Ruusujen maailmassakin on oma käsitesanastonsa, oma ammattisanastonsa, jonka oppiminen vaatii aikansa sisäistää ja muistaa. Olen sitä opiskellut viisi vuotta.
Kun jo juttelen kahvila-asiakkailleni pimpinellaruusuista tai rugosaruusuista, he ihmettelevät mitä ne ovat. Saatikka kun puhun villiruusuista, löytöruusuista tai puistoruusuista. Huomata voi, että puhun mieluummin pimpinellaruusuista kuin spinosissimaruusuista, mikä on vanha ryhmänimike ja enemmän tunnettu. Siinä sitten opetan muita.
En itsekään ole vielä oppinut oikein ymmärtämään, miten eritellään puistoruusut, kartanoruusut tai esimerkiksi kirkkoruusut.
Ja mitä ovat explorer-ruusut? On aika tutustua niihin nyt, kun kokeilen kanadalaisten ruusujen kasvatusta, sillä sieltä tulevat explorer-ruusut eli suomeksi tutkimusmatkaruusut.
Näistä ruusuista on tehty oivallinen nettisivu TÄSSÄ, jossa Jorma Koskinen esittelee ruusut myös kauniiden kuvien kera. Siis kasvattajat ovat antaneet kehittämilleen ruusulajeille nimet niiden löytöretkeilijöiden mukaan, jotka ovat tutkineet Kanadaa tehden karttoja, etsineet Luoteisväylää tai matkanneet Atlantilla ja Tyynellä valtamerellä.
Koska minulla näitä ruusuja on nyt neljä, en voi olla tutkimatta myös näitä henkilöitä nimien takaa. Mitä he ovat tehneet ansaitakseen nimileimansa kauniin ruusun lehdille? Mielestäni kuitenkin osuvaa nimetä ruusut tutkimusmatkailijoiden mukaan, kun juuri näiden ruusujen tutkimusta suoritetaan nyt Suomessa, sitä miten ne viihtyvät ja asettuvat tänne, ja jatkavatko matkaansa muuallekin P-Euroopassa. Nyt ovat ruusut itse lähteneet maailmanvalloitusmatkalleen.
 |
| John Cabot' n patsas Bristolin satamassa. |
Heistä vanhin on tutkija John Cabot, kuvassa ylhäällä komea mies. Olen lainannut tälle blogisivulleni kuvat wikipedian ja history.comin sivuilta. Viereisellä sivulla taitaa Cabot olla vähän jo matkoiltaan nuhjaanut.
John Cabot, toiselta nimeltään Giovanni Caboto, hän oli italialainen. Hän eli 1450-1499, joten kuoli aika nuorena, 49-vuotiaana. Hänen elämänsä ei sujunut aivan kuten hän olisi halunnut. Jo nuorena hän pyrki mukaan espanjalaisten ja portugalilaisten kanssa etsimään Intiaa, nähtävästi juuri Kolumbuksen mukaan. Häntä ei huolittu. Siitä pettyneenä hän muutti perheensä kanssa Englantiin Bristolin kaupunkiin, mistä johtuu myös hänen nimensä muutos. Hän sai jo Italiassa mainetta ulkomaankauppiaana ja merenkulkijana Välimerellä. Miehellä oli kuitenkin kovat halut seikkailemaan ja löytämään kunniaa enemmän itselleen. Englannissa hänen onnistuikin saada retkikunta. Hän ylitti Atlannin Kanadaan, viikinkien ja Amerigo Vespuccin jälkeen, ja päätyi Newfoundlandiin. Seuraavana vuonna 1498 hän lähti uudelleen matkalle, nyt viiden aluksen kanssa, Mikään laivoista ei palannut takaisin.
Siis sitkeä mies hän oli. Toivottavasti hänen nimeään kantava ruusu olisi yhtä sitkeä. John Cabot sai nimensä myös Roomassa sijaitsevaan yliopistoon, joten kyllä miestä on muistettu.
Englannissa Elisabeth I:sen aikana. Tämän tilaamana hän teki löytöretkiä Kanadan pohjoisempiin osiin löytäen mm. Baffininsaaren (jonne William Baffin oli jo ehtinyt). Hän teki retkiä myös Grönlannin ympäristössä. Eteläiseltä Atlannilta hän löysi Falklandinsaaret, joiden omistuksesta melkein käytiin sotaa 1700-luvulla Ranskan kanssa ja 1982 saari kärsi todellisesta sotatilasta Argentiinan kanssa Thatcherin aikana. Saari kuuluu yhä englantilaisille ja heitä saarella enimmäkseen asuukin. Ehkä kunnia tästä kuulunee John Davisille, sillä saari oli autio silloin, kun hän sinne nousi maihin lisäten sen maailmankartalle. Vuonna 1596 hän purjehti Azoreille ja Itä-Intiaan. Japanilaiset merirosvot surmasivat hänet Sumatralla 1605.
Kovaa on siis ollut merimatkailijoiden elämä. Kerran Daviesin alus joutui saarroksiin jäätiköllä. Ja E-Atlannin vesillä he joutuivat tappamaan satoja pingviinejä ruoakseen. Silloinkin liha matkalla pilaantui ja kotiin pääsi 75 hengen miehistöstä vain 14.
Davis toimitti myös kirjallista tuotantoa. Hän kirjoitti mm. merimiehille tarkoitetun oppaan "The Seaman's Secrets", jota on painettu jälleen 2011. Ei arvannut mies, että hänen nimensä säilyisi myös ruusussa, joka on koristanut kauniisti pihaani jo kaksi kesää.
Eihän tämä vielä mitään. Toinen juttu olisi sitten tutkia, keitä ovat he henkilöt, jotka kasvattivat tällaiset komeat ruusut, jotka nyt saavat kantaa rohkeiden tutkimusmatkailijoiden nimiä.
Haluan tonkia siitäkin enemmän tietoa, mutta seuraavalla sivulla kerron vielä kahdesta tutkimusmatkailjasta.
Tähän haluan lisätä musiikkia 1500-luvulta. Giorgio Mainerio (ca. 1530/40 - 3 or 4 May 1582)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!