Juttutuokio ruusujen kanssa

Huomaan, että useinkin yksin tai kissojeni kanssa ruusujen lomassa kulkeissa niille juttelen ääneen kuin parhaillekin kavereille.

Nyt kävin jututtamaan niitä talviuneen. Tässä muutamia yksinpuheluja.

Voi ihme teidän kanssanne! Katri Vala, et ole paljoa kukkinut pariin vuoteen, mutta nyt ymmärrän miksi. Sinun on täytynyt käyttää kaikki energiasi kahden harmaan kesän aikana löytääksesi juurillasi ravinteet maasta ja kasvattaaksesi maan päällisiä varsia, jotta saisit voimaa kukkia sitten. Näinhän olen nähnyt juuri rugosa-ruusujen tekevän. Yleensä kolmen vuoden päästä oikein yllätätte runsailla kukinnoilla. 

Sinähän Minette-ruusuni et näytä ollenkaan taipuvan syksyn tuloon. Tuo tammiko lämmittää oksillasi sinua tuossa vieressä vai mikä saa sinut noin viheriöimään? Olet selvästi jotakin muuta kuin pimpinellat tai rugosat.  Eikö sinussa piilekin ransanruusujen sukua? Kunpa tuo tammi suojelisi sinua liialta kylmyydeltäkin talven aikana kuten on suojellut sateeltakin, jotta ei tarttisi niin paljoa sinun päätyoksia leikata. Mitä sukua lie tuo blandaruusu Herttoniemen Helena tuossa takana? Aivan on toinen meininki! Kummatkin kärsitte tästä harmajasta kesästä. Toivotaan ensi kesästä parempaa.

Voi kun olet ihana, Nyveldt's White! Ajatella, luojasi on mies nimeltänsä Nyveldt ja siitä nimesi. Minä kun kuvittelin nimesi perusteella sinun olevan Uuden Maailman ruusun. Saat sitä minulle olla vastakin. Jotenkin päässä soi aina Dovakin New World, kun sinua katselen. Olet ollut vähän kituloinen, mutta nyt huomaan, että juuresi ovat voimistuneet ja olet kasvattanut komea kasvustoa. Kukkiakin olisit halunnut, mutta märkä syksy ei sinua siihen rohkaisssut. Tarvitset lämpöä ja aurinkoa. Ehkä ensi kesänä, sillä odotan sinulta paljon.

Rugosat eivät juuri näytä ruskaisilta. Vihreää, vihreää niin pitkästi ja sitkeästi! Tämä syksy ei suosinut teidän kauniita kukintoja niin pitkään kuin olisitte halunnut niitä puskevan esiin. Hyvin olen teitä kuitenkin talven varalle nyt ruokkinut. Tuhkansekaista kompostimultaa juurille asettanut ja hyvää talven unta toivottanut. 

Siinä te kanadalaiset kurkottelette köynnöstelevää varttanne. Sanovat, että ei saisi peitellä. Pitäisi testata muuten, miten selviätte. Raukat. En minä voi teitä ihan sellaiseen laittaa - testattavaksi ja kylmää kärsiväksi. Onneksi minä olen saanut naapurin isännältä luvan ihan tuosta vierestä katkoa kuusten alaoksia. Niitä tuon teille lämpimiksenne. Taittelen vähän noita oksia alas muutamalla puuklapilla. Nekin teitä kevättalvesta lämmittävät. En millään voi jättää teitä ihan pakkasen varaan. Hirvittää katkoa niitä pakkasen panevia varsia maarajaan ja odotella, jos te sittenkin hengittäisitte vielä. Jospa te nyt minua kiittäisitte iloisena ensi kevään tullen.

No mutta neilikkaruusu! Etkö sinä meinaa ollenkaan lopettaa. Nythän on ollut jo monta pakkasyötä ja siinä sinä vain roikistelet kylmässä. Viime syksynä aivan unohdin sinut, etkä ollut tuosta moksiskaan. Nyt peittelen sinut nätisti havupedillä. Siinä on hyvä talven yli nukkua.

Tiedätkös Robusta pieni? Olen aika ihastunut sinuun ja tuohon tuplakukintaasi. Niin upean värisiä ovat kukkasi. Et kylmää ole pelännyt. Viimeiset kukinnot tosin leikkasin jo tuonne sisään vaasiin ja siitäkös innostuit. Ihmeen kestäviä kukkasi ovat vaasissa! Teen kaikkeni, että sinun olisi hyvä olla talven yli.

Näin olen ruusujani hyvästellyt talven syliin. Parhaani tehnyt ja nätisti puhunut. Niin rehevältä näyttää kuurainen lokakuun loppu. Pimpinellat tuossa ruusuaidan vieressä ovat jo lehtensä melkein pudottaneet. Mutta nehän kukkivatkin sitten keväällä ensimmäisinä. 

Hyvää talvenunta teille ruususeni toivotan! Nähdään kaikki kauniita aurinkoisia unia ensi kesästä!

G-kirjain vuorossa:  Tämä sopinee varmaan ruusuillekin tuutulauluksi

Gregorian Chants from Assisi