Ley-linja läpi ruusutarhani?

Kaamosaika ja uusi vuosi tulossa. On hyvää aikaa paneutua vähän tutkimusjuttuihin. Aika penkoa kaikkea sellaista, mistä voisi löytyä ahaa-juttuja ja jotain hauskaakin. Ja uskoa, ettei ole sattumia. Kaikki on tarkoitettu! Just mulle! Tämä kuulkaa on aika vaarallista ilman huumoria. Siis totta on ruusut, mutta kaikki sen ympärillä voi olla puhdasta mystiikkaa ja huuhaata. Mutta miksi ei viljellä sitä nyt, kun ruusuille ei voi tehdä muuta kuin toivoa, että ne nukkuvat kauniisti 30 centtisen lumen alla. Onneksi sen alla!

En ole kohtaloonuskoja, ehkä kolmasosaksi, enhän muuten harrastaisi astrologiaa. Puoleksi uskon, että loppujen lopuksi teemme itse viime hetken valinnat. Jos ei muuta niin ainakin valitsemme asenteen. Helppoa vapautta! Toinen juttu on sitten se, kuinka osaamme kantaa siitä vastuun syyttämättä muita.

Pengoin vintillä vanhoja lehtejä ja nostin esiin sen kaikista vanhimman ’Minä olen’ –lehden, jolloin ihmettelin, että onko tällaisiakin. Lehti on numero 3, vuodelta 1999, hinta 35 markkaa. Ostin sen silloin Maija-Riitta Ollilan artikkelin vuoksi. Opiskelin filosofiaa ja olin innoissani naisfilosofeista, viime vuosisata on mahdollistanut heidätkin.

Nyt löysin samasta lehdestä jotakin muutakin!!! Löysin Reijo Knaapilan artikkelin luonnon voimapaikoista ja ley-linjoista Suomessa. Ja voi mitä löysin!!! Löysin kartan, jossa Hedelmällisyyden ley-linja menee suoraan läpi ruusutarhani. Johan on kumma, jos ruusuni eivät tässä viihtyisi. Noh, ehkä se ei ihan tarkalleen mene siitä, mutta jos sellaisia on, niin mistä tietää, kuinka laajasti ne vaikuttavat.

Olen skannannut tämän suoraan 'Minä Olen'-lehden sivulta

 

Kun luin tekstiä, ymmärsin, että jos ihmisessä on meridiaanilinjat, niin myös elävällä maapallolla on omat energialinjansa. Knaapila sanoo, että herkät ihmiset tuntevat kehossaan erityisten paikkojen tunnelman. Hän osoittaa myös tutkimuksia, että tietyille linjoille sattuu vanhimmat kirkot tai kuuluisat kulttipaikat. Nämä linjat kiertävät maapallolla pitkin ja poikin, muodostavat jonkinlaisen energiaverkoston ja näistä on tehty tutkimuksia Englannissa, Ranskassa ja Ruotsissa. Siellä niistä löytyy kirjoituksia.

Sitten muistin, että tapasin lyhyellä Santiago-vaelluspolullani erään saksalaisen pojan, joka kertoi aika mielenkiintoisen syyn lähteä sitä polkua kulkemaan. Hän oli lukenut, että Santiago-polku kulkee erästä hyvin energistä linjaa pitkin. Hän oli tullut kokemaan sitä. Johan oli syy lähteä vaeltamaan 800 km!

Uskoa tai ei, niin tämä samainen linja, joka kulkee tässä vierelläni ja myös Linnanraunioilla, voisi olla syy koko Suomen Stonehenge-rakennelmalle. Tai koko alueelle, josta löytyy nk. jätinkirkkoja ja lapinraunioita. 

Siis valitsin ’ahaa-elämyksen’ näistä ley-linjoista. Ja saan innoitusta ruusutarhasuunnitelmiini ja sen hoitoon. Otan tästä täyden vastuun. Siitäkin, että jos ruusut ovat talven aikana kuolleet ja masennun koko puutarhaan, niin myönnän utopististen unelmieni haaksirikon, enkä syyttele siitä muuta, en äiti luontoa enkä mitään ley-linjojen lupauksia, vaan vain omaa intomieltäni ja taitamattomuuttani.

Ps. Koska tämä sivu on hyvin luettu, lisään tähän vähän tietoja. Ensinnäkin tuo tuulivoimalajuttu raukesi tästä kohdin 'leylinjaa'. Sitä vastustivat niin asukkaat ja muutkin ihmiset ympäri Suomea kuin myös luonto itse purotaimenen, kotkan ja kasviston asussa. Sekä varmaan itse Jätinkirkon 'jätti'.

Löysin autoni korjausta odotellessani erään vanhan Tieteen Kuvalehden nro 18/2011, josta löysin mielenkiintoisen jutun käsittäen lintujen muuttolentoja.  On löydetty eläimiltä kyky aistia magneettikentän voimaviivoja ja voimakkuutta ja näin määrittää sijaintia. Eläimiltä on löydetty solujen magneettikiteitä, mm. kuonossa syntyvään induktioon ja silmän verkkokalvon proteiineissa. Sivulla 48 on pienoiskuva maailman voimaviivoista, joita pitkin kulkee lintujen muuttoliike. Ja violetilla värillä myös tämä Suomen yli kulkeva magneettikentän voimaviiva.

Alla oleva kuva kyseisestä lehdestä:

Juttua lisää tässä.

Onko kyseessä samankaltaiset viivat? Siitä en ole varma. 

Mikäs se kohtalo onkaan? Eija Kantola ja Kohtalon tango