Ensin suru!
Minun iki-ihana norjalainen löytöruusu 'Hurdal' kuoli melkein silmieni edessä. Se oli niitä aikoja, kun ihailin sen silmuja ja korkeutta ja aurinko paistoi niiin! Kunnes tuli hallayö -7! Ruusu oli siinä herkässä vaiheessa, ettei se kestänyt sellaisia muutoksia, enkä tietenkään arvannut sitä suojella. Se kuoli kokonaan. Nyt sitten jännään, nouseeko uutta versoa, kuten monet ruusututtavat ovat lohdutelleet.
Tässä se ihanainen viime kesänä!
Sitten iloja. Kaikki puut, niin luonnossa tuomi, ja pihassa suklaakirsikka, saskatoon, haskap, pilvikirsikka, viinamat, karviainen ja omenapuu kukkivat ennen näkemättömästi! Ja ruusupensaissa nuput! Sitä voi vain ihailla!
Ja tuomen tuoksua piti saada ihan huoneeseen asti! Oi siunattu kauneus!
