Sadonkorjuu alkanut!

Toukokuun lumi kasteli mukavasti maata ja sulatti routaa!

Krookukset, sinililjat, vuokot ja esikotkin kukassa. Ruusupensaat silmuille. Hyvin tämä kesä on alkanut. Ei kovia pakkasia eikä auringonpoltteita. Eikä ole liian kuuma työnteossakaan!

Yrttimummona eilen aloitin sadonkorjuun. Kuivassa aamuauringossa oli hyvä poimia talteen ensimmäiset raudanpunertavat nokkoset ja kippuraiset vuohenputken lehdet.

Vuohenputki

Sanotaan, että se rikkakasvi mitä pihassa paljon kasvaa, on juuri sinua varten siinä. Ainakin nokkonen ja vuohenputki pitää siinä paikkansa.

Nuoret vuohenputken lehdet sopii salaattiinkin, antaa sopivasti sitruunaista makua. Maistuu, kuten tuoksuukin. 

Vuohenputkesta voi tehdä kipeille jaloille yrittikylpyä tai murskattua lehteä käyttää hauteena kipeälle paikalle.

Usein keväällä nokkosta syödessä huomasin, että hiukset alkavat kiiltämaan. Kivennäisaineet  sen tekevät.

Yrttikirjat ja netti ovat täynnä keväisten yrttien hehkutusta. Tässä hortoilijan viisi suosikkia:

 https://hortoilu.fi/viisi-parasta-hortakasvia/

Hyvin terveellisiä ja kuntoa nostattavia ovat nuo pahamaineiset rikkaruohot! Minulla on raudan saanti ollut aina vähän heikkoa, joten nokkonen on toiminut tervehdyttäjänä. Olen sitä käyttänyt varmaan jo 40 vuotta. Syöpämyrkkypökkelössäkin selvisin hyvine veriarvoineen nokkosen ansiosta. 

Nokkonen

Minulla on pari verkkotelinettä, johon noita luonnonyrttejä kerään. Laitan ne kuivamaan saunan alkulämpöön, otan välillä pois ja laitan ne vielä jälkilämpöön. Sauna on hyvä tila, koska siellä ei ole ikkunaa. Kuivatuksenhan pitäisi tapahtua ilman valoa. Rapean kuivat yrtit puristelen käsin pieniksi ja laitan pahvipurkkeihin. Lasipurkki ei ole hyvä, kun valo pääsee läpi, jos ei sitten niille ole tilaa pimeässä komerossa.

Kun vuosikaudet olen noita yrttejä käyttänyt, milloin leipään, milloin ruokaan ja useimmiten teeruohon sekaan, ei ole minkäänlaiset mahanpurut häirinneet.

Ja kun yrttien kerääminen on tullut joka keväiseksi rutiiniksi, se käy automaattisesti. Näin kerään juuri auenneet koivun hiirenkorvat, vadelman silmut, horsmat ja muut. Syksymmällä kerään monivuotisia yrttejä. Ei hyvistä tavoista voi luopua. Toki minulla on onni asua paikassa, mikä on kaukana suurista teistä ja tehtaatkin ovat tuolla parinkymmenen kilometrin päässä.

Ruusukyltit muistiani testaamassa!

Viime syksynä poimin kaikki yli sata ruusukylttiä pois ja varastoin ne liiteriin. Useat niistä oli jo aika huonossa kunnossa, joten nyt olen niitä kunnostanut.

Kuten kaikki rakennelmat puutarhassani ovat kierrätystavarasta koottu, myös ruusukyltit on vanhoista laudanpätkistä kyhätty. Käytän nimeämiseen mustaa öljymaalia. Sekään ei aina ole helppoa höyläämättömiin laudanpalasiin raapustaa. Sen verran isosti kirjoitan, että varmasti on löydettävissä ruusujen juurelta ja on helposti luettavissa. Joskus on tympinyt, kun olen joissakin tarhoissa kulkenut ja piikkien seasta olen nimilappusta yrittänyt löytää.

Miksi sitten nuo kyltit? Yhä minulla on kesäinen Ruusumuorin Kesäkahvila tuossa ollut. Vieraani voivat näin ollen rauhassa kulkea tuolla ja tutkailla erilaisia ruusuja. Varsinkin, jos he toivovata löytävänsä jotakin sopivaa itselle, on hyvä tietää ruusun nimi.

Kylteissä on tärkeää tietoa myös minulle itselleni. Olen niihin kirjoittanut ruusun kotimaan ja vuosiluvun, milloin olen sen istuttanut. Näin kahvila-asiakkaanikin, jotka tulevat tutustumaan ruusuihin, voivat siitä nähdä pensaiden kasvun ja kehityksen. Noin viisi vuottahan siinä menee, ennen kuin ruusupensasta voi kutsua "aikuiseksi".

Kun nyt kärräsin noita kylttejä pienen moukarin kanssa, oli se myös testi muistilleni. Onneksi olen ryhmittänyt ruusuni villiruusuihin, harisoninruusuihin, tarhapimpinellaruusuihin ja kurttulehtiruusuihin, joten siten on helpompi muistaa. Löytöruusuja olen sitten pirottanut pitkin pihaa omille paikoilleen. Oma paikkansa on myös kanadalaisilla ja ranskalaisilla ruusuilla. 

 

Hah! Kyllä minä lapseni muistan! Ei tarvinnut pitkään miettiä, mihin kylttini iskin. Laskin syksyllä, että minulla on nyt 114 eri lajia tai lajiketta. Tosin nyt en vielä tiedä aivan pienistä ruusuista, ovatko ne elossa. Siitä varmistun vasta kesäkuussa. Joten ihan kaikkia ruusukylttejä en vielä paikoilleen laittanutkaan. Toivottavasti saan niidenkin viereen vielä ruusukyltin laittaa.