maanantai 30. marraskuuta 2020

Jouluinen runokalenteri 1.12.20


En voi jättää tätä vanhaa joulu-kalenteriani, jossa tuon esille runoja. Nyt poimin niitä Euroopan maista. Liitän mukaan sen maan postimerkin, jonka runoilijan runon poimin tähän. Olen pinterestissä joskus kerännyt eri maiden joulumerkkejä. Valitettavasti runoilijat poimin vähän oman mieltymykseni mukaan siten, että tunnen ne erityisesti. Joten mitään modernia runoutta en tuo esiin. 

Ensin menen naapurimaahan Viroon eli Eestiin. Sieltä minulle tuli heti mieleen Jaan Kaplinski. Olin häntä kuulemassa kerran filosofian päivillä Tampere-talolla. Muistiin jäi hänen huomionsa siitä, että jos suomalaisia filosofeja kuunneltaisiin enemmän maailmalla, länsimaalainen filosofia olisi saanut aivan erilaista näkökulmaa. Se jo siksi, koska suomenkieli on niin rikas merkitykseltään. 

Jaan Kaplinski on tunnettu runoilija, kääntäjä ja hyvin monipuolinen kirjailija. Hän on syntynyt 1941 ja tiettävästi on yhä elossa. Se, minkä huomioin hänestä Suomen Kuvalehden vuoden 2010 sivuilla, täytynee laittaa tähän. Kaplinski kritisoi Sofi Oksasen kirjaa Puhdistus ja väittää että hän on vääristänyt Viron historiaa rahastuksen vuoksi. Hän kirjoittaa: ”En halua, että elämäni mitätöidään ja että siitä tarjotaan vääristynyt kuva tietämättömille ulkomaalaisille”, Kaplinski kirjoitti. 

Hän ihastui runoudessa siihen, että pilkuista ja pisteistä ei tarvinnut välittää, vaan sanat, pienet lauseryhmät saattoivat kertoa kiteytettyinä hyvin paljon ja ymmärrettävästi.


Pyhät tulevat
syntymäpäivät ristiäiset ja hautajaiset
korot kopisevat asvaltilla viimeinen bussi lähtee
tuskallista on uskoa pelastukseen 
hanhet ovat menneet kurjet ovat poissa
väistämättömästi kauhistuttavan kaukana
lapset ylittävät multaa ja sepeliä
jokin eksynyt kyyhky jokin hurraa jokin lippu
liian vähän elämiseen liian vähän luomiseen
mutta kuitenkin
laskeutuu iltaan ja yöhön niin syvää hiljaisuutta sateenvihmaa
kuin kaikki olisi vasta uutta niin kuin olisi alku
olematta eilinen ja tämä sumu se sama jossa
pää polviin käpertyneenä hengittää syntymätön maailma

Jaan Kaplinski, Sama meri kaikissa meissä, Otava 1984

Suomentanut Anja Salokannel


2 kommenttia:

Olen iloinen kommenteista!