Olen melkeinpä päivittäin tehnyt pienen kävelyretken tuonne metsään ja karpalosuolle. Nyt päätin, että se saa riittää. Otin pari astiaa mukaan, toinen kansineen, jotta päällä voin istua mättäitä poimiessa.
Sataa tihuuttikin, mutta niin rauhallisesti, että tuskin se kasteli muuta kuin oranssin varoitusliivini. En inahtanutkaan mättäiltäni. Ajattelin, että nyt tyhjennän koko pienen suolämpäreen.
Se ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Aina kun ajattelin, että nyt ne loppu, niin jopas tuli eteen taas punainen mätäs.
Vedin tiiviisti sisääni tuota märkää suon tuoksua. Kuuntelin hiljaista metsää ja annoin ajatusten kulkea missä halusivat. Täysinäisten astioiden kanssa lähdin kotiin.
Totta vielä metsässä kuljen, on monta muuta juttua katsastamatta.
Metsä on niin kaunis märkänä ja hiljaisena. Vain vesitippojen ropsahtelu. Ja oma hengitys.
Tässä Lapinraunioita, joita näillä seuduilla on joka kummulla ja mäellä, muinaisia 4000 vuotta vanhoja rakennelmia. Ja sammal on niin pehmeä...
Tiesikkönä, jotta suomalainen karpalo peittoaa paljon mainostetun aloeveran mennen tullen ominaisuuksiltaan?
VastaaPoistaMutku aina pittää lähtä merta edemmäs kallaan,
tai ainakin helepommille apajille kaupan hyllylle kuin rämpimään soille. Että Hyvä sinä.
Voi että kun saiskin sitä viinihapolla tehtyä karpalotuoremehua, mitä täti aina teki.
Kuule, kyllä tiedän. Sillä lähtee rakkovaivat ja tulehdukset ja se uusii soluja. Muistan joskus, että tutkittiin jopa, että karpalosta löytyy aivan uusi vitamiini. Sitten en ole kuullut mitään. Mutta aina olen karpaloita poiminut ja perheelle sekä vieraille sitä syöttänyt. Karpalorahka ja karpalojäädyke ovat aina tehneet kauppansa. Ja karpalosoppa mannapuuron kera. Karpalohillo hirvenlihan kyytipoikana. Aah! Minulle kelpaa pelkkä karpalo hunajalla höystettynä.
VastaaPoistaKyllä minä mehtään mieluummin menen kuin ostoskeskuksiin. Olen metsätonttu.
Mutta en ole tuollaista mehua saanut, mitenkähän sitä?
Ihania kuvia! En koskaan vielä ole löytänyt karpaloita, vaikka olen niitä etsinyt. Torilta lähti mukaan tänään litran pussi, siitä sitten joluaaton vakiojälkiruoka: karpalokiisseli kermavaahdon kera. Vai pitäisikö sittenkin lähteä vielä etsimään? Kun ovat kerran niin terveellisiäkin...
VastaaPoistaPuolukkajuoma (tai karpalo)
VastaaPoista8 l puolukoita
4 l vettä
50 g viinihappoa
1/2 - 3/4 kg sokeria mehulitraa kohti
-survo marjat, lisää vesi ja pieneen vesitilkkaan liuotettu viinihappo
-anna mehustua vuorokausi
-valuta mehu seuraavana päivänä sideharson (kangassiivilän) läpi sekoittamatta (tulee kirkasta)
-lisää sokeri, sekoita juomaan, pullota ja laita kylmään
-juoma on sellaisenan juotavaa, voi laimentaa vedellä halutessaan
Toinen ohje sitruunahapolla
Puolukkatuoremehu (karpalo)
4 l puolukoita
2 l vettä
1 tl sitruunahappoa
3 - 4 dl sokeria / mehulitra
-survo puolukat, kiehauta vesi, jäähdytä, lisää puolukoitten päälle pieneen vesitilkkaan liuotetun sitruunahapon kanssa
-anna mehustua vuorokausi
-siivilöi kangasharson läpi
-sekoita sokeri valutettuun mehuun
-pullota ja säilytä viieässä
-laimenna mehu ennen tarjoilua vedellä (puolet ja puolet tai maun mukaan)
-säilyvyys ei ole samaa luokkaa kuin höyrymehuilla, mutta puoli vuotta hyvinkin
Sitruuna- ja viinihappoa saa apteekista.
Taitaa saada jostain ruokakaupoistakin?
Voi Nikki, sinä pengoit nuo ohjeet jostakin. Kiitos!!!
VastaaPoistaNyt olen toki pakastanut kaikki puolukkani ja karpaloni, mutta ehkä tiedossa yksi karpaloreissu toisten mukana, jos...niin silloin kokeilen tuota mehuherkkua.
Täytyypä mennä torille ostamaan karpaloita. Sinä aikana kun olen vuosittain nauttinut joka päivä aamulla pienen määrän karpalotuoremehua, eipä ole flunssaa tullut.
VastaaPoista