Voi että laiskutti!!

Onhan se puutarha ihana juttu! Ja hyvin moni juttu, jota siellä joutuu tekemään tai oikeammin saa tehdä, ovat myös hyviä juttuja. 

Mutta ei kaikki! Kaikessa tekemisessä on se nuria puoli ja ne jutut, joita väistää niin pitkälle kuin mahdollista. 

Yksi sellainen on saavien tyhjentäminen ja peseminen. Rännien puhdistaminen. Puutarhakalujen, kuten trimmerin ja ruohonleikkurin talvikuntoon saattaminen. Ja ruukkujakin löytyi vielä tuhottomasti pestäväksi! Sekä sitten kompostityöt!

Ilman kylmentyminenkin vastustaa. Ja juuri sen vuoksi pitäisi tehdä nuokin työt. Pitkitin ja pitkitin tänäänkin ulosmenoa. Mutta voi olla viimeinen mahdollisuus! 

Sain itseni ulos. Vähän taas hieroin päätäni! Miksi ihmeessä minulla on saavit räystään alla? Olenko hullun vanhanaikainen? Keväällä jo ne työnnän kiiressä alle ensimmäisten vesisateiden ilmestyttyä. 

Voishan helpomminkin tehdä. Antaa sadettajien hoitaa työt suoraan vesihanasta! Mutta...

Mutta kun se sadevesi on ruusille niin mieluista, uskon. Ja sitten nuo saavit on tarpeen monessa asiassa. Voin liottaa siellä pajuja esimerkiksi, risuluutaakin, ja vesi löytyy saavista vieressää, missä on puutarhapöytäni ja istutukset. Yleensä kesällä minulla on viiden rännin alla saavi. Ja siunauksena voin mainita senkin, että kannella  vesiä kaksin käsin ruusuille ja kukille, on hyvää liikuntaa, selkä suorana ja hartiat venyen. Siis aion mokomaa homma vielä jatkaa! En ole vielä liian vanha.

Sain kuin sainkin urakan tehtyä. Vähän märkänä ja kylmissään kuljin vielä silmäilemässä ruusujani. Monet kukkisivat vielä täyttä päätä, jos olisi vähän lämpimämpää, kuten Titakin tuolla naapurikylässä blogissaan huomioinnut. Tosin kun kävin Ruotsissa tuolla Porin korkeudella, ei ne kukat sielläkään kummemmin kukkineet, vaikka puut kantoivat vielä lehtiään.

Hyvästelin muutenkin ruusujani kannellen komposti-liiterinpohjaa niiden juurille. Toivon pehmeää lunta tulevaksi jo!

´

Chisu ja Polaris