Kiitos Tita muistutuksesta, että syksyn pimeänä iltana on kiva palata kesän muistoihin! Siis haasteesi "Kevään ja kesän muistoja 2020" blogista Unelmia ruusuista. Lähetän edelleen haasteen seuraaville blogeille: Tertun kasvimaailma, Ritavuoren juurella ja Takalo-Roppolan puutarha- ja mansikkatila
Metsätontulla, sillä puutarhurilla, joka usein tonttuilee, kun on epävarma, ja samalla Ruusumuorille (virallisempi roolini), joka on pikkuisen itsevarmempi kahvilansa ja muun touhun kanssa.
Minä en juuri ole blogeja ehtinyt kirjoitella, saati sitten lukea. Kerran eräs ystäväni sanoikin, että kirjoitat niin paljon neljään blogiin, että olisit jo monta romaania siinä ajassa kirjoittanut.
Otin siitä onkeeni. Kesällä -20 tuli kolmas trilogiasarjan osa valmiiksi kolmen naisen eli kolmen sukupolven parantajista. Olihan siinä työtä, että pysyi itse juonessa mukana. Samana päivänä, kun avasin kahvilani ja julistin kolmannen romaanini, minua juhlittiin Raahen Fian kunniakirjan saajana. Se olikin kyllä elämäni yllätys ja ensimmäinen kunniakirja!
Kaiken kukkuraksi ilmestyi juuri silloin ViherPiha-lehdessä juttua ruusutarhastani. Siis hyvä että pysyin lestissäni! Kaikkea liikaa yhdellä kertaa! Kaikessa siinäkin ystävien tuki oli suurin iloni!
Kaikki tuo synnytti minulle vilkkaan kesän erilaisine tehtävineen ja paljon kirjoitustöitä. Koronan vuoksikin puutarhaihmiset nyt olivat bonganneet ruusutarhani ja pistäytyivät Suomi-retkillään tässäkin. Kiitos, oli niin mukava nähdä ja usein ilmatkin olivat suotuisia heinäkuussa, silloinhan pidin Ruusumuorin Kesäkahvilaa auki.
Siltikin, omistauduin ruusuilleni ja perennoillekin. Uutta oli tänä kesänä kahdesta joustinpatjan vieteriosista tehty portti korkealle Wasagamingruusulle ja pursottavalle Sofianruusulle. Nyt on tuki tehty myös vieressä kasvavalle Heinrich Ilmarillekin. Muitakin tukitelineitä olen joutunut korjaamaan ja tukemaan. Kun on mitä ruusun kiivetä, niin nehän kiipeävät ja pursuilevat.
Hetekkaportti, kuten sitä nimitän, oli eräänlainen poseerauskuva monille tarhassani kävijöille. Naurattihan minua. Hurdal-ruusu tuossa oikealla.
Tuon tässä esiin enemmän noita villiruusuja ja sellaisia, joita ei niinkään taimistoista mukaan tartu.
Nimittäin huomaan, että minun tulee keskittyä enemmän juuri villiruusuihin, joita rakastan, ja löytöruusuihin ja jättää aremmat ja jalommat ruusut toisten kasvatettavaksi. Nyt kun päivitän ruusutarina-kirjojani yhdeksi kokonaisuudeksi lisäämällä siihen ranskan- ja kanadanruusut, niin korostan siinä todella Suomen pohjoista osaa ruusulajeissa ja -lajikkeissa. Tämä kirja ilmestynee ensi kesänä ja olen sen teossa aivan töpinöissäni.
Rosa gallica, luonnonruusu
Rosa glauca, luonnonruusu
Rosa 'Altaica' ja Rosa 'Nyvelt's White'
Ja kiitos ihanalle kahvilakissalleni Ruusalle, se hoiti tehtävänsä hienosti ja kävi asiakkaita tervehtimässä, sekä sadat näkymättömät keijut ja näkyvät keijut puutarhassani. Kiitos!
Keijukuva Vappu Kalliolta.
Saatikka sitten ihanat perennat, joita niitäkin on liki sata puutarhassani, mukavasti nekin kukkivat eri aikaa kesää kuten ruusutkin.
Vasemmalla morsianleinikki aukoo nuppujaan.
Alhaalla yleiskatsausta pihastani.
Nautin vapaasta elokuustani pitkästä aikaa vierailemalla sukulaisteni ja ystävieni luona. Ja mistä olin onnellinen, niin metsän ja puutarhan antimista. Vielä eilen tein retken metsään suppilovahverojen perään.
Ja tänään hain pienen korillisen oman puun syksyn omenia, joita säilytän kahvilan kylmässä tilassa. Haluan nähdä kuinka kauan punakaneli kestää.
Kevät oli upea, kesä ihanan lämmin ja syksy antoisa! Hyvää talven tuloa kaikille lukijoilleni!
