keskiviikko 27. elokuuta 2014

Elonkorjuuhaaste

Kiitos Between! Tämän haasteen otin vastaan, sillä mieleeni tuli niin monta juttua.



 "Puutarhat ovat vielä täydessä kukassa ja hyötypuutarha tuottaa satoa. Miksi emme jakaisi tätä iloa ystäville, kavereille, työtovereille, naapureille, sukulaisille jne.? Haastan teidät bloggarit ja blogien lukijat ilahduttamaan ainakin yhtä henkilöä puutarhan sadolla.  Mukavinta olisi, jos jakaisit haastetta omassa blogissasi ja kertoisit, kuinka sinä olet muistanut jotakuta puutarhan antimilla. Haasteen voi napata kuka tahansa, vaikka sinua ei olisi nimeltä haastetukaan. Voit myös käyttää ylläolevaa kuvaa haasteessa." (Otin oman kuvan ja toivon, että haasteen ottaa vastaan hän, jolla tuli ajatuksia paperille pantavaksi.)

Tasapainoisesti itse olen kasvattanut puutarhaani omin voimin, lahjoituksin että myös kauppapuutarhoja käyttämällä. Suosin yrittäjiä. Eläkkeeni on vain aika pieni, joten on pakko tyytyä kaikkeen mahdolliseen kierrätystavaraan. Ystävien antamille taimille löytyy aina historiaa ja sitä tunnepuolta. Ja iloa löytyy kun onnistuu itse siemenestä kasvattamaan jotain kaunista.

Uskon, että kaikki puutarhurit jakavat mielellään omastaan ja myös vastaanottavat kiitollisin mielin. Aivan kuin suuri luonto jakaa siemenistään, kylvää, ravitsee ja luonto kukoistaa. 

Olen auliisti aina alkuajoista asti jakanut sitä kaikkea. Jopa niinkin onnekkaasti, että kun itseltä on jokin tärkeä kasvi kuollut, olen sitä saanut sitten niiltä joille sitä olen jakanut. Esimerkiksi minulle tärkeä lipstikka kasvaa nytkin ystävän puutarhassa, mutta minulta se katosi jälleen. 

Mutta... yrittäjänä olen nyt törmännyt siihen, että minulla pitää olla jotain myymistä. Sen eteen pitää tehdä vähän enemmän työtä kuin kaivaa lapiolla rikkaruohoine päivineen jokin köntti maata taimineen. Nyt olen pessyt mäntysuovalla tai tolulla kukkapurkkeja. Usein laitan siihen ostomultaa, tarvittaessa on itsellä tuolla pihan perällä multakasa. Ja taimen, jonka siihen laitan, puhdistan parhaani mukaan rikkaruohoista. Purkissa se saa hyvän kasvuvauhdin. Olen myynyt niitä pikkuhintaan. Katson, että puutarhahintaan en voi myydä, koska en tiedä niiden tautivapaudesta, enkä halua hinnoilla ansaita. Työvaivan otan. Vaikka edelleenkin haen lapion, jos joku tarvitsee tai ihastuu eritoten johonkin lajiin. Perennalajit tosin ovat jääneet minulla sivummalle ruusujen tullessa pihaan.

Myös marjapensaat ovat minulle yksin liian tuottoisia. Jaan mieluusti niitä muille poimittavaksi. En ehtisi kaikkea edes poimia saati sitten syödä talven aikana.

Yrittäjänä kerron sitten vähän toisensuuntaisista jakamisista. Ensinnäkin kun tässä käy aika paljon puutarha-alan ihmisiä, he antavat minulle usein ihania vinkkejä. Ja taas minä voin antaa heille. Se on tiedon jakamista!

Toinen asia on henkinen jakaminen. Jo mieheni, silloin kun savusauna valmistui, halusi jakaa sitä kaikkien kesken. Pidimme paljon saunailtoja. Ja usein erilaiset ryhmät tilasivat sitä. Mieheni teki työtä ja oli iloinen vieraista. Minä myös mieheni rinnalla. Ehkä olimme kumpikin tässä suhteessa avoimia ja sosiaalisia ihmisiä. Nyt tosin savusaunan lattia on niin huonossa kunnossa, että en ole uskaltanut outoja ryhmiä siihen ottaa.

Mutta sama homma jatkuu tässä pihamaallani, kun perustin pienen yritykseni Ruusumuorin Kesäkahvilan. Miksi pitäisin yksin tällaista paikkaa ja tällaisella sijainnilla, jossa turistit kulkevat katsomassa Jätinkirkkoja? Uskon, että mieheni olisi viihtynyt tässä oikein hyvin jutellen asiakkaiden kanssa. He kyllä usein ovat myös tuttuja, sukulaisia tai vanhoja kylän asukkaita, mutta myös yllättäviä ohikulkevia turisteja. Kun on avoin puutarha-kahvila, on kaikkien helppoa tulla tähän muistelemaan, tuoda vieraitakin katselemaan ja turisemaan menneestä ja tulevasta, löytää täältä yllättäviä tuttujakin. Olen kyllä saanut paljon kutsuja muidenkin puutarhoihin, josta olen iloinnut. Puutarhureilla on valitettavasti se hankala puoli, että jos haluaa pitää omaa puutarhaansa kunnossa, ei ole paljoa aikaa vierailla muissa. Oletteko huomanneet?

Toivon myös kulttuurin jakoa pikkukylille. Niin ettei kaikki kulttuurianti sijoittuisi kaupunkien keskustaan. Myös paikallisia taiteilijoita haluan kannustaa. Taide ja puutarha eivät ole kaukana toisistaan, molemmat luovia aloja! Valitettavaa on vain se, että kahvirahalla ja muutamalla taimien myynnillä en voi palkata taiteen saavutuksia. Mutta voin aina antaa mahdollisuuksia puolin ja toisin. Laajentaa ja laajentua. Tulla tunnetuksi.


Eli kaiken sen mitä iloisesti teen itselleni puutarhassa, teen samalla muillekin. Ne joilla ei ole puutarhaa, voivat nauttia siitä tässä. Samalla opastan ja jaan tämän alueen kulttuurista ja historiallista tietoa.

Elonkorjuuta kaikki! Elämänkorjuuta. Elämää.

Yksi tukijani kantelemummu Aila Nikola tässä laulaa siitä mitä blogisivunikin sisältää.  

2 kommenttia:

  1. Sinulla onkin paljon annettavaa jo työhistoriasi puolesta. Hienoa, että jaat myös puutarhasi muiden käyttöön! Olen todellakin huomannut, että kesät menee omassa pihassa touhutessa:)

    VastaaPoista
  2. Puutarhasi on helmi ja sijaitsee historiallisesti arvokkaalla paikalla. Kiitos monista mukavista kahvihetkistä ruusujen tuoksuissa ! - Amalia -

    VastaaPoista