Tämä runo on omistettu ihanalle Ruusa-kissalleni!
Löysin kotikaupunkini kirjastosta Jean de la Fontainen Faabeleita sisältävän kirjan. Koska minua on kiehtonut aina sadut, on hyvä tänä pimeänä ja monesta syystä niin synkkänä aikana tuoda esiin satu, runomuodossa. Sana "Faabeli" liitetään usein eläintarinaan, kuten tässä, mutta sillä on laajempikin merkitys.
La Fontainesta (1621-1695) kertoo paljon hänen hautakirjoituksensa. "Jean lähti sellaisena kuin oli tullut, hän söi pääoman siinä kuin sen tuototkin". Aikanaan hänet koettiin laiskana tuhlarina. Onneksi Fontainella oli rahakkaita suojelijoita, jotka ymmärsivät hänen kirjallisen lahjakkuutensa. Hänen kiinnostuksensa kohteet liittyivät antiikin Aisopokseen ja Faidrokseen. Eläintarinoilla Fontaine toi esiin myös yhteiskunnallisia ristiriitoja. Tarinoilla oli opetus taustalla. Ja näitä eläintarinoita on kerrottu ympäri maailman!
Kissa ja kettu
Kuin kaksi pientä pyhimystä kissa, kettukin
tekivät matkaa toivioretkikohteisiin.
On meillä siinä kunnon teeskentelijät!
Niin oivalliset mustan valkeaksi vääntäjät!
He monta kanaa, juustoa saalikseen napsivat
ja kelpo matkakorvauksen sillä hankkivat.
Alkoivat ajankulukseen viimein väitellä,
kun puulta maistui tuo vaellus pitkästyttävä -
kas silloin keskustelusta on paljon apua,
jos täytyy pitää varansa ettei nukahda.
He siinä kailottelivat täyttä kurkkua,
kumpainenkin alkoi itsään kehua.
Tokaisi kettu kissalle: Sinua sanotaan
niin taitavaksi, onkohan se totta ollenkaan?
Minulla on pussissani sata keinoa. -
Minulla, sanoi kissa, vain yksi keino,
vaan se mielestäni tuhannen arvoinen. -
Noin luisti itsekehu molemminpuolinen.
Ties kuinka kauan jahnaus olisi jatkunut,
jos koiralauma paikalle ei olis sattunut.
Nyt kissa sanoi ketulle: Pengohan pussiasi,
vetäise varma sotajuoni esiin aivoistasi.
Vaan mitä minuun tulee, turvaan omaani. -
Sen sanottuaan kissa puuhun ponkaisi,
ja kettu pakoon vilisti. Sen reitti mutkainen
vei sinne tänne, kaniininkoloihin poiketen.
Noin kettu etsi turvapaikkaa joka taholta
onnistumatta eksyttämään ajokoiria.
Kaniininkäytävistä pois sen savu karkotti -
kun kettu syöksyi ulos, sen kimppuun karkasi
parikin koiraa vikkelää, sen otti hengiltä.
Voi liian moni vaihtoehto kaiken tärvellä,
jos parhaan keinon valintaan aikaa tuhlataan.
Parempi yksi temppu mutta varma kerrassaan.
Jean de La Fontaine
Faabeleita
Faris -kustannus Oy 2005
Suomentanut Aarno Saleva
Mainio tarina. Kissaihmisenä kutkuttaa kissan oveluus.
VastaaPoista