Näin säilön ruusunmarjoja eli kiulukoita

 Tänä syksynä ruusupensaiden kiulukkasato on erityisen runsas. Pensaat suorastaan pullistelevat upeita terveyspommejaan.

En voi ohittaa pensaita keräämällä talven varalle noita supermarjoja. Näin niitä olen laitellut:

Kerään eri astiaan ne marjat, jotka ovat todella kypsiä ja erikseen melkein kypsät. Liian kypsiä marjoja on vaikea työstää siemenien poistossa. Ensin on poistettava verholehdet ja varret kiulukoista. Siemenet ovat helpompia poistaa, jos halkaisen saksilla marjat ja kuivattan niitä päivän kaksi. Sitten lusikan varsipäällä on helppoa kaivaa siemenet pois. Teen näitä hommia usein TV-ohjelmaa katsellen. 

Minä en tykkää kuivauslaitteesta, jota kerran lainasin kokeillakseni. Äänekäs, hidas. Joten kun syksystä kostea ja kolea tupani lämpiää mukavasti lämpöpunpulla, niin siihen alle laitan nämä kuivumaan. Siinä kuivuvat mukavasti myös esim. sienet ja lehtikaali. Tosin laitan niitä myös uunin jälkilämpöön kuivumaan. Ja puuhellan päälle jälkilämpöön ne käyvät myös.

Rapiseviksi kuivuneet kiulukan puolikkaat jauhan sitten tehosekoittimen erityisellä terällä hienoksi. Tätä jauhetta on sitten helppo käyttää kaikessa mahdollisessa; smoothissa, jugurtin kanssa, puuroihin, leipiin jne.  Ja se jopa maistuu ihan hyvältä. 

Kypsät kiulukat vaativat toisenlaista aherrusta. Tosin voin laittaa niitä mehumaijaankin muiden marjojen kanssa. Kokeilin kahdenlaista pehmittämistä. Kiehautin ne pikaisesti vedessä ja siivilöin siivilän läpi. Se oli aika työlästä ja siihen jäi arvokas kuoriosakin. Ja osa arvokkaista vitamiineisa häviää. Parempi vaihtoehto oli kaataa peratut kiulukat tehosekoittimeen. Lisään joukkoon vettä, että kone jauhaa marjat kunnolla. Mutta siemeniä se ei jauha, joten taas on käytettävä siivilää. Huomasin, että käyttäen vanhaa puukapulaa (mikä ihme sen nimi olikaan) jota käytetään perunamuusin tekoon, on kätevämpi kuin jokin kauha tai lusikka, jolla painella.

Sekoitan soseeseen sitruunan mehua ja hunajaa. Soseen laitan minigrippipusseihin. Nyt minulla loppui ne pienimmät pussit, jotka olisivat kätevämpiä, koska sosetta ei kannata syödä kerralla liikaa. RUUSUNMARJA, KUTEN MYÖS KUKAN TERÄLEHDET, SISÄLTÄVÄT LAKSATIIVIA. Siis hyvä kovalle vatsalle, mutta herkälle vatsalle voi tulla ongelmia. 

Pakastan, kun siellä on tilaa. Sose keitettynä kuumana voi tietenkin myös purkittaa, mutta mihin laittaa purkkeja, kun jääkaappikin on jo täynnä kaikenlaista ja kellari ei ole toiminnassa. Nettitieto kertoo, että parhaiten säilyvät vitamiinit pakastetuotteissa. 

Sekoitin omenasosetta ja ruusunmarjasosetta keskenään hillosokesrin kera ja huomasin, että sain ihanaa sosetta, joka maistui esim. paahtoleivän päällä. 

En tähän ala ylistämään ruusunmarjan terveellisyyttä, mutta tässä vähän linkkejä siitä: 

https://waku-organics.fi/blog/post/ruusunmarja-ihon-ja-syovan-hoidossa

https://www.iltalehti.fi/ruoka/a/2014092618697149