Metsätonttu ei ole kiireiltään ehtinyt päivittää puutarhansa blogia, mutta nyt tulen esiin hyvinkin merkittävän ilmiön kanssa!
Nimittäin, kun sain viime talven aikana koottua kaikki ruusutietoni ja tarinanit kirjaan Ruusutarhani tarinoita, huomasin erään mielenkiintoisen seikan sitä taas silmäillessani. Kerron kirjani sivuilla 88 ihmisestä! Suurin osa heistä on ihan eläviä läheisiäni, mutta osa myös jo taivaan tuulilla, mutta mielessä hyvin vahvasti. En siis liiku yksin ruusutarhassani. Mitä tällä huomiolla tarkoitan?
Vaikka suurimman osan ruusutarhaani on oman kätteni työtä, ei se ihan yksin synny. Omat pojatkin ovat olleet istutuskuoppia kaivamassa, ruohoa leikkaamassa jne. Monet ystävät ovat myös auttaneet. Sekä vielä useammat tahot ovat olleet puutarhaluomustani tukemassa, kuten naapurusto, kyläyhdistys ja Merenhelmet-yhdistys, kuin myös Matti Kulju Oulujoen Taimistolta ja Jari Särkkä Särkän Perennataimistolta.
Tässä heille avoimesti kiitokseni. Laskin kirjastani myös heidät, jotka ovat kantaneet iloisesti ja onnea toivotellen ruusuntaimen minulle ruukuissa. Näitäkin lahjoittuksia on 20. Heidät olen etunimeltä kirjassanikin maininnut. Ja kaikki ne ruusut ovat elossa! Paitsi Pirkon ruusu, joka kukki niin komeasti kolme kesää, ei enää ollut elossa, kun sen multahaudastansa keväällä nostin. Muut ruusut kasvullansa kiittää ja kumartaa.
Oppi-isiä ruusutietoisuudesta löytyi myös monta, tässäkin ovat käyneet minua tervehtimässä, kuten Jari ja Matti. Mutta yhtä tärkeitä ovat olleet kirjojen lehdillä he, jotka ovat jättäneet historiaansa nimen ja niin monta kaunista ruusua. Suorastaan ihastuin heihin!
Tämä kaikki on ollut hauska huomio! Se, että en ole yksin ruusutarhassani, vaan siellä liikkuu ajatusten ja muistojen tasolla kymmeniä muita henkilöitä. Jotenkin tämä sai suoristamaan selkäni nytkin siellä työskennellessäni. En ole turhaan kirjoittanut heistä kirjassanikaan, he nousevat siellä esiin, elämään kanssani. Näin olen arvottanut heidät kuin myös oman ruusutarhani! Olen iloinen kirjastani! Siinä minäkin hassuna metsätonttuna jään elämään!
Eipä silti! Ei sovi unohtaa sitä ainutta elävää ystävääni, joka seuraa askeleitani ruusutarhassa harva se hetki, eli kissani Ruusa. Hän on paras ruusutarhani hoitaja. Ei näy myyränkoloja, ei jyrsittyjä pensaan tai puun runkoja. Uskon, että Ruusalla on oikein hauska ajaa takaa jäniksiäkin. Ruusahan nukkuu terassilla yötkin varmaan toinen silmä aina raollaan.
Ja ne keijut ja muut olennot, joita jotkut näkevät puutarhassani! Niitä on kuulemma 300. Vartijatonttu on iso ja väkevä, kaksi ja puoli metriä korkea.
Yksi voimavara on tietenkin ollut auringonlämmössä, jota tänä vuonna 2021 riittänyt. Kukinta on ollut aivan hurjaa. Olen ollut onnellinen, että olen voinut jakaa sitä kaikkea kahvilavieraitteni kanssa. Muutenhan tukehtuisin yksin siitä kauneudesta!
Joten on minulla ollut apuvoimia! Vaikka sitä hikistä hommaa on riittänyt minullekin.
