Olipas kummallinen kesä!
Toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu olivat aurinkosia, jopa kuumia. Elokuu oli pilvinen, sateinen ja kolea. Syyskuu samanmoinen. Odotin heinäkuun jälkeen vielä lämpöisiä päiviä. Olihan niitäkin, mutta ei rantapäiviä.
Ruusut olivat ymmällään! Kukkivat aikaisin, huohottivat helteessä ja itkivät elokuun koleutta ja sateita. Syyskuussa vielä yrittävät kukkia, vaikka hallakin on niitä runnellut.
Me haluamme kaikki vielä kukkia täällä V-vyöhykkeellä pitkälle marraskuulle asti! Ei se aina onnistu!
Ruukkuruusut terassilla
Scuprosakin ihan pikkuisen haluaa ja Hansa puskee sinnikkäästi nuppuja.
Yhden vuoden ikäinen Henry Hudsonkin tahtoo vielä kukkia ja Nyvelt's ei anna periksi.
Ritausma on kuin silmät räämässä, yrittää aukoa ja William Baffin ei usko kesän loppuvan.
Schneekoppe se vain pullistelee,
eikä tottele syksyn tuleentumista.
Tuon tähän sivulle ruusujen suruakin.
Aina he eivät ole komeita ja iloisia.
Niin tekevät Sävel ja Sointukin. Voi noita polosia! Toivon, että ne jo antaisivat periksi. Sillä toista kukintaansa esittävät kauniimmin monet pimpinellaruusut kuten tämä loistava Linnanmäen kaunotar syysväreissään.
