Joulukalenterin 5. päivä

Nyt tuli mukaan oikein postin näköinen postimerkki tonttuineen. Pulullakin on tonttulakki päässä. Mistähän he oikein keskustelevat? 

Kortin tekijästä en kyllä saa selvää, vaikka suurennuslasilla katselin. Vuosi saattaa olla 2003. Löytyi tekijäkin, Virpi Pekkala, kuuluisa korttitaiteilija. Tässä ihastuttavia talviurheilukortteja!

Hauska löydös netistä oli se, että näitä vanhoja joulumerkkejäkin huutokaupataan ja myydään nettisivuilla. Tämänkin hinnaksi löytyi 1 euro. Joten kannattaa näitäkin kerätä!

Olin joskus lapsena kovinkin innostunut postimerkeistä. Minulla oli aikamoinen kasa vanhojakin. En muista kenelle ne luovutin. Mutta aina kun on kaunis merkki, pistän sen talteen. Kirjahyllyn reunalla on pieni säilytyslaatikooa niitä varten.

Ulkona on ollut kauhea keli.Postilaatikon luona olin jo jäädä kiinni, kun pysähdyin ja selitin ulkomaalaisille ystävilleni, miksi täällä missä asun, ei ole katuvaloja. Sitä he ihmettelivät kovasti. Vielä enemmän, kun kerroin, että tykkään pimeästä, en haluaisi valoja tänne. Näen aina taivaan ja tähdet, revontulet ja Kuun, kun taivas on pilvetön. Heille olisi kuutamovalo aika upea elämys keväthangilla. Yritän sen heille järjestää. 

Missään ei aura ollut vielä käynyt. Ei edes Raahen kaduilla. Toivottavasti aamulla kulkee.

Maailma on niin sanoinkuvamattoman kaunis lumisine metsineen. Alhaalla kuvassa oleva jääkarhu-patsaskin on aivan tyytyväinen.

Vielä ehtii postiin joulukortteja, vaikkapa tällainen! 

Joulukalenterin 4. päivä

Onnittelut Airalle ja Airille! Postimerkissä ollaan vuodessa 2003. En suinkaan ole kerännyt näitä vuosijärjestykseen. Nyt näkyy postimerkissä taiteilijanimi Nina Rintala 2002. 

Hän on turkulainen graafinen suunnittelija. Hän voitti vuoden 2008 kauneimman postimerkkikilpailuaiheen. Postimerkissä on kuvattu yksinkertaisesti lumikiteitä, yksi niistä isona. Postimerkin nimi on Pakkasyö. 

En tiedä milloin näitä kilpailuja suosituimmista on alettu pitämään, mutta ymmärsin, että yleisö on saanut äänestää. Ehkä näitä tulee vielä enemmänkin eteen

Tulin kylästä kotiin kissojen kanssa. Vastassa lumenluontia. Laitoin kuntoon tuvan jouluikkunan ja silitin muutenkin jouluisia pöytäliinoja ym. Voi kun olisi aikaa tehdä tuollainen joulupallo. Huomasin, että tuollaisia papereita löytyy varastostani. Taidan odottaa kunnes pikku-Malena tulee tänne vieraisille ensi viikonloppuna. 

Vähän suurempitöinen askare: Joulupallo

Joulukalenterin 3.päivä

Tänään on Meri ja Vellamon päivä!!

Tähän päivään otan nyt postimerkin, joka oli Suomessa ensimmäinen itse Postin julkituoma virallinen ja maksullinen joulupostimerkki vuodelta 1973. Vain 30 penniä maksoi silloinen korttimerkki.

Kauniisti tuo merkki uhoaa Suomen joulua, Korvatunturin pukkia ajelemassa porolla. Tämä varmaan haluttiin näyttää kaikkialle maailmassa. Se, että joulupukki asuu Suomessa. Se missä joulupukki asuu, ovat jotkut maat kovasti kilpailleet. Kuten amerikkalaisille hän asuu Pohjoisnavalla, tanskalaisille Grönlannissa jne. Tässä on vanha Tieteen Kuvalehden sivu aiheesta. 

Ajatella, että satuin löytämään tuon postimerkin satojen joulukorttien joukosta, mitä selailin!

Olen iloinen lumesta, joka peittää puutarhaani! Olen laitellut ulos valoja, mutta aurinkokin vielä valaisee. En siivoa. Olen kylässä. Tosin lähtiessä huollin kaikki lintujen ja metsäneläinten ruokintapaikat.

Kerää käpyjä KÄPYKUUSEEN! 

Joulukalenteri 2.päivä

On toinen päivä, Unelman ja Anelman päivä. Muistan erään Anelman. Vaaleat hiukset, herkän kauniit kasvot! Kuin keiju! Ja kaunis nimi Anelma onkin. Unelma menee vähän kyllä yli.

Postimerkissä vuodelta 2001 tonttu selvästi lukee aikakausien lahjalähetysteosta. Paksu on! Aika hauska ja omaperäinen on tuo merkki, joulunpunainen! Hiirikin on mukana kuvassa. Koukeroista tulee mieleen Gallen-Kallela. Hinta taitaa olla markka-ajoilta.

Löytyisköhän netistä postimerkkitaiteilijoita? 

Ei löytynyt tämän merkin taitajaa, mutta joulumerkkien historiasta löytyi paljon mielenkiintoista. Tanskassa vuonna 1904 on julkaistu ensimmäinen joulumerkki, jota myytiin tuberkuloosiin sairastuvien lasten hyväksi. Pian tämä käytäntö levisi myös muihin maihin, etenkin Pohjoismaihin. Suomessa ensimmäinen joulumerkki lyötiin 1907. Sen suunnitteli Akseli Gallen-Kallela. Joulumerkki ylestyi, ja sen myynnillä tuettiin tuberkuloosiin sairastuneita äitejä ja lapsia perustamalla joulumerkkikoteja eri paikkakunnille. Näitä koteja tuettiin vuosina 1936 - 1973 yhteensä 5335 vastasyntynyttä lasta, joiden äideillä tai perheenjäsenillä oli tarttuva keuhkotuberkuloosi. Esimerkkinä näistä postimerkeistä Väinö Blomstedin suunnittelema merkki vuodelta 1912. 

Mielenkiintoista!! Aivan uusia asioita tulee postimerkkien kautta eteeni.

Mitään postimerkkitaiteilijaluetteloa en kuitenkaan netistä löytänyt.

En ainakaan tuon yllä olevan merkin suunnittelijasta.

Miten olisi joulusiivot? En vielä. Laitoin linnuille ruokia. Lähden käymään kylässä.

 Helppo joulukoriste!

Joulukalenteri 1.päivä

Aina vain haluan leikkiä.

Minulla ei ole varsinaista joulukalenteria, josta luukkuja aikaisisin. Teen tässä itse joulukalenteria.

Minulla on vuosia ollut jonkinlainen sarjakalenteri, milloin joulukoristeista, milloin vanhoista korteista ja jonkinlaista jouluhoroskooppiakin olen siinä pitänyt. Viime jouluna oli joulupaperit, jotka joillekin herättivät muistoja.

Nyt poimin esiin joulupostimerkit. En niitä lähde tulkitsemaan millään muotoa. Kerron tällä kertaa arkisista toimistani. Jostakin arkisen mukavasta. Ei arjen tarvitse olla jotakin tympeää, vaan täynnänsä pieniä iloisia asioita. Niitä pitää vain kaivaa esille.

Tähän ensimmäiseen päivään haluan laittaa postimerkin, jolloin ei vielä käytetty niin yleisesti joulumerkkejä. Ei ainakaan minulle tullussa joulupostissa. Posti näytti virallisuutensa ja askeettisuutensa. Tosin oli jo olemassa joulumerkkejä, joita myytiin hyväntekeväisyyden varjolla vuodesta 1907. Niitä piti ostaa ihan erikseen. Siitä enemmän 2.päivän postauksessa.

1. päivä, Oskarin päivä, nimistäkin olen joskus tehnyt selkoa joulukalenterissani, sattuu torstaipäivälle. Thorin päivä. Thor viikinkien ylijumala vasaroineen.

Eilen tein ihan oman piparkakkutaikinan paksusti voista ja kermasta. Tänään iltapäivällä tulossa pieniä leipojakavereita, Zedra ja Humam äitinsä kanssa. En ole varmaan koskaan vielä ollut ilman tätä tuoksua joulun alla. Taidan etsiä tuvan ikkunalle joitakin joulukoristeita; tonttuja ja karjalaisen käen kiikkumaan siihen.

Nyt en etsi joululauluja, vaan esittelen jouluaskareita. 

Tässä Tikkurilan Marttojen ideoita!

Uskomaton tarina!

Kerron teille tarinan, ennen kuin aloitan joulukalenterini. Kerron tarinan, jota minun ei itse tarvitse paljoakaan höystää omilla mielikuvillani. Tosin voin tulkita sitä omasta näkövinkkelistäni. Ja se tarina päättyy meille ruusuihmisille hyvin tuttuun ruusuun.

Oikeastaan törmäsin tarinaan, kun etsin alkutekijöitä erään oudomman ruusun luomiselle. Siitä kerron myöhemmin, ehkä ensi keväänä, jolloin tiedän, että se on tarhassani selvinnyt. Mutta nyt itse tarinaan.

Tämä tarina alkaa Pariisista. Siellä syntyi vuonna 1777  tammikuussa eräs poikalapsi, joka sai nimekseen Jean-Pierre. Hän eli hyvin rikkirevittyä ja rikasta historiaa ympärillään. Hän oppi tuntemaan giljotiinin ja näki ehkä Ludvig XVI:n mestauksen. Hän oli silloin 15-vuotias. Hän koki vallankumouksen kauhut, joihin ehkä meni mukaan, ainakin liittymällä Napoleon I ensimmäiseen armeijaan ja lähti sotimaan. Hänellä oli ihme tuuri. Hän selvisi hengissä, mutta haavoittui pahasti ja hänet passitettiin takaisin Pariisiin parantamaan haavojaan. Hänet vapautettiin armeijasta. Hän avioitui ja rohkeasti otti lainan ostaakseen itselleen rautakaupan. Liikeasiat menestyivät.

Hänen rautakauppansa sattui olemaan lähellä erästä puutarhaa. Kreivitär Josephine hallitsi silloin Pariisin muotivirtauksia ja trendejä, ja oli suosittu Pariisissa. Josephinelle kauneus merkitsi paljon. Niinpä hän innostui myös ruusuista. Hän etsi käsiinsä ruusujen kasvattajia ja löysi herra Dupontin, jonka tehtäväksi tuli kerätä kreivittären puutarhaan maailman kaikki mahdolliset ruusut ja luoda niitä myös itse, On laskettu, että noita ruusulajeja oli kreivittären puutarhassa noin 250 eri lajia maailman eri kolkista.

Eikö tämä ole satua suurempaa elämää?! Herra Dupontin oma puutarha ja ruusujen kasvatusalue sijaitsi lähellä Jean-Pierren rautakauppaa, joten häntä alkoi kiinnostaa kauniit ruusut. Pian Dupont ja Jean-Pierre ystävystyivät ja tätä kautta ruusutkin tulivat tutuiksi. Olen ymmärtänyt, että puutarhaa hoiti mies nimeltä Descemet, joka joutui pakenemaan Venäjälle poliittisista syistä. Puutarhassa oli noin 10.000 kasvia.

Kun Napoleonin sodat päättyivät, muuttui monella elämä myös Pariisissa. Vibert oli mennyt naimisiin 1805. Perheeseen syntyi kolme lasta.

Jean-Pierre osti Descemetin jälkeen puutarhan vuonna 1813 ja alkoi itsekin kasvattamaan ruusuja. Sen hän teki ehkä lohdutuksekseen, sillä samana vuonna kuoli hänen vaimonsa ja yksi tytär. Jean-Pierre alkoi luoda uusia ruusuja sen opin pohjalta mitä hän oli edelliseltä hoitajalta saanut. 

Tämä mies on nimeltään Jean-Pierre Vibert ja häntä kutsutaan läntisen ruusumaailman isäksi. Useiden jalostettujen ruusujen pohjalla on juuri Vibertin luomat kauniit ruusut. Hän kuoli vuonna 1866

Yksi niistä ruusuista on Minette, jonka hän loi vuonna 1819. Suomessa tätä ruusua on kutsuttu Mustialan ruusuksi, koska se on levinnyt Mustialan maatalousopiston kautta. Voisin melkein ajatella, että tämä ruusu on tullut Poppiuksen myötä Suomeen. Hän juuri toi Suomeen Tukholman opintojensa kautta paljon maataloustietoutta ja oli kiinnostunut myös ruusuista. 

Ja näin Minette monien mutkien kautta on kasvanut myös omassa ruusutarhassani ensimmäisinä ruusuina. Siitä oma tarina tässä.   

Ihmeellistä matkaa on ihminen kulkenut ruusujen maailmassa!

Ps. Jouduin muokkaamaan vähän tarinaa Vibertisä, sillä jotkut tiedot olin ymmärtänyt väärin.

Napoleonin ajan musiikkia Ranskassa 1800 - 1815

Kolmen asian haaste!

Kiitos Nitalle! Otin iloisesti haasteen vastaan ja aloin selailla kuviani.

1. Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä.

Rakkaat vanhat ystävät tulivat pitkästä aikaa käymään ja aiotaan pitää enemmän yhteyttä. Yhteisenä suuntana 'elämä jatkuu', Sapere Vida!

Viime keväänä tuli yllätys! Pihaani saapui viisi karhua!

Ja yllätys sekin, ettei yksikään ruusuni kuollut, ei perennatkaan, vaikka oli niin vaikea syksy, talvi ja kevät! Jopa Rosa mundi virkosi vielä kukkimaan. 

2. Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä

No ne kaatosateet ja syksyn kylmät!

Se, etten osannut itse muurata tätä. Yritin kyllä!

Enkä saanut tomaattimökkiä tämän valmiimmaksi!

4. Kolme asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi.

Saimme sentään navetan takustan vähän kuivemmaksi yhdellä kuormalla soraa ja naapurin avittamana.

Siltarumpukin tuli korjattua talkoovoimin, eikä tarvitse enää pelätä, että jonkun autonrengas vaurioituu.

Ja kesän grillipaikka tuli valmiiksi!

5. Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken

Odotin niin innolla vaaramia, kun niitä tuli jo edelliskesänäkin. Mutta ei. Joko pölytys ei onnistunut tai muu kurja niihin iski.

Kylmä syksy vastusti. Monet ruusut, varsinkin kanadalaiset puskivat niin ihanasti nuppuja, mutta lämpöä eikä aurinkoa ollut enää riittävästi.

Samoin kävi Lawiniallekin, joka olisi kukkinut runsaasti!

7. Kolme asiaa, joita stressasin

En kai minä mitään stressannut...

No vähän ensimmäistä tanssikoreografiani, mutta muistin sen melkein.

Ja sisäsiivouksia. Aina minä ulkona tykkään puuhastella, mutta en sisällä kesäpäivinä. Ja kärpäsiä syksyn päivinä!

8. Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan.

Pitkä aamutee kissojen kanssa auringossa terassilla tämä näky silmien edessä.

Ne marjamaat tuolla metsissä!

Ystävien vierailut ja Malena-tyttären kanssa piirtäminen ja maalaaminen. Tässä Malena on tehnyt minulle väritystehtävän, jonka värittelin.

9. Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä

Maalata sata keijua pojantyttäreni kanssa! Keijut kuvassa ovat hänen piirtämiä. Hankin siveltimet ja maalit! Pohjat on! Kuvassa osa yhdestä sermistä, jonka olen pohjamaalannut. Sermejä on kolme kahden puolen. Joten hommaa piisaa. Aion esitellä töitämme ruusutarhassani ensi kesänä.

Ranskalaisia ruusuja eli ranskalainen ruusukamari pihalle. Tilattu on jo 6 kappaletta!

Kun on kolme karhua; isäkarhu, äitikarhu ja pikkukarhu tuolla pihalla, niin haluan sinne myös soman tyttösen, Kultakutrin!

Noissa hankinnoissa tarvitaan kylläkin omaakin luovuutta ja työtä, työtä!!

10. Kolme asiaa, joista unelmoin

No jotta saisin sen tomaattihuoneen.

Ja ehtisin tekemään pari ruusuporttia.

Ja paljon mukavia vieraita kesäkahvilaan!!!!