Kuuden ruusukuvan haaste

Sain Mummelin puuhamaasta haasteen laittaa kuusi kaunista kuvaa. Ensin ajattelin laittaa kuusi mukavinta hetkeä kesästä. Niitä on vähän vaikea valita ja joutuisin laittamaan ystävien kuvia, mikä on aina vähän kyseenalaista, joten otan tähän marraskuun pimeään esille rakkaimpien ruusujen loistoa. Tai oikeastaan nämä ovat uusia ihastuksiani!

Nämä eivät ole kauneimpia kuviani, mutta kun on hommia, niin hatusta tempasee...Ja niin ettei tulisi toisintoa.

Iki-ihana Peace

Maanpeittoruusu Swany, 'joutsenruusu'

Uskomaton Ritausma...rukoilen puolestasi, että kestät talven yli!

Juhannusmorsian kukki runsaasti ja upeasti

Pimpinella Linnanmäki suurine kukkineen

Rakkaimpani Raahen Malvaruusu, tämä kukka vielä syyskuussa!

Kiitos teille ruususeni! Olette lohduttaneet minua jo kolmannen kesän ajan, antaneet iloa ja voimaa!

Tomi Metsäketo, Jos voin lohduttaa

Ps. Laitoin samanmoisen ruusukuvahaasteen Karoliinan Puutarhaan.

Hurmaavan kaunista postia!!

Arvaa kun tällainen oli eilen postilaatikossa?!

Olen ollut Suomen Ruususeuran jäsen siitä asti, kun 

heräsin ruusujen maailmaan ja aloin tätä blogia kirjoittamaan. Seuran jäsenyyteen kuuluu Ruusunlehti, kauniisti koottu 'kirjanen' joka tulee noin neljä kertaa vuodessa. Olen lukenut sen aina tiiviisti kannesta kanteen ja montakin kertaa.

Nyt tuli tällainen yllätys postista. Tuoksuvat tarhakurtturuusut!  Täytyy kertoa, että minulla oli kaksikin miesvierasta käymässä, enkä voinut pitää näppeäjäni irti tästä lehdestä. Aina välissä vähäsen...

Vielä kerran kiitos Pirjo Rautiolle, että hän otti minut kesällä kesken kiireittensä vastaan näkemään hänen rosarioansa. Ja kiitokset tästä upeasta kirjasesta, minkä hän on saanut aikaan! 

Pirjo on tehnyt erään toisenkin antoisan kirjasen Ruususeuran nimiin, Kauniit löytöruusut, myös minulle arvokas teos. 

Näitä kaikkia taas talven aikana selailen ja tutkiskelen.

Ja jos löytäisi lisää vielä noita ruusukirjoja. Aika monta niitä jo hyllyssäni on. Kuitenkin tarkkailen divareita ja kirppiksiä.

Vielä kerran tässä; Miljoona ruusua kiitokseksi näistä lehdistä!  Alkuperäiskielellä ja Anna tässä livenä.

Ruusut maanryöväreinä, osa 3

Tämän aiheen edellisissä teksteissä lokakuulla yritimme naapurin traktorinkin voimin repiä irti vanhoja juhannusruusuja. Ja sehän ei ollut helppoa. Sen verran sain uutta tilaa, että istutin siihen kaksi ostamaani pilvikirsikkaa. Tosin tarkoitus olisi siirtää ne heti keväällä parempaan tilaan. Mutta ensin olisi raivattava koko ruusurivistö!

Luovuin traktoriavusta. Traktorilla olisi vaikea päästä pihaan toiselta puolelta, se tekisi maahan pahat jäljet, ja siellä toisella puolella oli oja esteenä. Tosin pieni tasasivuinen kauhakaan ei nostaisi noita kamalia pensaita ylös.

Sillä kauniit juhannusruusut olivat nyt KAMALIA! Siis kamalia päästä niistä eroon. Osan nykkymistämme ruusuista sain mukavasti istutettua tuonne pellon päähän parkkipaikan viereen, mutta kolme neljäsosaa on vielä raivaamatta pois.

Lainasin pojan sähköistä pensassahaa. Siinäkin tuli pulma eteen. Pari vuotta sitten kaadettiin pensaat lyhyemmaksi, mutta varret jäivät 40 sentin mittaisina maahan, josta ruusu kyllä äkkiä kasvatti uusia oksia. Nyt nämä vanhat varret olivat liian tuhteja pensassahalle. Joten lyhensin oksat vanhaan mittaan ja kiikutin niitä risukasaan. 

Hämärän syssyä

Tuo pensassaha oli tosi käteva. Suoritin sillä monta muutakin hennompaa leikkuuta. Kiitos sahalle!

Mutta ruusujen kanssa en saanut ihmeempää aikaan. Ehkä tila kevään tulevaan raivaustyöhön syntyi vähän väljemmäksi, mutta kyllä siihen tarvittaisiin varmaan jotain muuta kuin kankea, lapiota ja ihmisvoimaa. Ja toinen juttu se, että vaikka kuinka tuota alaa raivaisi, niin pääseekö eroon eroon kauniista juhannusruususta, joka nyt on muuttunut kamalaksi raivioksi? 

Jätän sen kevään murheeksi!

Surujen kitara soikoon tässä...

Ruusujen 'isä' Suomessa

Haluan esitellä tähän ruusujeni joukkoon eräitä sellaisia henkilöitä, jotka ovat olleet hyvin keskeisiä ja uraa uurtavia puutarhojen kehittämisessä ja varsinkin ruusujen esille tuomisessa.

Usein ruusujen yhteydessä olen törmännyt sellaiseen nimeen kuin Bengt Michael Schalin (1889-1982). Toki olen jo kokenut ruusujen antrogyynisestä luonteesta, että niitä viljelee ja rakastaa yhtä hyvin miehet kuin naisetkin. Ammattina, varsinkin ennen, siihen perehtyivät etupäässä miehet. 

Bengt Michaelia veti puoleensa maa, onhan hän jo astrologisesti Kauris-merkkinen ja maaelementtinen. Hänen aikanaan oli kuitenkin aika outoa lähteä opiskelemaan ei vain biologiaa, vaan puutarhan-hoitoa. Ensin Turkuun ja sitten työskentelyä opin merkeissä Saksassa ja Belgiassa. Kun mies tuli Suomeen (onneksi tuli) oli hän varmasti tulvillaan kaunista puutarhalumoa, jota hän lähti jakamaan. Muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia nostan esiin hänen elämästään:

-       Hänen isosetänsä oli Sakari Topelius.

-  Hän suunnitteli mm. Raahen (kotikaupunkini) kirkkopuiston!

-  Hän sai ensimmäisen palkinnon Pietarin suuressa kansainvälisessä puutarhanäyttelyssä 1914 sekä silloin myös kultamitallin puutarhasuunnitelmistaan.

-     Kirkkonummen tilalleen hän perusti puutarhan, jossa oli Suomen laajin valikoima perennakasveja ja mm. ruusuja 150 lajia.

      
Hän sai hurjasti meriittejä ympäri maailman ja päätyi Helsingin kaupunginpuutarhuriksi.   Hänen muistolleen on Kirkkonummella nimetty tie hänen nimiinsä.

Hän julkaisi kirjan Koristepensaista kauneimmat.  

(Lähde ja kuva: http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/5004/

Schalin eli vanhaksi kuten yleensä kaikki ruusujen kasvattajat ja puutarhurit eli 93-vuotiaaksi.

Siitäkin huolimatta, että sodan aikana hänen toimintansa vaikeutui ja hän sairastui melkein hengen vievän vatsahaavaan. Mm. hän suri tilaansa Porkkalassa, joka menetettiin Venäjälle ja jossa monet hänen harvinaiset kasvinsa menehtyivät. Kuitenkin myöhemmin, kun hän sai alueen haltuunsa, hän uudisti puutarhan ja teki suuren kokeilun Suomessa viihtyvistä alppiruusuista. Hän jatkoi suunnittelutyötään 90-vuotiaaksi asti. 

Hän oli myös innokas ruusujen kasvattaja.  Mm. löytöruusu 'Tarja Halonen' on löydetty Schalin puutarhasta. Useita hänen ulkomailta tuotujen ruusujen alkuperää on yritetty nykyään tunnistaa.

Schalinin laaja tuotanto käsitti kaupunkipuistoja, kartanoiden, huviloiden ja maalaistalojen puutarhoja, sairaaloiden, koulujen ja tehdasalueiden ympäristöjä sekä hautausmaita.

Eräs syysleimulajike on nimetty Bengt Schalinin nimellä. Myös kuuluisa saksalainen ruusujen kasvattaja Wilhelm Kordes nimensi erään ristetteyttämänsä ruusun Schalinin nimellä 1965. Valitettavasti en löytänyt siihen kuvaa tähän. Peter Joyn ruususivuilla siitä on maininta. Pienikukkainen pensas oli kärsinyt talvivaurioita, joten voi olla kyseenalainen selviytyykö Suomen oloissa. 

Ihmeellinen tie hänellä oli ja pelkästään rakkaudesta kauneuteen ja puutarhaan.

Mitä olisikaan Suomi ja Suomen puutarhat ilman häntä! 

Schalinin muistolle: Syksyn viimeiset ruusut, Veli Lehtoja Dallape

Ruusujen 'isä' Suomessa

Haluan esitellä tähän ruusujeni joukkoon eräitä sellaisia henkilöitä, jotka ovat olleet hyvin keskeisiä ja uraa uurtavia puutarhojen kehittämisessä ja varsinkin ruusujen esille tuomisessa.

Usein ruusujen yhteydessä olen törmännyt sellaiseen nimeen kuin Bengt Michael Schalin (1889-1982). Toki olen jo kokenut ruusujen antrogyynisestä luonteesta, että niitä viljelee ja rakastaa yhtä hyvin miehet kuin naisetkin. Ammattina, varsinkin ennen, siihen perehtyivät etupäässä miehet. 

Bengt Michaelia veti puoleensa maa, onhan hän jo astrologisesti Kauris-merkkinen ja maaelementtinen. Hänen aikanaan oli kuitenkin aika outoa lähteä opiskelemaan ei vain biologiaa, vaan puutarhan-hoitoa. Ensin Turkuun ja sitten työskentelyä opin merkeissä Saksassa ja Belgiassa. Kun mies tuli Suomeen (onneksi tuli) oli hän varmasti tulvillaan kaunista puutarhalumoa, jota hän lähti jakamaan. Muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia nostan esiin hänen elämästään:

-       Hänen isosetänsä oli Sakari Topelius.

-  Hän suunnitteli mm. Raahen (kotikaupunkini) kirkkopuiston!

-  Hän sai ensimmäisen palkinnon Pietarin suuressa kansainvälisessä puutarhanäyttelyssä 1914 sekä silloin myös kultamitallin puutarhasuunnitelmistaan.

-     Kirkkonummen tilalleen hän perusti puutarhan, jossa oli Suomen laajin valikoima perennakasveja ja mm. ruusuja 150 lajia.

      
Hän sai hurjasti meriittejä ympäri maailman ja päätyi Helsingin kaupunginpuutarhuriksi.   Hänen muistolleen on Kirkkonummella nimetty tie hänen nimiinsä.

Hän julkaisi kirjan Koristepensaista kauneimmat.  

(Lähde ja kuva: http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/5004/

Schalin eli vanhaksi kuten yleensä kaikki ruusujen kasvattajat ja puutarhurit eli 93-vuotiaaksi.

Siitäkin huolimatta, että sodan aikana hänen toimintansa vaikeutui ja hän sairastui melkein hengen vievän vatsahaavaan. Mm. hän suri tilaansa Porkkalassa, joka menetettiin Venäjälle ja jossa monet hänen harvinaiset kasvinsa menehtyivät. Kuitenkin myöhemmin, kun hän sai alueen haltuunsa, hän uudisti puutarhan ja teki suuren kokeilun Suomessa viihtyvistä alppiruusuista. Hän jatkoi suunnittelutyötään 90-vuotiaaksi asti. 

Hän oli myös innokas ruusujen kasvattaja.  Mm. löytöruusu 'Tarja Halonen' on löydetty Schalin puutarhasta. Useita hänen ulkomailta tuotujen ruusujen alkuperää on yritetty nykyään tunnistaa.

Schalinin laaja tuotanto käsitti kaupunkipuistoja, kartanoiden, huviloiden ja maalaistalojen puutarhoja, sairaaloiden, koulujen ja tehdasalueiden ympäristöjä sekä hautausmaita.

Eräs syysleimulajike on nimetty Bengt Schalinin nimellä. Myös kuuluisa saksalainen ruusujen kasvattaja Wilhelm Kordes nimensi erään ristetteyttämänsä ruusun Schalinin nimellä 1965. Valitettavasti en löytänyt siihen kuvaa tähän. Peter Joyn ruususivuilla siitä on maininta. Pienikukkainen pensas oli kärsinyt talvivaurioita, joten voi olla kyseenalainen selviytyykö Suomen oloissa. 

Ihmeellinen tie hänellä oli ja pelkästään rakkaudesta kauneuteen ja puutarhaan.

Mitä olisikaan Suomi ja Suomen puutarhat ilman häntä! 

Schalinin muistolle: Syksyn viimeiset ruusut, Veli Lehtoja Dallape

Nostalgiset paperinuket 2

Esittelen vielä itse piirtämiä paperinukkeja, joita löytyy jopa enemmän kuin noita ostosia. Aika oli sellainen. Paperinukkekin oli kallis. Ajankohta on 60-luvun alku. Otan esille sellaiset joita piirsin 10-13-vuotiaana. Ne ovat niin aitoja! Tuollaisessahan taito kehittyy ja jopa se pukujen suunnittelu siinä sivussa. Sitten myöhemmin alkoikin omien vaatteiden ompelu.

12-vuotias Pirkko. Kirjekuoressa, missä Pirkko oli paketoituna, luki seuraavaa: "Pirkko voitti erään kauneuspukukilpailun Eevan ja Kaarinan kanssa. Eeva oli toinen." Kyllä on leikitty ja kuviteltu kaikenlaista! Karvalakki on vahingossa tippunut kuvaan mukaan.

Piirtelin usein opettajiani ja niiden pukuja sitä mukaan, kun he laittoivat niitä päälle. Tässä on jo aika rohkea nuori opettaja. Oli urheilupäivänä laittanut pitkät housut jalkaan. Sininen grimplenepuku.

Ja tietenkin innostuin Ankoista. Piirtelin niiden kuvia sarjakuvanlehdestä päivät pitkät. Tässä ne ovat nyt ilkosen alasti. Vaatteita ei muuten paljoa ole.

 

Lulu oli myös suosittu sarjakuvasankari 60-luvulla, taisi olla pitempäänkin. Voi äiti, kun minulla olisi ollut parempaa paperia ja parempia värejä! Silloin en surrut sitä.

Otinpa kuvan nukkien pusseistakin. Sehän on historiaa! Keräsin noita paperipusseja ihan nukkien säilytykseen. Kaikenlaisia, muovipussejakin oli joitakin. Hauskaa noissa pusseissa on nuo kaupat, joita enää ei ole olemassa kuin muistoissa. Mielihyvä oli ensimmäinen ihmeellinen perunamuusijauhe, ja voi juhlaa, jos äiti oli ostanut Viripaketin!! Nam!

Kuuntelin juuri Vain elämää-ohjelmaa ja tykästyin Juha Tapion 'Ohikiitävää'. Sitähän tämä kaikki on.