lauantai 24. maaliskuuta 2012

Jiaogulan - kuolemattomuuskasvi

Tämä ihmeellinen kuolemattomuuden kuolematon kasvi (siis selvisi talven yli) järjesti minulle pieniä sydämentykytyksiä. 



Kun talvella kävin huoneita läpi otsonointi- eli Plasmakoneella, moni kukka herkkyydessään kuoli, vaikka kuinka yritin niitä suojata ja kuljettaa välillä muualle. Tämä jiaogulan kesti senkin ja loistaa vihreyttään nyt tuossa ikkunallani valoa odotellen.

Tilasin taimen viime keväänä Kodin Kukilta ja se kasvoi rehevän iloisesti koko kesän amppelissaan terassilla. Koska se on teeyrtti, katkoin välillä rönsyt ja kuivatin ne purkkiin. Se ei pelästynyt pienistä yöpakkasistakaan siellä. Mutta toki pelastin sen pahimmilta ja vein vintille viileämpään huoneeseen talveksi. Joskus kävin kastelemassa.

Nyt pari viikkoa sitten siirsin sen makuuhuoneeni ikkunalle.

Meni muutamia päiviä, kun aloin ihmettelemään kummallista hajua. HOMEKO  se taas!!?
Kiertelin ja haistelin. Polttaa, polttaa… kuljin nenä terävänä ja huomasin, että haju tuli tästä kasvista, jiaogulan. Sehän haisi kuin lehmän sonta! Kasvanutkin se oli, kiivennyt pitkin verhoani. Leikkelin rönsyjä pois ja kiikutin kasvin toiseen huoneeseen. Iltateeksi haudutin tuota kuuluisaa kiinalaista kasvia maistellakseni sen terveellisyyttä. Hmm. Enpäs maussa sitä kehuisi. Aika mielenkiintoinen maku, aivan kuten hajukin.

Joku on sanonut, että kaikki terveellinen on pahaa. Tähän se melkein pätee. Vaikka sen juominen auttaisikin stressiin, alentaa kolestrolia ja verenpainetta, en sitä ihan mielelläni päivittäin joisi. Ehkä jos sekoitan sitä tavallisen teen sekaan, kuten teen yrteilleni.

Kasvi on kuitenkin hyvin kaunis amppelissa. Sitä kutsutaan hauskasti myös lohikäärmeenparraksi ja kiertyväksi Viini-yrtiksi. Joka tapauksessa Kiinassa sellaisella seudulla, jossa teetä käytetään yleisesti, on huomattu, että ihmiset elävät pitempään. Taidanpa totuttautua tuon kasvin ’kalamaiseen’ makuun, kuten jotkut sitä kutsuvat. Suosittelen hankkimaan!

Ps. Vuonna 2014 syyskesällä: Jiaogulan yhä elossa, on talvehtinut hyvin, vaikka kesäkuussa pelkäsin sen paleltuneet tuossa terassilla. Olen jakanut sitä joka kevät ystävilleni ja nytkin se näin kukoistaa, vaikka en kovin paljoa sitä lannoita. Olen silloin tällöin katkonut siitä latvoja, kuivattanut ne kimppuna hellan yläpuolella ja leikellyt ne yrttiteen tai tavallisen teeruohon sekaan. Ei se mukana siinä varmaankaan ole pahaa tehnyt.


Ps. Ps, 10.6.2016, Valitettavasti tämä kasvi menehtyi minulta viime talven aikana. Ehkä kastelin sitä liikaa. Pitää kysyä saisinko sitä niiltä ystäviltä, joille niitä jaoin. 

11 kommenttia:

  1. Hienosti kasvaa sinun teekasvisi!
    Minulla ei taida onnistua yhtä hyvin viime kesän jiaogulanin kanssa. Pääsiköhän syksyllä liikaa kuivumaan vai jotakin. Odotan, että juuresta vielä ilmaantuu vihreitä versoja.
    Maarita

    VastaaPoista
  2. Toivotaan...

    Minulla siinä on koko talven ollut kuitenkin vihreätä, vaikka vähän kivuloisesti.

    VastaaPoista
  3. Uusi tuttavuus minulle, en ehkä hanki kun olen sellainenkin herkkänenä ;-)

    VastaaPoista
  4. Muuten tiedoksi, kun tätä sivua usein kurkataan, että jiaogulan talvehti hyvin viileässä vinttihuoneessa ja on taas rehevä ja satoa kantava. Ei kannata viskata pois, vaikka kuolleelta jo melkein näyttää. Auringonvalossa ja lämmössä se toipuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväällä 2013 Kuolemattomuuskasvi jaksoi edelleen hyvin, tosin vanhassa mullassa ja ruukussaan kärsi ravinnon puutteesta ja ahtaudesta, joten olen purkanut sen siitä pois ja voi mahdoton!! Kuolemattomuudenkasvi on kyllä nimensä arvoinen, ihan itsellään, sillä juuristo oli mahtavaa, kasvi ei helpolla kuole. Jaoin siitä nyt kymmeneen eri purkkiin. Mukava antaa ystäville. Loput juurista jätin vielä vanhaan ruukkuun, lisäsin uutta multaa ja katson mitä sieltä vielä nousee.

      Teeaineeksi olen käyttänyt sitä aika vähän. Sen mitä kuivatin viime syksynä, laitoin mukaan yrittiteesekoitukseen. Huomaan, että siihen pitää tutustua paremmin.

      Poista
  5. Hyvin lähti kasvamaan kaikki jakamani jiaogulan alut! Huomaan, että sitä on hyvä jakaa noin parin kolmen vuoden jälkeen.

    VastaaPoista
  6. Mä ostin viime kesänä tämän ihmeellisen kasvin...noo kesän se rehotti ja ja kasvoi ja sai välillä kuivatella lehtiä oikein urakalla, mutta auta armias, kun syksy saapui, niin voi se kuoli :( Mutta en luovuttanut, annoin sen olla ruukussaan, kunnes tänä keväänä huomasin ilokseni, että jee se kasvaa taas :) Ja nyt se on parvekkeella ja siellä se kukoistaa, tosin mikään iso se ei vielä ole, mutta hiljaa hyvää tuloo :)

    VastaaPoista
  7. Ostin tämän ihmeellisen köynnöksen tänään Varkauden torilta. Niitä oli vain yksi ja uskon että se oli minua varten siellä. Ihanan pitkäpartainen ja takertuvainen. Nyt menen sen istuttamaan huolella ja odotan siltä paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan odotat kärsivällisesti talven yli. Se ei kuole, vaikka näyttää kuolleelta!

      Poista
  8. Vielä yksi huomio tästä sisukkaasta kasvista. Sehän kurjistuu aika lailla talven aikana. Se näköjään kannattaa jakaa joka kevät, muuttaa ainakin mullat. Siitä se innostuu, pienet jakotaimet kasvavat hyvin! Ja niillä voi ilahduttaa ystäviä. Se on kaunis rönsykasvi, eikä se 'haise', jos siihen ei koske. Välillä leikkaan rönsyjä ja laitan teeruohojen sekaan. En tiedä miten se vaikuttaa, mutta ainakin olen ollut ihan hyvässä kunnossa ja niin kehui eräs ystävänikin. Hän kertoi sitä käyttäneensä juomassaan.

    VastaaPoista
  9. Hih, voi kamala mikä hajustin!

    Niinhän se on, tosiaan, että hyvä lääkekään ei maistu hyvälle. Eikä varmaan tuoksukaan...

    Nyt olet sitten kuolematon. =)

    VastaaPoista