Metsätontun ruusutarhassa on kasvamassa noin 120 ruusupensasta V-vyöhykkeellä. Haaveilin ruusutarhasta ja tein sen. Kahvila siinä on ollut jo 11 vuotta. Valitettavasti se on tullut tiensä päähän. En enää keittele kahvia enkä leivo ruusupullia kahvilaani. Ystävät toki ovat tervetulleita viettämään hetkeä ruusutarhassani. Kiitos kaikille heille, jotka ovat tukeneet toimintaani kahvilassa ja vierailleet siellä!
MINUN TIENI ON TÄSSÄ JA NYT
Meidän tiemme ei kulje "tuolla jossain" tai "toisessa ajassa".
Se on mukanamme tässä - juuri nyt. Se on osa kaikkea mitä teemme ja mitä olemme.
Se kulta-aarre, jonka uskomme olevan tavoittelemamme sateenkaaren päässä saattaa osoittautua hyvin yllättäväksi kun sen lopulta kohtaamme.
Michael Garrett
Eräs niistä ruusuista, jonka Felicitas Svejda lähetti Kanadasta valloittamaan maailmaa, jopa puutarhaani asti.
Uskon, että jokaisella on vastuu ohjata Maa-planeetalla asuvaa ihmisolentojen muodostamaa perhettä oikeaan suuntaan. Pelkät hyvät toiveet siitä eivät riitä: meidän täytyy ottaa todellinen vastuu.
Ihmisten omista aloitteista lähtevät liikkeelle maailmanlaajuiset liikkeet elinolosuhteittemme parantamiseksi. Jos sinusta tuntuu, että et voi vaikuttaa asioihin paljoakaan, silloin myös lähelläsi olevat alkavat ajatella samoin - näin menetetään hyvä mahdollisuus.
Jokainen meistä kykenee innostamaan ympäristössään olevia kanssakulkijoita ja kehittämään epäitsekkäitä motiiveja ihmiskunnan palvelemiseksi.
Dalai Lama
Rosa 'Aurora', keltaruusuihin kuuluva löytöruusu Helsingin puistosta, nimetty yhteiskunnallisen vaikuttajan Aurora Karamzinin mukaan.
Katso pelkojen taakse
Elämisen pelolla on kahdet kasvot: toiset pelkäävät sitä mitä on meidän sisällä ja toiset pelkäävät tilanteita, joiden seurauksista emme voi olla varmoja.
Elämisen pelko muuttuu hyvin pian kärsimykseksi. Meistä tuntuu, että jos "elämme pienemmällä liekillä", silloin myös kärsimme vähemmän.
Meidän tulisi kuitenkin ymmärtää, että jos omistaudumme tiedon etsimiselle ja haluamme askel askeleelta paljastaa kärsimykseen kätkeytyvän salaisuuden, on olennaisen tärkeätä, että otamme riskin sekä elää että myös kärsiä.
Arnaud Desjardins
Arnonruusu on löytöruusu. Sen on löytänyt Arno Kasvi kaatopaikalta ja se on nimetty hänen nimellensä. Kauniisti ja ahkerasti kukkiva ruusu.
Kotkan tavoin
Sinulla on ylvään kotkan rohkeus, voima ja aito rehellisyys käytössäsi vasta kun lakkaat vastustamasta elämää ja alat hyväksyä kaiken sellaisena kuin se on.
Sinulla ei ole kykyä muuttaa maailmaa, mutta voit muuttaa itseäsi kun tunnustat heikkoutesi ja ammennat voiman kaikesta siitä missä olet vahva.
Tutki sisäistä maailmaasi - löydät sieltä paljon sellaista, josta voit oppia. Silloin elämääsi tulvii selkeyttä, iloa ja tyytyväisyyttä.
Kim Hartman
Rosa 'Altaica', Idänjuhannusruusu, jonka kerrotaan olevan kotoisin Altain vuoristosta. Siellä on muinoin ollut suomalainen yhdyskunta. Tämä ruusu löytyi ystäväni Aila Nikolan pihan mäeltä, jossa on sijainnut vanha tupa.
Savumerkkejä
Laivan haaksirikosta ainoa hengissä selviytynyt mies huuhtoutui aaltojen mukana asumattomalle saarelle. Hän rukoili jumalia avukseen ja tuijotti joka päivä horisonttiin. Ketään ei kuitenkaan näkynyt.
Mies uuvutti itsensä äärimmilleen rakentamalla pienen majan ohiajelehtivista puista ja keräsi sinne vähäiset tavaransa. Sitten eräänä päivänä ruoanetsintämatkalta palattuaan hän havaitsi, että savukiehkurat kohosivat korkealle ja sen mukana kaikki mitä hänellä oli. "Pahin mahdollinen on nyt tapahtunut minulle", hän ajatteli. Hän oli yhtä aikaa sekä surullinen että vihainen. "Luoja miksi teit minulle tämän?" mies huusi kohti korkeuksia.
Varhain seuraavana aamuna hän heräsi kaukaa ulpalta kuuluvaan ääneen. Se tuli saarta lähestyvästä laivasta! Näin mies pelastui. "Kuinka ihmeessä tiesitte, että minä olin täällä?" mies tiedusteli pelastajoiltaan. "Me näimme lähettämäsi savumerkit", oli vastaus.
Tarinan alkulähde tuntematon
Rosa 'Alavanhovi' kuopiolaisesta kartanosta kotoisin oleva ruusu, myöhemmin löydetty siinä sijainneen lastenkodin pihalta.
Vaikutan ympäristööni
Teoillasi, sanoillasi ja jopa ajatuksillasi on voimakas hengellinen ja todellinen vaikutus riippumatta siitä tietävätkö muut sen vai eivät.
Pienet lähettimemme välittävät värähtelyä riippumatta siitä missä kulloinkin olemme.
Vaikka maailman ongelmat näyttäisivät kuinka suurilta tahansa, me kaikki vaikutamme ympäristöömme riippumatta siitä saako kukaan koskaan tietää mitä me olemme tehneet.
Esimerkki: Rukouksen voimaa on tutkittu kaksoissokkotutkimuksen avulla Harvardin yliopistossa tarkoin tieteellisin menetelmin. Niissä kävi ilmi, että näkyviä tuloksia syntyi, vaikka ne jotka rukoilivat sekä ne, joihin parantaminen suunnattiin, eivät edes tunteneet toisiaan eivätkä olleet koskaan kohdanneet. He saattoivat jopa asua eri puolilla maailmaa.
Tom Hartman
Luumuruusuihin kuuluva 'Ainola' on löytöruusu Oulun Hupisaaren kaupunkipuistosta
Mainittakoon, että tämän suloisen sydänyhdistyksen kalenterin on kuvittanut Ulla Sainio.
Valitsen roolini
Jokainen tilanne, kohtaaminen ja hetki tuo eteemme valintatilanteen.
Minkä roolin valitsen?
Opettajan, oppilaan, kapinoitsijan, neuvonantajan, rehentelijän, vetäytyjän, raivokkaan, ahneen, anteliaan, rauhaa rakastavan, vihaisen...
Roolin vaihtaminen voi olla helpompaa kuin vaatteiden, joskin se edellyttää ymmärryskyvyn ja asenteen muuttamista. Se vaatii meiltä myös vastuuta ja halua olla tietoisia valitsemastamme roolista erityisesti silloin, kun eteemme esittäytyvät uudet tilanteet.
Marie T. Russell
Ruusu kaamosajan piristykseksi, Rosa 'Adele', nöyrä ja ujonoloinen ruusu Kuolan niemimaalta, Kirosvskin ruusutarhasta (pohjoisin sellainen).
Lue sydäntäsi
Kysy itseltäsi joka päivä niin usein kuin mahdollista: "Onko sydämeni kevyt vai raskas juuri nyt? Olenko heittäytynyt mukaan muiden ihmisten pelkoihin vai kuljenko omaa tietäni? Onko sisäinen voimani johdateltavissa vai muistanko totuuden?"
Yksi ihmissuhteen tärkeimmistä tehtävistä on vahvistaa toista osapuolta voimaan paremmin, olemaan luottavaisempi ja elämään vapaana ja sellaisena kuin hän aidosti on.
Alan Cohen
Pirjo Raution luoma ruusu sai ystävänsä nimen 'Aila Korhonen'.
Olen vuodesta 2017 asti vuoteen 2023 kirjannut 'Runollista joulukalenteria' aloittaen raahelaisista runoilijoista viime vuoden aasialaisiin runoilijoihin. Tarkoistus oli vielä penkoa afrikkalaista runoutta, mutta se voisi olla liian haastavaa.
Päädyin 'Syvämietteiseen joulukalenteriin' avaten omia kalenteriluukkujani ja lisäten kirjasta 'Ajatuksia tälle päivälle' Michael Kustannus Oy, johon on kerätty eri henkilöiden ajatuksia. Samalla pysähdyn itsekin miettimään noita syvyyksiä.
Minulla on sydänyhdistyksen kaunis kalenteri, jonka luukkuja tässä myös availen. Ensimmäisestä luukusta tuli kuva vuoteeseen pitäytyvä kettu. En nyt sentään petiin jää, mutta kun on ulkona liukas keli, en lähde sinne liukastelemaan, vaan vietän kotipäivän.
Mitä kuljetat mukanasi?
Zen-tarina kertoo kahdesta munkista, jotka kotimatkallaan tulivat voimakkaasti virtaavan joen rannalle. Kun he pyrkivät toiselle puolelle he näkivät nuoren naisen, joka sinnikkäästi yritti ylittää jokea. Toinen munkeista nosti hänet käsivarsilleen ja kantoi hänet turvallisesti virran yli. Sitten munkit jatkoivat matkaansa. Lopulta munkki, joka oli ylittänyt virran yksin ei voinut enää pidätellä itseään, vaan alkoi soimata veljeään sanoen: "Sinähän tiedät, että on sääntöjemme vastaista koskettaa naista. Olet rikkonut pyhän valan." Toinen munkki vastasi: "Veli hyvä, minä jätin tuon nuoren naisen joen rantaan jatkamaan matkaansa. Kannatko sinä vieläkin häntä mukanasi?"
Kaamosajan piristykseksi yksi ruusu puutarhastani,
Kun taloa korjattiin 2012 pohjoisen ja itäisen seinän osalta, purettiin myös vanha eteinen pois ja uusittiin. Siinä olevat raput nostettiin pihalle ilmentämään uutta tehtäväänsä. Siinä on leikitty, laulettu, runoiltu ja esitetty teatteria. Usein se on ollut myös kirppistavaroita täysi. Se toi omaa juhlavuuttaan Ruusumuorin Kesäkahvila-pihaan. Joskus sille naurettiin, että siinä on portaat, jotka eivät johda mihinkään, ehkä johonkin tuntemattomaan.
Vuosien käytön myötä se alkoi lahoamaan. Sitä korjailtiin, mutta sitten se oli tullut tiensä loppuun. Mietinkin mitä siitä tehdä. Miniäni hoksasi, että voihan sen kääntää nurinpäin ja siitä saa kasvilaatikon.
Tuumasta toimeen. Poika sahasi turhat kaiteet pois, se käännettiin nurin, irrotettiin lahonneita lautoja, korjattiin ja tuettiin. Niin siitä tuli oiva kasvilaatikko. Minunkaan ei tarvinnut enää olla polvillani perkkaamassa porkkana-, palsternakka- ja tillirivejä ym. Siinä kasvoivat pavut, persilja, pinaatti ja mm. kurkkuyrtti aivan liikaakin. Biolanmultaa siihen käytin. Alle laitoin noita muovisäkkejä, jotka reiítin, jotta liika vesi pääsi pois.
Kiitos vanhoille portaille! Mukavan satoa siitä sain pitkin kesää! Ja syksyllä pakasteeseenkin.
Kun ruusutarha alkaa rehottaa yli äyräitten, täytyy tehdä valintoja. Antaako niille tilaa vai kurittaa tai jopa hävittää tai antaa pois, jos joku haluaa?
Kun kesäkahvila tuli tiensä päähän, en tarvinnut enää villiä rosa rugosaa, jota tunnistuksen vuoksi usein osoitin vierailleni. Nyt hävitin sen. Mukava sammalsohvakin sai enemmän tilaa tulla ja istua. Toinen ruusu, jonka kuorin pois, oli jo surkastunut olemattomiin, toinen kiiminginkeltaruusuista. Joten hävitin sen ja samalla yhden metsäruusun, joka alkoi levitä liian runsaasti. Istutin paikalle sipulikukkia.
Yksi harvinaisuus, jota haluttiin ja etsittiin kovasti, oli 'Karjasillan kulkuri'. Se haluttiin muistoksi erääseen pihaan, jossa mies oli menehtynyt ja oli Karjasillalta kotoisin. Tämä ruusu olisi muisto hänestä. Joten luovuin tästä ruususta kokonaan, sillä toivottuja juuritaimia se ei tehnyt. Se kaivettiin pois ja toivon, että se viihtyy uudessa pihassa, jossa sillä on hyvin tärkeä merkitys.
Yksi tyhjä paikka on norjalaisen 'Hurdalin' paikalla. Se on ollut monena kesänä komea kuin mikä, mutta tänä keväänä kuoli. Siinä oli komeat silmut, jotka eivät kestäneet päiväisen kovaa kuumuutta ja ainakin yhden yön -7 pakkasta. Olen leikannut sen ja odottanut. Tällainen oli edellisenä kesänä -23
Ps. Näin kuin näinkin pienen ruusuntaimen työntyvän Hurdalin paikalla ja seurasin sitä. Mutta se nääntyi ja kuihtui pois, vaikka kastelin sitä. Uskoin, että olen sen menettänyt. Mutta ei! Eräs vieraani ruusua katsoessaan huomasi, että onhan tuolla kuituneiden runkojen välissä kasvamassa uusi vankka taimi. Ah, ihanaa! Ja sitä olen seurannut, se on jo metrin korkealla. Hurdal selviää, uskon.
Enpäs ole näin tylsiä kuvia ennen laittanutkaan! Huh, täytyy jollakin paremmalla tämä päättää. Itse Hurdal viime kesänä!
Olen ihan tarkoituksellakin ostanut keväällä jäännössipuleita, halvalla saa, joskus uusiakin syksyllä. Olen huomioinnut kuinka monta lajiketta nekin keskenään jakavat. Niissä on joku tuoksullinenkin, kerran sain sellaisia lahjaksi, mutta en hoksannut silloin laittaa niitä maahan.
Tässä näpsäsin kuvia. Ne kukkivat yhtäkkiä ja hups kuihtuivat pian tässä helteessä. Yksi kysymys olisi. Jotkut sanovat, että kun kukinta on lakastunut, lehdet voi leikata alas ja että silloin ne kukkisivat enemmänkin seuraavana keväänä. Onko tosi? Voiko ne laikata alas ruohonleikkurilla?
Niitä on myös isompia ja pienempiä laatuja. Tämä alla oleva sipulikasvi on otettu muistoksi erään Tampereen lähistöllä olevan järven saaresta. Enhän minä niiden nimiä muista. Mutta sanoivat, että tämä on ikivanha lajike. Kaunis se on ja olen yrittänyt sitä vaalia.
Ensin suru!
Minun iki-ihana norjalainen löytöruusu 'Hurdal' kuoli melkein silmieni edessä. Se oli niitä aikoja, kun ihailin sen silmuja ja korkeutta ja aurinko paistoi niiin! Kunnes tuli hallayö -7! Ruusu oli siinä herkässä vaiheessa, ettei se kestänyt sellaisia muutoksia, enkä tietenkään arvannut sitä suojella. Se kuoli kokonaan. Nyt sitten jännään, nouseeko uutta versoa, kuten monet ruusututtavat ovat lohdutelleet.
Tässä se ihanainen viime kesänä!
Sitten iloja. Kaikki puut, niin luonnossa tuomi, ja pihassa suklaakirsikka, saskatoon, haskap, pilvikirsikka, viinamat, karviainen ja omenapuu kukkivat ennen näkemättömästi! Ja ruusupensaissa nuput! Sitä voi vain ihailla!
Ja tuomen tuoksua piti saada ihan huoneeseen asti! Oi siunattu kauneus!
