Yhä on epätietoisuutta siitä, mikä on se kamala rugosaruusu, joka pitäisi poistaa. Sen olen todennut kahvilassani, kun asiakkaat kyselevät tai ruusuesittelyssä syntyvästä ihmettelystä. Useimmille on jo kuitenkin tuttua rugosan tunnistaminen eli sen ruttuiset lehdet, mutta erottaa niitä toisistaan, on se aika hankalaa.
En esitä tässä kaikkia rugosalajikkeita mitä minulla on, vaan joitakin toisistaan poikkeavia ruusunkukkia.
Tässä ensimmäisenä se villi rugosalaji; Rosa rugosa, josta nyt halutaan päästä eroon. Minulla on yksi pensas, jota en aio poistaa. Pitäähän minun voida esitellä se kaikkien rugosalajikkeiden esiäiti, joka tuli Eurooppaan 1700-luvun lopulla Japanista, ja jonka tuoksua, pitkää kukintaa ja kestoisuutta ihasteltiin. Kaunishan se on ja tekee paljon juurivesoja. Ruohonleikkurini pitää sen kurissa ja oma suuni. Poimin sen mehevät marjat eli kiulukat ravinnokseni.
Vasemmalla villi rugosa ja oikealla vanha englantilainen löytöruusu 'Scubrosa', joka on muhevampi kukinnaltaan kuin villi rugosa. Sen kiulukat ovat myös isommat, kuin pienet tomaatit, ja tuoksu vaniljamainen. Alla oleva rugosalajike on suomalainen löytöruusu 'Suorsa'. Sen kukat ovat vaaleammat ja suuret.
Muita tutumpia rugosalajikkeita ovat 'Hansa' (vasemmalla) ja 'Keiju' eli 'Darts Defender', hollantilaisia lajikkeita molemmat. Hansa on erityisen tumma, melkein violetti voimakkaasti tuoksuva ruusu ja tuon herkemmän terävälehtisen keijuruusun (oikealla) "isä-lajike".
Sitten on joukko rugosalajikkeita, joita on vaikea erottaa toisistaan. Esittelen muutaman. Vasemmalla ensimmäisiä Suomeen tulleita rugosalajikkeita, 'Pohjolan kuningatar', joka ainakin minun pihassani on ollut hidaskasvuinen ja kukka tummahko ja aika pienikokoinen verrattuna muihin. Oikealla sitten puolestaan aivan hurjakasvuinen ja runsaasti kukkiva on raahelainen löytöruusu 'Sofia', sekin rugosalajikkeisiin kuuluva.
Jotkut rugosalajikkeet tunnistaa kukkien koosta. Esimerkiksi 'Monte Cassino' (oikealla) on niin suuri ja painava, että se taipuu aina nöyrästi alaspäin. Ruotsalainen löytöruusu 'Moje Hammarberg' (vasemmalla) taas on ylväästi ylöspäin kukkiva.
Väritykseltään vaaleampia ovat mm. 'Belle Poitevine' ('Rudolf', 'Anna-Liisa'), jonka kukassa näkynee valkoista ja suloinen herkkä 'Jens Munk' (oikealla).
Tässä pari vaaleanpunaista lajiketta, kanadalainen 'Suzanne' ja saksalainen 'Schneekoppe'.
On myös ihania valkoisia lajikkeita, tässä suomalaisia löytöruusuja 'Pappilan neito' (oikealla) ja 'Karjasillan kulkuri' (vasemmalla), jonka heteet korostuvat röyhelöisinä sen keskellä.
Lajikkeita on todella runsaasti. Minun rugosa-suosikkejani ovat lilan värinen runsaasti kukkiva 'Wasagaming' ja ihana suuri, vähän ryppylehtinen yksinkertainen 'Nyveldt's White'.
Ihania ne kaikki ovat! Kauniita ja tuoksuvia! Ja kamalan piikkisiä ja usein ahkerasti versovia. Niitä pitää välillä kurittaa kovastikin, mutta kyllä ne paljon antavatkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!