Ruusuinventaariota: 99 eri ruusulajia koossa!

Päivän puutarhatöitä tehdessäni innostuin laskemaan eri ruusulajini. Olipas nätti luku! 99 ruusulajia! Tosin on voinut käydä niinkin, että jokin unohtui tai jonkun laskin kahteen kertaan. Ja tosin ehkä vain neljäsosa niistä on edes täysikasvuisia eli ovat saavuttaneet tuuheutta ja korkeutta sopivan verran. Se sopiva on joillakin jo kolmatta metriä kyllä. Mutta olen sen laajentumisen pitänyt kurissa ruohonleikkurillani. Vielä.

Eiköhän tuo jo riittäisi?

Mutta kun tilaa on vielä... äh! Viime talvi minua onnisti, kun mikään ruusulajeistani ei kuollut, vaan ne aivan nuutuneetkin nostivat päätänsä upeasti. Tuleva talvi voi olla toisenlainen. Tosin on povattu lumista, mutta kylmää talvea. Huokaan kuitenkin. Aina se kevät on yhtä jännittävää!

Olen lisännyt joitakin perennoitakin, niitäkin varmaan jo saman verran eri lajeja. Tarkoitukseni ei ole kerätä niitä, kuten ei muitakaan pensaita tai puita. Niitä vain tulee kuin sivutuotteena ja ystävien lahjoituksina.

Tuntuu kuitenkin siltä, että ruusutarhahan siitä syntyi, sittenkin!! Pieni sellainen ja nättikin. Olen yrittänyt kaiken suunnitella siten, että se olisi helppohoitoinen ja hauska. Järjestystäkin sentään on!

Nyt julkaisen kauniimman syysasun. Se osui aivan uudelle ruusulle nimeltä Alavanhovi eli lapsenruusu. Sekin tosin on nyt vasta 2-vuotias.

Noin 20-vuotiaan tammen alla kasvaa toinen samanmoinen väritykseltään vielä, Minette eli Mustialanruusu, joka sinnittelee vihreyttään yhtä lailla tammen lehvien kanssa. Kuinka kauniisti tammi on kaartanut oksansa vesisateesta kärsivän Minetten suojaksi. Toissa kesänä se kukkikin iloisesti, mutta tämä kevät vei sen melkein juuriaan myöten. Noin paljon se virkosi kesän aikana. Odotan upeaa kukintaa taas ensi kesänä.

Löydänköhän tähän hurjan upeaa sovitusta Konevitsan kirkonkelloista. Haluan niiden säestyksellä vauhtia syksyn lehdille puutarhassani. Löytyi, Piirpaukeen ihana sovitus!