Uusia ruusuja 2021-2022

Useita uusia ruusuja on ilmestynyt puutarhaani senkin jälkeen, kun kirjoitin puutarhani ruusuista kirjan "Ruusutarhani tarinoita". 

Seuraavat uudet ruusut olen ostanut vuosina 2021-22.

Rosa 'Annala' (yläkuva vasemmalla) on lähtenyt hyvin kasvamaan, vaikka perenna Dorian villakko on suurena sen rinnalla. Luulen, että Annala vie vielä voiton. Annala on hansaruusun ja valamonruusun risteytys. Kaunis ruusu! Rosa 'Lac Majeau', Bugnetin ruusuja 1900-luvun alku, (oikealla) on samassa ryhmässä teresanruusun ja 'Luiese'-ruusun kanssa. Saapa nähdä, kasvaako se kavereitaan korkeammaki, sillä sen mitaksi luvataan kahta metriä.  Alakuvissa vasemmalla 'Mont Blanc', jalostajana Baum 1986 ja on lajikkeen 'White Hedge' siementaimi. Laitoin sen kasvamaan savusaunaliiteriin viereen. Siinä se saisi tukea, koska se voi kasvaa 2-metriseksikin. Saas nähdä, vielä se on aika pieni. Toinen Baumin ruusu on  'Rotes Meer', 1986, joka kuuluu Pavement-sarjaan (oikealla) on punainen rugosalajike.  Kolme viimeistä ovat rugosalajikkeita.

Sain Särkän Jarilta ruusun, jonka hänen edesmennyt ystävänsä oli antanut kasvatettavaksi. Ruusu nimettiin Liiaksen ruusuksi. Se on lähtenyt hyvin kasvamaan Iitin Tiltun vieressä. Saman rivistön eteen aurinkoon istutin myös 'Henry Hudsonin', kaunis valkoinen rugosaruusu (kuvassa oikealla). Lajike on Svejdan ruusuja Kanadasta vuodelta 1976, matalakasvuinen.

Keväällä 2022 kävin viimeisen kerran Oulujoen Taimistolta hakemassa varaamani ruusut vähän kaihoisin mielin. Se oli auki enää juhannukseen, Matti Kulju siirtyi eläkkeelle, eikä kukaan halunnut jatkaa taimiston hoitoa. Paikka myytiin yksityisen haltuun.

Rosa caroliina, Karoliinanruusu (alla vasemmalla) on jo yllättänyt minua kauniilla kukinnollaan. Se on kilpaa kukkinut viereisen suorsanruusun kanssa. Karoliinanruusu risteytyy helposti kiiltoruusun kanssa ja sitä kutsuttaneen myös marianruusuksi. Mikä on siis mikä, en tiedä, mutta Oulujoen Taimistolta tämän ostin Karoliinaruusun nimellä. Oikealla on Siikajoen oma ruusu, 'Siikajoki', Rosa metsäruusu x majorugosa (kutsutaan myös pietarinruusuksi), jonka Anneli Hannus kävi minulle lahjoittamassa jo edelliskesänä. Sekin on lähtenyt hyvään kasvuun. Se on rugosalajike.

Olen tykännyt villiruusuista, joten nytkin olin varannut niistä taiganruusun, Rosa davurica, jonka muistelen olevan Koreasta kotoisin. Oikeastaan se kasvaa villinä Itä-Siperian alueella, Pohjois-Japanissa, Mantsuriassa ja Koreassa). Taiganruusua on risteytyksenä 'Pohjolan Kuningattaressa' ja mukana myös teresanruusun perimässä. (Tietoa Suomalainen ruusukirja, P. Alanko...) Lännenruusua tapaa villinä Pohjois-Amerikassa, tämä 'Max Hagman' on risteytys ruusuista 'Woodsii' ja jostakin rugosalajikkeesta. Nämä ruusut eivät ole vielä kukkineet. Istuttaessani ne istutin niiden juurelle samettiruusua, jotta ilkeät tuholaiset eivät niitä turmelisi. Noin hentoisia on niiden alku puutarhassani. Toivotaan kasvua niille!

Ruusuystäväni Anne on lahjoittanut minulle kaksikin ruusua. Toinen on synnyltään ranskalaisia ruusuja joten niiden joukkoon sen istutin. Ruusu nimeltänsä 'Mikko' mikonruusu (vesemmalla), on Mikko Erolan luomus vuodelta 2005, Valamonruusu x Dart's Defender. Se muistuttaa valamonruusua, mutta on piikkisempi ja kukat karmiininpunaiset. Se voi kasvaa 2-metriseksi, joten tukea varmaan joudun sille rakentamaan. Saa nähdä miten sen parivaljakko vieressä Rosa 'Pakila' pärjää sen kanssa. Pelkään, että ne on istutettu liian liki toisiaan. Anne toi minulle erään toisenkin ruusun, 'Above and Beyond' (oikealla), joka pitäisi olla köynnösruusu, mutta epäilen sen menestymistä. Istutin sen alkajaiseksi isoon ruukkuun, jossa se on kovasti kukkinut. 

Ostin ruukkuruusuina kaksi lajiketta. Toisen piti olla 'Peace', mutta kukkiessaan en tunnista sitä samaksi ruusuksi. Onhan se ollut puutarhassani aikaisemminkin useita vuosia ennen kuin menehtyi. Mutta sekaannuksia sattuu. Kaunis keltainen ruusu siitä kasvoi. Toista ruusua olen syvästi ihaillut, mutta se ei tehnyt kuin kaksi kukkaa, nimittäin suuri kukkainen Rosa 'Queen Elisabeth'. Oi kun se hohtaa herkkää vaalean punaistaan! En vielä tiedä mitä näille ruusuille teen. Hautaanko ne maahan vai istutanko jonnekin? Pelkään niiden menestystä talven yli.

Vielä esittelen yhden ruusun, joka on tuottanut iloa minulle. Matti Kulju antoi sen minulle mukaan ilmaiseksi, koska se oli niin heiveröinen ja Matti epäili sen kasvua. Se virkosi ja on kauniisti kasvanut. Nyt mietin vain mihin sen istutan. Se ei ole vielä kukkinut. Ruusu on nimeltään kiiltoruusu, Rosa virginiana ja se on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Suomessa se on löydetty Kajaanista hautausmaalta, siis ainakin tämä lajini. Luoja antakoon sille voimia!

Jospa ruusulajikkeeni ovat sitten tässä. Yritän ainakin olla lisäämättä niitä enää. Ruusutarhani on kaiken kaikkiaan oikein valmis!

 

Rugosalajikkeiden erilaisia kukkia

Yhä on epätietoisuutta siitä, mikä on se kamala rugosaruusu, joka pitäisi poistaa. Sen olen todennut kahvilassani, kun asiakkaat kyselevät tai ruusuesittelyssä syntyvästä ihmettelystä. Useimmille on jo kuitenkin tuttua rugosan tunnistaminen eli sen ruttuiset lehdet, mutta erottaa niitä toisistaan, on se aika hankalaa.

En esitä tässä kaikkia rugosalajikkeita mitä minulla on, vaan joitakin toisistaan poikkeavia ruusunkukkia. 

Tässä ensimmäisenä se villi rugosalaji; Rosa rugosa, josta nyt halutaan päästä eroon. Minulla on yksi pensas, jota en aio poistaa.  Pitäähän minun voida esitellä se kaikkien rugosalajikkeiden esiäiti, joka tuli Eurooppaan 1700-luvun lopulla Japanista, ja jonka tuoksua, pitkää kukintaa ja kestoisuutta ihasteltiin. Kaunishan se on ja tekee paljon juurivesoja. Ruohonleikkurini pitää sen kurissa ja oma suuni. Poimin sen mehevät marjat eli kiulukat ravinnokseni.

 

Vasemmalla villi rugosa ja oikealla vanha englantilainen löytöruusu 'Scubrosa', joka on muhevampi kukinnaltaan kuin villi rugosa. Sen kiulukat ovat myös isommat, kuin pienet tomaatit, ja tuoksu vaniljamainen. Alla oleva rugosalajike on suomalainen löytöruusu 'Suorsa'. Sen kukat ovat vaaleammat ja suuret.

Muita tutumpia rugosalajikkeita ovat 'Hansa' (vasemmalla) ja 'Keiju' eli 'Darts Defender', hollantilaisia lajikkeita molemmat. Hansa on erityisen tumma, melkein violetti voimakkaasti tuoksuva ruusu ja tuon herkemmän terävälehtisen keijuruusun (oikealla) "isä-lajike".

 

 

Sitten on joukko rugosalajikkeita, joita on vaikea erottaa toisistaan. Esittelen muutaman. Vasemmalla ensimmäisiä Suomeen tulleita rugosalajikkeita, 'Pohjolan kuningatar', joka ainakin minun pihassani on ollut hidaskasvuinen ja kukka tummahko ja aika pienikokoinen verrattuna muihin. Oikealla sitten puolestaan aivan hurjakasvuinen ja runsaasti kukkiva on raahelainen löytöruusu 'Sofia', sekin rugosalajikkeisiin kuuluva.

Jotkut rugosalajikkeet tunnistaa kukkien koosta. Esimerkiksi 'Monte Cassino' (oikealla) on niin suuri ja painava, että se taipuu aina nöyrästi alaspäin. Ruotsalainen löytöruusu 'Moje Hammarberg' (vasemmalla) taas on ylväästi ylöspäin kukkiva.

Väritykseltään vaaleampia ovat mm. 'Belle Poitevine' ('Rudolf', 'Anna-Liisa'), jonka kukassa näkynee valkoista ja suloinen herkkä 'Jens Munk' (oikealla). 

 

Tässä pari vaaleanpunaista lajiketta, kanadalainen 'Suzanne' ja saksalainen 'Schneekoppe'.

On myös ihania valkoisia lajikkeita, tässä suomalaisia löytöruusuja 'Pappilan neito' (oikealla) ja 'Karjasillan kulkuri' (vasemmalla), jonka heteet korostuvat röyhelöisinä sen keskellä.

 

Lajikkeita on todella runsaasti. Minun rugosa-suosikkejani ovat lilan värinen runsaasti kukkiva 'Wasagaming' ja ihana suuri, vähän ryppylehtinen yksinkertainen 'Nyveldt's White'.

 

Ihania ne kaikki ovat! Kauniita ja tuoksuvia! Ja kamalan piikkisiä ja usein ahkerasti versovia. Niitä pitää välillä kurittaa kovastikin, mutta kyllä ne paljon antavatkin!