Kauniit puuni!

Hassua, etten koskaan aikaisemmin ole ajatellut, että puutarhaan kuuluvat myös puut.

Aikaisemmin perheen oltua koolla ja kotona, tärkeää oli kasvimaa, marjapensaat ja mansikat. Sitten tulivat perennat ja viimein ruusut. Mutta eihän pelto ole vielä puutarha, vaikka siinä mitä kasvaisi. Jo sana puutarha sisältää sanan PUU. Puita siellä pitää olla. Vaikka eipä silti, pihaa ympäröi metsä puineen muutenkin. Se on vain ollut itsestään selvyyttä.

Kuitenkin nyt olen istuttanut pilvikirsikkapuita, lehmusta, kuusta, tuomipihlajaa, omenapuuta ja muutamia pensaitakin. Tammi ja vaahtera ovat pihalla vanhastaan istutettuja, joten ne luovat jo mukavasti varjoa etupihalle. Tuomia ja pihlajia löytyy myös ympäriltä, sekametsä aivan vieressä.

Nyt nämä jalommat puut kukkivat kauniisti. Vaahtera kukki ensimmäisenä, sitten tuomi ja nyt pilvikirsikat.

Omenapuu aloittelee.

Suklaakirsikka on täynnä nuppuja.

 

Kaksi ihanaa pilvikirsikkaa voivat hyvin keljun talven jälkeen.

Lehmukseni ei vielä kuki, mutta voi hyvin viime syksyn istutukselta.

Syreenit ja morsiusangervot ovat myös täynnä nuppuja, pari päivää vielä ja nekin ovat kukassa. Voi iloa niistä!

Meille Suomessa metsät ovat selvyys. Esimerkiksi Irlannissa metsät ovat vain muisto.

Enya "The Memory Of The Trees"