Sain paketin pikkusiskoltani. Hän oli muuttopuuhissa. Hän kertoi, että lähettää minulle joitain minun vanhoja vihkoja ja tavaroita, joita olin antanut hänelle, kun hän oli lapsi. Liikuttuneena purin tuota pakettia. Lapsuus tuli syliini. Vanha kaleiroskooppi, jota on katsottu pahvinen silmänreikä kuluneena. Samat kuviot siellä on tallella.
Varmaan useimmilla minun ikäisilläni on lapsena ollut kiiltokuvavihko, mihin kirjoitettiin muistovärsyjä. Tuohon vihkoon olen kirjottanut alkulehteen nimeni ja vuosi 1959, jolloin olen saanut sen nimipäivälahjaksi perheeltäni. Olin 11-vuotias ja kuljin keskikoulua.
Isä kirjoitti siihen ensimmäisen muistovärsyn jonka hän on itse runoillut. Alla samaa periaatetta noudatti äitini. Varmaan lapsena perheemme kissa Pipsa oli minulle tärkeä. Se ryöväsi kaikki pikkusiskon tutit ja puri ne rikki. Se ei koskaan saanut pentuja. Aika outo kissa! Mutta suloinen. Varmaan sain noita kissakiiltokuvia vihkon mukana.
Sitten useat koulukaverit ja naapurit kirjoittelivat. Voi ihana, kun sitä oli taas mukava lukea!
Kiitos rakas pikku-siskoni, että olet tuollaisiakin säilyttänyt! Eikä siinä kaikki, sillä aion jatkaa vähän tätä nostalgista tunnelmaa ja kertoa lisää mitä paketista löytyi. Uskon, että monelle ikäiselleni tuttua hommaa tämä kaikki!
Nukahdin usein lapsena siihen kun isä harjoitteli Montin csardasta viulullaan.Lempikappaleeni oli kylläkin Kanarialintu viululla soitettuna, mutta sellaista ei youtubesta löytynyt.
Käsialasta päätellen sekä isäsi että äitisi olivat henkisiä / hengellisiä ihmisiä.
VastaaPoistaPitkät ylälenkit..
Muisto
Äidin pieni pulu,
ota aina pitkä askel
ettei kenkä kulu.
:)
omasta muistovihosta
ja että mä rakastin kiiltokuvia,
ja vieläkin..
No ainakin herkkiä ja romanttisia ihmisiä olivat molemmat. Isä oli hyvinkin filosofinen persoona, jota harvat ymmärsivät.
PoistaVoi että olet saanut ihania muistoja :) Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole heittäneet kaikkea menemään.
VastaaPoista