maanantai 27. syyskuuta 2021

Minä haluan vielä kukkia!

Olipas kummallinen kesä! 

Toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu olivat aurinkosia, jopa kuumia. Elokuu oli pilvinen, sateinen ja kolea. Syyskuu samanmoinen. Odotin heinäkuun jälkeen vielä lämpöisiä päiviä. Olihan niitäkin, mutta ei rantapäiviä. 

Ruusut olivat ymmällään! Kukkivat aikaisin, huohottivat helteessä ja itkivät elokuun koleutta ja sateita. Syyskuussa vielä yrittävät kukkia, vaikka hallakin on niitä runnellut.

Me haluamme kaikki vielä kukkia täällä V-vyöhykkeellä pitkälle marraskuulle asti! Ei se aina onnistu!


Ruukkuruusut terassilla


Scuprosakin ihan pikkuisen haluaa ja Hansa puskee sinnikkäästi nuppuja.



Yhden vuoden ikäinen Henry Hudsonkin tahtoo vielä kukkia ja Nyvelt's ei anna periksi.



Ritausma on kuin silmät räämässä, yrittää aukoa ja William Baffin ei usko kesän loppuvan.


Schneekoppe se vain pullistelee,
eikä tottele syksyn tuleentumista.

Tuon tähän sivulle ruusujen suruakin.
Aina he eivät ole komeita ja iloisia.




Niin tekevät Sävel ja Sointukin. Voi noita polosia! Toivon, että ne jo antaisivat periksi. Sillä toista kukintaansa esittävät kauniimmin monet pimpinellaruusut kuten tämä loistava Linnanmäen kaunotar syysväreissään.




6 kommenttia:

  1. Sään puolesta oli kyllä varsinainen vastakohtaisuuksien kesä. Tai pikemminkin äärimmäisyyksien säävalikoima; hurjista helteistä elokuun kaatosateisiin.
    Yllättävän hyvin pensasruusut sietivät kuivuutta ja helteitä. Ritausma otti hiukan nokkiinsa elokuun sateista, mutta jaksoi silti kukkia. Sävel, Sointu ja Neilikkaruusu eivät näköjään halua tänä syksynä lopettaa ollenkaan.

    VastaaPoista
  2. Erikoinen kesä, eikä sieltä parhaimmasta päästä!
    Täälläkin ruusutkin teki kukintaa toista kierrosta. Mitähän ens kesänä on edessä?

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen ihmetellyt ruusujen sinnikästä kukintaa. Toivottavasti ymmärtävät kuitenkin valmistautua talveen aikanaan.
    Kylläpä Linnanmäki on upea punaisessa loistossaan.

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!