maanantai 5. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 5. päivä


Nyt tuli mukaan oikein postin näköinen postimerkki tonttuineen. Pulullakin on tonttulakki päässä. Mistähän he oikein keskustelevat? 

Kortin tekijästä en kyllä saa selvää, vaikka suurennuslasilla katselin. Vuosi saattaa olla 2003. Löytyi tekijäkin, Virpi Pekkala, kuuluisa korttitaiteilija. Tässä ihastuttavia talviurheilukortteja!



Hauska löydös netistä oli se, että näitä vanhoja joulumerkkejäkin huutokaupataan ja myydään nettisivuilla. Tämänkin hinnaksi löytyi 1 euro. Joten kannattaa näitäkin kerätä!

Olin joskus lapsena kovinkin innostunut postimerkeistä. Minulla oli aikamoinen kasa vanhojakin. En muista kenelle ne luovutin. Mutta aina kun on kaunis merkki, pistän sen talteen. Kirjahyllyn reunalla on pieni säilytyslaatikooa niitä varten.

Ulkona on ollut kauhea keli.Postilaatikon luona olin jo jäädä kiinni, kun pysähdyin ja selitin ulkomaalaisille ystävilleni, miksi täällä missä asun, ei ole katuvaloja. Sitä he ihmettelivät kovasti. Vielä enemmän, kun kerroin, että tykkään pimeästä, en haluaisi valoja tänne. Näen aina taivaan ja tähdet, revontulet ja Kuun, kun taivas on pilvetön. Heille olisi kuutamovalo aika upea elämys keväthangilla. Yritän sen heille järjestää. 

Missään ei aura ollut vielä käynyt. Ei edes Raahen kaduilla. Toivottavasti aamulla kulkee.

Maailma on niin sanoinkuvamattoman kaunis lumisine metsineen. Alhaalla kuvassa oleva jääkarhu-patsaskin on aivan tyytyväinen.


Vielä ehtii postiin joulukortteja, vaikkapa tällainen! 


2 kommenttia:

  1. Pimeys ja tähtitaivas on jotain ihanaa! Revontulet ja kuutamo... aina vain paranee. Onneksi katuvaloja ei ole täälläkään, joten pääsee nauttimaan taivaan suomista elämyksistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan meissä jotain peikkomaista? En todellakaan kärsi tästä pimeästä ajasta.

      Poista