Ensimmäisestä Wienin joulukalenteriluukusta avautui näkymä keisarin Hofburgin linnasta, jossa Sissi (Keisarinna Elisabeth) koki itsensä vangituksi ja etikettien ahdistamaksi. Ahdistuin minäkin, kun kävelin läpi siellä Sissimuseota, ja näin millaista elämää naisraukka oli joutunut elämään. Mutta voi kaikea sitä kauneutta, mihin ihminen käsillään pystyy! En voinut olla ihailematta. Monet taiteilijat saivat tuolloin töitä! Luukun näkymät kuvaavat varmaankin Wieniä noin sata vuotta sitten, kuvittelisin. Näyttää siltä, että linnan pihalla on lunta.
Tutustun ensin ruotsalaisiin runoilijoihin. Kuuteen heistä. Tämä on minulle mielenkiintoinen matka jälleen runojen maailmaan. Toivon, että muutkin kiinnostuisivat. Ja kommentoisivat, kiitos!
JA OLKAA HYVÄT JA LUKEKAA RUNOJA ÄÄNEEN! Se tutkitusti tekee hyvää aivoille ja mielelle!
Noin sata vuotta ennen Sissiä eli eräs kuulu runoilija Ruotsissa, Kaikki tietävät laulun Ukko Noak. Mutta tietääkö kaikki, että se on ruotsalaisen runoilijan Carl Michael Bellmanin tekemä runo, yksi niistä monista, jotka ovat saaneet sävelenkin. Tosin Ukko Noakia on muotoiltu uusiksi monen suussa eikä se alunperinkään ole mikään kaunis runo. Tuuli hiljaa henkäilee on myös tuttu Bellmanin runo. Bellman eli 1740 - 1795.
Hänet muistetaan iloisena juomalaulujen ja satiiristen runojen tekijänä ja niitä ilmestyikin jopa 1700 kappaletta. Hän oli myös kääntäjä, taisi saksan ja ranskan kielen. Hän opiskeli Uppsalan yliopistossa yhtä aikaa Carl von Linnén kanssa, Ei Bellman-veikko siellä pitkään viihtynyt, sillä naiset, laulut ja juomakaverit kiinnostivat enemmän.
Nyt kun on pikkujoulujen aika, laitan tähän erään Bellmanin runon, jonka voisi liittää joulukuun alun iloihin ja tanssiaskeleisiin. Kai pikkujouluissa vielä tanssitaan?
- Hei, tänne nyt veikot! Täällähän tanssaa,
- Täällähän neitoset leikkiä lyö,
- Täällähän pulskeat poikaset valssaa:
- Huveissa hauskasti kuluvi yö.
- Katsos tuo hurja, kuinka se potkii,
- Kuin sille raskas on tanssima-työ,
- Kuinka sen polvet vääntyy ja notkii,
- Kuin hänen jalkansa lattiaa lyö.
- Kas tuota neitoa, kuinka se hyppää
- Kaunotar kaukaa jo kultansa luo,
- Kuinka sen sydän lemmestä tykkää,
- Kuin hänen maljansa sulhonsa juo.
- Katsoppas vielä, kuinka ne kulkee
- Lattiaa pitkin kahtaanne päin:
- Yksi on kaino, toinen on julkee; –
- Mä olin piilossa: nurkasta näin.
- Hah, hah, hah! Jo naurua kaikuu.
- Meillekö neitoset nauratte työ?
- Kuultaa kuin kauniisti violi raikuu;
- Eiköhän tanssimaan lähdetä myö?
- Soittaja hoi! Kas tästä saat oltta,
- Soittele somasti, vinguta viel!
- ”Tulinen tuhat, kun keskellä polttaa
- Katkesi viulustain viimeinen kiel”.
- Kaikki jo pois! Yskääkös vajaa?
- Oletten neitoset hikoilleet työ.
- Sitä te saatte ennenkuin majaan
- Pääsetten: kylmä ja kolkko on yö.
- Hyvästi veikkoni, siskoni taijan
- Mä jättää, ja isännät, emännät vaan.
- Eiköhän tänne jää muita kuin Maija
- Pienoista veljeensä – halailemaan?
Kauko.
Lähteestä: Uusi Suometar 24.10.1972
Hauskoja pikkujouluja kaikille!
Ps. Halusin tuoda tähän vähän musiikkiakin, liittyen Bellmaniin.
Ps. Halusin tuoda tähän vähän musiikkiakin, liittyen Bellmaniin.
