotka jäljitin eri kirjastoista ympäri Suomea, ilmestyivät parin kolmen päästä kotikaupunkini kirjastoon. Kiitän kirjastopalvelua siitä! Oli helppoa netin kautta tilata kirja ja hakea se valmiina nimelläni hyllystä! Miten upea kirjastopalvelu meillä onkaan!

Nyt palaan runojen parissa takaisin Suomeen ja ihan Raaheen asti. Löysin kotoisan ja jouluisan runon paikallisesta vuoden 2020 Joululehdestä Raahe-Seuran toimittamana. Kiitos siitä ja kiitos Hely Kokolle, joka lupasi avata runonsa tähän viimeiseen kalenteri-luukkuun.

Ja tämän vuoden postimerkki on oikein kotoinen suomalainen, jopa runoon sopiva.

Jutta Luukkonen, "Joulutupa"

Mukava katsella suomalaisia joulumerkkejä. Ne löytyvät seuraavasta linkistä vuodesta 1973 lähtien :

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_suomalaisista_joulupostimerkeist%C3%A4


Eräs lapsuuden joulu


Muistan erästä lapsuuden joulua
ei lapsilla enää ollut koulua.

Me pipareita leivoimme, torttujakin.
Teki äiti pullaukot, joululimputkin.

Jouluaattona sauna kun lämpeni
tuumasi äiti, jospa kylpemässä kävisi.

Kun pirtinoven jälkeensä oli sulkenut,
oli joulupukki pihalle jo kulkenut.

Se ovelle koputti ja pirttiin tuli,
vaikka äitimme saunan löylyssä suli.

Jakoi säkistä sukat, kintaat ja leluja.
Saimme hältä myös paljon kiitoksia ja kehuja.

Läks' pukkikin matkaansa jatkamaan
muille lapsille lahjoja jakamaan.

Hetken päästä kun hän oli lähtenyt,
kas kummaa oli äitikin jo pirttiin ilmestynyt.

Tuli sisälle hän ihan ihmeissään,
miten ihmeessä oli pukki jo ehtinyt lähtemään.

Mutta eräs arvoitus pikkutytön mielen täytti:
Kuinka joulupukin kädet niin äidin käsiltä näytti?

Hely Kokko
Raahen Joulu 2020
Raahe-Seura ry

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Jouluinen runokalenteri 23.12.20

Tällaisena aikana tarvitaan rohkaisevia ja sanoisinko positiivisesti ja kuitenkin järkevästi rakennettuja sanoja. Uskoisin, että tähän sopisi myös Carl Jung, yhtä lailla parjattu kuin rakastettukin sveitsiläinen tiedemies (1875 - 1961). 

Jotenkin tunnen samaistuvani hänen ajatuksiinsa.


Olen hämmästynyt, pettynyt,
ilahtunut itsestäni.
Olen surullinen, masentunut,
innostunut. 
Olen kaikkea sitä,
enkä osaa laskea sen loppusummaa.
En pysty määrittelemään
sen lopullista arvoa
tai arvottomuutta,
en voi arvioida itseäni ja elämääni.
Mistään en ole täysin varma.
Minulla ei ole mitään
ehdotonta vakaumusta -
ei oikeastaan mistään.
Tiedän vain että olen syntynyt
ja olen olemassa
ja minusta tuntuu
kuin minua kannettaisiin.
Olen olemassa jonkin sellaisen
perustalla, jota en tunne.
Kaikesta epävarmuudesta huolimatta
tunnen olemassaolon kiinteyden
ja oman olemisentapani jatkuvuuden.

Carl Jung

Elämän viisauden kirja
koonnut Hannu Tarmio

WSOY 1991


maanantai 21. joulukuuta 2020

Jouluinen runokalenteri 22.12.20

Nyt on sellainen aika, että ihan tarkoituksella pyrin etsimään positiivisia runoja, sellaisia, jotka osoittavat toivoa ja jotakin, jota kannattaa odottaa. Ukrainalainen joulupostimerkki kuvaa jotenkin odotusta. 

Jaroslav Seifert on tsekkiläinen runoilija Prahasta. Hän ilmaisee pienillä sanoilla odottamisen tuskan, toivon ja sitten täyttymyksen, kun jotakin tapahtuu.


Elämämme etenee
kuin sormet hiekkapaperilla,
päiviä, viikkoja, vuosia, vuosisatoja.
Oli aikoja, jolloin itkimme itsemme
pitkien vuosien yli.

Kierrän yhä sitä pylvästä
jonka juurella niin usein odotin 
ja kuuntelin veden solinaa
apokalyptisista kidoista,
joka kerta ihastellen
kuinka lemmekkäästi vesi keimaili
ryöpytessään pisaroina altaan pintaan,
kunnes pylvään varjo lankesi kasvoillesi.
Se oli Ruusun hetki.


Elämän viisauden kirja
koonnut Hannu Tarmio
WSOY 1991