perjantai 15. heinäkuuta 2016

Sata keijua ja yksi tonttu!

Tässä eräänä päivänä eräs remonttimies kävi minua auttamassa pihassani. Hän ei tehnytkään työtä ihan loppuun, vaan kertoi tulevansa seuraavana päivänä uudestaan. Vähän ihmettelin, mutta suostuin.

Hän tuli seuraavana päivänä, mutta työn vierestä hän oli häipynyt, enkä nähnyt minne hän oli mennyt.

Kuitenkin, työ tuli valmiiksi ja keitin hänelle päätöskahvit. Sitten hän kertoi, miksi hän teki työn kahtena eri päivänä. 

Ensimmäisenä päivänä nimittäin hänelle oli tullut outoja tuntemuksia, joten hän halusi tutkia mitä ne olivatkaan. Joten seuraavana päivänä hän olikin ottanut mukaansa jotakin, millä hän pystyi tarkistamaan tilanteen pihamaallani. Ei siis ihme, etten nähnyt häntä työpaikallaan. Hän oli kierrellyt ympäri pihamaata.

Minun riemukseni hän nyt ilmoitti, että pihamaallani häärää ainakin 100 keijua ja yksi tonttu. 





Sori, en ihan viitsi tässä kertoa mitä temppuja hän käytti tämän asian selvittämiseksi, mutta haluan uskoa häntä. 

Tontun hän nimesi vähän ilkikuriseksi. Oitis tunnistin hänen tekosensa. Kuinkahan monta kertaa minulla onkaan kadonnut aivan ihmeellisellä tavalla työkaluja puutarhassa? En löydä niitä millään. Mutta jos lakkaan etsimästä, nuo esineet ilmestyvät eteeni aivan hassuista paikoista. Ja ihan totta! Olen kuulevinani käheän käkätyksen jostakin läheltäni. Uskokaa tai älkää! 

Uskon myös, että nämä keijut viihtyvät muidenkin pihamailla ja varjelevat kasveja pahimmalta. Luulen myös, että tällaisiä ilkikurisia tonttujakin voi löytyä jonkun pihamaalta. Oletteko huomanneet outoja työkalujen katoamisia? 

Minä kylläkin olen luullut, että se ainoa tonttu olen minä itse. Mutta hyvä tietää toisestakin...

12 kommenttia:

  1. Kyl mie uskon jotta tuol siun ruusutarhassas on keijui ja se tonttu:) Nykysin ollaan niin kaukana niist ajoist kun tontut hääräs kartanolla ja niihi uskovii pietää päästään vialla.
    No ukoo ken haluaa, mukavaa tonttuilua :))

    VastaaPoista
  2. Ainahan luonnossa on elämää, kaikkia ei vain nähdä. Tonttujenkin varjelus olisi ollut kasveille tarpeen viime talvena, mutta ihmeisiin tuskin kukaan pystyy. Tämmöisissä ikivanhoissa asuinpaikoissa on jostain syystä ihan tietynlainen henki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän jotkut puutarhurit ihmettelevät, kun kaikki kasvit ovat hengissä viime talvesta. Täytyy uskoa noihin luonnonhenkiin.

      Poista
  3. Onko sinulla puutarhassasi akileijoja? Keijut viihtyvät puutarhoissa, joissa on akileijoja ja ne viihtyvät myös nuorissa koivikoissa. Ja ainakin yksi kotitonttu pitää olla joka pihapiirissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan toki akileijoja, sellaisia puhtaanvalkoisiakin. Olen niitä istuttanut rugosaruusujen lomaan ja kaikkielle. Ne ovat pystyjä, vahoja ja kuin itse keijukaisia. Nuori koivikko uupuu. Tonttu varmasti on!

      Poista
  4. Meillä täytyy olla tonttuja ja keijuja, sillä meillä on kaikki aina hukassa, vaikka muistan varmasti mihin minkäkin tavaran laitoin. Osallistu kastehelmi kulhojen (6) arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista
  5. Kyllä sielä sun tarhasa varmasti viihtyy keijut ja tontut.
    Vai valakonen akileija! En oo kuullutkaan sellasta. Mulla on kyllä kaksivärinen. Taisin laittaa kuvan sulle yksityisviestinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen löytyi erään vanhan mökin pihamaalta.
      En nyt yhtäkkiä muista kuvaa.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Sellaista siinä nytkin on, vaikka luulin, ettei valamo kukkisi tänä kesänä. Mutta sekös on innostunut!

      Poista