perjantai 30. joulukuuta 2016

Energistä Uutta vuodelle 2017!!

Joulutouhut menivät. En kyllä ennen ole sellaiseen pukkiin törmännyt minkä löysimme terassilta lahjasäkkeineen. Hän nukkua kuorsasi siellä korituoliin vaipuneena. Kyllä pojantytärtä pelotti sellainen pukki! Heräsi pukki kuitenkin, kun ympärillä häntä ihmettelimme, ja virkeänä astui sisään. Mukava pukki hän oli, mutta matkastaan väsynyt.

Pihalle oli aattopäivänä ilmestynyt tällainen lumiukkokin, komea kuin mikä!!

Sen myötä toivotan kaikille HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! 

Toivon kuitenkin ettei kenellekään käy, kuten tälle lumiukolle...





torstai 29. joulukuuta 2016

Onko Pohjolan Kuningatar nimensä arvoinen?

Paluuni ruusujen maailmaan alkaa niiden aateluudella. Kyseessä ei ole aateluuden perintö, vaan ruusun itse ansaitsema aateluus.

Ruusu on aina kukkien kuningatar, mutta miten sen aateluus mitataan ruusujen keskuudessa. Mielikuva tuo eteen villiruusut ruusujen kansakuntana, sitkeänä rahvaana, joka omilla voimillaan kukoistaa ja pitää itseään hengissä. Se aateluuden voimakkain pohja! Aateluuteen lasken sellaiset ruusut, jotka oman risteytyksen tai ihmisen käden kautta luovat klassisuuden, ovat iki-vihreitä, kunnioitettuja ja rakastettuja läpi vuosikymmenien, jopa vuosisatojen ajan kukkien eri maiden puutarhoissa. Niitä ei unohdeta taimitarhoissakaan, vaan ne ovat aina kaupan, aina nimensä veroisia, aina puutarhureitten huulilla.

Tällaiseksi katsoisin ainakin kaksi rugosaruusulajiketta; Pohjolan kuningatar ja Hansaruusu. Olen tutkiskellut molempien tietoa netistä ja kirjoista ja hämmästynytkin niiden maineen taustasta.

Ensin tuo Pohjolan Kuningatar

Muistan erään kahvila-asiakkaani, jonka huulilla tuo ruusun nimi pyöri erittäin kunnioitettavasti, oikeastaan sen kasvupaikan tähden. Hänen lapsuuskodissaan tai mummolassa, en nyt muista kummassa, oli kasvanut tuollainen Pohjolan Kuningatar. Ehkä jo ruusun nimi oli saanut taianomaisen tunteen tuossa naisessa jo tyttösenä. Kun hän sai sitten aikuisena kuulla, että tämä lapsuuden paikka oli myyty ja raivattu uusiksi, tuli hänelle hätä tuon Pohjolan Kuningattaren puolesta. Hän kulki vanhalle pihamaalle ja puhutteli nykyisiä asukkaita kysellen ruusun perään. Uudet ihmiset eivät tienneet muuta, kuin että traktorikauha oli kuljettanut vanhoja pensaita läheiselle maansiirtopaikalle.aKoska tämä vierailijani oli ollut toiveissa siirtää tuota Pohjolan Kuningatarta omalle pihalleen muistoksi, ei hän jättänyt asiaa sikseen. Hän sai tietää kauhakuormaajan nimen ja meni tapaamaan häntä. Näin hän sai tietää mihin tuota maata oli siirretty. Siellä tonkiessaan hän löysikin etsimänsä ja vieläpä elossa! Iloisena hän kertoi tätä tarinaansa ja kiitteli ruusua, joka oli jo hyvin alkanut kasvaa hänen pihallansa. Pohjolan Kuningatar oli nostettu sille kuuluvalle jalustalleen!

Hänen kertomansa liikutti mieltäni. Ruusu ei ole vain ruusu, vaan se kantaa mukanaan rakkaita ja tärkeitä muistoja. 

Minäkin löysin eräänä syksynä alennusmyynnistä Pohjolan Kuningattaren ruukkutaimen. Se oli aika raihnaisen näköinen, mutta yritin istuttaa sen hyvin ja hoidin sitä syksyn. Se kumminkin kuoli. Ehkä sillä oli liian heikot juuret, eivät jaksaneet ravinteita imeä. En jättänyt asiaa sikseen, vaan viime keväänä hankin uuden ja voimakkaan ruukkutaimen tästä. Kun se kesän etsi uudella paikallaan voimia, se oli jo hyvällä kasvulla syksyllä ennen talven tuloa. Luotan kuningattareni kasvuun.

Itse tuo ruusun nimi loi minullekin pohjaa alunperin ruusuinnostukseeni. Pienellä pyhiinvaellusmatkallani Hämeessä, jota kuljin parantaakseni mieheni menetyssurua, etsin myös tarhoista juuri tuota kuningatarruusua. Uskon sen löytäneenikin eräästä vanhasta puutarhasta, tässä blogisivu vuodelta 2011.

Oman pihani ruususta en ole vielä saanut kukkivaa kuvaa, mutta alla oleva sieltä vaellusmatkaltani. Tästä ruususta olikin maininta, että se on hidaskasvuinen. Ehkä sitäkin sitkeämpi sitten.

Ruusukirjat kertovat tuosta ruususta, sen historiasta ja nimi-tyksistä: venäjäksi 'Tsaritsa Severa' silloisen tsaarittaren kunniaksi, saksaksi 'Keiserin des Nordens', ruotsiksi 'Nordens Drottning' ja suomeksi Pohjolan Kuningatar. 

Mutta onko ruusu nimensä ja maineensa arvoinen?

Ainakin sitkeä ruusu se on pohjoisiin olosuhtei-siin. Sitkeyden se onkin nähtävästi saanut villiruusu taiganruusun geeneistä, osaltaan ru-gosaruususta. 

Henry Väre kertoo Ruusunlehdessä 1/2006 siitä näin: Venäläinen kasvitutkija K.J. Maxi-mowitcz lähetti Pie-tariin Japanista kerää-miään siemeniä. Kasvi-tieteellisen puutarhan esimies E.A. Von Regel kiinnitti huomionsa kauniiseen kerrannais-kukkaiseen pensaaseen, joka otettiin lisäykseen ja nimettiin tsaariperhettä kunnioittaen lajikkeeksi 'Tsaritsa Severa' (Alanko ym. 2002). ”

Ei siis tiedetä, onko tämä kuningatar jalostamisen tulos, vai onko siemenristeytys tapahtunut luonnostaan. Joka tapauksessa ruusu poikkeaa rugosaruusulajikkeista lehtiensä ansiosta ja vähäisen kiulukoittensa kasvulla. Itse kukka on voimakastuoksuinen ja violetinpunainen, kuitenkin hansaruusua pienempi.

Vanha ja arvokas sen täytyy olla, kun sitä vieläkin kunnioitetaan. Samainen laji on löytynyt Suomen vanhoissa taimiluetteloissa vuodesta 1952. Vielä se on ainakin Oulujoen Taimistolta ostettavissa, josta minäkin sen pihaani toin. 

Katselin varsin ulkolaisiakin taimitarhoja ja sieltäkin sen löysin. Löysin mm. Puolasta erään taimitarhan sivut nimeltä Szkolka Roz Rosarium, mikä näytti mielenkiintoiselta. Siellä kerrotaan tästä Pohjolan Kuningatteresta ihan ylistäviä lausuntoja. Sen kerrotaan kasvavan ja hyvin menestyvän jo vuosia Suomessa, Kanadassa ja Alaskassa asti.  Sen historiasta mainitaan sen kasvattajaksi Edward August von Regel Venäjältä vuonna 1860. Villiruusun ohella sen toinen esivanhemmista on kurtturuusu nimeltä Rubra Plena. 

Siis olisiko sittenkin jalostustulos!

Toki tätä kuningatarta mainostetaan yhä muidenkin maiden taimiluetteloissa, mm. Saksan. Joten hyvällä syyllä minun on uskottava, että ruusu on nimensä veroinen. Näiltä näkymin se on kantanut uljaasti kunniaansa ja näkyvyyttänsä 150 vuoden ajan, kun useat jalostetut kauniit ruusut häipyvät unohduksiin siinä kuin päivän iskelmät ja tähdenlennot. 

Siis kumarran ja kunnioitan ruusutarhani ansioitunutta kuningatarta; POHJOLAN KUNINGATARTA! Uskon, että se kohoaa vielä arvoonsa tarhassanikin, vaikka sen kasvun kerrotaan yltävän vain 150 senttimetriin. Vuonna 2006 se kohotettiin Suomen Ruususeuran ansiosta vuoden ruusuksi. 


tiistai 27. joulukuuta 2016

Takaisin ruusujen maailmaan!

Mukavaa oli seikkailu joulukalenterin postimerkkimaailmassakin, mutta ruusut taas kutsuvat. Niistä riittää tarinaa, aina vain. Tottakai!

Juuri nyt olen hyvilläni puutarhaani peittämästä lumesta. Siitä on noin 20 cm. Välillä sitä sulaakin, mutta taas sattaa lisää. Tosin pelkään, ettei maaperälle ole tuollainen sää hyväksikään. Sehän tekee jäätä maan pinnalle. Uskon kuitenkin, että syystalvesta jämähtänyt routa suojelee liialta märkyydeltä.

Nukkukaa hyvin pienet ruususeni!








Tähän on tuleva "ranskalainen salonki" ranskalaisine ruusuineen, joita olen jo varannut Oulujoen Taimistolta. Hyvin suojainen paikka, joskin pitää miettiä tarkkaan, että laita ruusuja puolivarjoiseen paikkaan. Iltapäivän auringon osin peittää päärakennus vasemmalla. Olkkala-ruusu, sekin ranskalaista alkuperää, onkin jo tuossa taustalla! 





Mukavaa ja unelmien täyttämää Uutta Vuotta 2017!!!

lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 24.päivä

Nyt jännittää! Joulupukin päivä! Enkä tiedä edes tuleeko hän! Olen yrittänyt kovasti soitella hänelle!

Tässä on sitten ne tämän vuoden joulupostimerkit, jotka bongasin minulle lähetetyistä korteista.

Kauniita nekin. Joten näin aukaistiin viimeinen luukku tästä joulukalenterista!


Erkki Melartinin Lapin Joulu

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 23. päivä

Joulu lähestyy!!  Sennin ja Noelin nimipäivä! Eikö tuo Noel tarkoita jotakin erityistä? Kyllä vain. Vanhassa ranskan kielessä Noel tarkoittaa joulua. Noel-sana liitetään myös taiteeseen ja musiikkiin. Sitä käytetään myös etunimenä, ymmärsin, että se on aika kansainvälinen nimi.


Jotenkin tämä joulumerkki ei mielestäni ilmaise Suomea. Ensinnäkään meidän pukki ei lennä taivaalla. Toisekseen meillä ei ole tuollaista vuorta. Ehkä joulupukin satumaassa? Tuosta tulee kyllä mieleen jouluinen tarina, mikä on kuvallisesti hyvin kaunis, mutta ei sekään mielestäni kovin suomalainen. Kyseessä on Joulutarina, Juha Wuoljoen ohjaama fantasiatarina joulupukin synnystä. Huomata kannattaa, että se todella on fantasiatarina. Enkä ihmettelisi, jos tämä postimerkki juontautuisikin samasta tarinasta.  Tarinaan on laitettu joulupukki poroineen lentämäänkin.

Suosittelen kyllä tätä elokuvaa, vaikka joululahjaksi, jos sitä ei kotona vielä ole. Se on hurmaavan kaunis ja mielenkiintoinenkin, sopiva koko perheen tarinaksi.

Tässä ennen joulua kerron teille vähän noista joulupostimerkeistä, joita Pinterest-sivulleni olen kerännyt. Innostuin keräämään niitä maailman laajuisesti ja hämmästyin niiden omaperäistä joulun leimaa. Yleisesti esimerkiksi katolisissa maissa on postimerkin aiheena Jeesuksen syntymä ja kaikki siihen liittyvä itämaisine tietäjineen. USA:n postimerkissä punainen joulupukki joko lentää taivaalla poroineen tai on kiipeämässä savupiipusta sisään. Pinterest ojensi minulle mukavan piristeen. Taidan jatkaa postimerkkiharrastustani ja etsiä käsiini kaikki kissapostimerkit. Olenhan myös kissamuori!

Tässä esimerkkinä Pinterest-sivultani Uuden Seelannin joulupostimerkki vuodelta 2012! Kaunis omalla tavallaan. Astrologiasta kiinnostuneena, tottakai, nostan nämä vanhat astrologit esiin. Jos joku haluaa tutustua näihin postimerkkeihin enemmänkin, tässä sivustoni sinne!



Hyvää Joulua kaikille! 

torstai 22. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 22.päivä

Raafaelin nimipäivä! Liitan tämän nimen enkeleihin. Kurkistin wikipedian tietoon tästä enkelistä, tässä:

"Arkkienkeli Rafael on apteekkien, sokeiden ihmisten, ruumiillisten vaivojen, silmävaivojen, suojelusenkeleiden, iloisten tapaamisten, mielisairauden, rakastavaisten, painajaisten, hoitajien, apteekkarien, lääkärien, matkaajien ja nuorten ihmisten suojeluspyhimys."

Tältä Taivaankaaren sivulta löytyy siitä lisää tulkintaa. 

 Olisikohan seuraavassa joulumerkissä enkeli? Ei ihan enkeliä tullut, mutta matkaajia kylläkin. Ja Rafael-enkeli on muun muassa matkaajien suojelusenkeli. Tuntui äkkiä hyvältä tuo Rafaelin maininta. Toivotaan tällä viikolla tämä enkeli kaikkien matkaajien suojelijaksi.




Ei kai ole paha, jos kerron vähän vielä enkeleistä. Uskon Jumalaan, omalla tavallani, uskon tuntemattomaan voimaan, vaikka en kovin kirkkouskovainen olekaan. 

Minulla on autossa roikkumassa eräs lahjaksi saatu enkeli. Joka kerta kun lähden ajamaan, tai ainakin matkalla, ojennan käteni, silitän enkeliä ja pyydän suojelusta. Uskon, että kun pyytää, he sen kuulevat.

Koin viime E-Suomen matkallani, jota yksin ajelin, pimeässäkin, että minua kyllä suojeltiin mitä omituisimmalla tavalla. Jokin kumma ohjasi minut aina syrjään moottoriteiltä. Sain ajella usein ruhtinaallisen yksin vähän mutkikkaita sivuteitä, jopa vanhaa Hämeentietä Hyvinkäälle saakka. Ja ihan syystä. Kai enkeli huomasi, että vanha muorille, joka on huonosti nukkunut edellisen yön, on hyvä pysytellä hereillä tien mutkissa ja pystyy paremmin syventymään ajamiseen kuin vilkkailla moottoritiellä, missä mennään yhtä hurjaa suoraa. Tullessakin Kokkolan tiellä, jossa oli paksu sumu, ja edessä leveäkuljetus, tapahtui sama juttu. Siellä pitkä autojono seurasi hiljalleen kuljetusta, eikä päästy ohittamaan. Jostakin kumman syystä käännyinkin parkkipaikalle vähän jaloittelemaan ja venyttelemään jäseniäni. Naukkasin vähän eväitänikin. Kun lähdin jatkamaan matkaa, huomasin leveäkuljetuksen pysähtyneen kaukana vilkkuineen. Kun tulin lähemmäksi, oli sen perässä olevat kaksi autoa ajaneet ojaan. Nähtävästi jollakin oli tullut kiireinen pysähtyminen. Huokasin ja pääsinkin ohittamaan tiellä ihmettelijät. Olisinkohan ollut mukana peräänajossa, jos en olisi pysähtynyt?

Joten suuri myötätuntoni joulun alla ajaville! Hiljaisesti lausun heille rukouksen. Tässä  vielä kuva Rafael-enkelistä! Titianin maalaus wikipedia-sivuilta:


Tähän laitan lisää enkelilaulua: Kuului laulu enkelten...Tomi Metsäketo

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 21. päivä

Nyt on SE PÄIVÄ!! Talvipäivän seisaus! Se merkitsee sitä, että meidän leveysasteet ovat siinä pisteessä, jolloin maapallo ei enää käänny varjon puoleen tahollamme Aurinkoa kiertäessään, vaan alkaa kääntyä valon puolelle, pikku hiljaa. Tuo nyt oli vähän hankalasti sanottu, mutta joka tapauksessa päivät alkavat pidetä auringonvalon kanssa.

On Tomi, Tuomaksen ja Tommin nimipäivä! Onnea kaikille heille! Muistissa pyöri heti aika usea Tomi, Tuomas ja Tommi! Postimerkki vuodelta 1999 kantaa tekijänsä nimeä, mutta näen vain Mikon. Vai onko Pirkko? Tietääkö joku sukunimen?


Jokohan se Pukki valmistautuu matkaan siellä missä ei vielä Aurinko nouse, mutta revontulet houkuttelevat satoja ja tuhansia turisteja niitä ihmettelemään.

Täällä on ollut harmaata, usvaista ja liian lämmintä. Lumi sulaa kavalalle jäätikölle! Kylätie on hiekotettu eikä potkuri enää luista. Minua vähän harmittikin, sillä olisin tänään esitellut ulkomaalaisille vierailleni potkurin käytön. 

Joulumusiikki virtasi tosiaan sydämeeni nyt Pattijoen kirkossa, kun olin kuulemassa Cadenza-kuoron esityksiä siellä. Pakko nyt laittaa tähän yksi heidän lauluistaan, ei tosin laulamana. En ole enää niitä askareitakaan ehtinyt tähän penkoa.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 20. päivä

Nyt on ihan jännittävä katsoa mikä postimerkki tähän ilmaantuu tiedostostani, jonka loin ennen joulukuuta.

Mukava postimerkki tulikin tälle päivälle, vuodelta 1995! Benjamin ja Kerkko viettävät nimipäivää. Muistankin yhden Benjaminin. Hän oli aivan hurja luistelemaan ja pelaamaan jääkiekkoa. urheilullinen poika. Muuten hän oli aika ujo ja hiljainen. 

Itse lopetin luistelun noin 10 vuotta sitten, kun huomasin, että tasapaino ei ole enää niin hyvä. Nilkkani väsyivät myös. Taisinkin viime kesänä myydä vanhat luistimeni pois kirppisaitassani. 

Kun olin lapsi, isä piti huolta, että opimme kaikki mahdolliset urheilulajit. Hän teki meille jopa korkeushyppytelineet. Sukset olivat tärkeät, joiden nokkia hän taivutteli kuuman hellan ääressä ja tervasi hyvin ennen hiihtokautta. Kengän pohjiin hän hankki jonkinlaiset terät, joilla opeteltiin luistelemaan pienen lammen jäällä. Isä jäädytti useana talvena myös pihalle pienen luistinkentän. Myöhemmin sain poikien hokkarit kai joltakin käytettynä. Minua vähän hävetti, kun kaikilla muilla tytöillä koulussa oli kaunoluistimet. Jopa luisteluhameita oli useilla. Mutta eivät he minua kiinni saaneet kun painelin hokkareillani. Opin toisenlaisen luistelutavan kuin kärjillä potkimisen. Kun vihdoin sain kaunoluistimet, oli mukava opetella kaikenlaisia temppuja. 

Näin se postimerkki herätti muistoja! 

Nyt on kylällä kunnon luistinrata aitoineen. Kylän pojat sitä huoltavat, jäädyttävät ja auraavat. He ovat innokkaita jääkiekon pelaajia.

Toivon todella mukavia jouluilmoja kaikille!


Joulukalenterin 19. päivä

Jouluviikko alkoi. Nyt töpinäksi joulua loihtimaan!

Iiro, Iikka ja Isakki juhlivat nimipäiviään tänään. En juurikaan tunne tämän nimisiä, mutta kun olin kansakoulussa, luokallani oli Iikka-niminen poika. Juuri nyt tämän nimisiä en ole tavannut. Iikka oli kiltti ja ujo poika. Hän on merkitty sen aikaisessa luokkakuvassa ristillä. Arvannette mitä se merkitsi.


Tässä merkissä on nyt se karjalainen lintu, tosin vähän toisella tavalla tehty kuin minun. Juttelin siitä jossakin tuolla alkupäivinä. 

Noista ikkunoista sen verran, että olen laittanut alakerran huoneisiin punaiset jouluverhot. Työhuoneessa tyydyn vanhoihin. Vain pienen valopalloketjun siihen laitoin. Mukava yölläkin. Ei ole liian räikeä, kuten kynttelikkö, vaan antaa sopivasti valoa. Nuo 7-sarjan kyntteliköt ovat minusta aivan liian kirkkaita. 

Ikkunoista vielä. Naurattaa yhä, kun muistelen erästä kerrostalon rouvaa, jolla oli aikaa seurata maailman menoa. Hän katseli aina, miten vastapäisen talon ihmiset vaihtoivat verhoja. Hän tiesi, kuka vaihtoi usein, kuka niitä tuuletti. Ja hän tiesi myös missä ei oltu koskaan vaihdettu!! Kyllähän sekin tapa kertoo jotakin ihmisistä. Ikkuna on tärkeä aukko ulos maailmaan ja sisään asukkaisiin.

Ja vielä ikkunasta. Takaisin sinne Raahen kaduille. Siellä vanhan Raahen joissakin ikkunoissa on kaksi posliinikoiraa. Niitä muinoin toivat merimiehet muistoksi kotiin matkoiltaan. Ja merimiehen muija kyllä osasi käyttää niitä hyväkseen. Jos koirat katsoivat ikkunassa ulospäin, saattoi huoletta mennä taloon vierailemaan. Talon isäntä ei ollut kotona,  usein merillä. Mutta jos koirat olivat selin ikkunassa katse sisätiloihin, oli se merkki, että mies oli tullut meriltä ja silloin haluttiin olla rauhassa vierailta. Tämän voi jokainen tulkita omalla tavallaan. :D

Tämänkin kuvan lainasin Visit Raahe-sivustolta, jonne voi enemmänkin kurkistaa ja lukea Vanhan Raahen elämästä. Kuva Sanna Walleniuksen blogista.



sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 18. päivä

On sunnuntai, Aapon ja Ramin nimipäivä! Kyllä minä sellaisiakin poikia tunsin, Aapoja enemmänkin! He olivat kaikki vähän villejä poikia, mutta ihan mukavia.



Jouluinen kaupunki on esillä postimerkissä. Ei siis enää punaisia mökkejä! Kaunis sommitelma merkissä!

En ole koskaan viettänyt joulua suurkaupungissa. Raahea ei sellaiseksi voi sanoa, vaikka sielläkin on viime vuosina rakennettu lisää kerrostaloja. Vanha Puu-Raahe on suojeltu. Siksipä siellä tuollaiset kalenteri-ikkunakierrokset ovat tulleet yhä suosituimmiksi. Huomasin siellä kulkeissa, että hyvin useat ei-kalenteri-ikkunatkin olivat myös juhlavalaistuksessa koristeluineen. Malena-tyttönen tietenkin huomasi siellä erään ihmeellisen vekottimen, nimittäin juorupeilin. 

Sisällä istujahan näkee siitä kumpaankin suuntaan katua ketä siellä kulkee ja mitä tapahtuu, mutta itse katsojaa ei voi nähdä. Siitä sanonta juorupeili. Nyt kulkeissamme huomasimme, että niitähän oli melkein joka toisen talon ikkunassa! Hauskaa! Malenaa nauratti, kun sanoin, että nytkin joku katselee meitä, että ketähän siellä kulkee, toinen pitkä, toinen pätkä. Ei varmastikaan meitä tuntenut.  Siitä on mukava nähdä myös milloin tontut ja pukit ovat liikkeellä.

Laitan tähän kuvan Visit-Raahe sivustolta eräästä kalenteri-ikkunasta ja juorupeilistä.




Vaikka pieni flunssa piti pedissä pari päivää, olen mukavasti edennyt joulusiivouksissa. Sauna ja kylpyhuone on pesty. Pikku perheen huoneessa kaikki tuulettu ja osa vaihdettukin. Olohuone on siivottu. Yksi työhuoneen hyllykkö on putsattu turhista ja järjestetty. Siis aika hyvin! Joulumieli hyvässä kehityksessä!

lauantai 17. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 17. päivä

Raakelin nimipäivä! Keittäisiköhän naapuri kahvia, jos pistäytyisi?


Tämän päivän luukusta avautui kaunis näkymä. Olisikohan tuo itse Porvoo?  Olisiko vuosi 1987? Ei ole kun 1997, Talvinen maisema, Joensuu. 

Joulukuvissa on aina tuo valkoinen maa, kuusimetsä ja punaiset talot sekä usein kirkko. Nyt ei näy tonttuja.

Tulipa mieleen Malena-tyttären kanssa Raahen kalenteri-ikkunoita kiertäessämme, että yks' kaks' yllättäen oli Pukki siinä kadun vieressä. Harmi kun me olimme autolla, pahassa paikassa, toisen auton edessä, joten emme voineet pysähtyä ja jutella pukin kanssa. Pyörällä hän oli liikkeellä, siinä pysähtyneenä. Edessä olevassa korissa oli paketteja. Malenasta se oli hieno yllätys. Kuulin kuinka hän hengähti. Nostimme pukille kättä ja pukki nosti meille!!

Muistankin aattopäivän Brahenkadulla asuessamme, kun lähdimme jo iltapäivällä siskon kanssa kävelemään Raahen katuja ihan sitä varten, jos näkisimme pukkeja. Niitä näkyikin aika monta. Eikä he kaikki silloin olleet punavalkoisissa vaatteissa. Usein oli palttoo väärin päin käännettynä ja keppi kädessä. Jännittävää se oli!

torstai 15. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 16. päivä

Perjantaipäivä. Onnea Aadalle ja Aulille! Aada on kaunis pikkutytön nimi. Olen heitä tavannut.

Tänään loistaa postimerkissä Petteri Punakuonon valo! Kuinka paljon kuvataankaan poroa postikorteissa ja yleensä joulun symbolina. Poro saa olla siitä ylpeä! Onhan se ihmeellinen kotieläin. saa vapaana juosta tunturissa, ja jonne sitä usein ruokitaankin. Missä muualla sellainen laidunmaa?

Nyt en löydä postimerkistä edes vuosilukua. Älkää naurako. Mutta minulla on suurennuslasi tuossa hyllyssä. ja sillä kun oikein tiirailin, löysin tuosta poron alta vuoden 1994. Jopa voi olla niin, että edellisen postimerkin kanssa sama taiteilija! Olisikohan?

Yhden ainoan kerran olen saanut soittaa bändissä. Se oli opiskeluaikoina. Soitimme Petteri Punakuonon. Minä olin rummuissa ja löin alkulyönnit triangelilla, mihin sitten muiden piti yhtyä. Arvaa, sain lyödä ne alkulyönnit monta kertaa, ennen kuin muut tuli mukaan. Mutta oli se mukavaa! 

Kissoilla loistavat ne silmät tuolla pimeässä, kun valo osuu. Siksi kissaa on vaikea kuvata salamavalolla. Nyt sain sellaisen kuvan, jossa kissan turkkikin loisti. Kaamoksen säteissä. Siinä kissani yrittävät mahtua samalle tyynylle. Majurin korvat luimuaa Ruusan takamuksen takana. Ruusa on vain ölövinnään. Ihania ovat eläimet!!




keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 15. päivä

On Nooan, Heimon ja Aulikin päivä!

Toinen nimeni on Aulikki. Ja yhden Nooankin tunnen. Muistan myös yhden Heimon, joka oli hurjan hyvä tanssittaja! Onnea! Heille tuli postimerkistä enkelten kuoro!

Onkohan tuo vuosi 1996. Oliskohan tuossa postimerkissä tekijänkin nimi. En saa kyllä siitä selvää.

Postimerkki olikin vuodelta 1986. Siltä vuodelta löytyi toinenkin tuollainen köynnöstä kanteleva postimerkki, kantajina tontut. Mikähän merkitys tuollaisella köynnöksellä on? En ole koskaan harrastanut tuollaisia.

Nyt kyllä tutkin sen. Mitä ihmettä. Jouluköynnös, vihreä, 2 metriä, loppuun myyty! Niitä on myynnissä monen värisiä. Yleensä ne ovat kaksimetrisiä. Yleensä ne matkii kuusen oksia, valkoisena tai hopeisena. Mistä ihmeestä sellainen on tullut muotiin ja miksi?

Ps. Minuun iski flunssa, pää raskaana. toivottavasti tämä ei kestä pitkään.

Tämän päiväistä maisemaa. Tuo pyöreä tuolla on Aurinko. Kuva on otettu ilman salamaa.



Joulukalenterin 14. päivä

Joukon nimipäivä tänään! Taidanpas ottaa erään puhelun!

Mikähän postimerkki sattuu Joukon päivälle? Joukolle taidetaan tässä soittaa onnittelulaulu! Ja en voi olla kovinkaan väärässä, jos tuon postimerkin takana on Mauri Kunnas. Ei tuo voi olla kenenkään toisen käsialaa! Ja kaikki suomalaiset tietävät Mauri Kunnaksen. Entä missä muualla?

Sitä lähdin tutkimaan. Tässä voitte tietoja kurkistaa!  


Mauri Kunnaksen kirjoja on käännetty 35 eri kielelle ja julkaistu 36 eri maassa. Kirjoja on myyty maailmassa liki 10 miljoonaa!! Se on aivan huikea menestys!  Yksin joulupukki-kirjaa on myyty yli 1,5 miljoonaa kappaletta. On tässäkin talossa muutama kirja!


Tässä myös sivu Herra Hakkaraisen taloon. En tuota aikaisemmin ole tiennytkään. Talo sijaitsee Sastamalassa ja siellä on myös hauska autopiha.

Voi miten paljon yksi pieni postimerkkikin voi opastaa uusille asioille!

Tällaista täällä, ikkunasta otettu kuva!


maanantai 12. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 13. päivä

Voi kuinka monta Seijaa tunnenkaan!! Ihania Seijoja, kaikille onnittelut!

Kuinka kaunis postimerkki. Tuo kaamoksen kajo ja sininen hetki! Tämän nimi on Kuusenhakijat. Itse taiteilija jälleen hukassa.

Miten ihmeessä noista löytää sen kauneimman. Sanoin eilen pojalle, että olisi pitänyt nyt hakea kuusi tuonne terassille, missä viimisimpinä jouluina olemme sitä pitäneet. Olohuoneen ikkunasta se näkyy kauniisti.

Nyt nimittäin on vielä kasvava kuu ja olisi ollut hyvä hetki se kaataa. Laskevan kuun kuusella neulaset ovat lujempia.  Mutta poika halusi pitää perinteestä kiinni, että se haetaan vasta aatonaattona tai aattona. Niin kuin ruukataan!

Entä jos on kamala ilma? Tai hirveästi lunta? Hsss... olen kyllä katellut sitä jo valmiiksi ihan läheltä. Siis jos...

Tuli taas mieleen yksi juttu. Puu nimittäin stressaantuu, jos se tietää, että se hakataan pian julumetusti irti juuristaan. Siksipä intiaanit, jotka etsivät toteemipuuta, iskevät silmää toisilleen sen löytäessään. Ovat katselevinaan sen naapuripuuta ja iskevät salakavalasti äkkiä siihen minkä ovat valinneet. Näin puun energia pysyy tasapainoisempana. Toteemipuulle se varmaan onkin tärkeää. Miten lie joulukuuselle!



Toisaalta. Olisi mukava tuoda se sisällekin. Sitä tuoreen kuusen tuoksua ei lapsuudesta unohda! Ei se tuoksu siten, kun se markkinoilta haetaan. Joten kyllä siinä energioissakin jotain perää on.

Tässäkin askarteluksi vähän origamia. Kierrätyspaperista kuusi! 


Joulukalenterin 12. päivä

Tuovin nimipäivä aloittaa arkiviikon. Kaksi viikkoa siis enää jouluun!

Tämä oli kyllä ihan sattumaa, että heti perään olin löytänyt tai skannannut samalta vuodelta toisen lasten piirtämän postimerkin! O-la-laa! No tästä ei sen enempää. Sitten onkin ollut ehkä pelkkiä isojen ihmisten postimerkkikilpailuja. Vai miten oli vuosi 1994?


Enpä löytänyt mitään ihmeellisempää netistä. Keskitytään tulevaan arkeen ja muistellaan sunnuntaita.

Talvi näyttää täällä päin upealta. Auringon kultaamalta. Mereltä on vain puhallellut kylmän kipeä tuuli. Ainakin Raahen kaduilla se tuli kylmästi vastaan, kun kiersimme joulukalenteri-ikkunoita. Kiitos Riitalle, kun hän tarjosi kuumaa glögiä kierroksen puolivälissä. 

Täällä maalla tuuli on säyseämpi. Joten ollaan potkuteltu, tehty lumipesiä, lumipolkuja ja juostu pojan kanssa kilpaa kameran kanssa. Hän jätti lumikolan siihen ja minä kottikärryt. Nauratti, kun yhtä aikaa näimme saman paikan. Minä ehdin siihen kameran kanssa, kun poika juoksi perässä ja huusi, että ei mennä sotkemaan lumia. Ollaan sammaa sorttia!

Lammin järvestä pyydetty kuha maistui taivaalliselle. Kiitos Marjatalle pakasteesta! Kiitos hetken auringolle ja mukavalle sunnuntaipäivälle!

Meidän perheessä on harrastettu silloin tällöin japanilaista origamia. 

Tässä on neuvot paperijoutsenelle! Taitokset näytetään hitaasti, joten perässä kyllä pysyy ja youtuben ohjelman voi välillä pysäyttää. Englanninkielen höpötystä on aivan liikaa, mutta kestettäköön!


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 11. päivä

Onnea Tatulla, Danielille ja Tanelille! On sunnuntaipäivä.

Avaan postimerkkiluukkuni ja tralalaa! Tällainen tupsahti tiedostosta:


Oliskohan nyt lapset asialla? Joku onnekas lapsi on voittanut joulupostimerkkikilpailun, arvaan. Tosi hieno. Ajatella mikä sommitelma!  Etsin vuoden 1993. Löytyykö siitä mitään?

Voi ihme, mihin jouduinkaan! Messukeskukseen ja siellähän oli juhlat. Kannattaa katsoa tämä Pikku Kakkosen uutiskatsaus ja nähdä, kun itse tasa-arvoministerikin kiittää lasten töitä!

Jännittävä homma tämä joulukalenteri. Ei koskaan tiedä minne joutuu. Nyt minulla on Pinterestissä oma sivu ihan Suomen joulupostimerkeille. Sinne löytyy aina uusia merkkejä, jotka käyn tallentamassa. Jotkut jopa 'tykkäävät' sivustani. Siis aika hieno idea tämäkin. Kerätä nettisivustolle jotakin, eikä maksa mitään. Harmi vain kun se on katoavana digitaalisena. Eihän näillä sivuilla printattuna mitään tee.

Tähän sopisi aivan ihanasti mukaan Raahen Vanhan Apteekin nukkekoti-ikkunat, joita kävimme pojantyttären Malenan kanssa jälleen ihailemassa. En tahdo saada häntä pois sen ikkunan äärestä.

Valitettavasti unohtui kamera kotiin! Sekä kännykkä. Ehkä laitan kuvan myöhemmin...


lauantai 10. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 10. päivä

Lauantai ja Jutan päivä!

Tekisi mieli ulos potkuttelemaan ja vaikka pulkkamäkeen! Siivouksia on hyvä siirtää ja nauttia viikonloppuvieraista. Tehdä muuta. Onneksi sain siivottua, pölytettyä, tuuletettua vieraskammarin ja pesutilat. Onhan sekin jo askeleita jouluun!

Tuomaan risti on postimerkissä vuodelta 1985. Olen aina ihaillut noita lastutöitä.

Eräs sellainen taidonnäyte on tuossa alhaalla kuvaamani karjalaiset linnut, jotka ripustan joka jouluksi keittiön ikkunaan joka joulu..

Ja tottakai tekisi mieleni jo ostaa hyasintteja tuoksumaan.


Taas huomaan, että olisi pitänyt järjestää postimerkit osuvammin. Tuomaksen päivähän on vasta 21.12.

Mutta näin nyt mennään. En etsi tätä askaretta, liian vaikea ja varsinkin jos ei ole kunnon puuta eikä kunnon puukkoa. En ole koskaan kokeillut. Pitää olla herkkä puukkokäsi, kuin Eemelillä ikään.

Alla nämä karjalaiset linnut, mitkä ovat siis yhdestä puusta taidokkaasti veistetyt. Marianne-ystäväni ne kerran toi lahjaksi noin 30 vuotta sitten. Tuossa ne nyt lentelevät jälleen. Toiselta on kyllä jo siipiä katkennut.


Miten tehdään kunnon joulupaketti. Aikoinaan sitä touhua katselin eräässä kirjakaupassa, minne oli palkattu lahjapaketin solmijia. Voi sitä ruuhkaa siellä! Se oli ainoa lelukauppa kaupungissa yhteen aikaan, joskus 50 vuotta sitten.

Hyvä neuvo tässä, paitsi että hänellä oli kaksipuoleista teippiä. Minä leikkaan tätä yksipuolista aina palasiksi tuolin tai pöydän laitaan, josta on helpompi se sitten ottaa. Valitettavasti kaikki paketit eivät ole tuon muotoisia. Vaikka kaikki lahjathan voidaan aina laittaa laatikkoon. Jos niitä on.

Tässä laitetaa paketti vähän koreammaksi.  Hyviä neuvoja!

perjantai 9. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 9.päivä

Annan päivä! Raahessa on jälleen Annanpäivän markkinat. Rummutuksella herätetään koko kaupunki aamulla liikkeelle. Tapahtumia on ympäri kaupunkia. Vanha juhlapäivä on otettu uudelleen käyttöön jo monena vuonna. Tässä siihen linkki! 

Kun kaupunkiin pitää lähteä kuitenkin ruokaa ostamaan, taidan vähän kurkistaa annallisiakin touhuja.

Postimerkkikin näköjään toitottaa Annan päiviä. Nuorena kuuluin Raahen Teinikuoroon. Osa meistä kokoontui aamulla kello viisi. Kiersimme ympäri Raahea laulamassa Annojen ikkunan alla. Taisi joku Anna olla vähän kiukkuinenkin varhaisesta herätyksestä. Silloinhan meillä oli hauskaa!

Postimerkki on vuodelta 2002, Nina Rintalan piirtämä. Häntä esittelinkin jo tuolla kalenterin 4.päivän postimerkissä.

Olisin voinut tehdä tämän kalenterin paremminkin. Valita eri postimerkin tekijöitä esimerkiksi.

Mutta nyt mennään näin.

Kaamoksessa kaikki vähäinenkin valo kultaantuu. Olette varmaan sen huomanneet. Auringon pienikin kurkistus sen tekee, maalaa taivaanrannan, heijastuu jääkiteisiin sitä valoa, ikkunoihin ja muistuttaa arvostaan. Ja vavahduttaa ihmismieltä lämpimästi.



Jaksoin illasta innostua ja pestä saunan ja kylpyhuoneen. Ihana illalla saunoa tolulle tuoksuvissa tiloissa.
Tässä olisi äideille ja isille sopiva lahja tehdä lasten kanssa: Joulusydän!



torstai 8. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 8.päivä

Kaikille Kyllikeille kovasti onnea, aito suomalainen nimi!

On myös Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivä! Upea musiikkimme! Tähän lisäisin kyllä suomalaisesta musiikista myös laulajamme Saara Aallon, jonka ääneen ihastuin heti, kun kuulin sitä ensimmäisen kerran. Menin oitis sitä kuulemaan Raahen kirkkoon, kun hän siellä vieraili eräänä joulunalussunnuntaina. Kirkko oli täysi. Nyt hän vie maailmalle upeaa suomalaista lauluääntään! Voitti tai ei!

Ja postimerkiksi sattui tämä. Nimittäin kun noita skannasin, laitoin nimeksi numeron ihan summa mutikassa. Olisin voinut järjestää paremmin, esimerkiksi vuosijärjestyksessä. Mutta arvatkaa kuinka paljon tuolla vintillä on kortteja? Ja korttilaatikoita?


Tämä merkki on vuodelta 1982, edellistä vähän vanhempi. Kaunis merkki, kertoo meidän suomalaisten luontosuhteesta jotakin.

Joulusiivouksissa olen pikkuisen edennyt. Yksi kamari on tuuletettu kaikkea vaatetta myöten, jopa verhot! Niitä en vaihtanut jouluisiin. Tein muuta punaista siellä. Siitä tuli soma! Odotankin siihen sukua tulevaksi viikon loppuna.


Nyt voitaisiin askarrella jo noita tonttuja. Kuka muistaa tällaisen villalankatontun?

Löysin tämän Elisan 7-sivustolta. Kiitos Elisa!


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 7. päivä

Sampsan nimipäivä ja puolikuu. Tämän päivän postimerkki kertoo, että jossakin on pukki matkalla. Ei vielä täällä. Postimerkki on kallellaan, skannattu suoralaitaisesta kortista. Eihän se postimerkki aina oikein suoraan mene siihen kortin kulmaan.


Tämä merkki onkin aika vanha, vuodelta 1984. Tekijää ei tiedossa. Vai löytyiskö? 2. päivän postimerkin tekijäkin löytyi, kun eräs lukija sen tiesi. Auttaisiko joku? Tuossa vasemmassa yläkulmassa näkyy jotakin, mutta en saa siitä selvää.

Selailin ahkerasti nettiä siis. Löysin pitkästi tarinaa joulumerkeistä muuten; Kari Teramo, Joulumarkkien tarina. 

Joulusiivous on jäänyt vähän syrjään, kun on ollut noita vieraita ja juhlapäiväkin tässä. Löysin erään valokuva-albumin, josta uupui kaikki päiväykset ja tiedot. Sen kimpussa olin tämän päivän. Olihan tärkeää päivittää valokuvatieto ennen kuin unohdan kaiken. Hm. Olen valokuvien järjestämisessä vuodessa 2009, joten arkistointia ja päivittämistä on vielä monta vuotta. En usko, että useallakaan on kuvia albumissa. Pahoin pelkään, että ne nykyään jää jonnekin muistitikulle tai nettiavaruuteen. Valmista albumia on aina mukavampi katsella kuitenkin. En tosin niitä vierailleni tyrkkää, kuten mummut ruukaavat. Itse katselen ja muistelen. Ja mukava perintö lastenlapsille joskus.

Kuvissa tuvan lehtipinonurkkaus ja laatikko, mihin laitan kaiken ylimääräisen, sen tärkeän, odottaa myös päivitystä. Mitä joutuu roskiin, mitä muistojen kansioihin. Eihän kenelläkään ole tällaisia nurkkia? 

Kaikkea pilipalijuttua. Ei oikein tyylikästä..
Siis parin vuoden tärkeät paperit tuossa!

Tuolin takana mukavasti piilossa. Tuoleille olen jo järjestänyt kirppisvaatteita,
joita olen pessyt. Ystävältä säkillinen niitä. Niitä olen lajitellut:  ehkä minulle, toiselle, minulle, toiselle.
On mukava järjestää ja lajitella, kun on siivottavaa. Ties mitä sattuisi löytymään!

Noita mainoslehtisiä voisi käyttää kyllä askarteluunkin, vaikka näin! 


maanantai 5. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 6. päivä

Itsenäisyyspäivä, Nikon, Niklaksen ja Niilon nimipäivä!

Tietenkin sen postimerkin pitäisi olla joku Suomen synttärimerkki, mutta eiköhän sitä ole tulossa oikein juhlallisesti ensi vuonna enemmän ja varmaan kaiken maailman merkkejä, juhlarahoja yms. kerättävää. Ehkä tämä erehdys joulumerkkien seassa sopiikin hyvin tähän päivään, sillä se ei suinkaan ole joulumerkki, vaikka ensin luulin. Sydän ja kissankelloja! Sopii! Jokainen varmaan tuosta tyylistä jo tuntee tekijän. Uskoisin, että hän on eräs tuotteliaimmista ja rakastetuimmista kortti- ja kuvataiteilijoista, Minna Immonen.

Minna Immonen on Lapin tyttöjä, syntynyt Rovaniemellä. Tässä hänestä enemmän tietoja. 


Tässä eräs hänen kauniista joulu-korteistaan. Kissakin siellä on kelkan kyydissä.

En ymmärrä miten joku ihminen ehtii noin paljon elämässään. Hän on suurperheen äiti, seitsemän lasta! Ja aivan hurja monipuolinen taitei-lijatuotanto!

Hänellä täytyy olla ihmeellinen mies.

Eilen kävin katsomassa naapurin teräsmuoria, jo yli 90-vuotias, sairaalassa. Keuhkokuume iskenyt, mutta pirteänä oli jo ja odotti kotiin lähtöä. Voi kun hän ilahtui, kun tulin. Ja varsinkin siitä, kun toin hänelle sanaristikkolehden! Siitä oikein riemu nousi. Sen verran minäkin naapuriani tunnen toki.

Lumitöitä teen pienissä erissä. Niin on paljon tuota lunta ihanaa! Hyvää hommaa se on. Ja taidan kokeilla tuota kelkkailua. Katselin kylätietä oikein sillä silmällä, että jokos olisi aika potkutella. Tiellä kulki jokin perhe jo pulkkien kanssa. Varmaan olivat pulkkamäessä olleet.

Tervetuloa luminen talvi!! Olen kerännyt steariinijämät. Joten kokeilen nyt kastella paperihiutaleita siinä ja saada niistä jämäköitä. Ensin odottelen askartelukaveria.

Ps. Liitän tähän vielä Suomen Synttärikuvan! On lippu ja kynttilä sekä talvi!



Tässä Birgit-mummon jouluaskareita, eritoten juuri lumihiutaleet.