Kierrätystä vanhoista portaista

Kun taloa korjattiin 2012 pohjoisen ja itäisen seinän osalta, purettiin myös vanha eteinen pois ja uusittiin. Siinä olevat raput nostettiin pihalle ilmentämään uutta tehtäväänsä. Siinä on leikitty, laulettu, runoiltu ja esitetty teatteria. Usein se on ollut myös kirppistavaroita täysi. Se toi omaa juhlavuuttaan Ruusumuorin Kesäkahvila-pihaan. Joskus sille naurettiin, että siinä on portaat, jotka eivät johda mihinkään, ehkä johonkin tuntemattomaan. 

Vuosien käytön myötä se alkoi lahoamaan. Sitä korjailtiin, mutta sitten se oli tullut tiensä loppuun. Mietinkin mitä siitä tehdä. Miniäni hoksasi, että voihan sen kääntää nurinpäin ja siitä saa kasvilaatikon.

Tuumasta toimeen. Poika sahasi turhat kaiteet pois, se käännettiin nurin, irrotettiin lahonneita lautoja, korjattiin ja tuettiin. Niin siitä tuli oiva kasvilaatikko. Minunkaan ei tarvinnut enää olla polvillani perkkaamassa porkkana-, palsternakka- ja tillirivejä ym. Siinä kasvoivat pavut, persilja, pinaatti ja mm. kurkkuyrtti aivan liikaakin. Biolanmultaa siihen käytin. Alle laitoin noita muovisäkkejä, jotka reiítin, jotta liika vesi pääsi pois.

Kiitos vanhoille portaille! Mukavan satoa siitä sain pitkin kesää! Ja syksyllä pakasteeseenkin.

Luopumisen taitoa tarvitaan

Kun ruusutarha alkaa rehottaa yli äyräitten, täytyy tehdä valintoja. Antaako niille tilaa vai kurittaa tai jopa hävittää tai antaa pois, jos joku haluaa?

Kun kesäkahvila tuli tiensä päähän, en tarvinnut enää villiä rosa rugosaa, jota tunnistuksen vuoksi usein osoitin vierailleni. Nyt hävitin sen. Mukava sammalsohvakin sai enemmän tilaa tulla ja istua. Toinen ruusu, jonka kuorin pois, oli jo surkastunut olemattomiin, toinen kiiminginkeltaruusuista. Joten hävitin sen ja samalla yhden metsäruusun, joka alkoi levitä liian runsaasti. Istutin paikalle sipulikukkia. 

Yksi harvinaisuus, jota haluttiin ja etsittiin kovasti, oli 'Karjasillan kulkuri'. Se haluttiin muistoksi erääseen pihaan, jossa mies oli menehtynyt ja oli Karjasillalta kotoisin. Tämä ruusu olisi muisto hänestä. Joten luovuin tästä ruususta kokonaan, sillä toivottuja juuritaimia se ei tehnyt. Se kaivettiin pois ja toivon, että se viihtyy uudessa pihassa, jossa sillä on hyvin tärkeä merkitys. 

Yksi tyhjä paikka on norjalaisen 'Hurdalin' paikalla. Se on ollut monena kesänä komea kuin mikä, mutta tänä keväänä kuoli. Siinä oli komeat silmut, jotka eivät kestäneet päiväisen kovaa kuumuutta ja ainakin yhden yön -7 pakkasta. Olen leikannut sen ja odottanut. Tällainen oli edellisenä kesänä -23

    Ps. Näin kuin näinkin pienen ruusuntaimen työntyvän Hurdalin paikalla ja seurasin sitä. Mutta se nääntyi ja kuihtui pois, vaikka kastelin sitä. Uskoin, että olen sen menettänyt. Mutta ei! Eräs vieraani ruusua katsoessaan huomasi, että onhan tuolla kuituneiden runkojen välissä kasvamassa uusi vankka taimi. Ah, ihanaa! Ja sitä olen seurannut, se on jo metrin korkealla. Hurdal selviää, uskon.

Enpäs ole näin tylsiä kuvia ennen laittanutkaan! Huh, täytyy jollakin paremmalla tämä päättää. Itse Hurdal viime kesänä!

Narsissien eli pääsiäisliljojen kymmenet variantit!

Olen ihan tarkoituksellakin ostanut keväällä jäännössipuleita, halvalla saa, joskus uusiakin syksyllä. Olen huomioinnut kuinka monta lajiketta nekin keskenään jakavat. Niissä on joku tuoksullinenkin, kerran sain sellaisia lahjaksi, mutta en hoksannut silloin laittaa niitä maahan.

Tässä näpsäsin kuvia. Ne kukkivat yhtäkkiä ja hups kuihtuivat pian tässä helteessä. Yksi kysymys olisi. Jotkut sanovat, että kun kukinta on lakastunut, lehdet voi leikata alas ja että silloin ne kukkisivat enemmänkin seuraavana keväänä. Onko tosi? Voiko ne laikata alas ruohonleikkurilla?

Niitä on myös isompia ja pienempiä laatuja. Tämä alla oleva sipulikasvi on otettu muistoksi erään Tampereen lähistöllä olevan järven saaresta. Enhän minä niiden nimiä muista. Mutta sanoivat, että tämä on ikivanha lajike. Kaunis se on ja olen yrittänyt sitä vaalia. 

Iloa ja surua vuoden 2024 ihanassa toukokuussa!

 Ensin suru! 

Minun iki-ihana norjalainen löytöruusu 'Hurdal' kuoli melkein silmieni edessä. Se oli niitä aikoja, kun ihailin sen silmuja ja korkeutta ja aurinko paistoi niiin! Kunnes tuli hallayö -7! Ruusu oli siinä herkässä vaiheessa, ettei se kestänyt sellaisia muutoksia, enkä tietenkään arvannut sitä suojella. Se kuoli kokonaan. Nyt sitten jännään, nouseeko uutta versoa, kuten monet ruusututtavat ovat lohdutelleet. 

Tässä se ihanainen viime kesänä!

 

Sitten iloja. Kaikki puut, niin luonnossa tuomi, ja pihassa suklaakirsikka, saskatoon, haskap, pilvikirsikka, viinamat, karviainen ja omenapuu kukkivat ennen näkemättömästi! Ja ruusupensaissa nuput! Sitä voi vain ihailla!

Ja tuomen tuoksua piti saada ihan huoneeseen asti! Oi siunattu kauneus!

Runollinen joulukalenteri 24.12.2023

Toivon todella Hyvää ja Rauhallista Joulunaikaa kaikille! Tähän päivään sopivat enkelit suojelemaan meitä kaikkia. Taivaiset enkelit ovat Rudolf Koivun ja kuusen juurella olevat Martta Wendelinin taitoa ja tyyneyttä, Paletin korttituotantoa molemmat.

Suomalaisista runoilijoista haluan esitellä tähän loppuun presidenttimme puolison Jenni Haukion, jonka elämä muuttuu toiseksi, kun presidentti tulee vaihtumaan. Kerron vähän hänen kirjallisesta elämästään. Jo opiskeluaikoina häntä kiinnosti kirjallisuus ja hän oli mukana Grupo Kapustarinta-nimisessä runoryhmässä. Hän oli perustajajäsenenä Kapustarinta ry:ssä ja kirjallisuuslehti Lumoojassa. Häneltä on julkaistu kolme omaa runoteosta.  

Ja koska silakka ja kalat kuuluvat suomalaiseen jouluun ja kalleutensa vuoksi ovat nyt arvoravintoa, liitän tähän sitäkin läheltä koskevan runon.

Ja he halusivat omistaa täällä kaiken:

purjehtija meren, ornitologi linnut,

kalastaja luodot, suntit ja laiturinnokat

ja he puhuivat hartaasti kuin saarnastuolista,

ja tiesivät kaiken

veneväylistä, kareista, veden korkeudesta syksyisin, 

lintujen latinankielisistä nimistä, lajimäärityksistä

ja vuosisataisista perimäaikoista

he tunsivat saariston koko

tieteellisesti syvimmän olemuksen mittoineen 

ja määreineen

mutta minä en halunnut omistaa täällä mitään,

opiskella kokijaksi, näkijäksi tai tietäjäksi,

tahdoin osaksi

veneiden kansilta ja kiikarilinssien läpi havannoitavaa

kokonaisuutta

heittäytyä merelle

yötuulen irti repäisemien kaislojen vanavedessä.

 

Kun isän kalastajapaatti on liikkeellä,

 

avomeri näyttäytyy ensi kerran rikkonaisten

luotojen takaa,

 

vasemmmalle jää tyrniä kasvava saunaranta

ja silakkasavustamon katto erottuu katajien lomitse

 

kuulette minun sanovan;

sirotelkaa minut juuri tänne. 

 

Jenni Haukio, Sinä kuulet sen soiton, Savukeidas Turku 2009

Runollinen joulukalenteri 23.12.2023

Lähestyn kortteineni koto-Suomea. Marja-Liisa Pitkäranta on tästäkin aiheesta tehnyt kortin, varmaan useampiakin, hymyilevä perhe ja viljantähkiä suomalaisittain. Toisen kortin on maalannut Leena Koskimäki ja tästä tykkään, se on herttaisen maalauksellinen.

Turkissakin viivähdän ja harmittelen, kun minulla on vain yksi turkkilaista runoutta esittelevä kirja, aika modernikin. Siellä silmäni melkeinpä intuitiivisesti iski runoilijaan nimeltä Ahmet Telli. Hän kouluttautui peruskoulun opettajaksi, politisoinnin vuoksi erotettiin virasta ja tuomittiin vankeuteen vuonna 1986. Voimme arvata syyn. Hän kuitenkin kirjoitti paljon, toimi arvostelijana ja kustannus-toimittajana. Hänelle palautettiin opettajan virka vuonna 1995 ja hän jatkoi runoilijauraansa. Tämä runo sopii oivallisesti minunkin runomatkaani ja niihin tuhansiin löytämääni runoihin pitkin Aasiaa.

Syntyvät matkalla suuret rakkaudet

vain seikkailulle alttiit osaavat heittäytyä

heidän kätensä ovat maailmanlopun kaulalla

lajinsa viimeiset, muutamat hassut, uhanalaiset

heidän taivaansa ei osoitteita tunne

ainut turvapaikka on rakkaus

mutta toisille on maailma neliskanttinen

kuin pilkkaisivat kuolemaa, voi luoja

mutta he, siis he, löytävät sieltä mistä heitä etsitään

kertaakaan eivät ole pettäneet elämää

mikä onkaan se vakavan levoton hevosenharja

joka heissä puolelta toiselle heittelehtii

niin tarkasti viritetty

tähän elämäksi kutsumaamme meteliin

             ... Kuin ilkikuriset lapset, modernia turkkilaista runoutta, Palladium kirjat, 2010

             suomentanut Riitta Cankocak

Runollinen joulukalenteri 22.12.2023

(1207, Afganisan -1273,Turkki) Suomalaisia Paperitaiteen kortteja, ei sen enempää näistä. Joulun juhla lähestyy.

 

Afganistanin huoli on viime vuosina ollut usean sydämellä, sitten tuli Ukraina ja nyt Gasa ja Israel. Ja monen muun maan ja kansan hätä, joista vähemmän puhutaan.

Minulla oli säilössä yksi Rumin (1207, Afganistan -1273, Persia, Turkki) runo, jonka olen jostakin napannut. Hän oli Afganistanista kotoisin, mutta asui myöhemmin monessa maassa. 

Jokaisesta sydämestä avautuu ikkuna muihin sydämiin.

Ne eivät ole erillään kuten kaksi ruumista.

Samoin kuin kaksi lamppua on erillään,

niiden valo yhdistyy yhdeksi ainoaksi säteeksi.

 

                                      Jalaluddin Rumi, Masnavi