keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

MustanmerenRUUSU, rakkaudella

Kävimme tytärpuoleni kanssa tänään seurakuntatalon emännän juttusilla hautajaisjärjestelyistä. Tytär (joka on tismalleen yhtä nuori/vanha kuin minäkin) alkoi kaivelemaan siellä kassiaan ja sanoi, että hänellä on minulle yksi lahja. Hän nosti kassista pienen muovipussin, jossa oli kummallisen näköisiä käpyjä. Tiesin heti mikä se oli ja henkäisin ihastuksesta; Linnapellon vanhaa mustanmerenruusua, käpyjä! Voi kuinka iloiseksi tulinkaan!

Tässä jälleen näitä ruusun pikkuserkkuja, joita en voi olla kohtaamatta ilman mieheni muistoa. 



Kun tulin emännäksi tähän Linnapelto-nimiseen taloon, sain pian tottua siihen, että mieheni jutteli muidenkin kuin minun kanssani. – No kuinkas sitä jaksellaan? kysyi mieheni eräänä aamuna hyvin lempeällä äänellä. – Oikein hyvin, minä vastasin iloisesti. – No en minä sinulta kysynyt, vaan näiltä kukilta. - ?!

Kukat olivat kolmessakin eri kulhossa kasvavat mustanmerenruusut! Ja silloin ne kukkivat komeimmillaan. Eli mieheni oli syksyllä kasvit leikannut ja asettanut ne opitun mukaisesti pimeän ja viileän eteisen komeron lattialle talveksi. Kevään tullen jo huhtikuussa hän oli nostellut ne sieltä ylös, lisännyt vähän multaa päälle, kastellut ja lannoittanut ja asettanut aurinkoon. Ja kesä-heinäkuussa ne kukkivat valtoimenaan tumman violetteja huulimaisia kukkia. Siis ei ruusuja, ei edes ruusun mallisia kukkia.

Se mikä emäntänä minua vähän harmitti, niin kukat roskittivat aika paljon, varsinkin kun niitä oli niin paljon. Mutta talon isännältä opin seuraavana keväänä, että vanhan mullan voi nostaa pois, poimia sieltä kaikki ne sulokkuutta tuottavat kävyt ja jakaa niitä vielä useampiin ruukkuihin. Näin olen niitä sitten jakanut ystävilleni.

Vuosien kuluessa kävi niin, että noiden kukkien kasvu jotenkin taantui tai niihin iski jokin home, sillä ne eivät jaksaneet enää kukkia, menehtyivät ja kuolivat. Tai kärsivät jälleen uuden emännän hoidossa. Onneksi olin niitä jakanut muillekin. Samaa kasvia tytärpuoleni nyt ojensi minulle.

Nyt hoidan sitä sydän ja sielu mukana ja toivon, että ne joku kesä kukkivat yhtä valtoimenaan kuin avioliittomme alkuvuosina. Enhän voi olla huonompi hoitaja kukille kuin mitä mieheni oli!

Nyt kun jälleen netissä tutkiskelin lisäoppia tälle kukalle, löysin ihmeellisen asian; yksi kukan monista nimistä englanninkielellä on Widows Tears, LESKEN KYYNELEET! Siis ei tiennyt tytärpuoleni, mitä minulle tänään ojensi. Kukalla on muitakin hauskoja nimiä englanniksi; Magic Flowers, Cupid’s Bower ja Hot Water Plant . Suomessa sitä on kutsuttu ’torpanruusuksi’, eikä mikään sen nimen luonne ole sopinut paremmin tämän metsämökin ikkunoita koristamaan. Paitsi nyt tämä Widow’s Tears sopii mielialaani. Tätä kasvia kutsutaan Suomessa myös sen latinan nimen mukaan Achimenes, mutta tuttu nimi on myös Hilkka.

Mutta miksi ihmeessä sitä kutsutaan myös 'mustanmerenruusuksi'? Jospa joku tietäisi.

Tässä poimin itselleni kasvuhoidollisia neuvoja!

Ps. vuosi 2017.Tuo edellinen mukana ollut hoito-ohjesivu ei enää toiminut, jotan laitan tähän uuden. Minulla on edelleenkin tytärpuoleni ojentama, vanha Linnapellon mustanmerenruusu kukkien kesä kesän perään. Tuossa kuvakin, jossa ruukussa on ihan vain ollut sellaiset jäännöskävyt. Ja noin se on herännyt sekin kukkimaan. Rakas kukka tämä minulle on, Lesken kyyneleet! 

Luin tästä kukasta sellaistakin, että pitkät versot kannattaa katkoa ja laittaa vesilasiin juurtumaan. Eli pistokkaistakin voi saada uusia ruukkuun kasvamaan.

Uusi hoitosivu tässä! Ja kuva viime kesältä:






24 kommenttia:

  1. Kokeilen 'nimettömänä' lähettää itselleni kommenttia, kun jotkut sanovat, etteivät pääse kirjoittamaan tänne.

    Metsätonttu

    VastaaPoista
  2. Minä en ymmärrä miksi juuri tätä sivua katsellaan niin usein.
    Olen saanut outoja englanninkielisiä tekstejä, kehuja blogistani anonyymina sähköpostiini, en tähän sivustolle, mutta osoittaen tätä sivua. Ne vaikuttavat vähän kummallisilta. En luota niihin ja olenkin poistanut ne.

    Toivon, että jos joku katselee tätä sivua, jättäisi tähän jonkun viestin. Muuten poistan tämän sivun.

    metsätonttu

    VastaaPoista
  3. Minä katselin tätä sivua, ihastelin mustanmerenruusua, itselläni se voi tällä hetkellä aika huonosti. Olen siitä ottanut "pistokkaita" joissa on hyvä juuret, pitäis laittaa ruukkuun. En tiennyt sen juuristossa olevan "käpyjä".

    VastaaPoista
  4. Kiitos, kun ilmoitit. Ajattelin, että täällä käy jotain häiriökatselijoit. Olen saanut niin monta arvelluttavaa englanninkielistä viestiä sähköpostiini, en blogiini. Tosiaan, Maiju, älä enää kastele sitä, anna kuivua, leikkaa oksat pois ja siirrä se johonkin viileään ja pimeään. Keväällä otat esille, huomaat, että siinä on jo häilyviä versoja. Kastelet ja laitat aurinkoon. Jos se on vanha, voit kaivaa kävyt esiin, jakaa niitä ja laittaa uutta multaa.

    Minun mustanmerenruusuni sai sittenkin jotain hometta ja menehtyi. Mutta toivottavasti tytärpuolellani on sitä vielä. Kaipaan sitä.

    VastaaPoista
  5. Heippa vaan mustamerenruusu! Kyllä kai sivuasi katsellaaan, kun se minullekin tupsahti, kun googletin sanalla mustanmerenruusu. Olet siis julkisen blogin pitäjä kuten minäkin. Näitä tietoja voivat saada myös muualla maailmassa asuvat, jos kieli kiinnostaa. Muutkin kuin lukijoiksesi kirjautuneet saavat tietoa samalla lailla.
    Yhteistä meille kahdelle on tämän kasvin kasvatusinto, mutta myös menneisyys monelta osin, kuten huomaan lukiessani nyt ensi kertaa sinun juttuasi ja sivupalkin tietoa. Oikein hyvää menestystä keväälle ja kasveillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos virkistävästä viestistäsi! Uskon todella, että moni osuu tälle sivulle pelkästään googlettamalla kasvia, jota mielellään esittelee.

      Ja moni kasvi ei ole vain nimi, vaan usein ympärille muodostuu värikäs 'historia' ja tunneside.

      Poista
    2. Googlen haulla löytyi tämä sivu. Vaatiiko kasvi kuitenkin hapanta maata, se kun tykkää jämäkahvista, joka laimennettu vedellä. Onko enemmän tietoa?

      Poista
  6. Minun täytyy tunnustaa, että viime kesänä mustanmerenruusuni homehtui kummalla tavalla. Sain samaa kantaa uuden purkin nyt ja paljon ohjeita siitä mikä voisi olla parasta kukalle. Minulle kerrottiin, että kasvi tykkää olla esim. viileässä paikassa kuten verannalla yöt ja virkistyy auringosta. Sitä ei saa kastella liikaa, varmaan käpyjen voima tyrehtyy. Olisi hyvä käpyjä uudistaessa laittaa multaan pari ravintopuikkoa. Niillä se pärjäisi kesän ja kävyt kasvavat isoiksi ja voimakkaiksi.

    Näillä eväillä yritän kasvattaa mustanmerenruusuani nyt paremmalla menestyksellä.

    VastaaPoista
  7. Etsiskelin minäkin tietoa mustanmerenruususta ja päädyin tähän tekstiisi. Maiju kertoi ottaneensa pistokkaita ja juurtuivat hyvin. Omat pistokkaani sen sijaan vain nuokkuvat surullisina, aivan kuin lakastuneina. Kannattaako silti odottaa josko juurtuisivat, vai suuttuivatko mokomat tyystin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole itse kokeillut sitä pistokkaista. Siellä mullan keskellä kasvaa 'käpyjä' josta olen aikaisemmin jakanut tätä kasvia. Aina keväällä. Mutta jos se jollakin pistokkaallakin onnistuu, kannattaa yrittää!

      Poista
    2. Minulla oli joskus 70-luvulla tuota kukkaa mutta se kuoli. Nyt sain naapurin rouvalta 6 tainta jotka hän oli latvonut omista kasveistaan. Saas nähdä saanko menestymään.

      Poista
  8. Googlaamalla itsekkin tänne eksyin. Kukkaa haeskelen itsekkin tuntuu ettei sitä enään mistään saa edes ostettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpäs arvannut, että sitä on niin vaikea saada. Ystäviltä voisi löytyä käpyjä.

      Poista
  9. Hei, etsin tätä ihanaa mustanmerenruusua ja kaikenlaista tietoa siitä. Niinpä eksyin tänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa mustanmerenruusun luo. Minulla on yhä talon vanhaa perua oleva kasvi, nytkin jaoin neljään ruukkuun.

      Poista
  10. Hei, etsin tätä ihanaa mustanmerenruusua ja kaikenlaista tietoa siitä. Niinpä eksyin tänne.

    VastaaPoista
  11. Kevättä kaikille,viherpeukaloille.Löysin kirppikseltä pienen muovirasian jossa luki mustamererenruusun käpyjä. Muistin lapsuudestani tädin, jolla oli aina näitä kyseisiä kasveja kesäisin kauniissa kukassa. Ja olivat niin suloisia. No laitoin kahteen ruukkuun ja sieltähän työntyi varsia ja lehtiä esille. Piti tarkistaa blokista kuinka hoidetaan. Nyt vaan mietin uskaltaisinko leikata, ettei kuole operaatioon. Viikolla heitin anopille toisen ruukustani, hän kysyi heti olenko onnistunut näitä kasvattamaan. Katsotaan miten viihtyvät. Yt. Malla. Ps äitini kasvatti gloksiinia ja soilikkia hyvällä menestyksellä.

    VastaaPoista
  12. Minullakin ekaa kertaakasvamassa. Kuinka monta tainta/ruukku (amppeli) olisi hyvä laittaa?

    VastaaPoista
  13. Ao. kasvin kasvatuksesta etsin tietoa ja "eksyin" tänne. Ja tietoahan täältä löytyi. Kiitos.

    VastaaPoista
  14. Googletin, kun piti kukan nimi tarkistaa, laitoun juuri ruukun multineen komeroon. Ostin kävyt pari vuotta sitten kesällä. Keväällä nousi pari piippaa, mutta kesän aikana niitä nousi ihsn mukavasti ympäri ruukkua.
    Keväällä laitan isompaan ruukkuun.
    Kiitos ohjeista.

    VastaaPoista
  15. Kyllä tahtoisin tätä käpykukkaa! Sitä ei kyllä saa mistään! Jos jollain olisi käpyjä myydä, ostaisin! Sp os. On kaarina.hil@gmail.com. ota yhteys jos sulla olisi käpyjä

    VastaaPoista
  16. Sain sisarelta ruukun, josta puskee pikkuruisia taimia. En ole mikään viherpeukalo, mutta katsotaan, saanko tämän kasvamaan. Äidillä sitä oli aina ikkunalla. Jaa, että yksi kukan nimistä on lesken kyyneleet; mahtoiko olla vihje, kun mieheni on aika lailla minua vanhempi. No, ei kai. Minulla ei oikein ole tilaa kukille. Voisin lahjoittaa ruukun tai pistokkaita tai mukuloita jollekin syksymmällä, jos kasvi vielä on elossa silloin.

    VastaaPoista
  17. Mistä niitä käpyjä voi ostaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kysyin todella monesta paikasta, ei kellään. Mutta viimein onnisti, Korpikangas Siemen-Frö verkkokaupasta löytyi ja juuri sain omani. Kannattaa katsoa jos heillä vielä olisi.

      Poista

Olen iloinen kommenteista!