lauantai 31. joulukuuta 2011

Hyvää Uutta Vuotta Plejadien tukemana!



Uskon asiat ovat hyvin henkilökohtaisia ja herkkiä. Joku uskoo, että papin tai paavin sana (tai tulkinta) on totta ja se oikea. Joku uskoo, että oman puolueen johtajat puhuvat totta ja oikeaa asiaa. Jotkut uskovat mediaa, että se on totta ja oikeaa kaikin puolin. Joku uskoo, että juuri meillä on se oikea uusi vuosi. Voiko ilman uskoa ollakaan?! Johonkin on uskottava, että voi olla olemassa tietyssä yhteiskunnassa. Mutta sillekään ei voi mitään, että epäilee, arvostelee, kritisoi, torjuu tai jopa nyrkin puristaa.

Mietin omaa uskoani. Ehkä uskon syvimmin luontoon, en voi syyttää sitä valheellisuudesta. Kaikkeen Luojan luotuun uskon sellaisena kuin se on. Taitaa minullakin kuohahtaa, kun näen luontoa kaltoin kohdeltavan. Ja uskon myös tähtitaivaaseen.

On kaunista uskoa enkeleihin, ufoihin, joulupukkiin, tonttuihin tai muihin kummajaisiin. Minusta on kaunis usko myös se, että kun katsoo jotain tähteä taivaalla, ihailee sitä kiitollisena sen voimasta ja kauneudesta, niin sen energiat tulevat ja auttavat. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat saaneet avun esim. Siriukselta.

Luontoahan se kaikki on. Kun masentuneena menen metsäkävelylle ja alan nähdä metsän kauneutta ja hengittää sitä, niin jopas alkaa olo kevetä. Tähtitaivaan alla voi kokea saman.

Siksi en ihmettele ollenkaan, jos tietyt tahot ’puhuvat’ tulevana vuonna Plejadien eli Seulasten tuesta. Siis vielä tässä juttelen näistä ihmetähdistä. Ja liitän tähän uuden tulevan vuoden saatoksi Seulasten lämmintä, iloista tuiketta vielä lukemani kirjan pohjalta. 

Kirjassaan Plejadien tähtisisaret Matti Kuusela on kääntänyt suomeksi Robert A. Powellin tekstiä, nimennyt hänet jopa toiseksi kirjan kirjoittajaksi. Powell on englantilainen matematiikan ja tilastotieteen dosentti ja tehnyt väitöskirjan Eläinradan historiasta. Aikamoinen matemaatikko! Tutkimustyössään hän on törmännyt mm. Rudolf Steineriin, joka on kirjoittanut paljon Plejadeista ja niiden vaikutuksesta Maahamme. Itsekin törmäsin Steineriin ystäväni kertoessa vierailustaan Coetheanumissa ja paljon muutenkin. Powell toimi sitten Saksassa liikuntaterapeuttina, jossa on suorittanut myös eurytmiakoulutuksen (hm… tuosta haluan tietää lisää…) ja toimii nykyään Kaliforniassa Sofia-keskuksessa, Kosmisen ja pyhän tanssin koulussa ja opiskelee tähtiviisautta eli astrosofiaa.

Otin tämän eräänä esimerkkinä, kuinka odottamatonta voi ihmisen elämä olla. Siis eikö ole ihmeellistä ihmisten polut! Matemaatikosta astrosofiaan. Kuka tietää oman polkunsa mutkia tai määränpäätä? Kuka tietää tulevaa vuotta?

Mutta mitä on Powelin mielessä liikkunut liittyen vuoteen 2012 ja Plejadien tähtiin? Rudolf Steinerin teksteistä löytyy mielenkiintoinen väite. Aurinkokuntamme synty universumiin on Plejadien ansiota. Nyt Aurinkokunta olisi matkalla kohti Plejadeja. Ja seuraava Aurinkokunta syntyisi siellä! No, nämä seikat eivät vielä koske ainakaan tulevaa uutta vuotta.

Ehkä totuudellista on se, että Plejadien kirkkain tähti Alkyone on yli 800 kertaa valovoimaisempi kuin Aurinkomme. Powelin mukaan ensi vuoden auringonpimennys tapahtuu Auringon ollessa konjuktiossa Plejadeihin. Tällöin Plejadit tulevat myös näkyviin itäisellä taivaalla. Silloin nähdään, onko tällä vaikutusta. Plejadit edustavat ykseyttä, ryhmittymistä, yhdessä olemista. Voisiko niillä olla energistä vaikutusta Maapallon ykseyteen, jolloin voisimme ymmärtää, että kaikki se mitä tapahtuu jossakin kohtaa Maassa, vaikuttaa kaikkeen Maassa ja kaikkialla ihmiseen myös. Plejadit liitetään myös runsauteen. Erään intiaaniheimon mukaan Plejadien nimi on Varastotalo. Olisiko meillä mahdollista saada sieltä nyt hyvää uutta energiaa? Ymmärsin, että se energia on yhtälailla vapautta kuin myös rakkautta. Miten elää rakkaudessa, jossa olisi myös vapaus? Miten elää vapaudessa, jossa eläisi rakkaus myös?

Tässäpä olisi purtavaa tulevaksi vuodeksi. Hyvää Uutta Vuotta kaikille, jotka tänne sattuvat ja viitsivät lukea sivua ihan tänne asti!!


ja musiikin kera Song of the Pleiad

perjantai 30. joulukuuta 2011

Ley-linja läpi ruusutarhani?


Kaamosaika ja uusi vuosi tulossa. On hyvää aikaa paneutua vähän tutkimusjuttuihin. Aika penkoa kaikkea sellaista, mistä voisi löytyä ahaa-juttuja ja jotain hauskaakin. Ja uskoa, ettei ole sattumia. Kaikki on tarkoitettu! Just mulle! Tämä kuulkaa on aika vaarallista ilman huumoria. Siis totta on ruusut, mutta kaikki sen ympärillä voi olla puhdasta mystiikkaa ja huuhaata. Mutta miksi ei viljellä sitä nyt, kun ruusuille ei voi tehdä muuta kuin toivoa, että ne nukkuvat kauniisti 30 centtisen lumen alla. Onneksi sen alla!

En ole kohtaloonuskoja, ehkä kolmasosaksi, enhän muuten harrastaisi astrologiaa. Puoleksi uskon, että loppujen lopuksi teemme itse viime hetken valinnat. Jos ei muuta niin ainakin valitsemme asenteen. Helppoa vapautta! Toinen juttu on sitten se, kuinka osaamme kantaa siitä vastuun syyttämättä muita.

Pengoin vintillä vanhoja lehtejä ja nostin esiin sen kaikista vanhimman ’Minä olen’ –lehden, jolloin ihmettelin, että onko tällaisiakin. Lehti on numero 3, vuodelta 1999, hinta 35 markkaa. Ostin sen silloin Maija-Riitta Ollilan artikkelin vuoksi. Opiskelin filosofiaa ja olin innoissani naisfilosofeista, viime vuosisata on mahdollistanut heidätkin.

Nyt löysin samasta lehdestä jotakin muutakin!!! Löysin Reijo Knaapilan artikkelin luonnon voimapaikoista ja ley-linjoista Suomessa. Ja voi mitä löysin!!! Löysin kartan, jossa Hedelmällisyyden ley-linja menee suoraan läpi ruusutarhani. Johan on kumma, jos ruusuni eivät tässä viihtyisi. Noh, ehkä se ei ihan tarkalleen mene siitä, mutta jos sellaisia on, niin mistä tietää, kuinka laajasti ne vaikuttavat.

Olen skannannut tämän suoraan 'Minä Olen'-lehden sivulta
 
Kun luin tekstiä, ymmärsin, että jos ihmisessä on meridiaanilinjat, niin myös elävällä maapallolla on omat energialinjansa. Knaapila sanoo, että herkät ihmiset tuntevat kehossaan erityisten paikkojen tunnelman. Hän osoittaa myös tutkimuksia, että tietyille linjoille sattuu vanhimmat kirkot tai kuuluisat kulttipaikat. Nämä linjat kiertävät maapallolla pitkin ja poikin, muodostavat jonkinlaisen energiaverkoston ja näistä on tehty tutkimuksia Englannissa, Ranskassa ja Ruotsissa. Siellä niistä löytyy kirjoituksia.

Sitten muistin, että tapasin lyhyellä Santiago-vaelluspolullani erään saksalaisen pojan, joka kertoi aika mielenkiintoisen syyn lähteä sitä polkua kulkemaan. Hän oli lukenut, että Santiago-polku kulkee erästä hyvin energistä linjaa pitkin. Hän oli tullut kokemaan sitä. Johan oli syy lähteä vaeltamaan 800 km!

Uskoa tai ei, niin tämä samainen linja, joka kulkee tässä vierelläni ja myös Linnanraunioilla, voisi olla syy koko Suomen Stonehenge-rakennelmalle. Tai koko alueelle, josta löytyy nk. jätinkirkkoja ja lapinraunioita. 


Siis valitsin ’ahaa-elämyksen’ näistä ley-linjoista. Ja saan innoitusta ruusutarhasuunnitelmiini ja sen hoitoon. Otan tästä täyden vastuun. Siitäkin, että jos ruusut ovat talven aikana kuolleet ja masennun koko puutarhaan, niin myönnän utopististen unelmieni haaksirikon, enkä syyttele siitä muuta, en äiti luontoa enkä mitään ley-linjojen lupauksia, vaan vain omaa intomieltäni ja taitamattomuuttani.

Ps. Koska tämä sivu on hyvin luettu, lisään tähän vähän tietoja. Ensinnäkin tuo tuulivoimalajuttu raukesi tästä kohdin 'leylinjaa'. Sitä vastustivat niin asukkaat ja muutkin ihmiset ympäri Suomea kuin myös luonto itse purotaimenen, kotkan ja kasviston asussa. Sekä varmaan itse Jätinkirkon 'jätti'.

Löysin autoni korjausta odotellessani erään vanhan Tieteen Kuvalehden nro 18/2011, josta löysin mielenkiintoisen jutun käsittäen lintujen muuttolentoja.  On löydetty eläimiltä kyky aistia magneettikentän voimaviivoja ja voimakkuutta ja näin määrittää sijaintia. Eläimiltä on löydetty solujen magneettikiteitä, mm. kuonossa syntyvään induktioon ja silmän verkkokalvon proteiineissa. Sivulla 48 on pienoiskuva maailman voimaviivoista, joita pitkin kulkee lintujen muuttoliike. Ja violetilla värillä myös tämä Suomen yli kulkeva magneettikentän voimaviiva.

Alla oleva kuva kyseisestä lehdestä:



Juttua lisää tässä.

Onko kyseessä samankaltaiset viivat? Siitä en ole varma. 

Mikäs se kohtalo onkaan? Eija Kantola ja Kohtalon tango

torstai 29. joulukuuta 2011

Käännyn 'Kukkanupputähdistön' puoleen...

Olen ollut pari vuotta mukana Ursassa, Suomen tähtitieteellisessä yhdistyksessä. Se vain siksi, että saisin niiden lehden. Sekin siksi, että ukkoni halusi siihen myös tutustua. Ja sekin vain siksi, että Kastellin Linnarauniot olivat kerran tämän lehden keskeisin juttu. Rauniot saivat uuden nimen 'Suomen Stonehenge'. Kerron niistä enemmän sitten myöhemmin.

Mutta olen aina ollut kiinnostunut tähtitieteestä ja avaruudesta. Myös fysiikasta. Ja kuten olette huomanneet, sittemmin (mielisanani) astrologiasta. Ja aina löytyy uutta, ruusut!

Nyt sain lahjaksi kirjan, joka kertoo eräästä tähtimaailman tutuimmista ja rakastetuimmista tähtiryhmästä nimeltä Seulaset eli Plejadit, Pikku Otavaksi myös joskus kutsuttu. Ne ovat helppoa löytää tähtitaivaalta. Kirja kertoo niistä monenmoista tarinaa. Sitä löytyy netistäkin. Mutta se mihin ensimmäiseksi ihastuin, oli ne lukemattomat nimitykset, mitä ympäri maailmaa Seulasille oli annettu. Ja minä joka alan jo uneksimaan ruusuistani, ihastuin tuohon yhteen nimeen; Kukkanupputähdet. Tarina kertoo myös, että sieltä lähetetään feminiinistä voimaa. Ja sitä tarvitaan, vuodenajan kylmimpänä aikana; tulen sytyttäjänä ja kodin vaalijana, ystävyyden lämmittäjänä ja kärsivällisen passiivisena. Poimin Wikipediasta kuvan, jonka on maalannut Elihu Vedder vuonna 1885 ja kuvaa Seitsemää tanssivaa sisarusta.


Lisäksi haluan tallettaa tähän tuon tähden nimistöä.

Vanhat suomalaiset antoivat tähdistölle jo monta nimeä; Seiliäinen, Seulajaiset, Seula, Selaset, Seulanpohja, Viron Seula. Joskus sitä kutsuttiin Lapin Otavaksi ja saamelaiset kutsuivat sitä Tyttöjoukoksi (Nieidagearret).
Virallisempi nimitys Plejadit nähtävästi tulee kreikan kielestä, jossa 'peleiades' tarkoittaa Kyyhkysparvea.

Ja tässä lisää maailman turuilta näitä nimityksiä tälle tähtien lempilapselle:
- Seitsemän papitarta
- Jalokivirasia
- Seitsemän noitaa
- Ujot neidot
- Seitsemän kätilöä
- Yrttejä keräävät neidot
- Kevätneitsyet
- Seitsemän taivaallista tanssijatarta
- Soraja (Persiassa tarkoittaa prinsessaa)
- Agnin liekit (hindulaisilla Agni, tulen jumala)
- Sateenkaariväriverhot (Havaiji)
- Ryhmä, Kokoontuneet, Ryhmätähdet, Rysmänen (Japanissa Saburu tarkoittaen ryhmää)
- Pikkusilmät, Mata-riki (Uusi Seelanti, Polynesia)
- 7 eksynyttä poikaa (Amerikan intiaanit)

Seitsenhaaraisen kynttilän kerrotaan symbolisoivan Plejadeja myös.
Antiikin tarustossa Plejadit olivat Artemis-jumalattaren ystäviä, nymfeja.

Näiden seitsemän 'tähtisisaren' nimet ovat Alkyone, Maia, Elektra, Taygete, Kelaino, Astrope, Sterope ja Merope. Tämän tähtirykelmän vieressä vasemmalla on kaksi tähteä, joiden kuviteltiin olevan sisarien äiti ja isä; Pleione (mistä ehkä myös nimi Plejadit) ja titaani Atlas.

Tähtitieteellisesti nämä tähdet nimetään M45 avoimeksi tähtijoukoksi. Ne ovat syntyneet samoihin aikoihin kun dinosaurukset elivät Maan päällä, eli ovat aika nuoria. Ne elävät enää noin 150 vuotta. Ihmettelen vain, mistä ihmeestä tuollaisia asioita voi tietää?!

Mutta huisin mielenkiintoista on tietää tähdistä!! Tähän blogiini olen tehnyt poimintoja Matti Kuuselan kirjasta Plejadien tähtisisaret.

Löytyisikö Plejadeille osoitettua musiikkia? En ihan sellaista löytänyt, mutta muuta mielikuvituksellista, Mike Oldfield ja 'Salli valon olla'

Ja taisin löytää jotakin; Deya Dova, Dance of the Seven Sisters, aika vaikuttavaa!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Uppomaailma!

Blogini lukijat ovat ehkä eniten sellaisia, jotka ovat hikihatussa ahertaneet joulua ja luoneet joulutunnelmaa muille.

Miten ihmeessä te sitten rentoudutte siitä ahertamisesta pois? Miten kokoatte voimanne jälleen arkeen ja muuhun työhön? Onko teillä mitään, mihin paneudutte luterilaisen moraalin kannalta vähän huonolla omalla tunnolla? 

Jos minulta kysytään, niin siihen tulee selvä ja yksioikoinen vastaus. PALAPELI!

Joskus nuorena siihen totuttauduin. Jouluna oli hyvää aikaa koota palapeli, sellainen noin 1000 palan.


Nappasin joskus kesällä kirppikseltä tällaisen palapelin. Tottakai, kun näin siinä ruusuja ja kukkia. Kun kesällä oli sadepäivä, ajattelin sen jo ottaa esille. - Mitä minä sitten teen? sanoi ystäväni, joka silloin vieraili luonani. Muutapa ei tarvinnutkaan. Hän tietää kuinka uppoudun siihen, en kuule enkä näe muuta. Eikä hän välittänyt palapelistä.

Joten maltoin. Ajattelinkin, että kun ukkoni ei ole minulle nyt ostamassa ja valitsemassa (pirruuttaan aina kamalan vaikean maiseman) sitä minulle, niin jään jouluna ilman, jos en nyt tuota säästä. Ja niinhän siinä olisi käynyt, että ilman olisin jäänyt. Kamalaa kuvitella, ilman sitä ihanuutta. Upota ihmeellisten palojen, värien, sävyjen ja tiedostamattoman maailmaan. Jos minulta kysytään, mitä yleensä siinä ajattelen, niin voin vastata, että 'hameen ryppyä' tms.

Sittemmin olen tutustunut moneen yhtä hulluun töllöttäjään. Ja saanut jopa lainaan aivan ihmeellisiä palapelejä. Jopa sellaisenkin, jossa kannessa on mallina vain kuva, jota näytetään miltä ihmiset näyttävät, kun he katsovat sitä mikä oli tehty palapeliksi. Aika jännä juttu! Tai kuva nalleista, joita oli ainakin sata, asetettuna portaikolle.

Taidan mennä laittamaan taas muutaman palan...

Samalla useimmiten kuuntelen musiikkia...esim. Leonard Cohen 'In my secret life - salaisessa maailmassani'

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulun melankoliaa

Joulu on pikkuisen vaarallista aikaa. Moni sitä pelkää. Monelle se on hetken täyttymys, kun tupa on täysi. Moni tuntee tyhjyyden, kun se tupa hiljenee...Mutta se kantaa. Eteenpäin.

Katselin kamerani joulusisältöä. Ei siinä ole mitään kummempia poseerauksia. Jotenkin kädet nousivat esiin kuvista. Kaikki se, miten kädet toimii, mitä puhuvat, mitä piilottavat ja mitä saavat aikaan.




Kädet! Niin paljon kertovia ja lohduttavia!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulurauhaa ja uusia virikkeitä kaikille lukijoille!

Alkaa olla joulumuorilla pientä vipinää täälläkin. Onneksi nuorempi poika hoitaa ja juoksee monta asiaa. Kuusikin ilmestyi tuohon porraspieleen. Harmi kun nuo kaikki sähköiset koristevalot eivät toimi, mutta kai niin on tarkoituskin. Jospa nuori perhe huomenna hoksaisi tehdä lumilyhteen...kuiskaan näin joulutontuille.

Nyt nostin viimeisen Joulukalenterikortin. Huomenna en moiseen hommaan enää ehdi, ja sitten alkaakin toisenlainen aika. Näin nimittäin kertoo kortti, joka on Kohtalonpyörä. Nyt otin siitä kuvan. Tästä näkee myös millaiset kortit minulla on. Kortissa on edustettuna kaikki ilmansuunnat ja kaikki elementit (ilma, tuli, vesi ja maa).


Voiko osuvampaa korttia nostaa. Kuvassa on pyörä, joka ilmoittaa myös ajan sykleistä. Joulu on jonkinlainen etappi, pysähdys ja uuteen kiertoon lähteminen jo talvipäivänseisauksen ajoista. Siihen on liitetty hyvin monta merkitystä ympäri maailman, jokaisella omansa. Tapaamme läheisiämme ja mietimme tulevaa talvea ja tulevaa vuotta. Ja valo kohti kevättä.

Astrologisesti tuo kortti ilmaisee Jupiterin energiaa. Jupiteria ei suotta sanota planeettamaailman 'joulupukiksi' sillä sen energioista sykkii aina jonkinlainen uudenlainen voima ja vaikutus hyvin moneen suuntaan...katastroofista utopiaan. Tässä kalenterissa se tulkitsijan myötävaikutuksesta (olen syntynyt Jupiter Jousimiehessä) merkitsee enemmänkin ajatusten, ideoiden ja ymmärryksen esilletuloa. Toki paljon muutakin, mutta haluan kohdistaa sen joulurauhaan, jossa on hetki pysähtyä juuri näille asioille. Tällä hetkellä (kun kurkistin Kuunkierron sivuille) moni planeetta on juuri siirtynyt uuden tähtikuvion vaikutukseen ja yhdessä ne potkivat monta asiaa eteenpäin ja muutokseenkin. Venus on siirtynyt Vesimieheen ja laajentaa sydämen ymmärrystä. Kuu ja Merkurius ovat Jousimiehessä antamassa vauhtia uusille ideoille. Jupiter on juuri 0 astetta Härässä ja huomauttaa turvallisuudesta, sekä aineellisesta että henkisestä rikkauksista ja niiden tasapainottamisesta. Uranus, muutosten ja raja-aitojen rikkoja, on juuri saapunut Oinaaseen ja antaa tulta ja toimintavauhtia niille ideoille ja uusille ajatuksille. Chriron on 1 astetta Kaloissa ja on ehkä lämpimänä myötätuntijana siinä mukana. Sekä Aurinko 1 astetta Kauriissa muistuttaa vastuusta ja velvollisuuksista. Nyt siis kohtalonpyörän syklillä on hyvät lähtökohdat. 

Nyt tuli sitä astrologiaa tässä aika paljon, ja sekin minun oppini ja tulkintani pohjalta. Mutta en lähde illusioimaan itse Kohtalonpyörää enempää. 

torstai 22. joulukuuta 2011

Jouluinen suklaaherkku

Minun jouluuni kuuluu iso palapeli ja Wienernougat (ja ehkä muutakin suklaata, Ruususuklaa, onkohan sitä edes olemassa enää). Tiedotusvälineet ovat olleet täynnä suklaan ylistystä sen terveellisyydestä. Joo. Kumma juttu aina joulun jälkeen se, että ’liitinki’ kiristää, vyötärö venynyt jopa 5 senttiä ja ähky olo. Terveellistäkö?

Hetkinen...eilen tuo kori oli täynnä?

Eihän siinä suklaassa ole juurikaan sitä itteään, rasvaa, sokeria, maitoa ja lisäaineita sitäkin enemmän.

Muistan lapsena, kun tulin tyhjään kylmään kotiin (vanhemmat töissä), tein kauramössöä (maitoa, sokeria, kauraryynejä ja raakaa tummaa kaakaojauhetta). Olisipa joku minulle sanonut, että oikein teet, sillä vähän huonolla omalla tunnolla sitä söin. Sanottiin että se voi olla epäterveellistä. Nyt tiedän, että se ehkä pelasti terveyteni.

Hm...tuo kuppi ei ole eilisestä vähentynyt.

Nyt olen saanut lahjaksi kaakaopapuja. Ne kuoritaan ja sitten pureskellaan kuten pähkinät ikään. Ei hassumpaa. Tässä pieni tietopaketti:
-        myynnissä on  perulaista hienoa lajiketta; Creole, 100 g 3 euroa
-  antioksidantteja enemmän kuin esim. mustikassa. Raakakaakao sisältää 367% enemmän antioksidantteja kuin kypsennetty kaakao ja 723% enemmän kuin normaali tumma suklaa.
-    aivojen välittäjäaineiden toimintaan myönteisesti vaikuttavia ominaisuuksia, kuten serotoniinia sekä flavonoideja, jotka ehkäisevät sydän- ja verisuonitauteja
-        kaakaojuomaa esitteli jo Kristofer Kolumbus 1500-luvulla
(tieto lainattu voimaruoka.com-sivustolta)

Mutta…voiko vanhasta luopua?

22.12 Tarot-joulukalenteri
  
Torni, Mars-planeetta

Nyt tuli kyllä kortti, joka sopisi aivan omaan tilanteeseeni. Torni nimittäin kuvaa vanhan sortumista, kulissien kaatumista. Jotakin vanhaa siirtyy pois ja uutta on opittava ottamaan vastaan. Itsetutkiskelun hetki. Joulusuunnitelmatkin joskus muuttuvat, radikaalisestikin, ja silloin on vain otettava haaste vastaan. Ehkä juuri kun tuudittautui hiljaiseen yksinoloon, tuleekin koko suku kylään. Tai joulu vietetäänkin jossain muualla, kuten minulla kerran, sairaalassa. Mars-planeetta on tällä hetkellä Neitsyt-tähtikuviossa, joten onkin varteenotettava tällainenkin mahdollisuus; muutos joulusuunnitelmiin. Neitsyt-merkissä aherretaan, suunnitellaan kaikki viimeistä piirtoa myöten. Entäs sitten, kun kaikki on juuri valmista ja tuleekin yllätys? Sellaista joskus voi sattua.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joulukortteja

Muistan 4-vuotiaasta erään kamalan tapauksen, kun olin mummolassa äidin synnyttäessä siskoani.

Siellä löysin tätini hellan äärestä polttamassa vanhoja korttejaan. Muistan sen kauhun, kun näin kauniit kuvat liekeissä. Tätini varmaan poltti siinä pois muistojaan. Mutta minä sain kauhean itkukohtauksen, huusin suorastaan. Minua oli vaikea rauhoittaa.

Kortti on minulle taidetta. Lapsena katselin niitä tuntikausia ja ihailin. Leikimme niillä huiskutusta ja kopsausta.
Olen tallettanut kaikki kortit ja eritellyt niitä eri laatikoihin. Viime vuosina olen iloinnut siitä, että olen voinut jakaa niitä keräilijöille. Nytkin istun pitkään ja katselen saamiani joulukortteja. Itse en tänä jouluna niitä lähettänyt. Päätimme kerran mieheni kanssa, että lähetämme joka toinen joulu.


Joulukortteja tehtaillaan, mutta joulukortteja myös taiteillaan. Sain eilen kortin, jossa oli viisi ihmistä ja lähettäjä kertoi, kuinka onnellinen hän on ystävistään. Kortin on luonut taiteilija Anna-Liisa Hakkarainen, jonka haluan mieluusti esitellä blogissani. Hän käyttää töissään aivan lumoavia värejä. Usein kortit kuvastavat ystävyyttä. Niissä silmä lepää ja sielu huokaa. Kannattaa kurkistaa Anna-Liisan kotisivuilla ja tutustua hänen taiteeseensa. Siellä on paljon kuvia hänen taiteestaan.


Nämä korttikuvat ovat suoraan hänen kotisivuiltaan kopioituja. Oma kamerani ei anna tarkkaa kuvaa. Hm. Näissäkin kärsi kopiointi. Bixelit eivät riitä suurennokseen.

21.12. Tarot- joulukalenteri

Kohtuus, Jousimies

Jousimies-tähtikuvion alla syntyy astrologian mukaan vauhdikkaita, matkailuintoisia, iloisen oloisia ihmisiä. Näin joulun alla voisi kuvitella kanelin tuoksuisia äitejä, jotka häärivät siellä ja täällä ja luovat mukavaa joulutunnelmaa. Mitä joulu olisikaan ilman heitä! Jouluisä taas kulkee etsimässä joulukuusta, laittaa jouluvaloja ja mielellään kertoilee vanhoja joulumuistojaan. Lapsetkin muuttuvat jousimiesmäisiksi, kun loma alkaa, eivät tuskin osaa keskittyä vanhoihin leikkeihinsä, ravaavat naapureissa, siellä ja täällä ja kurkistelevat, josko joulupaketteja olisi jossain piilossa. Jännitys ja pieni vipinä kuuluu jousimies-energiaan. Aurinko ja Merkurius ovatkin juuri Jousimiestähdistön vaikutuksen alla ja pian sinne siirtyy Kuukin. Mutta itse Kohtuus!
Kunpa kaikki sujuisi kohtuuden rajoissa!

Lauletaanpa yhdessä Sonja Lumpeen kanssa lumilaulua, sitä lunta olisi hyvä kohtuudella saada...

tiistai 20. joulukuuta 2011

Rakas pikkutonttuni

Pikku Malena ei tiedä vielä jouluhössäkästä mitään. Hän tietää kyllä, että on tonttu ja tietää jo joulu-sanan. Hän osoittaa ulkona joulukuusia ja tähtiä. Sana tähti tulee ihanasti tuhahtaen huulilta. Hänen sormensa jää sitä aina ihailemaan. Hän näkee kaikki tähdet satukirjoissa. Ja tontut. Ne harmajahattuisetkin. Kolmiomaisen hatun omistaja on aina tonttu. Enkeli-sanakin tuli jo melkein oikein.

Eikä sitä muuta tartte tietääkään.

Vietin pikku pojantyttäreni kanssa pari rauhallista päivää sen kaaoksen keskellä, jossa äiti ja isä kulkivat remontoimassa uutta asuntoa. Kotona on pakattuja laatikoita siellä täällä. Malenan kanssa ahersimme esimerkiksi laittamaan palikoita vuorotellen torniksi. Se vaati keskittymistä ja suunnittelua ja ennen kaikkea varovaisuutta. Pari palikkaa putosi välillä lattialle, mutta itse torni kesti. Ihailtava suoritus!

Näin upea torni siitä tuli!


Kokeiltiin kaatuuko se puhaltamalla

Se kesti senkin!!
20.12. Tarot-joulukalenteri

Lantti Kahdeksan, Aurinko Neitsyessä

Katsos, tuli juuri sellainen kortti, josta kerroin edelläkin: varovaisuudesta, kärsivällisyydestä, tarkasta työstä. Lantti on maallista ja henkistä omaisuutta, kahdeksan asennoitumista uudenlaiseen tilanteeseen, Aurinko lämpöenergiaa ja Neitsyt ahkeruutta, palvelemista ja tarkkuutta.
Moni on valmistamassa jouluruokaa. Senkin kanssa kannattaa olla tarkka, katsoa että kinkku sulaa kunnolla jos se on jäässä, uuni on lämmitetty tarpeeksi ja että kinkku laitetaan sopivaan lämpöön eikä se ole siellä liian kauan. Tarkkaa hommaa. Jouluateria on tärkeä, emännän taidonnäyte siinä, että jokainen tulee ravituksi, ja on tyytyväinen. Täydellä vatsalla on hyvä asettua joulunviettoon. Mutta vielä tärkeämpää on se, että voi suunnitella kaiken jouluhomman niin, ettei tarvitse hermoilla eikä panikoida. Se jätetään mitä ei ehditä eikä jakseta. Sillä kaikista tärkeintä pitäisi olla joulumieli, johon liittyy sydämellisyys, ymmärrys, hyväksyntä ja rauha.

Kuuntelen radiota touhutessani ja siellä oli aivan kauhean upea ääni, joka kuului Saara Aallolle. Tätä levyä toivoisin joulupukilta...

maanantai 19. joulukuuta 2011

Positiivisen Putte-Possun joulutervehdys

Olenkohan minä yltiöpositiivisten olentojen sukua?

Ei varmaan ihan paha juttu. Eräs sukulaistyttö otti minuun yhteyttä ja piipahti joulun alla tervehtimässä. Muistan hänet aina tapauksesta, kun nuorena ihmettelin vanhaa tattipaikkaani yhtenä kesäaamuna. Vain leikattuja kantoja jäljellä! Pian metsäpolulta kuului laulua. Jäin pensaan taakse katselemaan kuka on kähveltänyt tattini. Pieni Marita-tyttö sieltä tuli ja lauloi iloisesti kainalossa kori, joka oli tatteja täysi. No minähän hänet olin opettanut tattien hyvään makuun, ja tyttö tarttunut oitis tuumaan. Se oli kaunis näky kesäpäivän auringossa! Enhän voinut kuin ilahtua.

Sittemmin tuo Marita on ehtinyt paljon muutakin kuin tatteja poimimaan; opettanut sadat pienet kädet Suzuki-menetelmällä viulun jouseen ja perustanut Putte Possu-yrityksen, jossa tapahtuu vaikka mitä. Ja kun häntä tuvassani kuuntelin ja katselin, niin löysin saman hullaantuneen innostuksen hänestä kuin itsestänikin.Alla oleva kuva on Putte Possun kotisivuilta:


Vaikka Putte Possu onkin alunperin amerikkalaista perua (Porky Pig, suomeksi ensin Putte Änkkänen), se tuli kuuluisaksi Suomessa raahelaisen laulun tekijän Jussi Jalaksen säveltämällä ja Kipparikvartetin esittämällä Putte Possun nimipäivillä-laululla. Siihen possuun Marita tarttui ja on innostanut muitakin mukaan omalla versiollaan tästä. Kävisköhän Putte joskus minun ruusutarhassanikin?


Sain tällaisen iloisen Putte Possun joulukortin, jonka piirrosaiheen on työstänyt joku taiteilija aivan toiselta puolelta maailmaa. Harmi kun en muistanut nimeä enkä sitä löytänyt vielä Putten kotisivuiltakaan. Mutta tällaista tapahtuu nettiverkoston avulla! Mutta tällä kortilla toivotan kaikille lukijoilleni myös Iloista Joulua!

Putte Possun teema on tämä: POSITIIVISUUS ON POP!

19.12 Tarot-joulukalenteri

Sauva Ässä

Kerrotaan, että tämä kortti on pakan toiseksi suurin energiakortti. No sitä tarvitaan! Putte Possuko se positiivisuudellaan tähän nosti? Joka tapauksessa kortti kertoo intohimon voimasta. Intohimohan voi syttyä vaikka mihin; tietenkin toiseen sukupuoleenkin, mutta parhaiten se  ilmentyy innostuksen, päämääräisen otteen ja innovaation (idea, uutuus, keksintö) syttymisestä asiaan kuin asiaan. Se asia voi olla postimerkkien ja antiikin keräämisestä aina poliittiseen ja uskonnolliseen suuntaan. Ilman tätä intohimoa ihminen on tyhjä. Se on energiaa, tulta ja alkuun saattamista. Se on itse elämää. Synkimmästä pilvestäkin syntyy energia kuin salama, jos ihminen löytää mielenkiinnon johonkin asiaan, johonkin johon hän syttyy, johonkin, josta hän saa elämää kantavan otteen. Sen ei tarvitse olla iso asia. Se voi olla vaikka vanhan ystävän kutsu jonnekin tai vierailu. Kannattaa muistaa eräs hokema:  Jokaisella vastaantulevalla ihmisellä voi olla juuri SE tärkeä viesti sinulle!

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Mikä tämä on?

Nyt on luonto ollut aika uppiniskainen talviaikaa kohtaan. Monenlaista yllätystä se on aiheuttanut, kuten pajunkissat kasvamaan pajunvarsiin jne.  Siinä ei ole auttanut pakkasen puhurit eikä vähävaloisuus. On eräs kasvi, joka on siitä hyvä esimerkki. Siitä tuli niin hyvä kuva, että laitan sen tähän arvoitukseksi. Mitä tämä esittää? Se näyttää vulkaaniperäiseltä erämaalta, eikö vain? Tai ihmeelliseltä vuorijonolta?



18.12. Tarot- joulukalenteri

Lantti 7, Saturnus Härässä

Hassua! Jälleen vedän tekstin kirjoittamisen jälkeen kortin, joka ilmaisee vastakkaista ajattelua kuin mitä minä tuon esille.  Lantti 7 kuvastaa maallista epäonnistumista. Kuvassa on katoa kärsinyt puutarha, jota vaipunut mies on katselemassa nojaten työkalunsa varteen. Epäonnistuminen. Toisaalta, kun korttia kuvaa myös rajoittava Saturnus, niin se kertoo myös taloudellisesta rajoittamisesta. Sitähän nyt tapahtuu ympäri maailman heikon taloudellisen nousun vuoksi. Härkä-tähtimerkki kertoo turvallisuushakuisesta energiasta, joka haluaa pitää jalat maassa. Ihan hyvä meidän muistaa nämä energiat. Mutta numero 7 kuvaa myös henkistä kehitystä, minkä jotkut näkevät tärkemmaksi kuin maallisen kehityksen. Maallisuuden epäonnessa kehittyy positiivisen vahvaksi toisaalla henkinen kehitys. Kumpikohan lukijoille on arvokkaampi?

Jos joku sattuu pysähtymään mietimään näitä syntyjä syviä, niin olisi hyvä löytää 'hiljaisuus'-musiikkia...Kirsi Ranto osaa löytää kauniita sanoja! 

Ps. Yrttimummous heräsi minussa! On pakko lisätä tähän kasvin parantavaa vaikutusta suoraan wikipediasta (minä en tuota tiennytkään) :

Vuorenkilpi (Bergenia crassifolia) on kivikkojen kasvi ja pärjää loistavasti varjossakin. Puutarhassa näkee eniten hybridiversiota, joka sekin soveltuu käytettäväksi. Mielenkiintoiseksi vuorenkilven tekee sen fermentoitujen lehtien adaptogeeninen vaikutus kehoon. Se lisää hapenottokykyä ja tehostaa rasvojen polttamista eli rasvojen käyttöä energialähteenä. Mongolialaiset ja venäläiset metsästäjät ovat käyttäneet perinteisesti fermentoiduista lehdistä tehtyä teetä fyysisen suorituskykynsä parantamiseen. Muutenkin vuorenkilpi on Venäjällä yleisessä käytössä. Vihreät ja kuivatut lehdet sisältävät puolestaan merkittävän määrän arbutiinia, joka on hyväksi iholle ja ehkäisee maksaläiskien muodostumista.

Lisää tietoa...

lauantai 17. joulukuuta 2011

Tonttukivi

Luin mukavia juttuja tontuista tuolta wikipedian puolelta.

Sain tietää, että tonttu-nimi tulee ehkä sanasta tontti (vain jonkun arveluja), koska tonttu käsitettiin tontin vartijaksi. Tai sitten ruotsinkielen sanasta tomte (eiköhän sekin tarkoita lähinnä tonttia?!) Muistan että englannin kielestä löytyy sana gnome, jolla kuitenkin on vähän toisenlainen merkitys, ehkä haltija lähinnä.

Onhan tonttukin haltija, tontin haltija, saunan haltija, riihen, navetan jne. Tontin haltija onkin tärkeä, ja varsinkin puutarhureiden tulisi pitää häntä hyvänä. Jos ei toimi hänen toivomusten mukaan, niin hän  voi suuttua ja hajoittaa jotakin, repiä esimerkiksi ruusupensaat. Kauheaa se olisikin!!! Mitähän keksisi jouluksi pihalle? Jospa tonttukin tykkää noista auringonkukan siemenistä. Ainakin hän tykkää kuivuneista leivänkannikoista mitä käyn joskus terassin portaille pilkkomassa. Ne häviävät kummasti sieltä aina. Mutta jotakin muutakin voisi keksiä…vaikkapa tuo älypipari.

Kaikista mukavin tieto oli tonttukivestä (napakivi), josta en ole ennen kuullutkaan. Varmaan se oli tonttu, joka sitten kuiskasi minulle viime kesänä mitä teen eräälle löytämälleni kummalliselle kivelle, jota kutsuin mephiriksi. Syksyllä ruusupolkua viimeistellessäni sen sitten keksin asettaa siihen kuin kulmakiveksi, koko pihaa koristamaan ja siihen ylväästi seisomaan. Sehän on ilmetty tonttukivi!!! Eikö olekin hyvä paikka!? Ja se on juuri ylhäältä vähän paksumpi, kuten tonttukivestä mainitaan. Täällä lisää tarinaa tonttukivestä.

Muokkaan vähän tätä juttua ja lisään tuosta tonttukivestä eli napakivestä juttua, jonka Nikki oli löytänyt.
Tämmöisellä kivellä on pikkuisen laajempi historia kuin miten sitä kuvataan Suomen mytologiassa. Tässä hindulaisten 'tonttukivi' eli Lingam, jonka kuva lisään tähän tuosta kommentista olevasta wikimedian  tiedostosta. Tätä kiveä on juhlittu kukkasin hyvää satoa saadakseen. Uhriasiaa minun pitää ajatella sitten keväällä vähän enemmän...kukkaseppele vähintää!

Tästä tonttutarinasta tulikin mahtava juttu!!


Jos tämä nyt ei oikein tunnu häveliäältä, niin muistutan kuinka paljon naisen rintoja on esillä taiteessa ja patsaissa, joten ei se paha näinkään päin. Ja tämä kaikki on mytologiaa ja minun blogissani sitä tarinointia, josta nautin.

Sitten löysin joulukamojen joukosta maailman parhaan kuvan joulutontusta! Se on nuorimman poikani piirtämä, vähän vaille kuusi vuotta, ja niiiin siististi kuin poika voi –värittämä! Siinä on jotakin kamalan tomeraa ja vitsikästä! Sillä kyllähän nyt nuo joulutontut ovat tärkeitä. Mikä tehtävä niillä onkaan; kuikkia ihmisten hommia ja auttaa joulupukkia!



17.12 Tarot- joulukalenteri

Kuolema ja Skorpioni

Voi ei, ja kun minä niin toivoin että tulisi Narrin tonttumainen kortti! Mutta että juuri tuo, vastakkainen melkeinpä. Niin se on, että toive voi toteutuessaan olla aivan jotakin muuta ja senkään merkitystä ei tiedä kuin vasta jonkun ajan päästä…ja huomata, että niinhän siinä piti käydä. Tämä kortti ei tarkoita sinänsä kuolemaa, kuten se yleensä ymmärretään. Jos nakkaat vanhat joulukortit pesään, on ne kuolleet. Jos luet kirjeen ja heität roskikseen, on se kuollut. Jos päätät olla tekemättä jonkin asian, on se sille kuolema. Näin joulun alla uhraudutaan. Tehdään velkaa, jotta lapset saisi toivomansa. Talous kuolee. Siivotaan itsensä henkihieveriin, jotta vieraiden olisi mukava olla. Voimavarat kuoletetaan. Viedään sillekin naapurille joulutervehdyskukka, vaikka se on ollut niin inhottava. Viha kuoletetaan.  Piparit palavat mustiksi. Sähkökatkos…sähkön pieni kuolema jne. Ja huomataan, että syvät tunteethan siinä on aina mukana. Skorpionin tunnekuohut, tunteiden kautta kömmitään maalle ja päätetään, että joko - tai.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Piparkakku vuosituhannen takaa...

Minua on väliin kyllästyttänyt aina ne samat piparit, jota on joka paikassa ennen joulua. Usein ne on tehty kaupan valmispakkauksesta. Olen pyrkinyt löytämään erilaisia pikkuleipäreseptejä, kuten vanhan ajan ässät tai tiikerintassut.


Nyt innostuin Hildegard von Bingenin älypipareista. Olen niitä tehnyt ennenkin ja hyviä ovat olleet. Niitä ei vain sovi syödä ihan roppakaupalla makian nälkään, sillä niissä on muscottipähkinää aika lailla. Luinpa jopa, että jotkut nuoret ovat huomanneet sen huumaavan vaikutuksen, käyttäneet ja oksennelleet seuraavana päivänä. Jopa vaarallista käyttää liikaa. Uskon, että Hildegard suurena yrttiasiantuntijana tiesikin aikoinaan muskottipähkinän vaikutuksen, sillä hän tarkoitti piparit virkistämään aivoja, ei huumaamaan, joten pipari tai kaksi päivässä on terveydellisesti hyvä.

Ostin kerran vaikeana aikana itselleni joululahjaksi ihan summa mutikassa Hildegardin sävellysten pohjalta tehdyn levyn. Voi kun se auttoi ja rentoutti mielen! Niinpä tutkin minkälaisesta säveltäjästä oikein oli kyse. Ihastuin hänen sitkeyteensä päästä opin tielle. Tämä aatelistyttö valitsi luostarin ja sillä keinoin pääsi kirjoitusten ja tieteen pariin 1100-luvulla. Liikuttuneena luin myös siitä, kuinka vaikea oli silloin hyväksyä naista säveltäjäksi tai runoilijaksi saatikka sitten näkyjen näkijäksi. Munkkien avusta ja pyynnöstä paavi sitten viimein antoi hänelle luvan tähän kaikkeen, ja hänen kuoltuaan hänet julistettiinkin pyhimykseksi. Viime vuosikymmeninä hän on paljon ollut esillä myös yrtti- ja kiviasiantuntijana. Hildegard opiskeli aikoinaan teologiaa, kosmologiaa, luonnonhistoriaa ja lääketiedettä. Hänen laaja kirjallisuutensa on säilynyt meidän päiviimme asti ja sitä on käännetty usealle kielelle. Sille ajalle aikamoinen nainen!

Tässä älypipariresepti:

250 g voita
150 g valkaisematonta sokeria
(raaka-,ruoko- tai intiaani)
-        vatkataan vaahdoksi
2 kananmunaa lisätään yksitellen vatkaten joukkoon
Sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan:
400 g spelttijauhoja
200 g jauhettua mantelia
2 tl muskottia
2 tl kanelia
½ tl neilikkaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
mantelilastuja koristeluun
Vettä tai maitoa voi lisätä joukkoon pieni tilkka, jotta saa taikinan tasaiseksi

Pane taikina jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi. Tee taikinasta tanko, josta voi leikata veitsellä pikkuleipiä. Voi myös kaulita piparimuotteja varten.

Paista 175 astetta, noin 10 – 15 minuuttia paksuudesta riippuen.

Terveellistä ja hyvää, kohtuudessa nautittuna. Rasvat, proteiinit ja hiilihydraatit tasapainossa keskenään! 

Makian nälässäni tein myös riisimurosuklaata, resepti on riisimurolaatikon kyljessä. Tykkään, kun siinä on aitoa kaakaojauhetta ja kookosrasvaa. Joskus tekisikin mieli kysyä, mikä munkki on paistettu kookosrasvassa, koska sehän lisää herkullisuutta ja terveellisyyttäkin. Mutta mistäs ne myyjät sen tietävät...

Olen aikaisemminkin laittanut Hildegardin musiikkia blogiini. Tässä modernia musiikkia yhdistettynä kuviin ja Hildegardin tekstiin’Naisten viisaus’ 


16.12 Tarot- joulukalenteri

Miekka viisi, Venus Vesimiehessä

Tämä kortti tuli esiin kuin tilauksesta liittyen tuohon naisenkin viisauteen. Venus-planeetta yhdistetään naiseuteen, myös arvomaailmaan ja kauneuteen. Mies rakentaa joulun puitteet, nainen luo joulun tunnelman kauneudella ja rakkaudella. Naisella on kyky muuttaa (numero 5, muutos) maailmaa ja ympäristöä kauniimmaksi. Naisella on kyky venyä kärsivällisyydessä, huomata kokonaisuuksia ja nähdä laajasti monta asiaa yhtä aikaa (Vesimiehen merkin elementtiä). Nainen ennakoi, järkeilee useiden osapuolien kannalta, näkee kauas (Miekka, ilman eli ideain maailma). Tuossa kortissa on taistelua; häviäjiä ja voittajia. Miehelle se usein onkin jompikumpi. Nainen osaa helpommin kohota kriisin yläpuolelle ja ajatella mitä oppi, sillä kokemus on tärkeintä.

torstai 15. joulukuuta 2011

Joulukukkia

Jo aikoinaan taidekoulussa sain negatiivista kritiikkiä sommittelutaidostani. Mutta en anna periksi. Aina vain yritän sitäkin alaa. Joten kun paikkakuntani puutarhaklubi ilmoitti kukkakorisommittelukurssista, niin päätin mennä sinne. Kokosin metsästä laatikollisen ainesta; sammalta, naavaisia oksia, mustikan ja puolukan varpuja, vähän havupuun ja katajan oksia. Keräsin ulkovarastosta vanhoja kukkakoreja ja vintiltä kaikenmaailman rusettia ja jouluista tilpehööriä. Niine kimpsuineni ajelin puutarhalle, missä olikin iso pöytä varattu meille.

Ostin puutarhalta muutaman kukan ja sitten vain töihin. Mukavaa hommaa se oli. Yhdeksän koria tuli täyteen ja tässä muutama kuva. Täytyy kuitenkin todeta, että asetelmat ovat minulle vähän outo laji ja varsinkin niiden kuvaaminen. Sillä olen kurkistellut noita blogeja ja siellä on aivan upeita juttuja juuri näistä.




15.12 Tarot-joulukalenteri

Malja Seitsemän, Venus Skorpionissa

Vaikka mikään planeetta ei tällä hetkellä ole Skorpionin tähtikuviossa, niin kyllä näin joulun alla kaikenlaiset tunteet ovat pinnalla. Sattumoisin sormiini onkin tullut hyvin paljon näitä tunteen maljakortteja. Luku seitsemän on henkisen kehityksen luku ja sanotaan, että tunteiden kautta kasvamme henkisesti. Skorpioni on syvien vesien sukeltamista. Sieltä voi löytyä vaikka mitä, iloisia yllätyksiä mutta myös illuusioita. Kannattaa miettiä, kuinka paljon mielemme rakentaa mielikuvia suhteessa todellisuuteen. Mielikuvien kautta usein tuomitsemme jopa toisiamme, yhtä hyvin mielikuvien kanssa rakastumme. Jos huomamme erehtyvämme ja korjaamme sen, silmämme kirkastuvat. Kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää. 

Kuuntelinpa, miten Aknestik luo mielikuvan

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Tartu toimeen tonttu!

Tulipas taas monta asiaa hoidettua, kun kaupunkiin läksin! Monta asiaa valmiiksi ja jatkoon töytäistyksi! Olen aika tyytyväinen. Asialuuta on heilunut. Siivousluutakin on tuolla ulkona heilunut. Sisälläkin se vielä ehtii heilumaan.

Askartelut ovat ihanan terapeuttisia, ehkä tärkeämpiä kuin ne siivoukset. Kun sain eilen polut lumesta luotua, innostuin tekemään lumiukon, oman kuvani,  tuohon tien varteen. Ja tuli komea!! Kassikin heiluu toisessa kädessä!




Sitten tänä päivänä tuo ukko-akka kuitenkin väsyi, heitti luudan sikseen ja tykkäsi, että se siitä. Väsähti. Nauratti minua. Jotenkin tuttu asenne...



13 - 14.12. Tarot-Joulukalenteri

Sauva kuningas

Nyt on todettava elämän realiteettaja myös oman talouden suhteen, todettava tilanne ja luotava joulu sen mukaan miten talous jaksaa ja miten itse jaksaa. Onko pakko kiertää kauppoja? Onko pakko siivota joka nurkkaa? Onko pakko laittaa jouluruokia? Onko pakko muistaa kaikkea? Tämä Leijona-kuningas, tulen energia, ehdottaa polttamaan pois kaiken raskaan ja osoittaa kevyttä valoa, missä on helpompi hengittää. Niin eiköhän olo tunnu jo paljon vakaammalta ja helpommalta. Tärkeämpää on hallita oma elämä ja hyvinvointi kuin hallita joulun rituaalit ja turhuudet.

Tämä juttu on aina vain yhtä hyvä!

maanantai 12. joulukuuta 2011

Maaseudun talvi-'ihanuutta'

 Ihan totta se on. Onhan maaseudun talvi kaunista! Mutta se vaatii pihatöitä ja monenlaista puuhaa.


Tuo polku tuossa vie liiteriin. Tuntuu, että pitää pikkuisen purkaa tätä 'ihanuutta', samalla löytää oman elämän realiteettia. Sillä tuon liiterin ylläpito ei ole pikkujuttu. Kun asuu vanhassa rintamamiestalossa, joka falskaa monesta nurkasta lämpöä, koska tämäkin on rakennettu aikana, jolloin rakennustarvikkeista oli pulaa. Ja remonteissakaan ei aina ole ehkä osattu ottaa kaikkea huomioon tiivisteissä. Joten jos ihan sähköllä pidän taloa lämpimänä, se maksaa talvisin aika rutkasti. Ja nyt on tilanne sellainen, ettei sitä rahaa ole rutkasti.

Tässä on onneksi metsää, mistä saa puita, mutta ei sekään yksinkertaista. Tiedän, että harvennustöitä olisi. Pitäiskö minun opetella moottorisahan käyttö? Jos se saha edes toimisi. Vesurilla osaan perkata oksia kyllä ja raahata runkoja pinoon. Traktoria minulla ei ole, ei moottorikelkkaa, ei peräkärryä, ei edes vetokoukkua. Jostakin voisin saada traktorimiehenkin tuomaan niitä kotiin. Viime talvena auttoi naapurin mies. Teimme kaupat niin, että osan puista hän sitten sai itselle.

Entä runkojen pieniminen ja kuivaaminen. Pitäisi opetella sirkkelin käyttö. Talossa on sellainen ja  se toimii. Vähän vaarallista se yksinään kuitenkin on. Siinäkin auttoi naapurin mies ja toi mukanaan sellaisen sirkkelin, joka halkoikin samalla kertaa. Noita puita hän sitten viskeli liiteriin, josta kuva. Loppupuuthan sitten siirsinkin kottikärryillä navetan puolelle.


Ei se tuollakaan vielä valmista ole. Pitää huoltaa pannu, pesät ja kakluunit. Sen osaan. Viikottain tyhjennän ne tuhkasta, ja nuohoojamaksukin on maksettu. Sittenkin niitä on hyvä pitää koko ajan silmällä, tarkastella että kaikki toimii, kipunoita ei lentele vääriin paikkoihin, ja että pellit tulee kiinni, ei kuitenkaan liian aikaisin. Nämä hommat osaan. En vielä häkämyrkytystä ole saanut.

Ei tässäkään vielä kaikki! Kärrään viikoittain sellaiset kymmenen kottikärryllistä puita sisään puuarkkuihin. Ensin pitää luoda tietenkin lumesta polku liiteriin, rapata oven alta jäätä pois jne. Sylissä sitten kannan niitä sisälle, onneksi pannuhuoneen oven likelle saan kärryt. Senkin osaan hyvin. Mutta se vaatii terveyttä. 


Voi rakas joulupukki, yhtä asiaa sinulta pyydän: jotta saisin olla terve ja selkä kunnossa!

Siis kunpa osaisivat olla tyytyväisiä kaikke he, joiden ei tarvitse näistä asioista huolehtia. Se maksaa, tiedän, siis olla ilman näitä huolia. En minäkään tätä ilmaiseksi saa, siis lämpöä taloon, ja sähköllä se kierrätyspumppukin toimittaa vettä pattereihin.

Mutta on tällä hyvätkin puolensa. Saan siinä sivussa mukavaa liikuntaa, raitista ilmaa, ja toiminta pitää minut vireessä, en pääse tylsistymään. Näin ajattelen, enkä valita. Kerroin vain.

12.12.2011 Tarot-joulukalenteri


Maljojen kuningatar


Valtaistuimellaan istuu valkeapukuinen nainen valkea viitta harteillaan, kruunu päässä ja katselee käsissään kauniisti kuvioitua maljaa. Maljan sivuissa seisoo kaksi mustaa enkeliä (hassua, en ole ennen heitä huomannut).Nainen itse näyttää huolestuneelta enkeliltä. Kuinka puhtaat ovat tunteemme ja halumme antaa ja auttaa? Kuningatar tuijottaa maljaansa (vesi-eli tunne-elementti) ja mustia enkeleitä siinä. Kuinka paljon jouluumme kuuluu vain tapoja, rituaaleja, velvollisuuksia ja jopa kaupallisuutta? Rahalla saa helposti kaikki kuntoon!? Kuningattaren jaloissa virtaa kevyesti liikkuva vesi. Avoimuus helpottaa monta asiaa, avoimuus raivaa tietä, avoimuus on jopa hyvä ase kaikkea tuota negatiivisuutta vastaan, mitä edellä luettelin. Kun puhuu ja toimii sydämen kautta. Kuningattaren sinisukkaisen jalan alla on pyöreitä, veden hiomia kiviä. Niin paljon pitäisi jo asioita ymmärtää, valmiiksi pureskeltuja, koettuja ja hyväksyttyjäkin. Miksi sittenkin toimimme toisin?

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Miksi joskus tuntuu 'tervalta'?

Terva on sellaista tahmeaa, johon tarttuu kaikki ja johon ei mielellään sormeansa pistä. Siitä kai tuo sanonta ’on kuin tervaa’, ei halua koskea. Olisi niin monta tärkeää asiaa hoidettavana (paitsi että kaikki ei ihan minusta ole kiinni, heh, helppo hakea muita syitä), talossa paljon töitä, siivottavaa, järjesteltävää aivan liian paljon. Kirjoitustöitä jonossa.

Ja tämä tonttu vain askartelee pajulintuja. Kolme toivon lintua piti saada pihalle. No kun oli tuota risua ja oli tyhjä huone, missä oli niin hyvä askarrella. Syitä etsin taas.


Ja kattoo tarot-kortteja! En kehtaa edes sanoa, missä ja keille.

Kun pitäs tehdä paljon jotakin muuta. Istun pitkään saunan lauteilla ja katson nurkkaa, jossa ukkoni aina istui kanssani.

Tätäkö se vielä on. Surua, mikä ei liukene taivaan tuuliin tuosta noin vain. Vaikka luulee…

Onneksi toinen pojista tulee pian lomille kotiin.

Siis kolme toivon lintua! Mitä ne toivovat? 

Tämä on ikivanha, pikkuruinen ('pyttiliten' ruostiksi) lyhty,  jonka antajaa en enää muista. Joku sen on nätisti maalannut.


11.12 Tarot-joulukalenteri

Maailmankaikkeus, numero 21

Kortti on Saturnuksen kortti. Saturnus on tuolla taivaalla Vaa’an merkissä. Saturnus on rajoittava planeetta ja Vaa’assa se rajoittaa elämää ihmissuhteiden kautta, tukeutuu heihin, etsii turvaa. Samoin kun pyrkii vastuuseen ja huolenpitoon. Miksi maailmankaikkeus? Tässä se lähinnä on juuri sitä omaa ympäristöä. Onko joulun alus jonkinlaista tutkailevaa aikaa myös? Lahjojen kera mietitään mennyttä, mitä se on antanut, mitä itse on antanut. Henkisen sadonkorjuun aikaa? Eli olisi myös aika antaa lahja itselle niistä saavutuksista mitä on saavuttanut. Annetaan itsellekin joululahja! Ja sille maailmankaikkeudellemme kiitollisuus.

Tätä pitää ihan tosissaan miettiä…ja varsinkin tervaisessa olotilassa! Arkihuolesi kaikki hei…Tarja Turunen ja Veeti Kallio (Kas kun juuri tänään juttelin Veetin äidin ja isän kanssa, ikinuoria lavatanssijoita, houkuttelivat minuakin mukaan.)

lauantai 10. joulukuuta 2011

Pienen kylän ahkerat joulutontut


On ilo olla mukana innosta touhuavien kyläläisten kanssa!

Muistan aikoinani, kun juuri lama (Milloinkas se nyt olikaan, parikymmentä vuotta takaperin?) herätti eloon vanhan talkoohengen monilla Suomen pikkukylillä. Syntyi kylätoimikuntia, joilla sitten myöhemmin näkyi olevan hyvin varteenotettava paikka kunnan asiainhoidossa ja byrokratiassakin. Oli aika kuunnella sitä vähäistä syrjäkylän ääntäkin. Sittemmin tämä toiminta on yhdistyksien kautta ’virallistunut’ ja tullut entistä enemmän kuulluksi. Moni asia on siitä virinnyt ja saavuttanut päämääränsä.

Tässä on rakennettu jälleen kerran joulumyyjäiset, eikä pöytien kiertämistä muutamassa minuutissa selviäkään. Paljon on tarjolla monenmoista!




Nämä ovat varmaankin peikkoja, jotka tonttuilee...

10.12. Tarot- joulukalenteri

Miekkojen lähetti

Korttipa nousi melkein tuolta tekstini keskeltä. Vaikka kortti ei nyt ihan yhteistoimintaa kuvaakaan, niin se on pelottoman päämäärän kortti. Niin arvaamatonta kuin onkin laittaa pystyyn kovatöinen myyjäisrulianssi, kun se on aina säiden ja muiden tapahtumien armoilla, niin rohkeutta ja sitkeyttä se vaatii. Kortissa on nuori mies katsomassa tuulta vasten miekka kädessänsä. Ei anneta valtaa maailman 'Pelotus-visioille', ne ovat kuitenkin vain visioita (joiden tehtävä kenties on synnyttää kaaosta ja epätietoisuutta), vaan luotetaan omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin. Nyt rakennetaan joulua, perheen ja ystävien juhlaa, vietetään pikkujouluja ja suunnitellaan lahjoja. Ollaan iloisia postin tuomisista, ystävien tervehdyksistä ja annetaan kynttilöiden ja keinovalojenkin tuoda omaa hehkuaan. Mukavia pikkujouluja! Unohdetaan maailman murheet ja kalorit! Päämääränä ilo!

perjantai 9. joulukuuta 2011

Piha peittyy valkoiseen vaippaan




Olen työstänyt pikkuisen eteenpäin ruusuisen polkuni aitaa, kuten kuvassa näkyy. Halusin tehdä aidan rungon valmiiksi ennen kuin routa tulee.  Olen sahannut aitaan tulevia pajunpätkiä valmiiksi kevättä varten. Sillä tuostahan on helppo jatkaa heti keväällä, kun aurinko jo lämmittää ja voi avokäsin työskennellä. Teen tuon aidan jakaakseni vähän pihaa ja myös tueksi kasvaville ruusupensaille ja muillekin kasveille, joita tuohon aidan viereen istutan. Mutta aluksi siinä välissä kulkee helposti ruohonleikkurilla leikattava nurmipolku.

Linnuille olen antanut kovasti siemeniä ja talia. Melkein jo yksi iso säkki mennyt. Ihastuneen olen seurannut aivan uutta tuttavuutta siellä, nimittäin hymykuoppaposkista pikkuvarpusta.Kuva ennen lunta.


Tässä askareessa jompikumpi pojista yritti luoda punatulkkua. Ja hyvä tuli!

 

9.12. Tarot-joulukalenteri

Sauva yhdeksän, Aurinko ja Kuu Jousimiehessä

Tulienergian tasapainossa pitäminen on joskus vaikeaa. Varsinkin näin joulun alla. Töissä paineita, jotakin pitää saada tehtyä ennen vuoden loppua. Lapset väsyneitä, kireyttä usein perhepiirissä, liekö D-vitamiinin puutos alkaa näkyä. Joulun odotus ja siihen liittyvät vaateet ja velvollisuudetkin. Usein Aurinko myös symbolisoi isää tai maskuliinista voimaa, Kuu äitiä ja feminiinistä voimaa. On helppoa sanoa, että laita ne tasapainoon. Ei yksinkertaista, jos ajattelee kaikkea miten rakkautta, ystävyyttä ja hoivaa mitä pitäisi näyttää, mutta kun on niin väsynyt ja tarttisi enemmän energiaa kaiken valmiiksi saattamiseen arjessa. On karhun talviunen aikaa…unessa jokin osa meistä lepää, järjestelee hiljalleen asioita. Ehkä nyt kannattaisi ottaa ne huomioon, sillä ne voivat muistuttaa meitä tärkeistä seikoista, ehkä siitä missä piilee vahvuus. Tämä siksi että Jousimies, ilman merkkikin, on tässä mukana.