perjantai 26. huhtikuuta 2019

Bulgarian ihme puutarhassani

Tein seuramatkan Bulgarian Ruusulaaksoon 8 vuotta sitten. Lähdin silloin etsimään sieltä ruusun salaista voimaa ja on sitä kyllä minulla riittänytkin. Sain rakennettua ruusutarhan pihamaalleni.

Siellä luonnossa kulkiessamme, huomasimme kaikki erään kauniin sormijakoisen lehden, aika isoja. Oppaamme Anne Paalo tiesi sen olevan Bulgarian luonnossa villinä kasvavan jouluruusun. Hän ehdotti, että voisimme ottaa siemeniä, joita juuri oli kypsymässä ja kokeilla jos se itäisi ja kasvaisi puutarhassamme.

Senhän tein. Siemenet jopa itivät. Ja noita sormiliuskeisia suuria lehtiä on ilmestynyt joka kesä. Mutta kukkaa ei vain ole näkynyt. En ole hävittänyt sitä, koska lehdetkin ovat kauniita ja usea on niitä ihmetellytkin.

NYT SE KUKKII!!



Tuossa on kyllä jotain taianomaista. Ihmettelinkin mitä keltaista nousee eräässä kukkapenkissä. Ja hämmästyin valtavasti. Kahdeksan vuotta meni, että tuo vieraan maan kasvi kukki. Kiitos siitä tämän lämpimän huhtikuun. Tai sitten ihme kerrassaan. Kaunis keltainen kukka. Voi olla että se tuosta vielä vaalenee. Kun tietäisi nimen, etsisi miten se kukkii Bulgarian vuoristomaisemissa. Mahtaa olla kaunista, jos se tiheästi siellä kukkii, ehkä ensimmäisenä keväällä, kuten meillä valkovuokko. Tai teillä siellä etelässä. 

En voi olla näkemättä jotain merkitystä tässä mystisessä kukassa. 

Se tuo varmaan hyvän kesän tullessaan!

Löysinkin kuvan villistä jouluruususta Helleborus viridis. Viittaisko tuo nimi Kreikkaan. Tuossa kuvassa näkyy vähän lehtiä, mutta uskoisin, että kun kasvi ei kuki, sen lehdet ovat sitäkin suuremmat. Luin siitä lisää. Helleborus viridis on vihreä jouluruusu. Siitä käytetään myös nimitystä karhun jalka tai karjan jalka, viridis tarkoittaa vihreää. Tuosta voisi ymmärtää, että karhun tai karjan jalkaan tarttuu tämän kasvin siemeniä ja näin se leviää.

Innostuin kasvista, onhan se ...ruusu ja pengoin lisää tietoa.

Helleborus viridis -valmistetta ei usein löydetä, mutta joskus se muodostaa suuria pesäkkeitä metsäissä kalkkikerroksissa. Se on nurmikas, ja keväällä muodostaa suuria, karkeita, hammastettuja palmuja, jotka ovat noin 18 tuuman korkeita. Kukat ovat kuin suuret vihreät perunat, jotka haalistuvat ikääntyessään.
Helleborus orientalisia on käytetty perinteisessä lääketieteessä laksatiivisena ja emeettisenä. Huomattavaa, kasvi on myrkyllinen! Kasvi kuuluu leinikkien sukuun.



Tässä löytyi kuva sen lehdistä myös. (kuvat Alamy Stock Photo) Tosin näin tiheäksi tämä kasvi ei sentään ole vielä äytynyt, mutta juuristo näytti aika mahtavalta, mutta ei haittaa, jos nyt yhteen paikkaan leviääkin.




13 kommenttia:

  1. Oi että tuollaiset yllätykset ovat parhaita; kun on jo luopunut toivosta niin sitten se tapahtuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, ei pitäisi antaa periksi eikä reivata menemään epäonnistuneen näköistä pois.

      Poista
  2. Sitkeästi olet jaksanut odottaa kukintaa, nyt se palkittiin :)

    VastaaPoista
  3. Iloinen yllätys. Kyllä kannatti odottaa.

    VastaaPoista
  4. Ihana ylläri! Onpa hauska nähdä milloin se jaksaa kukkia seuraavan kerran nyt vauhtiin päästyään.. 👍😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No seuraavaa kesääkin silmällä pitäen luotan tuohon kasviin nyt.

      Poista
  5. Siementaimesta kukkivaksi kestää jouluruusuilla useita vuosia riippuen olousuhteistakin. Tästä lähtien saat vuosittain enenevän määrän kukkavarsia. Lehdet on ikivihreitä, mutta ainakin minulla leikon keväällä ne huonon näköiset pois. Se tekee kukinnan jälkeen joka tapauksessa uudet lehdet. Heitä syksyllä haravointijätettä sille. Lehtikarike on jouluruusun mielestä ihan parasta kasvualustaa.

    Iloa, valoa ja voimaa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuotapa en ole tiennnyt kaupan jouluruusustakaan. Monet kertovat siihen pettyneensä. Kiitos tiedosta!! Lehdykät tosiaan kestävät pitkälle pakkasia, mutta kuten tuossa penkissä ne ovat lumen alla kuolleet. Kukinnan seurauksestako menettäneet voimansa? Mielenkiintoinen kasvi! Enkä ole arvannut peitellä sitä mitenkään. Nyt hoidan sitä paremmin. Se saa valloittaa koko hirsikehikon, johon välillä olen kylvänyt matalaa auringonkukkaa. Nyt saa pelkkä ajuruoho ja "karhuntassu" vallata sen kokonaan. Taidan ajuruohostakin nyppiä liiat pois. Hassua kyllä, kun minulla on ollut sitä toisessakin paikassa, erään kiven kupeessa. Siinä ei ole noussut mitään. Tuosta "karhuntassusta" tulee mieleeni oma armas ukkoni, sillä ystäväni nimittivät hänet Pikku-Karhuksi.

      Poista
  6. Mikä yllätys, tai et ollut enää vaan osannut odottaa. Upeaa kumminkin.
    Jouluruusut ovat minulle täyttä hepreaa, pitäisiköhän tutustua? Olen kuitenkin iloinen sinun puolestasi!

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!