Ennen kuin aloitan vuotuisen runollisen joulukalenterin jälleen, tuon esiin erään mielenkiintoisen sattuman, jonka olen kokenut. Se todistaa kuinka pieni on maailma.
Joskus 70-luvulla Hyvinkäällä asuessani harrastin kansantansseja. Ryhmästämme tuli Marjatan ohjaimissa hyvä ja se kelpasi PR-toimintaankin. Se tarkoitti sitä, että meitä kutsuttiin tanssimaan vieraisiin maihin. Usein jopa niin, että itse maksoimme matkan maan rajoille ja sitten meidät passattiin valtion taholta. Kunhan esiinnyimme erinäisissä juhlissa. Se oli hauskaa hommaa ja mehän tanssimme.
Yksi tällainen matka kohdistui Amerikan puolelle (Palm Beach-New York-Toronto) suomalaisten pariin siellä. New York oli meille kummallinen, peloittava ja likainen. Joka aamu heräsimme nenässä paksun harmaan nössön kanssa. Yksi tärkeä juttu oli minulle siellä, että löytäisin intiaanien tekemää taidetta. Musiikkia en löytänyt mistään, vaikka kyselin kymmenistä musiikkikaupoista. Siellä katseltiin vain ihmeissään, vähän siten että 'onko intiaaneilla musiikkia'. YK:n rakennuksessa kyselin tätä myös. Siellä minulle näytettiin intiaanien käsitöitä ja puristetulle puhvelinnahalle tehtyjä maalauksia. Ihastuin ja ostin yhden.
Se oli minusta kaunis. Siitä asti se on kulkeutunut mukanani kaikissa muutoissani ja on nytkin yhden kamarin seinällä lasin alle kehystettynä.
Joskus sitten myöhemmin olen todennut, että olin valinnut maalauksen metsäkauriista, joka oikeastaan ilmeni minulle arkkieläimeksi. Ehkä tuolloin muistin Disneyn elokuvan (ensimmäinen sellainen käyntini elokuvateatteri Huvimylly) Bambi, joka vaikutti minuun syvästi. Ja ehkä sieltä juontaa tuo arkkieläin-tyyppinikin.
Muutama vuosi sitten kävin eräällä kirppiksellä ja hämmästyksekseni näin siellä taulun, jota ihmettelin. Onko mahdollista, että edessäni oli samanlainen intiaanitaide YK:n talosta matkamuistona ja nyt jätetty kirppiksen tiloihin. Tottakai ostin sen välittömästi. Kerroin jopa myyjälle, että minulla on kotona samankaltainen maalaus ostettuna New Yorkista. Tässä kuvassa on signeerauskin, Manos Nestoridis 74. Uskoisin, että luku tarkoittaa juuri vuosilukua.
Mitä lukija tuumii? Eikö tyyli ole hyvin samanlainen? Kuvasta on vaikea erottaa lintua. Kukan vieressä yllä on sininen pää. Siitä löytyy linnun, siivet ovat punaiset ja jalat valkoiset. Nimesin linnun Feenix-linnuksi, koska siihen aikaan tein itse rohkeita tekoja, jossa oli vaarana polttaa siipensä. En polttanut kuitenkaan.
Tosin voi olla, että joku taiteilijaporukka on maalannut noita myytäväksi YK:n tiloissa ja he ovat käyttäneet samaa tyyliä. Joka tapauksessa uskon, että vuosiluku on sama. Muistaakseni olin Amerikassa vuonna -75.
Mutta kuitenkin tämä kertoo jotakin maailman pienuudesta. Ihmiset matkustelevat ympäri maailmaa, tuovat sieltä jotakin mukanaan ja jossakin jokin kaksi kohtaa, kuten nämä taulut.
Hymähdin eräälle kolmannellekin seikalle. Lähdin vapaaehtoisesti lukemaan senioritaloon ihmisille, jotka halusivat siihen osallistua (7-10 kuuntelijaa) ja sen hoitokodin nimi on Feenix. Mihinkähän tässä vielä joutuu. Ehkäpä itse olen jonakin päivänä hoidokkina Feenix-hoitokodissa? Otan varmaankin nämä kaksi taulua sinne mukaani.
