keskiviikko 19. kesäkuuta 2024

Luopumisen taitoa tarvitaan

Kun ruusutarha alkaa rehottaa yli äyräitten, täytyy tehdä valintoja. Antaako niille tilaa vai kurittaa tai jopa hävittää tai antaa pois, jos joku haluaa?

Kun kesäkahvila tuli tiensä päähän, en tarvinnut enää villiä rosa rugosaa, jota tunnistuksen vuoksi usein osoitin vierailleni. Nyt hävitin sen. Mukava sammalsohvakin sai enemmän tilaa tulla ja istua. Toinen ruusu, jonka kuorin pois, oli jo surkastunut olemattomiin, toinen kiiminginkeltaruusuista. Joten hävitin sen ja samalla yhden metsäruusun, joka alkoi levitä liian runsaasti. Istutin paikalle sipulikukkia. 

Yksi harvinaisuus, jota haluttiin ja etsittiin kovasti, oli 'Karjasillan kulkuri'. Se haluttiin muistoksi erääseen pihaan, jossa mies oli menehtynyt ja oli Karjasillalta kotoisin. Tämä ruusu olisi muisto hänestä. Joten luovuin tästä ruususta kokonaan, sillä toivottuja juuritaimia se ei tehnyt. Se kaivettiin pois ja toivon, että se viihtyy uudessa pihassa, jossa sillä on hyvin tärkeä merkitys. 

Yksi tyhjä paikka on norjalaisen 'Hurdalin' paikalla. Se on ollut monena kesänä komea kuin mikä, mutta tänä keväänä kuoli. Siinä oli komeat silmut, jotka eivät kestäneet päiväisen kovaa kuumuutta ja ainakin yhden yön -7 pakkasta. Olen leikannut sen ja odotan kaiholla, että se nousisi juurestaan. Ainoa ruusu, joka kärsi tänä keväänä. Enhän arvannut sitä peitellä, kuten joitakin ruusuja, kuten neuvoksettaren ruusua, Montebellon herttuatarta  ja pohjantähteä.





Enpäs ole näin tylsiä kuvia ennen laittanutkaan! Huh, täytyy jollakin paremmalla tämä päättää. Itse Hurdal viime kesänä!



5 kommenttia:

  1. Ihan samoilla mietteillä ja touhuilla on menty täälläkin, ruusuja poistettu liiallisen leviämisen takia. Jospa Hurdal vielä nousisi, vaikka ensi vuonna.

    VastaaPoista
  2. Minulla lähti kaksi ruusua pois ja kolmaskin saa lähteä vaikka onkin kaunis silloin kun kukkii, sitä kukintaa vain on ihan liian harvoin.

    VastaaPoista
  3. Ihailen teitä, jotka osaatte kasvattaa ruusuja. En osaa suojata niitä ilmeisesti talvea varten tai en taida osata mitään muutakaan, mitä niiden hoitoon tarvitaan. Kasveista luopuminen on aina vaikeaa, tai ainakaan niitä ei pysty heittämään pois. Onneksi ne yleensä saa annettua jollekin eteenpäin.

    VastaaPoista
  4. Joitakin vuosia sitten en voinut kuvitellakaan luopuvani jostain ruusupensaasta. Nyt olisin valmis vaikka maksamaan, jos joku tulisi kaivamaan yhden aktiivisesti levittäytyvän ruusupuskan.
    Minunkin Hurdalini kasvoi ja kukki viime kesänä upeasti. Ensimmäisen kerran viime talvi vei lähes kaikki maanpäälliset versot. Tyveltä kasvaa kuitenkin runsaasti uusia versoja, joilla on mittaakin jo kiitettävästi. Ei siis kannata vielä luovuttaa.

    VastaaPoista
  5. Voi surku kaunista Hurdalia. Löysin vasta nyt blogisi, kiva blogi ja ihana ruusuaihe!

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!