Lannoitusohjeet tavallisille pensasruusuille

Kesäkahvilavieraani ovat usein kyselleet miten lannoitan ruusujani. Olen näissä vastauksissa ollut vähän empivä. Toki olen osannut 'kiertää' kysymyksen sillä, että en ole asiantuntija eikä omaa vielä paljoa kokemuksiakaan, mutta olen kertonut sen mitä itse olen tehnyt. En siis juurikaan ole lannoittanut, mitä istuttaessa laittanut mukaan kompostia, vähän kanankakkaa ja mitä on sattunut käsillä olemaan, esim. tuhkaa ja hiekkaa. Olen myös kertonut, että se riippuu maalajista ja ruusulajista. Olen myös vihjaissut, että googlettamalla löytyy monenlaista ohjetta. Niinpä. Usein liiankin monenlaista, kuten moni on huomannut.

Epätietoisuuteeni on nyt löytynyt mukava apu, kun liityin kanadalaisten ruusujen koeviljelykseen niiden talvenkestävyydessä. Ehkä myös osaltaan siksi, että nyt on pitänyt keskittyä johonkin enemmän, eikä toheltaa kuin parahin 'tonttu'. Kanadalaiset ruusut luokitellaan kuitenkin jalompien ruusujen sarjaan jo sen puolesta, että ne ovat uudempia lajeja ja usein niiden kasvuolosuhteet vyöhykkeessä on määritelty eteläosaan Suomea. Tässä linkki näiden hoitamiseen.. Em. ohje varmaan pätee siis muihinkin arempiin ruusuihin.

Tässä ryhmässä keskustellessa tuli esiin puutteelliset tietoni ja eräs osanottajista kiiruhti asiaa selventämään. Tässä Jorma Koskisen yleispätetät ohjeet tavallisimmille pensasruusuille tiivistettynä itselleni muistutuksena ja kauniina pakettina myös blogiystävilleni. Suurkiitos hänelle!

”Aikaisempi juttuni ruusuryhmien suhteellisista kokonaisravinnetarpeista poiki yhteydenottoja ja jatkotiedusteluita. Ruusuthan imevät ravinteita maaperästä koko ajan, täysin ilman lannoitustakin.

Aivan yhtä tärkeää kuin osata lannoittaa riittävästi niitä ruusuja, jotka sitä tarvitsevat (kuten kokeemme kanadalaiset), on tietää mitä ruusuja ei pidä lannoittaa. Vaikka tämä asia ei suoranaisesti liity tähän meidän kokeeseen, kasvattavat useimmat meistä myös muita ruusuja.  Siksi seuraavassa ruusuja, joita ei pidä juurikaan lannoitella. Tähän lannoitusryhmä 1:een kuuluu paljon lajikkeita, joita ei tavallisessa tai köyhässäkään maaperässä tarvitse lannoittaa edes joka vuosi. Ne tarvitsevat hyvin vähän ravinteita. Lannoitteeksi parhaita ovat vain luonnonainekset kuten ruohosilppu, muu mädäntyvä kateaines ja tuhka. Paras lannoite ryhmälle on komposti, mutta sitäkään ei tarvitse lisätä kuin korkeintaan joka kolmas vuosi. Luonnonlannoitteita kuten kanan- ja hevosenkakkarakeita voi käyttää hyvin varovasti, puoli annosta kolmivuosittain. Keinolannoitteita tälle ryhmälle ei suositella ollenkaan, niistä on päinvastoin haittaa. Ryhmään kuuluvat:

1. Ruusun luonnonlajit ja niiden lajikkeet. Näitä ovat esimerkiksi Rosa majalis (aiemmincinnamomea) metsäruusu ja sen lajikkeet 'Foecundissima' mökinruusu ja 'Tornionlaakso',Rosa dumalis orjanruusu, Rosa glauca  punalehtiruusu ja sen lajike 'Nova' sekä luonnonlajien lähisukulaiset kuten

2. Spinosissima-ryhmä, kerran kukkivat tarhapimpinellaruusut kuten Rosa spinosissima'Plena' juhannusruusu, 'Papula' papulanruusu, 'Poppius' suviruusu, 'Kiiminki', 'Linnanmäki' jne.

3. Harisonii-ryhmä, tarhaharisoninruusut kuten 'Williams Double Yellow' viljaminkeltaruusu, 'Aurora', 'Maija Hesperia';

4. Foetida-ryhmä, persianruusut, mm. 'persiankeltaruusu' ja 'kapusiiniruusu';

5. Blanda-ryhmä, blandaruusut, mm. 'Herttoniemi', 'Tarja Halonen' ja 'Toukoniitty';

6. Löytöruusuista useat kuuluvat tähän ryhmään samoin monet muut tarkemmin luokittelemattomat kerran kukkivat perinneruusumme, tuttuja lajikkeita kuten 'Valamo', kirkonruusut jne.

7. Kerran kukkivat Moyesii-ryhmän mandariiniruusut ja kerran kukkivat Rubiginosa-ryhmäntarhaomenaruusut.

8. Jatkuvasti kukkivista ainoastaan kurtturuusu Rosa rugosa ja tarhakurtturuusut kuuluvat samaan lannoitusryhmään silloin, kun niitä kasvatetaan ilman leikkaamista esim. vapaasti kasvavina aidanteina. Leikattuina ja hoidettuina kurtut hyötyvät lannoituksesta.

Lannoitus ei lisää näiden lajikkeiden kukintaa, koska ravinteet menevät liialliseen versonkasvuun. Seuraavana vuonna kun lannoitettu verso kukkii, korkeana, ohuena ja rentona se saattaa taipua kukkien painosta kaarelle alas maahan. Näin käy usein, jos lannoittaa esim. juhannusruusua. Typpilannoitus heikentää näiden ruusujen talvenkestoa ja saattaa aiheuttaa härmää sekä alttiutta muille taudeille. Ruusut eivät tarvitse PK-syyslannoitetta, koska niiden luontainen vuosirytmi auttaa niitä talvilepoon. Tuhkasta (kalium ja fosfori) muutaman vuoden välein sen sijaan ei ole haittaa, koska tuhka luovuttaa ravinteensa hitaasti parin vuoden aikana.

Näiden ryhmien ruusuilla on myös monta muuta tunnusomaista yhteispiirrettä.

- Suuri osa viihtyy laihassa, jopa hiekkaisessa maaperässä, puolivarjossa, osa jopa täysvarjossa.

- Jotkut luonnonlajit ja tarhakurtturuusut viihtyvät myös hyvin savisessa maassa.

- Ruusut eivät yleensä tarvitse kastelua, edes voimakkaimpina hellejaksoina.

- Nämä lähes hoitovapaat ruusut eivät myöskään pidä leikkaamisesta, kurtturuusuja nro. 8 lukuun ottamatta. Muut ryhmän ruusut tekevät nuppuja vain edelliskesän latvakasvun kärkiin. Ne eivät kykene tuottamaan uusia kukkivia versoja rungon keskiosista. Keväällä leikkaamalla saatetaan menettää koko sen vuoden kukinta. Pensaita voi hyvin karsia ja muotoilla, mutta se on tehtävä kesällä, kesä-heinäkuun vaihteessa tai heti kukinnan jälkeen, jolloin ruusu ehtii kasvattaa uusia versoja seuraavaa kesää varten eikä kukintarytmi häiriinny.

 Huom. Tähän ryhmään eivät kuulu Lannoitusryhmä 2:en ns. vanhat pensasruusut kuten ranskan-, damaskon-, neidon-, sammal- ja kartanoruusut eivätkä kerran kukkivat köynnösruusut, jotka voidakseen hyvin tarvitsevat silloin tällöin varovaista lisälannoitusta ja hyötyvät myös PK-syyslannoitteesta, perusparannetusta maaperästä ja leikkaamisesta. (Jorma Koskinen)"

Siis kaiken tämän ohjeen perusteella voin kallistua siihen perusajatukseen, että ruusut eivät tarvitse paljoa hoitoa, kuten moni pelkää. Jos ne on istutettu alunperin niin, että pääsee juuriston ympäristön pitämään puhtaana mm. ruohonleikkurilla tai trimmerillä. voi sekä ruusu että sen hoitaja hyvin ilman suurempia huolia. Ymmärtäisin, että ruusujen ainoa ongelma on tilan puute, sillä ruusupensas kasvaessaan vie aika suuren alueen eikä sitä ole hyvä istuttaa esim. perennapenkin keskelle. Itse olen käyttänyt hyväkseni monipuolisen tilavan pihamaani, jossa on esim. yksityinen paikka monellekin ruusupensaalle ja vanha kesannolla monta vuotta oleva perunamaa, jonne olen istuttanut mm. pimpinellarivistön ja rugosaryhmän.

Onni on kukoistanut ilman keinolannoitusta ja jopa Ilo, vaikka sen isä onkin kanadalaisittain aatelisempaa sukua. Äiti on kuitenkin Kempeleen Kaunotar, joka on tottunut köyhiin ja kylmiin olosuhteisiin Pohjolassa ja on sitkeä kuin mikä! Tytär on perinnyt siis äitinsä geenejä.

Onni, löytöruusu Rovaniemeltä

Ilo, suomalaista jalostustyötä

Vaikka en koskaan tosiaan luvannut edesmenneelli ukkokullalle ruusutarhaa, niin muistona hänelle ruusutarhani kuitenkin syntyy pikkuhiljaa. Tätä voisi kuitenkin lauleskella:

Eija Merilä: Luvannut en ruusutarhaa +Lyrics