Ihana kirja tuo Sinikka Piipon Elinvoimaa puista! En ole ennen tiennyt kuinka paljon voimme käyttää puista itsellemme terveyttä, kauneutta ja piristettä.
Mutta totta on, että Sinikka neuvoo ottamaan vaahteran kauniin keltaisia kukkia koristeeksi ja syötäväksi salaattiin. Tosin silmut omassa vaahterassani ovat niin pieniä, etten vielä raski niitä syödä.
Minun kauniilla vaahterallani on monitasoinen tarina.
Ensinnäkin äitini kertoi ollessaan 15-vuotias, että hän kyllästyi ärtyiseen isäänsä ja karkasi jonkun toisen tytön kanssa Lammille kesätöihin isoon taloon. Hän kertoi meille paljon siellä olostaan, jossa oli ihaillut lämpimiä elokuun öitä, kiiltomatoja poluilla, järviä ja lehtometsiä. Syksyllä tyttö tuli kuitenkin takaisin hoitamaan isän kanssa taloutta. Taisi saada sapiskaa, mutta varmaan isä oli onnellinen saadessaan tyttärensä avuksi kotiin.
Ystävälläni Marjatalla on Lammilla järven rannalla kesämökki. Siellä vierailimme eräänä kesänä vanhimman poikani täyttäessä 1 vuotta ja toista poikaa odottaessani. Metsässä oli runsaasti vaahteran taimia. Niinpä kaivoin yhden sellaisen mukaamme 1-vuotissynttärilahjaksi pojalleni ja muistoksi äidin nuoruusseikkailusta.
Hyvin lähti vaahtera kasvamaan ja on jo yli kymmenmetrinen kaunis puu. Yritän olla kiroamatta sitä kamalaa lehtikasaa, jonka yritän haravoida kokoon ennen syysmyrskyjä. Vien ne metsään monttuun, sillä ne eivät oikein kelpaa kompostoitavaksi. Yksi syksy yritin kompostoida niitä muovisäkeissä, mutta taitavat vieläkin olla aivan lehtisillään siellä.
Japanilaiset kuulemma ihailevat yhtä paljon syksyistä loistavanväristä vaahteraa kuin keväällä kirsikankukkia. Suomessa vaahtera kasvaa luonnonvaraisena vain eteläosan lehtometsissä. Mutta puistoissa varmaankin ympäri Suomea. Kanada on kuuluisa vaahteroistaan ihan lippuaan myöten. Heillä taitaa kasvaa juuri sokerivaahtera, josta he "lypsävät" mahlaa ja keittävät kuuluisaa vaahterasiirappiaan. Se ei olekaan pelkästään mitään sokeria, vaan löytyy avuksi diabetekseen, hoitaa maksan kuntoa ja voi ehkäistä jopa Alzheimerin tautia. Sillä on antibioottinen vaikutus.
Vaahteran sirkkataimet kukkineen ovat syötäviä, joten niitä pitää maistaa. Minulle tuleekin ylihuomenna vieraita, filosofinen ystäväryhmä. En ostakaan kaupasta salaattivärkkiä, vaan ohjaan porukan pihamaalle poimimaan suoraan maasta ja puusta salaattivärkkinsä. Mitähän he siihen sanovat?
Nyt ovat myös pihlajansilmut parhaimillaan. Maistoin. Ja totta se on! Ne maistuvat kuin haukkaisi pehmeää mantelia!
En tiennyt tätäkään! Tauno Palo laulaa Toukokuun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!