maanantai 31. tammikuuta 2011

Mitä on tarha?

Tarha – puutarha – ruusutarha – ruusupiha – ruusukartano?

Mietin, mitä oikeastaan olenkaan tekemässä! Tarha tarkoittaa rajattua aluetta, usein aidattua aluetta. Olenko minä rajaamassa jotakin itseltäni tai muilta? Yritänkö ahtaa osaa luontoa jonkun aitauksen sisään? Olenko supistamassa pihaani, laittamassa järjestykseen, ojennukseen, pakotettuun muotoon? Olenko tekemässä jotain kulissia, estraadia, näytöstä?

Tarhoja on monenlaisia. Ja ne ovat yleensä aina rajattuja. Turvallisesti aidattu, muurattu tai merkitty ja toisten silmiltä, korvilta ja kosketuksilta rajoitettu. Onko ruusutarha ollenkaan oikea nimi minun paikalle maailmassa, jonka oikeastaan haluan avata toisille tulla, kaikelle tulla. Jossa ihmiset vapaasti tulevat ja menevät, tapaavat toisiaan, juttelevat, näkevät ja lähtevät, kun aika on. Jossa joku katsoo kukkaa, luontoa ympärillä ja on hetken siinä lepäämässä, tyytyväisenä. …Hoh, mitä luulen! Voihan sitä noin ajatella, mutta ootappas, kun väkeä tuppaa ja oma rauha kaikkoaa täysin, kun tekis mieli laiskotella ja jättää rikkaruohot nyppimättä, vanhat kukat poimimatta, ympäristö jättää pitkälle ruoholle, hoitamatta. Tai missä saa kasvaa kasvi kuin kasvi, tai kuolla.

Ehkä Ruusutarha-kahvila tosiaan pitää rajata. Onneksi tuo tarha on täällä talon toisella puolella, pois metsätiellä kulkevista. Ja kyltinhän voin aina ottaa pois. Tai laittaa uusia aikoja. Tai laittaa siihen ’suljettu toistaiseksi’ tai muuta sellaista. Siis rajata kuitenkin. Mikähän illuusio minulla on tuosta. Että vieras tulee juuri silloin, kun hänet haluan, kun on tuoretta kakkua ja kahvi vasta keitetty, ja saan rauhassa istua seurustelemaan. Aurinko paistaa ja linnut laulavat. Eikä mitään kiirettä. Aah. Voi näitä illuusioita.

Mutta ensin rakennetaan ruusutarha. Tai ensin tarvitaan kevät.

Sanojen kanssa on kuitenkin hauskaa. Englannissa ja Ruotsissa tuo ’garden’ merkitsee samaa kuin meillä piha ja puutarha. Piha on upea sana. Painukaa pihalle! On ihan eri juttu sanoa ’menkää puutarhaan’. Pitäisikin sanoa ’ruusupiha’. Vaikka puutarhakin on jo aika vanha sana suomenkielessä, Agricolan hyväksymä käännös ruotsinkielisestä ’trädgård’. Norjan kielessä se on ’hage’. Liekö haka-sanalla jotain yhteistä? Hassua myös että sana ’gård’ tarkoittaa suomeksi (kuten ruotsiksikin) myös ’kartano’ eli suuri talo. Täällä esim. Ollinsaaren kartano. Kartanolla ymmärrettiin ennen myös pihaa. Ruusukartano olisi myös ihan hauska nimi!

Käännökset (1.)










Ja tässä on lisää tarha-sanoja! Oudoimpia niistä juoksutarha ja ruumistarha. Viimeisen ymmärtäisin hautausmaaksi ja edellisen urheilukentäksi.  

Yhdyssanat

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Ihmeitä tapahtuu!

Tämä on selvästi Ruusun lumoa ja taikaa!

Jossakin tuolla (Ensikokemus ruusutarhasta) kerroin ’isoäidistäni’ Mymystä, oikea nimi Harriet Hjorth (kirjoitetaan myös Hjort). Omistan hänen kolme kirjaansa, mutta en ole löytänyt niitä enempää, vaikka olen tutkinut netin sivuja.

Nyt vuosien päästä tutkin niitä sivuja uudestaan ja törmäsin useaankin Mymyn kirjaan. Näinhän se on kun vanhoja kirjahyllyjä putsataan, niin niitä viedään antikvariaattien hyllyille. Antikvariaatti on liike, joka ostaa asiakkailta, kuolinpesiltä, yhteisöiltä, ynnä muilta hyväkuntoista ja käyttökelpoista tavaraa, ja myy ne eteenpäin. Huom, tämä nimi piti varmistaa itselle.

Nyt niitä löytyi Ruotsin hyllyiltä yhteensä viisi eri kirjaa! Olin äimän käkenä. Tietenkin nyt oli helppo etsiä, sillä sain osoitteen, johon on linkitetty kaikki Ruotsin antikvariaatit. Näin kai Suomessakin Antikka.net. Tilasin oitis neljä kappaletta. Eivät olleet hinnallakaan pilattu.

Jännityksellä odottelin, miten tilaus ja lähetys toimii. Ja laskutus.

Yhtenä päivänä tuli kaksi pakettia. Kahdelta eri liikkeeltä Malmöstä. Oih! Toisessa paketissa oli kirja Mitt liv med Naturen, oikein hyväkuntoinen kirja. Toisessa paketissa sanomalehteen käärittynä Första trädgård boken vuodelta 1952 ja näytti aivan koskemattomalta! Olin kyyneliin asti liikuttunut! Niin söpö oli se kirja! 



Tässä kirjassa Mymy neuvoo ensipuutarhan muokkaajaa ja kertoo hyvin pikkutarkkaan mitä tehdä ja mitä ei tehdä. Mukana pitkä luettelo kasveista, milloin ne kylvetään, milloin kukkivat, kuinka korkeita ja millainen kasvupaikka. Oi, ja tietenkin ruusujen kasvatuksesta on pitkä juttu, mm. vanhojen ja kestävien ruusulajikkeiden nimiä. Löytyisköhän sellaisia lajeja vielä jostain?

Kolmannesta kirjasta, Parfym, tuli kysely, miten maksan. Vastasin, että maksan postin kautta, kuten kaksi ensimmäistäkin kirjaa oli laskutettu, toinen jopa kauniisti kuitille käsin kirjoitettuna (luottavaista). Eli kun maksan kirjan ja lähetyksen, saan paketin. Monenlaista käytäntöä.

Siis liikutun siitä, että yhtäkkiä saan käsiini Mymyn kirjoja. Aivan kuin hän jostakin rajan takaa tulisi luokseni tueksi ja neuvojaksi. Kirjojen ja tekstinsä kautta hän tulee niin elävästi mieleeni, että melkein ääneen keskustelen hänen kanssaan.

Tuosta tulee mieleen toinenkin näkökulma. Nyt kun Mymyn kirjoja lojuu antikvariaateissa, se kertoo myös sivuun työntämisestä ja unohduksesta. Kirjailijoitakin unohtuu, kuten musiikkia ja taidetta ja ihmisiä. Minähän se tässä olen myös herättämässä Mymyä eloon, kutsumaan ruusutarhaani, antamaan arvoa ja kunnioitusta.

Näin me teemme yhteistyötä luovuuden hyväksi!

Kunnioitan tällä laululla Mymyn muistoa, ja iloitsen hänen läsnäolostaan jälleen elämässäni!




lauantai 29. tammikuuta 2011

Ruusu-sanan historiaa, Bulgarian kielessä 'kaste'

Minulle annettiin haasteeksi myös tutkia nimeä Rosa, Roosa (kuten Suomessa usein). Tutkinhan minä, suurella mielenkiinnolla! Ensimmäiseksi haluan kertoa, että nimi ja sana ruusu tulee sanasta rosa, bulgariassa myös ja sen kielestä löytyy sen lähteenä ’kaste’. Eipä siis ihme, jos ruusu tarvitsee paljon vettä. Eikä ihme, jos se liitetäänkin tunteisiin, sillä tunteen elementti on vesi. Eikä ihme, jos Rosa-asteroidinkin tähtikartalla on paljon vettä (Aurinko, Venus Kaloissa, Ascendentti ja Mars Ravussa ja Kuu Skorpioni), kuten myös itse asteroidilla on vesijäätä.Mikä yhteensattuma!




Mietin missä minä olen tavannut nimen Rosa. Ja löysin muistoista ensimmäisen Rosan, Rosa Snellman. Aloitin sukututkimuksen n. 14 vuotta sitten ja siellä törmäsin tähän nimeen omassa suvussani. Hän oli erään setäni tai tätini kummitäti. Suvussa kulkeekin huhu, että se on liitoksissa Johan Snellmaniin. Mutta tietäen kuinka sukutauluja tulkitaan ja jätetään tulkitsematta, niin huhut ovat aina huhuja. Olisihan siinä toki yhteys minun omaan filosofian intooni.

Toinen Rosa löytyy taas mieheni suvusta. Hänestä kertoi minulle serkkuni, joka oli äitinsä kautta sukuun kuuluva (usein löytyy sukulaisten sukulaisissa yhteys), että tämä Rosa olikin aika emäntä. Hän nimittäin harrasti suuren maalaistalon emannuuden lisäksi puutarhan hoitoa, ja serkkuni oli nähnyt siellä ensimmäisen ruusutarhan. Myös sisällä huoneissa hän oli nähnyt elämänsä ensimmäisen kirjahyllyn täynnä kirjoja, mikä oli sangen harvinaista 1900-luvun alussa maaseudulla. Olikohan siinä hyllyssä joku ruusukirja?

Ja parikymmentä vuotta sitten tuossa pellolla kulkivat vielä naapurin lehmät; Herne, Ruusu ja mitä ne nyt olikaan. Ruusu oli tavallinen lehmän nimi.

Sitten minun pitääkin tulla tähän 2000-lukuun, jossa Roosa-nimi onkin ihan suosikkilistoilla. Koulussa, missä opetan, olen jo tavannut Rosan ja Roosan. Tässä kuitenkin vanhoja Roosia Suomen sukukirjoista:
Rosafina: Tologia Charlotta Rosafina Böckerman, 1848 Siuntio
Rosefina: Rosefina Olivia Lovisa Carlstedt, kastettu Ikaalinen 1843
Tässä muitakin tämän päivän käytetyistä Roosa-nimistä Suomessa:
·  Ruusu
·  Ruusunkukka
·  Ruusunnuppu

Ja tässä eräs kansainvälinen luettelo Roosasta eli Ruususta. Siinäpäs on vara valita!

Roos, Roosa, Roosaliina, Roosamari, Roosamaria, Roosamilla, Roosanne, Roosi, Roosje, Rooske, Roosmarie, Roosmarijn, Roren, Rorica, Rorie, Rory, Ros, Rós, Rosa, Rósa, Rosabel, Rosabella, Rosabelle, Rosace, Rosaella, Rosair, Rosaira, Rosaire, Rosaisela, Rosakia, Rosamund, Rosalaura, Rosalba, Rosalbanne, Rosalbee, Rosalda, Rosaldee, Rosaldine, Rosalea, Rosalee, Rosaleen, Rosaleme, Rosali, Rosalia, Rosalía, Rosalida, Rosalie, Rosalien, Rosaliene, Rosaliina, Rosalil, Rosalill, Rosalin, Rosalina, Rosalind, Rosalinda, Rosalinde, Rosaline, Rosalinia, Rosalinie, Rosalma, Rosalmee, Rosalonne, Rosalva, Rosaly, Rosalyn, Rosalynd, Rosalynde, Rosalyne, Rosalynn, Rosalynne, Rosamande, Rosamaria, Rosamarina, Rosamée, Rosamild, Rosamond, Rosamonde, Rosamund, Rosamunda, Rosan, Rosana, Rosanda, Rosandi, Rosane, Rosanella, Rosanelle, Rosanetta, Rosanette, Rosange, Rosangela, Rosanna, Rósanna, Rosannah, Rosanne, Rosara, Rosarah, Rosarba, Rosaria, Rosarianne, Rosarienne, Rosarina, Rosarine, Rosaura, Rosaure, Rosavia, Rósbjörg, Rósborg, Rose, Rosea, Rosealba, Roseanna, Roseanne, Rosebelle, Rosebud, Roseda, Rosée, Roseen, Roseia, Roseina, Roselaine, Roseland, Roselani, Roselda, Roselena, Roselene, Roselia, Róselía, Roselie, Roselienne, Roselilas, Roselina, Roselinde, Roseline, Roselinia, Roselinie, Roselique, Roselise, Roselita, Rosella, Roselle, Rosellia, Rosely, Roselyn, Roselyne, Roselys, Roselyse, Rosemaria, Rosemarie, Rosemarije, Rosemarijn, Rosemary, Rosemay, Rosemee, Rosemene, Rosemieke, Rosemijn, Rosemina, Rosemine, Rosemonde, Rosemyn, Rosen, Rosenda, Rosene, Rosenia, Rosenn, Rosenna, Rosenwyn, Roser, Roseria, Roseta, Rosetta, Rosette, Rosewin, Rosewitha, Rósey, Rósfríður, Roshanda, Roshanne, Roshea, Rosheeka, Rosheen, Roshelle, Roshenka, Roshenna,

Ehkä voisin ajatella nimeä Reselita, se kuulostaa pirteältä tai Rosarienne on taas runollisen kaunis. Joskus on käynyt mielessä, että jos saisin kesäksi vuohen. Sille voisi sopia nimi Roselita.

Vielä katson, löytyisikö kaunisäänistä laulajaa nimeltä Rosa. Löytyyhän niitä. Tässä nähtävästi espanjalainen Rosa, josta tulee mieleen myös tämän päivän Afrodite, voitokkaasti sulotar, viettelijättären roolissa.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Ruusuja Maisalle!

Se oli ukkoni idea! - Se Maisa kyllä tarttis nyt kukkia, sanoi hän kaupunkireissullamme. - Ruusuja! sanoin minä. Ja ajoin suoraan InterFlora-kukkakauppaan, sillä Maisa ilmoitti lehdessä, että häntä ei saa häiritä. Hänen työnsä on tärkeää. Joten ostin kaksi komeaa tummanpunaista ruusua suoraan hänen kotiosoitteeseensa. Ja kailotin kukkakauppiaille, millaiselle ihmiselle lähetys on menossa. En usko että olen ainoa, joka hänelle kukkia ostelee.

Miksi ruusuja Maisalle?

Ylpeänä kerron hänestä. Sillä ilman häntä ja hänen toimeliaisuuttaan en olisi pariin vuoteen voinut hoitaa työtäni, kotitilanne ei olisi niin hyvä kuin se nyt on, ja ilman Maisaa ukkoni kunto olisi tosi vakava. Maisa (Marja-Liisa) Karjula on valittu vuoden Geriatriksi. Hän on tehnyt pioneerityötä vanhustenhoidossa, perustanut Raaheen muistipysäkin (Ikäihmisten poliklinikka), jossa jokainen halukas 65-vuotias tulevaisuudessa testataan. Hyvällä lääkinnällä voidaan potilaan muistivaurioiden sairautta jarruttaa monia vuosia eteenpäin, kuten tässä meilläkin. Tämä on suurille ikäluokille tosi tärkeä juttu juuri nyt!

Kunpa tietäisin hänen tähtikarttaansa. Ehkä siellä on toimeksipaneva Oinas ja vesipainotteinen nousumerkki, Mars varmaankin tulimerkissä. Sillä hän on hyvin joutuisa ihminen, hyvä organisoimaan, samalla lämmin ja myötätuntoinen, helposti lähestyttävä lääkäri.Siis uskomaton kyky!

Laitanpas Helenan ruusuvarastosta tähän Maisan ruusut ja sävelmän joka muistuttaa meidän kaikkien ikääntymisestä kauniisti!



torstai 27. tammikuuta 2011

Tuohiruusu ja lasiruusu, tarina rakkaudesta

Sain aika samoihin aikoihin viime vuonna kaksi ruusua lahjaksi, toinen tuohinen, toinen lasinen. Tuohinen ruusu symbolisoi hyvin ystävääni; pehmeä, naisellinen, käsityöt ja luonto arvossa. Lasinen ruusu myös kertoo omaansa; vähän särmikkäästä, maskuliinisesta ja arvosta tekniikkaan. Tuohiruusu kertoo myös vaatimattomuudesta, lasiruusu näyttävyydestä. Eikö vain? 




Nämä ruusujen antajat ovat ystäviäni ja elivät monta vuotta parisuhteessa, nainen ja mies. Varmaan se piikki löytyi arvomaailmasta, kun huomattiin, etteivät ne olekaan samanlaiset. Alkoi piikittely, iva, haukkumiset, paha mieli ja ahdistus. Eli ’minuako ei pidetäkään arvossa’. Tuli sänkyero. Tuli rahaero. Tuli matkaero. Tuli yhteistyöero. Kahden vuoden ajan he valmistautuivat pikku hiljaa eroon, viimein myyden yhteisen asuntonsa.

Ehkä se oli oikea ratkaisu. Sillä kumpikin tahollaan tutustuivat toisenlaiseen itseen, toisenlaiseen näkökulmaan, jonka aina toinen ihminen jollakin tavalla toiselle peilaa. Eihän se aina ole näin suoraviivaista. Karrikoin vähän tätä tarinaa. Mutta jostakin oli löytynyt myös ne yhteisetkin arvot. Sillä nimittäin, kun kumpikin lähtivät taholleen, pitivät he yhteyttä ystävinä.

Nyt he asuvat jopa  samassa kaupungissa. He kutsuvat toisiaan syömään. He pyytävät toisiltaan apua. Toinen voi auttaa omalla tavallaan, ehkä sillä pehmeämmällä. Toinen auttaa siinä teknisessä.

Pari vuotta on mennyt heillä hyvin, ystävinä. Ja viime vuonna he molemmat toisistaan tietämättä ojensivat minulle ruusun. Ruusuihmisiä, molemmat tähtimerkiltään neitsyitä.

He molemmat arvostavat tanssia, yksi niistä yhteisistä arvoista. Joten tämän sävelmän myötä kiitän heitä ystävyydestä minulle, myös siitä, että jakoivat elämäänsä minulle. Jokaisen tarina opettaa, kaikkea ei tarvitse elää itse läpi. Musiikin sanoilla toivotan heidän ystävyydelleen myös hyvää jatkoa!
Toivottavasti saan ojentaa heille jonakin päivänä tuoreita ruusuja…
 
Novgorodin ruusu, josta annan kolme versiota. Ensimmäinen, Kaija Pohjolan laulama tango, Toinen, Elko&Hartikaisen foxtrot ja kolmas, Seija Kartiomaan hidas eli slowfox. Mielenkiintoiset kuunnella joskus eri sovituksia. Vanhinta sovitusta joskus 50-luvulta en löytänyt youtubesta.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Ruusuinen seikkailu 1

Rosa-asteroidi on ruusutarhaidean syntymävaiheilla ollut oppositiossa minun MC-akseliini ja yhtymässä IC-akseliini. Lukisin sitä mielelläni niin, että Rosa haastaa minua toimiin, on osoittanut ideaa, mutta pysyttelen näissä kotinurkissa ihan kiltisti. Niin kuin on tarkoituskin.

Mutta nyt on tapahtunut jotakin, että en tahdo nahoissani pysyä! Ruusu on potkimassa minua aivan mahdottomiin seikkailuihin ja pois kotinurkista!

Oikeastaan kaikki alkoi siten, että olin kirjastossa poistettujen kirjojen hyllyllä ja ajattelin tehdä itselleni pienen yllätyksen eli laitoin silmät kiinni ja laitoin sormeni jollekin kirjalle. Edessäni oli bulgarialaisen kirjailijan Jordan Raditskovin kirjoittama romaani Vuoret tulivat lähelle. En ole pitkään aikaan lukenut romaania, joten joululomalla tartuin siihen. Luin sieltä mm. näin (lehden käänsin korvaksi siinä): "Kun ihmisestä kerrotaan, hänet tällöin ikuistetaan ja hänen elämnsä pitenee. Sen vuoksi on oltava tarkkana kenelle suo kuolemattomuuden ja kenelle ei, mitä omasta elämästäni on jäänyt kerta kaikkiaan taaksen ja mitä siitä on säilynyt."

No, en minä tuon vuoksi alkanut Ruusublogia pitämään, tuossa nyt vain tuokin kolahti. Seuraavaksi tuli sitten tähän blogiini innostus ja ennenkaikkea ruusuun, joka on päähenkilö kirjoitelmissani. Vai onko?

Seuraavaksi blogiini tuli eräs kommentti ruusun hajuvedestä, jonka asianomainen oli saanut lahjaksi Bulgarian Ruusulaaksosta. No, onhan Bulgaria ollut mielessäni vuosia sitten, mutta myös unohtunut.

Sitten olin kirjakaupassa, hakemassa ihan tiettyä kirjaa, jota ei löytynyt, mutta ale-kirjoja tarttui mukaani, kas kummaa. Joukossa myös matkaesitekirja Sofiasta, Bulgarian pääkaupungista. Kotonakin vielä ihmettelin, mitä ihmettä sillä teen.

Facebookissa eräs ystävä mainitsi matkavaihtoehtoja. Mukana oli Bulgaria, johon kommentoin ajattelemattani: -Bulgaria, ruusujen maa! Heti perään tuli aivan outo, ystävän ystävä kommentoimaan: Teemme Bulgarian Ruusulaaksoon matkoja kevään aikana. Vielä mahtuu mukaan!



Voihan ihme!! Miten se täräytti!! Sitten käytiin tiivis keskustelu sähköpostissa. Ja...pari puhelua. Ja ...minä raukka ilmoitin itseni Ruusulaakson matkaan joskus toukokuulla. Raukka sen vuoksi, että innostus valtaa minut enkä kuuntele järjen ääntä. Ja raukka sen vuoksi, ettei ehkä rahkeet riitä, kun kotoa on pikkuisen vaikea juuri nyt lähteä mihinkään. Mutta onnekaskin tunnen olevani!

On tosi, että ruusu on ilahduttanut, puskenut vereni kiertämään tiuhempaan. Viime vuosi oli tosi raskas ja siksi kai kärsin neljän viikon flunssan saadakseni lepoa. Saurautta ja vaikeuksia on ympärilläni, ja joskus se puristaa minut kokoon. Onko siis tarkoituskin ottaa tilaisuuksista vaarin? Ainakin näin sanoo Chironin kuvio tuolla taivaalle suhteessa omaan tähtikarttaani:

Chiron kolmio Merkurius  (Chiron on parantajan planeetta, Merkurius opin ja vuorovaikutuksen)
*****   Nämä kuviot tarkoittavat transiitin voimakkuutta, viisi tähteä!
Tarkka: 18.2.2011
Alkaa: 18.1.2011 Päättyy: 4.3.2011
Merkuriuksen ja Chironin transiitti symboloi vasemman ja oikean aivopuoliskon keskinäistä toimintaa. Olet sisimmässäsi ollut aina tietoinen Chironin viisaista ja parantavista energioista. Tämän transiitin aikana tulet jollain tavalla toimimaan parantavien luonnonvoimien välittäjänä sanallisesti, kirjallisesti tai muilla kommunikaation keinoilla.

Chironin ja Merkuriuksen kolmion myötä sinulla on tällä hetkellä selkeä tietoisuus omien sanojesi parantavasta vaikutuksesta. Kykysi pohjautuu edellisten elämiesi aikana hankkimaasi laajaan näkemykseen ja syvään ymmärrykseen ihmisten ongelmista ja niiden pohjimmaisista syistä, joka tämän transiitin aikana aktivoituu tietoiseen käyttöön. Kohtaat henkisesti korkealle kehittyneitä opettajia, joiden viisaus sinun on helppo sisäistää uudeksi henkiseksi ymmärrykseksi.  IHANAA!

Luota sisäiseen ääneesi ja uskalla hakeutua sinua sellaisille kursseille tai sellaisiin tapahtumiin jotka sinua eniten kutsuvat. Niistä tulee olemaan sinulle valtavasti iloa ja hyötyä tulevassa elämässäsi. Opit sanojen ja kirjoitusten terapeuttisen merkityksen päivittäin tapaamillesi ihmisille eikä sinulle tämän jälkeen ole yhdentekevää mistä keskustelet kulloinkin tapaamasi ihmisen kanssa.

Jotta.....!!!!  Seikkailu jatkunee.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Hopeinen ruusu

Olenhan minäkin saanut ruusuja, monenlaisia, eläviä ja elottomia. Elottomat ikuisina muistoina, kuihtumattomina.

Eräs sellainen on hopearuusu. Eihän se hopeaa ole, mutta katselin kerran kaupassa, ja olihan silläkin hintaa. Hopeanvärinen metalliruusu, jossa varressa on sydän. Sydämeen on kirjoitettu 'Opettajalle 2001, Matti'. Se on kaunis lahja ja on aina lähettyvilläni jossakin seinällä.


Tiedän miksi sain Matilta juuri ruusun. Hän oli nimittäin masentunut, väsynyt, haluton tekemään koulutöitä, pää usein kipeänä. Sitten yksi päivä löysin oven hänen luovuuden kanavaansa. Se oli rytmi. Olenko koskaan löytänyt keneltäkään pikkupojalta niin tarkkaa rytmitajua kuin häneltä. Sain isommat pojat antamaan hänelle rumpuopetusta. Ja hän tarttui innolla siihen. Väsymys ja päänsärky loppuivat. Silmät loistaen hän kertoi minullekin kuinka iloinen hän oli, että hänellä oli nyt harrastus.

Se poika paukutteli tahilleen rumpuja isojen orkesterissa koulun juhlissa posket punaisena.

Sain ruusun, kun hän lähti koulusta toiseen. Ja tuo ruusu muistuttaa minua aina, että jokaisella ihmisellä on jokin kanava, jokin ovi sinne, mikä pitää vain osata löytää, koputtaa siihen. Lapsi ei aina tiedosta sitä itsekään. Mutta kun sen kanavan saa auki, virtaa luovuus, energia ja auringonvalo! Olen vain surullinen siitä, että sitten se voi jossakin vaiheessa taas sulkeutua. Miksikähän?

Mutta nupullaan olevaa ruusuakin pitää hoitaa hyvin, että se puhkeaa kukkaan!
Katsopa tätä kuvaa, jossa ruusunnuppu avautuu hiljaa...kuinka kaunista!

Ruusuista on sävelletty varmaan satoja lauluja. Tässä yksi: Hopearuusu

maanantai 24. tammikuuta 2011

Paljon ruusuja päällä!

Säpsähdin tänään joogassa lattialla venytellessäni, kun painoin pääni alas ja näin paidan, joka minulla usein on siellä päällä. Tummansininen T-paita. Siinä oli kaksi valkoista ruusua!!! En minä ennen ollut niitä huomannut, olin nähnyt vain kaksi kukkaa.

Saman huomasin itämaisen tanssin harjoituksissa, kun vedin jo 10. vuotta käyttäämääni harjoitushametta päälleni. Sellainen tosimieluinen, pikkusiskoni minulle tuoma. - Löysin tämän kirpparilta ja ajattelin silloin sinua, sanoi hän. Ja se sopi minulle kuin nakutettu. Nyt löysin tuolta kullalle hohtavalta kuviokankaalta kultaisia ruusuja!! Enkä ollut ennen huomannut. Katso nyt!



Alan tulla vainoharhaiseksi. Ruusuja yhtäkkiä kaikkialla. Minulla on kolme aamutakkia, joissa on ruusuja. En minä niiden vuoksi ole niitä hankkinut. Yksi niistä on tätini vanha, vieraat siihen ihastuvat. Toisen löysin kirpparilta, iso ja ihana, päällyskangas silkkiä, lämmin vuori mukana. Yhden ostin Halpahallista.

Kesämekon, jonka viimeksi hankin, vaaleanpunaisen, kohokuviosen, on ruusuinen. Marimekon jouluessu, lämpimän punainen, on ruusuinen. Kuinka monta lisää? Itämaisen tanssin pukua? Kuinka monta ruusua on ollut hiuksissani?  En tohdi laskea. Niitä on monen väristä. On tarvittu monenlaisen asun kanssa.

En jaksa enempää katsoa...pikkuhousujen punainen kuvio? Rintsikoissa? Pöytäliinoissa? Nilkkasukissa? Nenäliinoissa? Entä koruja? Huh!

Anti olla.

Ei kai muilla ole ruusuja päällä?

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Salaperäinen Rosa, taisin löytää hänet!

Aika jännää!

Aloin miettimään, miksi jokin tiedemies antaa asteroidille nimen Rosa. Laitoin googleen nimen Rosa, Wien ja vuosi 1880. Ja luulen että tärppäsi. Löysin Rosa Mayerder'n.

Ehkä sittenkin tällä asteroidin löytäjä Johannilla oli rakastajatar, eikä mikä nainen tahansa, jos luette tämän Rosan tietoja. Mm. siellä mainitaan, että Rosalla oli kaksi suhdetta avioliittonsa aikana. Ja että hän harrasti mm. tieteitä. Hän oli vapaa-ajattelija, taidemaalari, feministi ja korkealle kouluttautunut.

Hm...aivan kuin olisin kirjoittamassa jotain juorulehtiä, hah. Mutta en varmaan loukkaa heitä nyt 2000-luvulla, jolloin heitä olisi ymmärretty paremmin.  Kuvittelen, että heidän rakkaussuhteensa oli kiihkeä ja onneton.  Rosalla oli keskenmeno ja hän kuoli lapsettomana, vaikka itse oli suuresta perheestä kotoisin.

Rosa oli näyttävä nainen. Ja monessa mukana. Ei siis ihme jos hän sai kuvansa Itävallan rahaankin. Ajatella, jos nyt tulkintani pitää paikkansa, niin vaikka Rosa ei ihan kaikkea maailmassa saanut, sai hän kuvansa rahaan ja nimensä maailmankaikkeuteen.



Ja tässä vielä Rosan nuoruudenkuva:

Myrkyllinen 'piikki'!

Minusta tämä piikki koskee yhtä hyvin ruusua, kuin kaikkia kukkia ja koko parfyymiteollisuutta! Se ei pistä heti, vaan salakavalasti levittää myrkkyä ihoosi. Jopa ruusun nimellä. Onko ruusu itse siihen syyllinen? Ehkä pohjimmaltaan onkin. Ruusu on lumonnut tuoksullaan, mutta väliin on tullut muuta, mikä ei ole enää puhdasta eikä kaunista.

Tarkoitan tällä kemiallista tuotantoa. Sillä on alunperin ehkä pyritty hyvään, saada halvemmalla niitä ihania tuoksuja, jota ennen on tehty kovan työn tuloksena. Ja että niitä voisi käyttää koko kansa, ei vain eliitti, kuten ennen. Mutta välissä on myös kaupallisuuden arvo saada rahaa ja valtaa. Tässä se piikki, mihin ruusun ihana tuoksu on ajautunut. Kemiallisuuden epäaitous, joka voi vaikuttaa myrkyn lailla.

Harriet Hjorthin kirjasta Parfym joskus kauan, kauan sitten luin, että on vain kolme kukkaa, joiden tuoksua ei vielä pystytä valmistamaan kemiallisesti. Muistan jasminen ja kielon. Nuorena tyttönä Harriet kulki pyörällä ympäri Ranskaa ja tutustui sen kasveihin ja kulttuuriin. Joten kirjassaan hän kertoi paljon Ranskan parfyymiteollisuudesta. Googlettamalla Grassen alueesta löytyy paljon tietoa esim. tässä.

Harriet-ystäväni oli länsikulttuurin ihmisiä, joten hän ei puhunut esim. Bulgarian ruusutarhoista eikä sen parfyymiteollisuudesta mitään, minkä taas Nikki toi esille tuolla yhdessä tekstiosuudessa. Siihen aikaanhan Bulgaria kuului itäblokin maihin. Entä nyt? Kuitenkin Bulgarian kansalliskukka on ruusu. En ole vielä tutkinut Bulgarian ruusu- tai parfyymiteollisuutta, ja sitä kuinka paljon siellä arvostetaan aitoa ruusu-tai kukkaöljyä.
Mutta kas kummaa! Kirjakaupan alennusmyynnistä tarttui käteeni Sofiaa esittelevä matkakirja.

Jos aikoinaan satoja vuosia sitten peiteltiin pahoja hajuja parfyymeilla (kuitenkin aidoilla kasvisöljyillä), niin entä nyt. Silloin käytettiin tuoksuja kylvyissä, vaatteissa, huonekaluissa, peruukeissa mm. jopa sormuksissa ja puutarhojen ja kaupunkien suihkulähteissä. Kirkossa suitsutettiin ahkerasti, jotta lattian alta usein tullut kalman haju ei pääsisi esiin.

Sitten esim. noitavainojen aikaan naisia ohjattiin olemaan käyttämättä kaikkea sitä, mikä korostaa naisellisuutta, mm. jopa ruusuöljyä, ettei vain joutuisi vainoon.

Nyt pesu- ja puhdistusaineisiin sekoitetaan kemiallisia tuoksuja peittämään aineen aitoa, usein ehkä epämiellyttävääkin hajua.  Mutta ei sentään osoiteta noidaksi sitä, joka löyhyää siellä kulkuneuvojen istuimella parfyymille, kun jotkut aivastelevat tai pyyhkivät valuvia silmiään. Se ei tuskin ihastuta edes miehiä, sillä hyvin monet usein kiroavat sen löyhkän. Useat teatterit ja yhteiset tilat ovat kieltäneet kokonaan hajuvesien käytön astmaatikkojen vuoksi. Tuoksuvat pesuaineet kirotaan ja etsitään hajuttomia. Nuoret ovat hyvinkin valpastuneet näihin kemiallisesti tuotettuihin tuoksuihin ja kritisoivat niitä. Tässä kritiikkia ja tietoa esim. Point of Skin-sivustolla.

Miten sitten käy hajuvesiteollisuuden, jos käydään noiden kemiallisesti tuotettujen tuotteiden kimppuun? Kenellä on vara maksaa tuhansille poimijoille palkkaa,  ja kenellä varaa enää ostaa aitoja kukkaöljypohjaisia tuotteita? Moni on ilman ihan tyytyväisenä. Tai maksaa sen 100 - 150 euroa pienestä ruusunöljypullosta Damaskenan ruusua.

Luen tuolta, että kemiallinen tuoksu ei täytä niitä odotuksia mitä aito kasviöljy tekee. Aito tuoksu vaikuttaa henkisesti, ja useat tunnistavat aitouden jo olotilastaan.

Voi ruusu, kukkien kuningatar! Kunpa voisit käydä taistoon säilyttääksesi sitä aitoutta, jota voisimme odottaa parfyymiteollisuudeltakin. Tähän yhtynee varmaan Helenakin ruusukokoelmastaan!



Muuten, yllätys, yllätys! Olen joskus googlettanut Harriet Hjorthin kirjaa Parfym, enkä ole löytänyt. Nyt taas yritin ja löysin sen olemassa olevana Ruotsin neljästä kirjastosta, siis neljä kappaletta. Mutta sitten tuli täysosuma eräästä antikvariaatista nimeltä Gojoba. Sieltä löysin Mymyn yhden kirjan, eikä ollut kalliskaan! Tilasin sen oitis. Nyt vaan jännään, saanko sen kotia asti. Eläköön ruusut ja tuoksut!!!

lauantai 22. tammikuuta 2011

Sininen ruusu!

Kaunis ja innostunut oli hetki luokassa, kun teimme ikkunaan sademetsän maisemaa. Mikäs sen hauskempaa keskellä kylmintä ja lumisinta talvea! Verhossa keinui ja roikkui eri vihreällä ja harmaalla langalla virkattuja liaaneja. Liaaneissa luikerteli käärmeitä, hämähäkkejä, kameleontteja. Siellä istuskeli värikkäitä lintuja. Apinat roikkuivat pitkillä käsillään, ja siellä täällä oli kauniita kukkia.

Alaosaan ikkunaa tuli vihreä savannialue ja mahdoton määrä savannin eläimiä: kirahveja, leijonia, elefantteja ja vaikka mitä. Myös muutama vesipaikkakin löytyi. Pensaita, puita. Kukkia.

Eräs pieni tyttö toi opettajapöydän viereen savannille lammen rannalle oudon näköisen kasvin.


- Mikä tuo on? kyselin hölmönä.
- Se on ruusu.
- Ruusu!?
- Niin, minä toin sen siihen opettajan viereen ikkunalle, kun pittäähän opettajan tykönä olla ruusu.
- Mistä sinä tiesit, että minä tykkään ruusuista.
- No kyllähän opettaja ruusuista tykkää.
- Sininen ruusu?
- Niin, se on vähän erikoinen ruusu.

Kyllä on erikoinen. Siinä ei ole piikkejä.

Mistä nuo pikkuiset tietävät? Mistä he tiesivät, että tässä kerran suunnittelin 'sateenkaarirakennusta'. Silloin ilmestyi pöydälleni sateenkaaria, yksi on vieläkin tuossa sängyn vieressä. Ennen joulua tuntui että sydän väsyy. Ja pöydälleni alkoi ilmestyä punaisia sydämiä, sinisiä, vaaleanpunaisia sydämiä.

Siis voi ihme, että nuo lapset joskus liikuttavat sydäntäni! Olen välistä sanaton.

Minä uskon myös että Michael Jackson (kuvia ja ruusulaulu)  pyyteettömästi rakasti lapsia. Lapsi hän oli itsekin.

Rosa-asteroidin tähtikartta

Katselen ja katselen tuota pientä asteroidia nimeltä Rosa, suomeksi varmaankin Ruusu. Näen tuossa kuvassa Venuksen muodot. Tuo punainen siinä ei varmaankaan ole ruusun väriä, vaan jotain valokuvattaessa on tapahtunut. Kuvassa näkyy myös valkoinen täplä, jota tekstissä ehdotettiin tuntemattomaksi mm. satelliitiksi. Salaperäistä.



Tämän 87 km:n läpimittaisen  möhkäleen on löytänyt mies nimeltä Johann Palisa Wienissä 1882,
9.maaliskuuta. Miksi asteroidi sai tuollaisen nimen, ei tiedetä. Mutta minun mielikuvitukseni lähti heti liikkeelle. Ehkä hänellä oli rakastettu tytär nimeltä Rosa. Tai vielä kauniimpaa, rakastettu nainen nimeltä Rosa. Kaunista olisi myös se, että hänen lempikukkansa oli Ruusu, ja ehkä hänen kodissaan oli  ruusutarha. Tai hän näki asteroidissa ruusun muotoa. Joka tapauksessa tämä ei ollut hänen ainoa löytönsä. Hän löysi yhteensä 122 asteroidia. Harmi vain kun hänen yksityiselämästään ei paljoa kerrota, vain hänen työstään kahdenkin observatorion johtajana.

Se mikä tässä on mielenkiintoista, on tuo tarkka päivämäärä, jolloin voin tehdä tuolla Rosalle oman syntymäkartan, kuten astrologiystäväni Nikki neuvoi. Vain kellonaika uupuu, joten nousumerkkiä ei tiedetä eikä huoneiden varmaa sijaintia. Olisi kiva jos muutkin tulkitsisivat tämän pienen asteroidin karttaa.



Mutta paljon muuta mielenkiintoista kartalta näkee. Rosan kartalla Venus ja Aurinko ovat kylki kyljessä Kaloissa, hyvin rakastettavaa ja tunteellista! Rosa-asteroidin tiedoissa oli mm. se olisi rikas jäätyneestä vedestä.
Sitten siellä on stelliumi, eli planeettarykelmä Härässä; Pluto, Jupiter, Chiiron (Kheiron), Neptunus ja Saturnus. Paljon tulielementtiä, alkuunpanevaa voimaa! Saturnuksella ja Neptunuksella oppositio Skorpioni-Kuuhun, joka tekee kartasta jännittävän. Ja Merkurius Vesimiehessä kolmion kanssa Mars-Rapuun. Uranus on Neitsyessä oppositiossa Auringon kanssa!

Selvästi Rosa on syntynyt rakkauden lähettilääksi! Mitä kaikkea siihen liittyy jo historiallisesti Wienin ympäristössä, Straussin veljekset ja kaikki sen ajan kauneus! Elettiin romantiikan aikaa.

Pyynnöstä tähän myös kartta tästä päivästä Rosa-asteroidin kanssa. Onko totta ettei Rosalla ole yhtään transiittia, vai olenko tehnyt jonkin virheen?

torstai 20. tammikuuta 2011

Kauniiksi ruusuvedellä!

 "Juuri sitä on kasvu: Ihminen tekee sellaista ,mitä ei ole tehnyt ennen, joskus asioita, joita ei ole edes uneksinut voivansa tehdä" (Newman et Berkowitz)

Olen kuin 60-vuotisesta unesta herännyt! Ihan tosi. Ruusu on herättänyt intohimoni. On syttynyt intohimo Ruusuun! Sillä jos ihmisellä ei ole syttynyt jokin uusi juttu, hän on intohimoton ja 'sammunut'. Energia on löysästi liikkuvaa ja mieli on tylsä. Silloin tarttuu sairaudet, katkeruudet, mitättömyyden olo, välinpitämättömyys. Ja tuo välinpitämättömyys on kavalin kaikista!

En koskaan voinut kuvitella, että innostuisin ruusuista! Nyt olen. Laitetaan tähän yksi Helenan ruusu silmän iloksi:



Kävin viemässä naapurin Lauralle nimipäiväkukat, en tosin ruusuja, mutta kylläkin vaaleanpunaisia tulppaaneja. Ja mitä näinkään! Lauralla oli valtava kanavatyö seinällä, jossa on vaasi täynnä ruusuja. Ihania! Hän on tehnyt tämän taulun jo kahdesti, lahjaksi muualle. Lauran leipälaatikon kansi oli vaaleanpunaisia ruusuja täynnä. Sohvatyynyissä oli ruusuja! En ennen ollut huomannut.

Miten ruusuja on yhtäkkiä niin paljon kaikkialla! Huomaan, että itselläkin on kolme ruusuista aamutakkia. En ole ennen 'huomannut'. Katsokaa hyvät ihmiset, miten paljon meillä on ruusuja ympärillämme. Kuten astrologiystäväni tuolla totesi, niin ruusu on kukkien kuningatar.

Ja huomasin, että olenhan käyttänyt koko elämäni ruusuvettä! Silloin tällöin kun olen muistanut. Mikä sen ihanampaa on väsyneillä kasvoilla kuin se. Kesän kuumuudessakin se hoitaa ja vilvoittaa. Niinpä sitä piti ensi töikseen hankkia, kun kaupungilla kävin.

Kuinkahan ruma olisinkaan ilman sitä! Sillä löysin Harrietin kirjasta tarinan eräästä Unkarin kuningattaresta, joka oli aivan epätavallisen ruma. Eräs munkki antoi hänelle salaisen reseptin ruusuvedelle. Kun ruma kuningatar käytti sitä, kauneus alkoi tulla hänestä kummasti esille. Hänestä tuli niin kaunis ja viettelevä, että Puolan kuningas pyysi häntä vaimokseen, vaikka kuningatar oli jo 70-vuoden iässä.

Ruusuvesi on ruusun eteerisen öljyn tislauksessa jäänyttä nestettä, joka on ihanteellinen ihon hoitoon ja jopa meikin puhdistukseen. Tässä linkkejä erilaisista ruusuvesistä: Vihreä kosmetiikka, pullo jonka minä ostin, ja aloe veran ruusuvesi  ja on varmaan vielä muitakin.

En raskisi tehdä kuitenkaan siten kuin Englannin kuningas Edward VI teki. Hän nimittäin rakasti ruusun tuoksua ja teki näin päivittäin: Kaatoi 12 lusikallista vaaleanpunaista ruusuvettä hehkuvien hiilien päälle. Koko huone tuoksui ruusuilta. Tämäkin tieto Harrietin eli Mymy-isoäitini kirjasta. Siis hän penkoi kaiken mahdollisen tiedon Raamatusta historia-ja tietokirjoja myöten. Hän oli vielä hurjempi kuin minä. Minähän vain kopioin hänen kopioitua tietoa.

Hän kertookin ihastuneena ruusuistaan, että tuota kirjatietoa riittäisi niin paljon, että vaikka hänen kirjahyllynsä täytettäisiin vain ruusuaiheisista kirjoista, niin hyllyt eivät riittäisi sittenkään. Ja niitä kirjahyllyjä oli joka huoneessa,olen nähnyt! Sitten hän kertoo surullisena kahdesta vanhasta leidistä, jotka olivat erikoistuneet ruusuihin puutarhassaan, mutta tulivat vanhoiksi ja varomattomiksi. Kerran paloi koko talo ja ruusutkin puutarhassa. Pienessä hetkessä voi menettää kaiken luomansa.

Ruusuparfyymi tuntui niin paljolta, suurelta ja laajalta asialta, että piti kirjoittaa jostakin kevyemmästä. Mutta jatketaan vielä parfyymistä ja sen aromasta...

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Tarina Afroditesta ja särkyneestä parfyymiruukusta

Afrodite, kreikkalaisten kauneuden ja rakkauden jumalatar, kuten Venus roomalaisille. On hyvä paremmin verrata sitä Afroditea, minkä kreikkalaiset loivat, naisen joka oli myös itse lempeys ja kauneus, siihen Afroditeen, mitä nuo kiiltokuvamaiset maalaukset nykyään hänestä luovat. Anteeksi vain, mutta en tykkää tuosta kuvasta oikealla. Afrodite on siinä täynnä itsekästä omahyväisyyttä ja viettelyä ja rintoja pitää olla. Tämän ajan Afrodite? Millaiseksi tämä arkkityyppy on oikein ajassamme muuttunut?



Kerron tarinan, jonka jostakin olen lukenut, mutta en muista mistä. Siihen liittyy Afroditen luonteen piirteitä, hajuvesi ja tietysti lumoutunut nuori mies:

" Kuvittelen, että se kuningas, joka tässä tarinassa näyttelee kolmatta pääosaa, asui Kreetalla. Kuvittelen, että juuri siellä valmistettiin kuulua parfyymia ja mitä taidokkaimpia parfyymiruukkuja.
Joka tapauksessa kuningas oli jo usein kutsunut Afroditea saapumaan palatsiinsa, mutta tämä ei tullut. Viimein kun Afrodite, jolla oli myös tämä naisellisen turhamainen puoli, sai kuulla, että juuri tällä saarella valmistettiin lumoavaa parfyymia, hän otti kutsun vastaan ja saapui tervehtimään kuningasta. 

Kuningas oli hyvin varautunut tilaisuuteen. Palatsi oli koristeltu ruusuin ja monivärisin kukin, ja kaikki oli järjestetty parhain päin jumalattaren vierailua varten. Kauneimmassa salissa kuningas otti vastaan Afroditen, jossa hänelle tarjosi saaren parhaimmat herkut, ja jonka ikkunoista näkyi kauniit näköalat puutarhaan ja merelle.

Viimein kuningas ilmoitti lahjastaan, jonka hän oli valmistuttanut aivan jumalatarta varten. Hän kutsui hovipojan luoksensa, joka pian saapuikin. Tämä nuori mies kantoi samettisella tyynyllä kaikkein kauneinta ja taidokkainta parfyymiruukkua, joka sisälsi kalleinta tuoksua mitä tehdä voi. Hovipoika tuli ja näki Afroditen. Nuori mies lumoutui niin jumalattaren kauneudesta ja lempeydestä, että hän kompastui. Kallisarvoinen ruukku putosi tyynyltä lattialle ja hajosi tuhansiksi sirpaleiksi. Kaunis ja voimakas tuoksu levisi saliin. 

Silloin kuningas suuttui niin paljon, että nousi, otti miekan ja löi säikähtäneen hovipojan kuoliaaksi.
Afrodite nousi myös ja juoksi surmatun luo. Hän taikoi pojan yrttitaimeksi,  katsoi kuninkaaseen vihaisesti ja sanoi: - Olet sydämetön. En koskaan enää tule luoksesi! 

Niin jäi kuningas sirpaleiden keskelle tuoksuinensa. Afrodite kiiruhti Olymposvuoren rinteelle, etsi sopivan aurinkoisen paikan, laski siihen yrttitaimen ja siunasi sen. - Täältä näet kauas ja täältä olet leviävä ympäri kauniin maan ja tuotat iloa kaikille.
Kerrotaan, että näin syntyi miehekkään voimakas ja lämmin yrtti nimeltä Oregano."

tiistai 18. tammikuuta 2011

Ruusun tuoksua, naisenko tuoksua?

Esittelen tässä ensin uuden ruusuystäväni Helena Luukkosen, jonka kanssa keskustelin facebookissa tovin, ennen kuin huomasin, että hän on sama Helena, jonka kirjaa Parantava Sateenkaari väriterapiasta olemme koko talven opiskelleet. Näitä kummallisia yhteensattumia, törmäyksiä, tarkoituksia, mitä lie! Hän kertoi mm. että hän on jo 20 vuoden ajan käyttänyt ruusun tuoksua (Body Shop Tea Rose), jossa ruusun tuoksu on kätketty öljyyn. Hän lahjoitti minulle myös Ruusualbuminsa käytettäväksi, josta intuitiivisesti nappaan sen ruusun, joka minun mielestäni muistuttaa häntä juuri nyt. Vaikka hänen temperamenttinsa olisikin pysty syvän tummanpunainen ruusu Jousimies-merkkinä, niin nyt kuvastakoon tämä vieno ruusu sitä tiettyä alakuloa, surua ja ehkä haaveita, jota hänestä nyt heijastuu.




Minä itse en koskaan ole käyttänyt ruusun tuoksua, kielo on minun suosikkini, sitäkin vain kesällä. Toki aromakupissa joskus, kun on oikein kelju olo, höyrystytän ruusun tuoksua. Se jotenkin helpottaa mielialaa, keventää. Laitoin sitä juuri nytkin aromakuppiin, mutta nenäni on vielä siinä kunnossa, etten haista mitään.

Tuosta parfyymin öljypohjasta olen samaa mieltä hänen kanssaan. Se on aidompaa, terveellisempää eikä ärsytä niin paljon kuin alkoholipitoiset parfyymit.

 Ja siitäpä kirjoitan tarinan, minkä löysin isoäiti Harrietin kirjasta Blomstervandringar (Kukkaisvaelluksia) vapaasti suomennettuna:

 " Kerrotaan että eräs muinasen persialaisen keisarin kaunis puoliso keksi ruusuöljyn. Hänellä oli tapana päivittäin vaeltaa palatsin puutarhassa. Suurien ruusupuskien välissä kiemurteli pieni puro ja siellä keisaritar katseli, kun ruusu varisteli lehtiään hiljaiseen veteen. Kevyesti ne keinuttelivat itseään veden päällä. Sitä katsellessaan hän huomasi, että lehden ympärille muodostui öljyinen kehä. Hän nosti lehden ja pieni öljytilkka jäi veteen. Hän kiiruhti palatsiin, nouti pienen astian ja noukki lusikalla nuo öljytilkat astiaan. Illalla hän huomasi, että astiasta nousi yhä ihana ruusun tuoksu. Näin hän keksi ruusuöljyn."

Mutta onko ruusu todella naisen tuoksu? Onhan se jos ihan intiimisti asiaa tutkitaan, mutta niin syvällisiin en tässä nyt mene.

Kreikkalaisten kirjoittajien mukaan arvonsa tuntevat miehet käyttivät ruusuparfyymia, kun taas naiset käyttivät mm. orvokin ja timjamin tuoksuja. Miehet tiesivät myös, että laadukkain ruusuparfyymi valmistettin Cyrennessä Berenice-kuningattaren aikaan. Myös roomalaiset nauttivat ruusun tuoksusta. Kerrotaan, että erään keisarin lempiviini oli tehty ruusun terälehdistä. Näitä juttuja löydän isoäitini kirjasta.

Voi kuinka pääni on täynnä näitä juttuja, muistoja ja tarinoita pelkästään jo ruusun tuoksusta! Mutta ei saa yhtenä iltana innostua liikaa. Kuitenkin, yksi suosikkielokuviani on Naisen tuoksu. Ja kas, löysin sen tanssin!
Katso, miten mies huumaantuu naisen tuoksusta, ja miten nainen hurmataan tanssilla! Tässä on erotiikkaa, aistillisuutta ja aitoa tanssin hurmaa! (Jestas, kuulostan ihan Tanssii tahdilta!)

maanantai 17. tammikuuta 2011

Asteroidit Rosa ja Rosengard

Kuvassa villiruusu Espanjasta Santiago-polun varresta

 

Tietenkin minä yhdistän ruusutarhaani astrologian.  Yksi vastaus tuohon, miksi kummassa olen saanut päähäni perustaa ruusutarhaa ja jopa ruusutarhakahvila päämääränä, voisi piileä juuri astrologiassa ja tähtikartallani.

 

On olemassa asteroidit  nimeltä ’Rosa’ ja 'Rosengard.

 

Asteroidit, jotka kulkevat tuossa Marsin ja Jupiterin välimaastossa, ovat kiehtoneet astrologeja. Ajan mittaan he ovat huomanneet, että niillä on myös oma energeettinen vaikutus muihin planeettoihin ja sitä kautta meidän kaikkien syntymäkarttaan ja sitä mukaan myös tähän hetkeen. Astrologit tuudittautuvat usein siihen tietoon, minä aikakautena noita asteroideja on löydetty ja sen mukaan osoittavat niille tietyn merkityksen. Esim. Kheiron, haavoittuneen parantajan ’planeetta’, joka löydettiin juuri sellaisina aikoina, jolloin vaihtoehtoiset parannuskeinot nousivat esiin ja alkoivat ’kilpailla’ lääketieteellisen tekniikan kanssa. 

 

Tuo pieni Rosa-asteroidi on syntymäkartallani kolmen asteen yhtymässä Kheironiini Skorpionissa huoneessa 11. Huone 11 ilmentää sosiaalista luovuutta ja erilaisuuden kunnioittamista. Eikö siis ruusutarha ja vielä enemmän ruusutarhakahvila siis ilmennä juuri erityistä sosiaalista luovuutta. Jep! Kheiron tuossa huoneessa on aika paikallansa, sillä oikeastaan olen aina törmännyt ihmisiin, joiden kautta olen saanut oppia erilaisia näkökulmia ja erilaisia kulttuureja. Viime vuosina olen ystävystynyt hyvin monien vaihtoehtohoitajien kanssa ja opiskellut jotakin itsekin. Kaikki se on pitänyt minun astrologisesti ’vetistä’ merkkiäni pinnalla ja tehnyt elämäni hyvin mielenkiintoiseksi. Rosa siinä Kheironin kyljessä ilman muuta ohjaa minua ruusujen maailmaan. Nyt kun kirjoittelen ruusujen maailmasta, huomaan kyllä, että ruusut ovat aina kulkeneet rinnallani tavalla tai toisella. En vain ole niitä huomannut tai en sitä, että niillä olisi mitään erityistä merkitystä elämässäni. Tämä kaikki on vain yhtäkkiä tupsahtanut kuin tyhjästä eteeni. 

 

Rosa ja Kheiron ovat molemmat neliössä Saturnukseen ja Plutoon, mikä antaa haastetta elämääni. Toisaalta kun syntymäkartasta on kyse, niin tämä haaste on aina ollut minun edessäni sitä tunnistamatta. Kun Kheironilla oli paluu kartallani, heräsin huomioimaan sen merkitystä ja sisältöä. Ja kun löysin ruusut ja Rosan, niin onhan jotakin tehtävä. Hyväksi onneksi niillä on sekstiili eli helppo, ilmava ja vapaa kuvio Marsiin, mikä auttaa asioiden toimeenpanossa. 

 

Rosengard eli ruusutarha-asteroidi on syntymäkartallani Kauriissa, vastuunkantajan merkissä. Mikäpä siinä. Jos jotain alkaa haaveilemaan, haaveellekin kasvaa velvollisuuksia, varsinkin kun siitä avoimesti täällä kirjoittelen. Aurinkokin on tällä hetkellä Kauriissa, joten jotakin osuu kohdalleen. Tämän pienen haave-asteroidini aspektit ovat iloisesti kolmiossa Marsiin ja sekstiilissä Rosaan ja Kheironiin. Lähteehän tässä mielikuvitus lentämään ihan kosmisiin asti! Kun Rosengard on vielä 2. huoneessa, persoonallisten voimavarojen ja taloudenpidon huoneessa, tulee tässäkin esille tietyt vastuut ja velvollisuudet. Itse arkinen todellisuus tästä haaveesta on edessä. Siihen tarvitaan vähän viitseliäisyyttä ja työtä, jopa rahaakin!

 

Rosengard-asteroidi on tällä hetkellä ajelehtimassa (peräytyvänä) tuolla Ravun merkissä, eli puhuttelee kovastikin minun stelliumrykelmääni, jossa on Aurinko, Venus, Merkurius ja Uranus. Rosa taas on tällä hetkellä Oinaassa, herättäjän ja toimeenpanijan merkissä. Joten ihan pakkohan tässä oli aloittaa jo jotakin. Aloitin tämän blogini.

 

Taivaan merkit ovat aivan selvästi ruusutarhani ja taivaanrannan maalarin puolella! 

 

Ei jukra sentään! Taidan liittää tähän erään tutun kipaleen ’ruusutarhasta’, pikkuisen jotakin järkevääkin (silmäniskuni)!

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Ensikokemus Ruusutarhasta

Ruusutarha-sanalla on sellainen sadunhohteinen kehä ympärillään. Se on jotakin aivan erityistä.

Niin se oli ainakin minulle, kun 18-vuotiaana lähdin maailmalle Ruotsiin. Ensimmäisen viikon siellä olin kielikurssilla Sigtunassa. Se on Ruotsin ensimmäisiä ja vanhimpia hallinnollisia kaupunkeja, ja jonka mm. karjalaiset ovat kerran tuhonneet maan tasalle. Sain silloin lukea, että kurssipaikkani on vanha luostari, joka on entisöity kurssikeskukseksi, Sigtuna stiftelsen (kuva alla). Ja siellä saavuin elämäni ensimmäiseen Ruusutarhaan. Olin aivan lumoutunut! Aivan kuin metsämökin tyttö olisi saapunut satujen maailmaan.


Siis arvata voi, kun minulla oli vähänkin vapaa-aikaa, luikahdin tuonne kuvassa olevaan ruusutarhaan kävelemään, haistelemaan ruusun tuoksua ja kuuntelemaan suihkulähteen solinaa. Siellä istuin, haaveilin ja kirjoittelin kotiin kirjettä ihmeellisestä maailmastani.

Sigtunassa asui myös kirjailija Harriet Hjorth, joka sattumoisin oli kurssiopettajani Agneten äiti. Sattumoisin myös Agnete kysyi kurssilaisilta, olisiko joku halukas tulemaan heille hoitamaan neljää lasta. Joku meistä oli, minä mukana. Ja sattumoisin hän otti minut. Aloittaisin työt vasta syksyllä, sillä minulla oli paikka jo eräässä Tukholman sairaalassa siivoojana kuukauden ajan. Se sopi hänelle mainiosti.

Perheessä opin ruotsinkieltä ja paljon muutakin, mutta ennen kaikkea tutustuin ja ystävystyin perheen isoäitiin Harrietiin, jota sain kutsua Mymyksi ja isoäidikseni kaikki ne vuodet mitä hän vielä eli. Jätin paikkani perheessä parin vuoden päästä. Olin kirjeenvaihdossa Mymyn kanssa vielä monet vuodet. Häneltä opin tuntemaan yrtit ja kasvit ja niiden historian ja tarinat, joita tulen käyttämään useinkin tässä blogissani. Hänen kirjansa Blomstervandringar on eräs suuri suosikkini. Joskus olen jopa haaveillut, että voisin kääntää sen suomenkielelle. Niin kaunis on se kirja! Tulen käyttämään viitteitä tästä kirjasta.

Mymy rakasti myös ruusuja! Ruusuihminen, joka tuki minun kasvuani, opasti ja ohjasi minua kukkien ja yrttien ihmeelliseen maailmaan. Tämä ruusublogini toi minulle muistot hänestä. Istuinkin eilen pitkän tovin, järjestelin uuteen kansioon kuvat ja pitkän kirjeenvaihdomme. Istuin siten pari tuntia hänen seurassaan.

Tunnen, että hän on eräs, joka on kanssani nytkin rakentamassa ruusutarhaani!

lauantai 15. tammikuuta 2011

Venus, rakkaus ja ruusut


Minulla oli jo ihan nuorena huoneeni seinällä tämä taulu Primavera. Pienillä rahoilla olin joskus kopion ostanut, ja kuljetin sitä mukanani. Vieläkin se on jossakin tuolla vintillä pahvirullan sisällä. Venus jakamassa nymfiensä kanssa kevään iloa. Ja varmasti siellä kukkii jo ruusut! Venuksen kukkaseppeleessä niitä näkyy ja kaikkialla. Nyt vasta tajuan tuonkin, että Venuksella ja ruusuilla on ollut minulle paljon viestiä, jota alitajuisesti olen ottanut vastaan, mutta en aina päivätajuisesti. Eli on jo aika kunnioittaa sitä kaikkea rakentamalla ruusutarhaani sekä symbolisella ja henkisellä tasolla ja myös fyysisellä tasolla puutarhaani.



Nyt olenkin huomannut, että kaikki ne ihmiset, jotka ovat jollakin tavalla olleet ojentamassa minulle 'ruusujen ominaisuuksia', ovat neitsyt-, härkä- tai kauris-ihmisiä (tosin on poikkeuksia, mutta kun samalla opiskelen astrologiaa, niin ei voi olla huomaamatta tuota). Ainakin neitsyet ovat ihannoineet Afroditeä eli Venusta, rakkauden ja kauneuden jumalatarta.

Samoin heillä tuo vesihöyryinen kuuma planeetta nimeltä Venus on myös yhtymässä Aurinkomerkkiin. Minulla itsellä on Venus oppaana heti Auringon edellä Ravussa ja Aurinkooni yhtyneenä 3 asteella. Eipä siis ihme, jos omien poikieni toivelistaan yhdistin terveyden ja henkisen selkärangan lisäksi myös kauneudentajun. Uskoin että juuri se on yksi avain elämässä selviämisestä; silmät ja kyky löytää kauneus lohduksi, tueksi ja astinsijaksi. Ja kyllä. Poikani tunnistavat kauneuden. Luonto on yksi heille läheinen. Heillä Venus on Vaa'assa ja Härässä.

Tietenkin Venus voi luoda myös tiettyä hempeämielisyyttä, kaunosielukkuutta ja taivaanrannanmaalarin luonnetta, jota ei katsota mitenkään lahjakkuudeksi eikä arvoksi sinänsä. Järkevät mielipiteet tuhahtavat sille halveksivasti. Mutta tuon halveksinnan taustalla on pieni kateuskin, sillä usein nuo 'luonneviat' takaavat sen omistajalleen myös onnellisuutta ja kykyä nähdä kauneutta ja kivaa siellä, missä joku toinen ei sitä näe.
Kateuden pimeä puoli onkin juuri se, kun ei tiedosta sitä tai ainakaan sitä mille on kateellinen. Toisella on vain jotakin niin kamalan ärsyttävää, jotakin jota ei ymmärrä, ja jotakin, josta tuo toinen saa kuitenkin iloa mitä itsellä ei ole.

Venus puhututtaa. Ja kuten ruusut nyt minua.

Myönnän, ettei pelkällä ruusuisella haavemaailmalla, mikä liittynee tuohon Venuksen luonteeseen, elä eikä pitkälle pötki. Onneksi syntymäkartalla on myös muita merkitseviä tekijöitä, jotka sitten antavat potkua. Mutta varmaan olen saanut kuulla niin paljon noita 'epämääräisiä luonteeni kuvauksia', että jo sillä olen jättänyt jopa ruusut syrjään. En ole halunnut olla taivaanrannanmaalari enkä haaveilija enkä hempeämielinen. Ehkä kaunosielu kuitenkin.

Nyt on aika elää silläkin rikkaudella! Ja tähän liitän vielä tietenkin Botticellin Venuksen! Taisi sekin mies olla aika kaunosielu! Kaikki kunnia ja kiitos hänelle, Ruusujen ihminen!


perjantai 14. tammikuuta 2011

Vaaleanpunainen, ah!

Jokaisella on ollut ihmisiä, ystäviä tai läheisiä rinnallaan joskus vaikeina aikoina tukemassa, piristämässä tai potkimassa eteenpäin. Eihän unohdeta heitä!

Tämä ruusu-aihe on liikuttanut minua varmasti sydäntä myöten, kun jostakin tulvii niin paljon lämpimiä, ihania muistoja, joita kiitollisena annan tulla tähän arkeeni nyt.

Ensimmäisinä tällaisista ystävistä muistan Tuulan. Olin silloin 15 vuotta vanha. Elämäni oli aivan onnetonta, sillä äitini ja isäni olivat juuri eroamassa, ja vietimme tuota surullista kahden vuoden asuntoeroa. Voi niitä unettomia öitä ja toiveita, että kaikki olisi kuin ennenkin. Vaikka ei se 'ennenkään' ollut mitään ruusuilla tanssimista. Isä jotenkin omassa surussaan näki myös minun tuskallisen olotilan, ja hän esitteli minut eräälle viulunsoitonoppilaalleen, seminaarilaiselle neljä vuotta minua vanhemmalle tytölle, Tuulalle.

Meistä tuli ystävät. Tai Tuula otti minut jotenkin siipiensä suojaan. Hän oli kaunis, hienostunut ja iloinen. Katsoin häntä ylös, tottakai. Ensi töikseen hän pyysi minua mallikseen hiilipiirroksiinsa. Sitten hän opetti minulle tuon jalon taidon. Siitä tuloksena tässäkin blogissa nuo liituvärimaalaukset ruusuista. Hän yritti saada minua myös yrittämään seminaariin. Siitä ei tullut mitään, vasta paljon paljon myöhemmin tartuin niihin opintoihin.

Tuula on neitsyt horoskooppimerkiltään eli ruusujen jalo ihminen. Ja hän piti punaisesta, etenkin vaaleanpunaisesta. Niinpä hän yllätti minut kerran tuoden minulle vaaleanpunaiset langat, kuten oli itselläänkin. Ja kudontamalli kauniista villaleningistä, jossa oli pitkät hihat ja helmassa kaunis musta kuvio. Olin aivan ihastuksissani. Hän myös opasti ja neuvoi minua leningin teossa. Silloin elettiin aikaa, jolloin yksinhuoltajaäidin pienestä palkasta ei herunnut liioin ylimääräistä vaaterahaa. Joten kyllä liihoittelin iloisena ystäväni Tuulan kanssa työväentalon tansseissa. Tässäpä kuva sisaruksista äidin kanssa. Kuvan lähetti yllättäen tänään siskontyttäreni minulle nettiin. Hassu sattuma.


Se vaaleanpunainen väri hoiti minua myös. Se avasi ja herkisti sydäntäni. Ja sain paljon uusia ystäviä. Vielä etsin tämän Tuulan käsiini ja vien hänelle vaaleanpunaisia ruusuja! Niin kiitollisena häntä nyt tässä muistelen.

Olen ollut mukana ryhmässä, joka sai päähänsä kokeilla väriterapiaa ja sen soveltamista jopa niin, että pukeuduimme tiettyyn väriin ja opiskelimme sen värin merkityksiä. Se ilta, kun istuimme vaaleanpunaisissamme kaikki, tuntui aika romanttiselta. Luimme väriterapiakirjaa ja teimme 'aarrekartat' leikellen naistenlehdistä kuvia, haaveillen ja kikatellen kaikki kuin nuoret tytöt. Se oli iloinen ilta.

Olethan kokeillut vaaleanpunaisen vaikutusta asusteissa tai kotisi huoneissa? Se väri ei saa olla lohenpunaista, vaan juuri sitä, mitä värikartasta saa kun ottaa karmiininpunaista ja valkoista. Ei mitään harmaan sekoitusta eli vanhanajan vaaleanpunaista, mitä joskus näkyy jopa huonekaluissa. Reilua vauvan vaaleanpunaista!

Jos sinulla on aikaa, niin katsopa kuinka vaaleanpunainen ruusu maalataan! Kaunista tuli!
Ja tässä neidonruusu ja raahelainen suviruusu.

torstai 13. tammikuuta 2011

Pimpinellaruusu, arvaa mikä?

Jos puhutaan ruususta ja siitä mitä ruusuja kenellä on, niin varmasti tämä pimpinellaruusu on niistä se tunnetuin ja laajimmalle levinnyt.

Sehän on meidän juhannusruusu, valkoisine suurine kerrottuine kukkineen, jotka eivät valitettavasti kestä kauan pensaassa ja sitä vähemmän sisällä vaasissa. Vaasissa vain kolme neljä tuntia, ja ne löpsähtävät ja varistavat lehtensä. Mutta kun kahvivieraita on tulossa, mikäs sen somempi pöydässä tuoksumassa.

Ensimmäinen suuri urakkani olikin ruusutarhaa rakennellessa saada vanhat ruusupensaat uuteen uskoon. En muista enää missä tuo valkoinen pensas pihalla alunperin kasvoi, kun taloon tulin, mutta halusin saunapihalle jonkinlaisen näkösuojan tietä vasten, joka kuitenkin on vasta peltojen takana, ja istutimme siihen neljän metrin leveydeltä juhannusruusua. Suuri ruusujen ystävä ukkoni innostui istuttamaan niitä myös vasta luodulle maakellarin katolle. Hän ajatteli, että maa ei vyöry vesisateessa niin helposti alas, kun sitkeät ruusunjuuret ovat pitelemässä sitä koossa.

Tosi on! Kellarinkatto on täynnä valkoista ruusua juhannuksen aikaan, mutta riti rinnan ja yhtä sisukkaasti siellä kasvaa myös nokkonen. En koskaan edes kastele niitä ja siellä ne vain kukoistaa. Ukkoni kanssa käymme ihailemassa joka kesä sitä kukkapaljoutta. Samoin on kasvanut saunapihan ruusut ravinteikkaassa peltomullassa. Harmi vain kun ne kukkivat juuri siellä tien puolella (eteläpuoli) paljon tuuheampana kuin pihan puolella.

Mutta kyllä olen saanut kitkeä ja leikata niitä juuriversoja. Pianhan ne olisivat vallanneet koko saunapihan.
Ja niin korkeita olivat pensaat ja tiheässä, että piti naapurin poika kutsua raivaussahan kanssa niitä leikkomaan. Sitten minä haravoin ja perkasin nurmikolta sen pienimmänkin ruusunoksan, sillä paljaalle jalalle joutuessa se olisi tosi inhottava. Tietenkin tein sen virheen, että ruusu leikattiin syksyllä eikä keväällä kuten kirjoissa ja netissa neuvotaan. Ja tietenkin luin ohjeet vasta sen jälkeen kun työ oli tehty. Jotenkin en aina välitä siitä teoriasta. Mikä lie siinä.

Nyt sitten jännityksellä odotan kevättä, mitä se ruusu tykkäsi, kun noin vastoin ohjeita tein. Ja jos hyvin käy, se on nätimmillään sitten, kun avaan ruusutarhakahvilan, ei ensi kesänä, vaan vuonna 2012. Samana vuonna täytän 65 ja pidän lupaamani juhlat. Siinähän ne tulevat pidettyä kahvilassani juhannusruusujen tuoksuessa, jos luoja sallii. Mikä sen parempi paikka!

Tämä samainen pimpinella, joka Euroopassa kasvaa villinä valkoisena ruusuna, kasvaa myös Englannissa. Ja arvatkaa miksi sitä siellä sanotaan? Suomalaiseksi Ruusuksi!


Ja tässä on varmaankin valkoisia ruusuja Eliselle! Olemme menossa kesään päin kuitenkin!

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Ne Villit Ruusut!


Nyt ovat ruusut minut jotenkin lumonneet! Ihan kuin nyt vasta olisin havahtunut niiden olemassaoloon, sallinut tilaa jollekin uudelle, ja ruusumuistoja tulvii vuolaana virtana mieliini. Näen että ne ovat jotenkin parantavia, lohduttavia virtauksia. Olenko sitten huomannut vain piikkien pistot, ja itse kaunis kukka jäänyt vähemmälle huomiolle? En voi olla niin negatiivinen. Olenhan yltiöpositiivinen, kuten eräs ystävä huomautti.

Ihan tosi. Eilen illalla vuoteessa, kun olin jo lähestymässä untenmaita, tulivat mieleeni nuo villiruusut. Hurja sentään!!!
Minullahan on niitä omalla pihamaalla, voi olla kahdenlaistakin lajia! Piikkisiä otuksia, joita olen vähän kiroillutkin. Vihoitellen olen niitä katkonut pois, mutta aina ne ovat nostaneet jostakin päätänsä.

Kuinka olen voinut ruusuja, niitä aidoimpia kaikista, kohdella noin?!

Tiedän, että toinen niistä on tullut varkaana Ruotsista, Helsinglandin kummuilta, josta kaivoin itselleni kurjenkellon juuria. Kurjenkello ei kasvanut, mutta sen sijaan kasvoi yllätyksekseni loistelias tarha-alpi eli loistoalpi, jonka ensin rikkaruohoksi luullen sallin kasvaa nähdäkseni mikä se on! Ja kasvi kiitti uteliaisuuttani. Ja kuinka se onkaan kasvanut! Siitä rykelmästä olen jakanut moneen pihaan. Ja yllätys yllätys, sieltä nousi myös ruusunvarsi. Paikka josta kurjenkelloa olin kaivamassa, on vanhan talon pihalaitamia, joten kaikki on mahdollista.

Toinen ruusu on ilmestynyt tammen taimenen multanokareessa. Sen sain lahjaksi naapurilta, joka kävi Saarenmaalla ja sieltä toi noita taimia. Olen katkonut sinnikästä 'jänistä' pois useaan kertaan, mutta siitähän se vain innostuu. Joskus ruusu kukki noita hauraita vaaaleanpunaisia kukkiaan, mutta viime vuosina tammen voimakas kasvu on vienyt siltä kukintavoiman.

Hyvänen aika! Jos olisi ollut vähänkään keväisempi ilma, olisin syöksynyt siitä sängystä taskulampun kanssa penkomaan noita pensaita. Hyvä etten lumen alta lähtenyt tonkimaan. Se kasvi, joka lapsena kasvoi arvoituksellisena kukkana päässäni ja jonka vihdoin löysin mummolan kedolta, oli tullut minun tykö omalle pihamaalleni, enkä antanut sille mitään arvoa. Kuinka kiittämätön olenkaan luonnon ihmeille!

Mutta säntäsin yrttikirjojeni pariin tuonne keittiön kaapille ja siinä istuin tovin ja ihastelin.

On ihan pakko kertoa, mitä löysin. Sellainen asiajuttu, vaikka löysin paljon muutakin, ihmeellisiä asioita. Mutta siitä myöhemmin, sillä nämä ruusujutut vain laajenee ja villiintyy.

Niin kutsuttua villiruusua on monta lajia jo yksistään Suomessa. Koiranruusu (Rosa canina), Ruotsissa Nyponros, kasvaa vain Ahvenanmaalla ja Eteläisen Suomen rannikolla. Sitä on kutsuttu myös orjanruusuksi piikkien tähden.  Pohjoisessa metsissä kasvaa nk. villiruusu eli metsäruusu (Rosa majolis) ja itäisessä Suomessa Karjalan ruusu (Rosa acicularis). Näistä lajeista on kehitelty kurttulehtiruusu (Rosa rugosa) joka on villiintynyt teiden varsille, meren rannoille ja puistoihin. Siitä saadut kiulukat ovat meheviä ja hyvin C-vitamiinirikkaita, kun taas muiden kiulukat ovat mitättömiä, pitkulaisia ja ilman mehevää hedelmäkuorta. Vanhana kansanlääkkeenä on käytetty kuitenkin ruusujen nuppuja ja lehtiä lievänä ulostuslääkkeenä.

Siis ensi keväänä minun ensimmäinen ruusutehtäväni on tutkia nuo ruusukuokkavieraat, mitä villiruusuja ne ovat ja etsiä niille aivan oma paikka, hoitaa niitä ja saada ne kukoistamaan omalla villillä tavallaan. Sen lupaan!

Tässä enemmän tietoa koiranruususta, jos joku on kiinnostunut. Ja tässä metsäruusu sekä karjalan ruusu.

Tämä on hauska! Nuo sormet vain ovat liikaa: Villit ruusut humpaten