maanantai 24. lokakuuta 2016

Ranskanruusut, tänne sopivia utopioitako?

Ranskanruusut ovat sitä mitä nimikin, Ranskasta kotoisin, useat kuitenkin Hollannissa jalostettuja. Niiden esiäitinä on toiminut gallianruusut, joita Euroopan vanhimpina ruusuina on jalostettu jo 1600- ja 1700-luvulla. Damaskon-, kartanon- ja neidonruusutkin kerrotaan näistä periytyvän.

Jännittävää kuvitella niiden kasvatusta ja sitä kuinka niitä on kaupattu. Markkinoiltako niitä on sitten ostettu vai onko joku kauppias hevoskärryllä kiertänyt ympäri maata? Luostarit ja kartanot varmaankin ovat niitä ominneet puutarhoihinsa.

Napoleonin puoliso keisarinna Josephine rakasti ruusuja ja keräsi Malmoisonin kartanoonsa noin 2000 ranskanruusulajiketta. Ranskanruusut menettivät sittemmin hohtoaan siksi, että ne kukkivat vain kerran kesässä, sillä markkinoille ilmestyi pitkäkestoisempia ruusuja. Kuitenkin ranskanruusuista on muistona säilynyt 300 lajia Commerin ruusutarhassa Ranskassa. Ja saman verran niitä on nyt myös Pirjo Raution Rosariossa Simolassa. Hän on innostunut niitä myös jalostamaan. Ne voivat hyvin vyöhykkeellä I-III.

Entä sitten täällä vyöhykkeellä V? Onneksi meillä on täällä Kuljun Matti, jonka into heräsi aikoinaan ruusunkasvatukseen. Hänellä on oma koeviljelmänsä Oulujoen varrella Muhoksen lähellä, Oulujoen Taimisto, mistä itsekin olen monta ruusua hakenut. 

Iitin Tiltu
Valamonruusu
En ole kovin montaa uskaltanut vielä hoitooni ottaa. Valamonruusu, Rosa 'Splenders'  (tuossa oma sivuni) on ikituttu ja varma juttu näilläkin seuduilla. Vähän epävarmat Olkkala ja Ruustinna ovat tässä mukavasti kasvaneet jo vuosia ja siitä lohduttuneena istutin viime kesänä Iitin Tiltunkin. Mutta muuhun en ole uskaltanut kajota. 

Ja selvisihän tuo Kirjoapteekkarinruusukin, joka myös kuuluu ranskanruusuihin, viime talvesta. Kuten sekin ruusu, jota luulin apteekkarinruusuksi, mutta ei sitä ollutkaan.

Paitsi nyt...

Syksyn pimeinä iltoina on aikaa kirjoihin. Niinpä Pirjo Raution kirjanen Upeat ranskanruusut on ilahduttanut silmääni. Mutta onko niillä voimaa ja lämpöä tarpeeksi ilahduttamaan minun pihaani. Katselin vähän sillä silmällä tuota kahvila-aittani pihamaata, pientä kiviaitaa siinä ja lämmintä paikkaa sen ja talon välissä. Mitäs jos...? Jos tekisi pienen ranskanruusunurkkauksen? Kokeeksi, muutama vain?

Hui sentään!

Tein pienen tiedustelun Matti Kuljulle Oulujoen Taimistolle, mitä ranskanruusuja olisi mahdollista kokeilla tässä. Näin se luottamus kasvaa pikkuhiljaa omiin voimiin hoidella ruusutarhaa.

Mitenkähän selviäisi tämä Valamonruusun mutaatio, joka on nimetty Kiraksi? Tämä kuva on Pirjo Raution yllä mainitusta kirjasta.


Edith Piaf - La Vie En Rose


5 kommenttia:

  1. Alain Blanchard, Belle de Crecy, Duchesse de Montebello ja President de Seze ovat ranskanruusujen lajikkeet, jotka keväällä istutin. Katsotaan kuinka talvehtivatkaan. Olkkala on ollut monta vuotta selviten ihan ilman hoitoa. Kyllä niitä kannattaa kokeilla, onnistumisen mahdollisuuksia kyllä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oulujoellakin on nuo paitsi Belle de Crasy, muistaakseni. Toisaalta nojaudunkin sinun puutarhaan nyt ja tulen varmaan keväämmällä katsomaan miten on mennyt. Kanadalaistenkin kanssa on aika jännää. Nehän ovat kasvaneet aivan hirveästi. Toinen ruusutarhuri on Ruukissa Pekkalan Liisa, jolla on myös paljon lajikkeita, ehkä enemmänkin kuin minulla. Nähtävästi nyt hän panosti puihin, eli arporetun sielläkin nousemassa. Hm...olisihan minullakin tuossa edessä iso pelto. Mutta ikäkin jo aika iso.

      Poista
    2. Hauskaa, että sinulla on samoja ranskanruusuja kuin minulla. Kaikkia noita muita paitsi Olkkalaa olen kokeillut. Minä olen tosin kasvattanut ne siemenestä eivätkä ole vielä kukkineet, mutta muutaman talven jo ovat pärjäilleet lähes oman onnensa nojassa. Keväällä siirsin ne taimikasvatuspaikasta kanadalaisten viereen uuteen ruusumaahan. Vastedes aion noudattaa niidenkin kohdalla kanadanruusukokeen kasvatusohjeita.

      Poista
    3. Ticoliina, sinä se vasta ahkera olet, kun siemenestä ruusut kasvatat! Minä olen kolme vuotta edellä kasvatuksessa pelkästä laiskuudesta, kun taimistosta ostan. Siellähän ne tulevat myyntiin vasta kolmen vuoden jälkeen pikkutaimen istutuksesta. Ja jos kasvatat siemenestä, voitkin saada ihan uudenlaisen ruusun. Oletko ajatellut sitä?

      Poista
  2. Tervetuloa keväällä käymään, Leila. Silloin ollaankin jännän äärellä - miten ovat talvehtineet!

    VastaaPoista