keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Totemipuu!

Nyt se vanha puu, josta kerran eräs kahvila-asiakkaani huomautti, on kaadettu. Kesällä tuli ilmi, että puu on täynnä sientä ja se kertoo lahonneisuudesta. Totta olikin, yli puolet puun rungosta oli lahoa, puolet vielä elinkelpoista. Mitenkähän sen olisi käynyt oikein kovassa syysmyrskyssä ja mitähän tuhoa se olisi voinutkaan tehdä? Ei ihme, jos olen puunkaatajaa odotellut.

Hän tuli tosi hienojen vempeleiden kanssa! Peräkärryssä tällainen vehje! Sepäs ei tehnyt minkäänlaista jälkeä pihanurmelle!


Kun sitä vähän ladattiin, niin siitä syntyi vaikka mitä! Tällaisella tontulla oli ihmettelemistä!






Puu alkoi aika pikaisesti karsiutumaan oksistaan ja pieneni pala palalta! Kas noin!

Naapurikin tuli kaikkea katselemaan. Hän oli sitä mieltä, että samallahan tuota kaataa tuon toisenkin koivun. Olin eri mieltä. Kyllä pihalla pitää pihapuu olla ja hyvä kuntoinen tuo jäljelle jäävä onkin. 

Työtä piisaa vielä minullekin, oksien karsimista ja pölkkyjen rajaamista rantteelle odottamaan puunhakkaajaa. En tulisi toimeen ilman noita puupoikia, kaatajaa enkä hakkaajaa.

Nyt on vanhasta koivusta enää torso jäljellä. Minä nimittäin pyysin, että jos ei koivu ihan laho ole, niin jättää sitä jäljelle. 

Aion nimittäin tehdä siitä totemipaalun. Pikkuhiljaa. 

Totemipaalu on intiaanien klaanipuu, johon he luovat klaanin symbolismia. Usein siinä on mukana eläin tai kasvi. Se  voi esittää myös mennyttä elämää muistutuksena perheelle tai ryhmälle siitä. Se voi edustaa myös henkiolentoa, joka suojelee aluetta.



 Näin laho oli koivu ylhäältä!

      

 Löysin työkaluvajasta tervaa ja sillä ajattelin suojella uuden totemipuuni päälaen. Toivon sen säilyvän.



Alempaa puu olikin terveempi ja varmaan kestää monenlaista sahaamista ja käsittelyä sellaiseksi kuin sen tarkoitus on syntyä. Sen näyttää tulevaisuus! Kiitin puuta sen olemassa olostaan, kaikista sen eri palvelusmuodoista kuten varjon antamisesta, pihan kaunistamisesta, lintujen laulupuuna ja pesänä olemisesta, laulusta, maan muokkaamisesta lehdillään ja veden säilyttämisen olomuodosta. Nyt puu saa toisen roolin. Olla talon lämmittäjänä ja totemina.

Kiitos vanha koivupuu ja kaikkea hyvää uudelle roolille!

Olavi Virta ja Syyskuun laulu!

4 kommenttia:

  1. Toteemi onkin hyvä idea. Nyt jään seuraamaan mitä kivaa tulevaisuudessa "rakentelet"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sen asian jään muhimaan talven yli. Jos keväällä tarttuisin siihen...

      Poista
  2. Huh, olipa jo aika kaataakin tuo koivu. Onneksi ei kaatunut yksinään...toteemipaalun toteutumista odotellen:)

    VastaaPoista