torstai 2. heinäkuuta 2015

Yksinkertaiset valkoiset pimpinellat - miten erottaa ne toisistaan?

Huomaan, että minulla on viisi (siis aika monta) yksinkertaista juhannusruusun sukulaista puutarhassani, joita tuskin asiasta tietämätön pystyisi erottamaan. Sattumoisin ne alkavat kukkia juuri nyt, ensimmäisinä muista ruusuista ja yhtä aikaa, ensimmäiset kukkijat ruusutarhassani. Muut vasta hierovat 'silmiään', jopa itse juhannusruusu. Senpä vuoksi näitä lajeja on mukava verrata keskenään.

Idänjuhannusruusu (alla), eli mielestäni Rosa Altaica, on jokseenkin matala pensas, ainakin se laji, jonka poimin Kinnarin kuivalta mäeltä omassa kylässäni. Lehdet ovat pieniä ja tummanvihreitä, kukkakin aika pieni, mutta loisteliaan levällään, puhtaan valkoisena ja runsaana kukinta-aikanaan.


Rosa Linnanmäki eli Linnanmäen kaunotar on taas kasvultaan korkeampi, lehdet ovat suuremmat kuin myös kukka. Se on nopeakasvuinen, jo toista metriä korkea.  Minkälaisenhan karusellin saisin kokoon sille tueksi?



Uusi ruusu puurarhassani on Rosa rubincola, venäläistä juuriltansa. Istutin sen viime syksynä. Nyt jo se näytti voimansa, runsautensa ja vahvuutensa. Sillä on altaican tapaiset valkeat kukat, jotka jäävät vähän kuppimaiseen muotoon. Lehdet (pienet ja tummahkon vihreät) ja varsi on juhannusruusun tapainen.


Nyt olen huomannut, kun rubincola on kasvanut ja kukinta voimistunut, että sen kukka matkii vähän tuota lehdillekin ominaista punertavaa sävyä. Rubincolan kukka haivähtää vaaleanpunaiselle! Erittäin runsaasti kukkiva ja pirteä ruusu!


Toinen, vähän samanmoinen pimpinellaruusu on Nils, ruotsalainen löytöruusu. Senkin istutin viime syksynä, punaista kahvilaseinää vasten, kuten edellisenkin. Siinä kun ne ovat vierekkäin, on helppo huomata niiden ero. Kukat hyvin samankaltaiset, mutta lehdistö aivan eri väriä, heleän lehmuksen vihreä. Ja yhtä ahkera kukkimaan. Joka tykkää valkoisista kukista, näissä oiva pari puutarhaan.


Kiimingin löytöruusu onkin sitten jo  vähän harisonin ruusuihin suuntautuva väriltään. Sekin, kuten yleensä löytöruusut, on voimakaskasvuinen, kiipeää tuessaan jo toista metriä ylös. Kukka on aika iso, mutta erottuu muista kermankellertävällä värillään. Lehdet muistuttavat pimpinellaa, mutta ovat isohkoja, vähän punertavia, kuten myöhemmin sen syysvärikin, viininpunainen. Kaunis ruusu!


Oikeastaan minulla on tähän sarjaan kuuluva kuudeskin ruusu, joka Särkän taimitarhalla on joskus tutkittu omaksi lajikseen, mutta rekisteröimätön. Sitä kutsutaan Seminaarin ruusuksi. Se on löydetty Raahen seminaarin vanhasta puutarhasta. Siinäkin on nuppuja, mutta ei vielä auki. Liitän sen myöhemmin tähän sarjaan mukaan.

Oliskohan seminaarin ruusussa vähän enemmän vaaleanpunaista kuin muissa?
Seminaarin ruusu on hyvin paljon samanlainen kuin Rosa Altaica, jonka jälkeläinen se ehkä onkin. Sitähän ei ole paljoa tutkittu. Sieltä mistä sen sain, kerrottiin sen olevan oma laji. Mutta... Senkin kukassa vivahdus vaaleanpunaista ja uudet varret ovat hyvinkin punaisen piikkisiä.


Vertauksen vuoksi tässä myös Altaican uusi varsi.





Itämaisittain 

STING & CHEB MAMI - DESERT ROSE

1 kommentti: